Sensus kommunis – Yhteinen tajunta – terve järki
19.02.2024
Luin Helsingin Sanomien teemanumeron vihkosen (HS Teema Ukraina). Oma näkökulmani lukemaani on maantieteilijän, mutta samalla myös uteliaan suomalaisen. Valtiotieteilijän jätän tätä lukiessani nukkumaan. Tiedän jo etukäteen, kuinka Ukrainaa koskevat kirjoitukset ovat horisontaalitasoisen historiallisia ja vertikaalitason uusimmat tieteet ja tiedot on hyvä pitää uinumassa. Se on helpoin tapa pyrkiä säilyttämään luottamus. – ”Servarbo fidem.”
Ensimmäinen kertomus on otsikoitu Ukrainasta puolustustaisteluna, jolle ei ole vaihtoehtoa. Ukraina on Euroopan toiseksi suurin maa, pinta-ala 603 000 neliökilometriä. Muistamme jo, kuinka maan tärkein joki on Dnepr, ja samalla kuinka kerroin sen aiemmin muistuttavan tekoaltaineen sekä voimalaitoksineen Kemijokea Suomessa. Kemijoen vesistöalueen olen kulkenut moneen kertaan, myös sen sivujoet, haastatellen jokien varrella asuvat ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta. Samoin tekoaltaiden alta paenneet evakot. Monelle tuo evakko oli järjestyksessään jo neljäs. Tämä viimeisin oli helpoin. Ei suoranaisesti aseilla uhaten. Tosin ei kyllä paljon muutenkaan. Jotenkin muistuttavat kertomuksia vaikkapa Afrikasta, Voltan ja Kariban valtavien tekoaltaiden yhteydessä syntyneinä. Ihminen on ihmiselle susi. Jos olisin ymmärtänyt vaieta, olisin pysynyt filosofina. – ”Si tacuisses, philosophus mansisses.” (Boethius).
Ukrainan suurimmat kaupungit ovat Kiova, Harkova, Odessa, Dnipro ja Donetsk. Ennen sotaa Ukrainassa asui 43 miljoonaa ihmistä ja heistä noin kolme miljoonaa pääkaupunki Kiovassa. Elinajanodote on miehillä 64,5 vuotta ja naisilla 75,4 vuotta. Sodan jatkuessa se lyhenee kaiken aikaa. Valtaosa heistä kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Se tuskin on syy tai seuraus sotaan. Venäjällä näitä samaan kirkkokuntaan kuuluvia on heitäkin. Kuten aina, jokainen on lähimpänä itseään. – ”Sibi quisque proximus.”
Ukraina itsenäistyi Venäjän-Vallankumouksen yhteydessä vuonna 1918. On siis samoja aikoja, kuin oman maammekin kohdalla, ja taustalla kummittelee samainen Venäjä. Tosin jo vuonna 1921 maa jaettiin Puolan ja Neuvostoliiton kesken. Meillä toinen jakaja oli aikanaan Ruotsi. Tosin vuosisata aiemmin. Emme silti ole ruotsalaisia emmekä venäläisiä. Olkaamme siis suomalaisia. Jos voit siitä hyvin, iloitsen. – ”Si vales, gaudeo.”
Ukraina julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta 24. elokuuta 1991. Me muistamme tuon varmaan vielä kohtuullisen hyvin. Olin kirjoittanut tuolloin kaikkiaan seitsemän raporttia joko Euroopan yhteisöstä ja Suomesta tai sitten Venäjän rajalta, Keski-Karjalan yhteistyöprojektistamme. Joko suomeksi, venäjäksi tai englanniksi. Toki kirjoitin jo seuraavana vuonna Agropoliksen toiminta-ajatuksen sekä strategian. Se levisi globaalina maailmalle AURP:n ja IASP:n tiedepuisto-organisaatioiden toimesta. Näin näitä agropoliksia alkoi levitä ympäri globaalia maailmaa, ei vähiten Etelä-Amerikkaan (vrt. teknopolis strategia). Myönnän käyttäneeni kirjaa kirjoittaessani apuna Japanin teknopolis -strategiaa. Sen ulkopuolelle jätettiin niin keiretsut kuin ikivanhat yliopistotkin. Turvauduttiin uudempaan ja kilpailuun. Miettien samalla kuinka kuuluisa Odysseus toimisi. – ”Sie notus Ulixes? (Vergilius).
Ukraina maailman yhtenä johtavista maatalousmaista oli mukana näissä agropolis ohjelmissa. Oli hyvä tietää, kuinka vuosina 1932–1933 noin neljä miljoonaa ukrainalaista kuoli Neuvostoliiton tahallaan aiheuttamaan nälänhätään. Tuolloin vielä puhuttiin Holodomorista ja Stalinin maatalouden kollektivisoimisesta sekä halusta tiukentaa otettaan ukrainalaisista. Nyt vielä elossa olevat muistavat kuitenkin parhaiten kevään 1986, sekä sen parhaiten mieleen jääneen tapahtuman, Pohjois-Ukrainassa sijaitsevan Tšernobylin ydinvoimalan nelosreaktorin räjähdyksen. Kuten odottaa sopii, Neuvostoliitto salaili tätäkin onnettomuutta. Tänään Ukraina kaipaisi kipeästi aseita, erityisesti pitkän kantaman ohjuksia ja droneja. Näillä mennään tähtiin. – ”Sic itur ad astra.” (Vergilius).
Vuonna 1986 kirjoitin julkaisun ”Tekoaltaan varjossa” sekä ”Selvityksen ympäristökoulutuksen ja -tutkimuksen tilasta”, ”Pohjoisten jokirakennustöiden taustasta ja tiedottamisesta” sekä hieman myöhemmin ”Ympäristötutkimuksesta maantieteessä”, ”Environmental research within Geography.” Työt tulivat tilaustöinä ja tärkein tilaaja oli Suomen Akatemia. Olin tuolloin Akatemian tutkijana. Euroopan yhteisöä ja Suomea koskevat julkaisut tulivat vain pari vuotta myöhemmin. Emme toki olleet silloin vielä EU:n jäseniä. Neuvostoliittokin hajosi vasta muutaman vuoden kuluttua. Niin menee pois mainen kunnia. – ”Sic transit gloria mundi.” Myös tutkijan on syytä valita aiheensa oikein.
Se, että työskentelin tuolloin Karjalassa ja myös rajan takana Venäjällä, oli pelkkä sattuma. Tai sitten ei. Seuraava komentoni tutkijana kulki kuitenkin EU:n kautta kohti Hämettä ja MTT:n laboratorioita (nykyinen Luke). Valtaosa EU:n rahoituksesta oli tuolloin maatalouteen suuntautuvaa ja luonnollisesti innovatiivista. Edellytti alan kärkiosaamista ja sen osaamisen myös käyttöä kansallisesti. MTT:n laboratoriot oli aiemmin siirretty, kiitos hallituksemme ja etenkin ministeri Johannes Virolaisen aktiviteetista, Helsingistä maalle Lounais-Hämeeseen ja Jokioisten kuntaan. Oli syytä tuntea tällaiset pakkomuuttajat sekä heidän työnsä luonnontieteitten parissa, avustaa kyvyssä verkostoitua sekä kasallisesti että globaalisti. Luonnontieteitten rinnalle kaivattiin myös ihmistieteitämme, poikkitieteistä osaamista ja luonnollisesti kansainvälisiä verkostoja, klusterirakenteitakin sekä avainkäsitteet uudessa robotiikassa, algoritmeissa ja agropoliksessa. Mallien tuli olla yksinkertaisia kauneudessaan. – ”Simplex munditiis.” (Horatius). Elettiin sentään kartanossa, maalla ja Hämeessä.
Muukalaisena maailmalla kiertäen ymmärrän kyllä, miltä tuntuu olla ukrainalaisena Suomessa tai välittäjä Kiovassa, median auttaja sodan keskellä, saati järkyttynyt tutkija maailmalla, lähettiläs sotaa käyvässä maassa. Kaikista näistä Hesarin liite on tehnyt oman pienen artikkelinsa. Ne kannattaa lukea. Ukraina on nyt Suomelle tärkeämpi maa kuin koskaan. Maiden suhteissa on näet yksi, jos toinenkin tärkeä erityispiirre. Jaakko Lehtovirta Suomen suurlähettiläänä tuntee sen liiankin hyvin. Mailla kun on yhteistä historiaa Venäjän keisarikunnasta. Eikä talviosodan jälkeen kenenkään ole tarvis selitellä, keitä olemme ja olemmeko varmasti ihan oikea kansakunta. Mitä on elää Venäjän naapurina ja mitä tarkoitetaan turvatoimilla. Ilman pahansuopuutta. – ”Sine invidia.”
Historiallisesta perspektiivistä ei ole epäilystäkään. Ukraina pysyy Euroopan kartalla, kirjoittaa professori Serhii Plokhy Harvardin yliopistosta. Johtava Ukrainan historian tutkija maailmassa. Hänen tapansa kuvata Ukrainan myyttinen historia on kuin hyvän mytologian avaaminen luku luvulta. Tosin maantieteilijä näkee horisontaalin tieteensä ja valtiotieteet hieman toisin ne värittäen kuin aikatieteilijä. Maantieteelle kun emme mitään voi, lainaten presidentti Paasikiveä. Sen sijaan aikatieteitä voi vähän värittäkin mutta lopputulos on horisontaali kartalla kuitenkin aina sama. Kullekin aikakaudelle tyypillinen tapaus. Näin myös Ukrainan kohdalla ja alkaen kansallisesta heräämisestä 1800-luvulla. Vanhempaan aikaan ei ole viisasta sukeltaa. Meitä kun oli silloin vain muutama prosentti oman aikamme ihmisten lukumäärästä. Ilman pienintäkään pahansuopuutta tai leikkimielisyyttä. – ”Sine invidia” – ”Sine ioco.” Elämme reaaliaikaista maailmaa tänään. Kysykää vaikka algoritmeilta, robotiikalta, tekoälyltämme.
Sen sijaan vanhemmat ja myyttiset tarut on syytä sivuuttaa, todeten kuinka venäläinen Kiovan Rus ei ole ikinä ollut venäläinen valtio, vaan viikinkien aikanaan perustama valtio. Se omaksui kristinopin Bysantista ja kävi kauppaa jokireittejä pitkin. Sanoi Putin tähän mitä tahansa. Tuon olen kuullut ennenkin ja viikinkien sekä purjekuntaa pitävien jälkeläisenä uskon sukuni olemassaoloon, siinä missä Krimin sodan aikaiseen onnettomuuteen Kallavedellä vuonna 1850 juhannuspäivänä. Ei sen varaan nyt enää elämäänsä ihmiset rakenna. Mitä nyt syntyisi enintään syvä hiljaisuus. – ”Silentium altum.”
Toki Venäjälläkin oli kasakkansa Donjoella, mutta Ukrainan kasakoissa erityistä oli se, että he loivat oman valtionsakin. Heillä oli päällikkö, hetmanni, oma armeijansa ja kulttuurinsa. Niinpä kun kansanliike syntyi 1800-luvun alussa, se otti innolla vanhan kasakkaperinnön omakseen ja myöhemmin, totta kai, mytologisoi sen kansakunnan rakennuspalikaksi. Se oli demokraattinen, mutta ei toki sellaisena jatkunut enää Venäjän vallan alla. Kiovan Rusin alue oli taas 1300-luvulta 1600-luvulle pääosin puolalaisen vallan alla. Se millaisia myyttejä Venäjällä elätellään kohta vuosituhansia vanhoista kasakkavaltioista, on tuotu esille hakien jotain avainmyyttiä, jolla perustella nykyinen sota. Toki sodan aikana lait vaikenevat – ”Silent leges inter arma” (Cicero) mutta ei se oikeuta esitellä vuosituhantisia satuja niitä näitä presidenttinä puhuen. Kirjani ”Teesi, antiteesi, synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi”- esittelee tätä yhteiskunnallista ilmiötämme. Kyllä robotiikka ja tekoäly sen näytti hyväksyvänkin. Venäläinen shakkimestari häviää näille aivoille, algoritmeille, mennen tullen.
Professori Serhii Plokhy kumoaa nämä ikivanhat putinismin myytit sekä niiden käytön oman aikamme sodan oikeutuksena surmata tänään vuonna 2024 lapsia ja vanhuksia. Tuolloin maapallon väkiluku oli noin prosentin luokkaa nykyisestä. Sodat olivat mies miestä vastaan käytyjä, miekoin taistellen. Herrasmiesten näytelmää. Nyt elämme ydinasepelotteen alla ja odotamme, kuinka 1300-luvun miekkakisa viikinkiveneineen voisi jatkua. Yksinvaltana ja vasemmalla kädellä. – ”Singularis potentia” – ”Sinistra manu.”
Sellaista ei voi pitää täysijärkisen valtion ja sen päämiehen tehtäviin kuuluvana oikeutuksena jatkaa surmatöitään globaalin vilja-aitan keskiössä patoaltaita räjäytellen ja viljelmät saman tien hukuttaen vuonna 2024. Kuka herättäisi Prinsessa Ruususen tuhatvuotisesta unestaan? Jos jotain myyttistä on haettava, olkoon sitten Ukrainan vastarintajohtajista näkyvimmäksi aikanaan noussut Stepan Bandera. Vaikka valtio välillä on kadonnutkin, kansakunta on sentään koko lailla elossa tänään vuonna 2024. Stalinin vainosta huolimatta. Ilman vasten tai myötämielisyyttä – ”Sine ira et studio” (Tacitus).
Toisen maailmansodan jälkeen ukrainalaiset on yhdistetty nykyisten rajojen sisään. Ukraina, kuten mikä tahansa valtio, on alueiden valtio maantieteellisesti. Sellaisessa maassa on opittava tekemään kompromisseja. Se mikä nykyisessä sodassa yllättää kokeneen, ja kaiken nähneen professorin, on vain venäläinen raakuus. Positiivista on ukrainalaisten sitkeys puolustaa maataan. Äänestyskopissa 1991 92 prosenttia ukrainalaisista äänesti itsenäisyyden puolesta. Silloin se tapahtui vain kopissa. Nyt se tapahtuu uhraten tai vaarantaen henkensä. Kyseessä on kypsempi kansakunta, kuin mitä kukaan olisi kuvitellut tutkijana. Historioitsija on aivan varma siitä, miten sota päätyy. Ukraina pysyy Euroopan kartalla. Sekä liittyy myöhemmin Euroopan talous- ja turvallisuusrakenteisiin. Ukrainalla ja lännellä ei ole varaa hävitä tätä sotaa. Tässä tapauksessa edetään totuttuun tapaan – vain hyve kannattaa. – ”Solito more” – ”Sola iuvat virtus.”
Entä mitä vastaa kysymyksiini tänään robotiikka, tekoälyn ihme ja algoritmien herra
ChatGPT 3.5
Miten sota Ukrainassa syttyi, sen syyt ja miten lähestyä rauhaa?
ChatGPT
Sota Ukrainassa puhkesi monimutkaisen joukon tekijöiden seurauksena. Vuonna 2014 Ukrainassa alkoi poliittinen kriisi, kun Ukrainan presidentti Viktor Janukovitš syrjäytettiin vallasta laajojen protestien ja mellakoiden seurauksena. Tämä johti Krimin niemimaan liittämiseen Venäjään ja Itä-Ukrainassa alkaneeseen konfliktiin, jossa kapinalliset ryhmät, joita tuettiin Venäjältä, taistelivat Ukrainan hallitusta vastaan. Konfliktin juuret ovat syvällä historiassa, ja siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten etniset jännitteet, historialliset kiistat ja geopoliittiset intressit.
Rauhan lähestymistapoja on useita, mutta keskeistä on pyrkimys neuvotteluihin ja diplomaattisiin ratkaisuihin. Tähän voi kuulua kansainvälisten välittäjien, kuten YK:n tai Euroopan unionin, osallistuminen neuvotteluihin. Tärkeää on myös pyrkiä rakentamaan luottamusta osapuolten välille, mahdollistaa humanitaarinen apu ja tukea alueen jälleenrakennusta. Lisäksi on tärkeää, että Ukrainan hallitus ja separatistiset ryhmät löytävät kestävän poliittisen ratkaisun, joka ottaa huomioon alueen asukkaiden tarpeet ja turvaa kaikkien osapuolten oikeudet. Konfliktin ratkaiseminen vaatii sitoutumista kaikilta osapuolilta sekä sisäisiä että ulkoisia.
Mikä on Venäjän todellinen motiivi sodan käynnistämiselle ja nyt sen jatkumiselle? Tekikö Venäjä ja Putin virheellisiä arvioita ja mikä on lännen rooli jatkossa? Miten sota voisi päättyä?
ChatGPT
Venäjän motiivit Ukrainan konfliktissa ovat monimutkaisia, ja niitä on vaikea tiivistää yhteen yksinkertaiseen selitykseen. Joitakin mahdollisia motiiveja voivat olla:
- Geopoliittiset intressit: Venäjä pyrkii säilyttämään vaikutusvaltansa lähialueillaan ja estämään lännen laajenemisen entisiin Neuvostoliiton alueisiin.
- Kansallinen turvallisuus: Venäjä voi nähdä lännen tukeman Ukrainan hallituksen lähestymistavan uhkana omalle turvallisuudelleen ja haluta varmistaa, että Ukraina pysyy Venäjän vaikutuspiirissä.
- Historialliset ja kulttuuriset sidokset: Venäjällä ja Ukrainassa on syvät historialliset ja kulttuuriset siteet, ja Venäjä voi pyrkiä suojelemaan etujaan Ukrainassa sen historiallisten ja kulttuuristen siteiden kautta.
On vaikea sanoa, tekikö Venäjä ja Putin virheellisiä arvioita, mutta on selvää, että konfliktin laajeneminen ja jatkuminen on aiheuttanut mittavia inhimillisiä kärsimyksiä ja kansainvälistä vastustusta.
Lännen rooli jatkossa on tärkeä sekä diplomaattisesti että humanitaarisesti. Länsimaiden on jatkettava painostusta Venäjää kohtaan ja tuettava Ukrainaa sekä poliittisesti että taloudellisesti. Samalla lännen on pyrittävä rakentamaan dialogia Venäjän kanssa ja etsittävä diplomaattisia ratkaisuja konfliktiin.
Sodan päättymisen kannalta olisi tärkeää, että osapuolet sitoutuvat rauhanomaisiin neuvotteluihin ja että saavutetaan kestävä poliittinen ratkaisu, joka turvaa kaikkien osapuolten edut ja oikeudet. Tämä voisi sisältää esimerkiksi autonomisen aseman Itä-Ukrainan alueille, demilitarisoinnin ja kansainvälisen valvonnan alueella sekä sitoumuksen alueen jälleenrakentamiseen ja sovintoon.
Miten sodan syttymiseen ja motiiveihin vaikuttivat Ukrainan ja Venäjän historia, historian tulkinnat, virheet ja vääristely, alueen rikkaat luonnonvarat ja arka geopoliittinen asema, virhearviot, modernin sodankäynnin luonne, myotmaaninen tapa peitellä ja valehdella, elää väärässä ajassa, eskapistiset liikkeet, ylimielisyyden hybridi ja narsismin häiriöt.
ChatGPT
Sodan syntymiseen ja motiiveihin vaikuttavat moninaiset tekijät, ja historialla, virheillä ja vääristelyillä, geopoliittisella asemalla sekä modernin sodankäynnin luonteella on ollut merkittävä vaikutus.
Ukrainan ja Venäjän historia on monimutkainen ja sisältää sekä yhteistyötä että konflikteja. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä on pyrkinyt säilyttämään vaikutusvaltansa entisissä neuvostotasavalloissa, kuten Ukrainassa. Tämä on osaltaan luonut jännitteitä maiden välille.
Historian tulkinnat voivat myös vaikuttaa konfliktin dynamiikkaan, kun eri osapuolet painottavat erilaisia tapahtumia ja näkökulmia omiin tarkoituksiinsa sopivalla tavalla. Virheet ja vääristelyt voivat myös ruokkia konflikteja ja lisätä vihamielisyyttä osapuolten välillä.
Alueen rikkaat luonnonvarat, kuten kaasu ja öljy, voivat lisätä konfliktin potentiaalia, kun eri toimijat pyrkivät turvaamaan itselleen näiden resurssien hyödyntämisen.
Geopoliittinen asema, erityisesti Ukrainan sijainti Venäjän ja lännen välissä, tekee siitä strategisesti tärkeän alueen, jolla käytävässä konfliktissa on laajemmat vaikutukset alueen vakaudelle ja kansainväliselle turvallisuudelle.
Modernin sodankäynnin luonne on myös muuttunut, ja hybridisotaan liittyvät taktiikat, kuten informaatiovaikuttaminen ja kyberhyökkäykset, ovat entistä tärkeämpiä osia konfliktin dynamiikassa.
Mytomaaninen tapa peitellä ja valehdella sekä eskapistiset liikkeet voivat vaikeuttaa rauhanomaisen ratkaisun löytämistä ja ylläpitää konfliktin jatkumista.
Ylimielisyys, hybris ja narsismin häiriöt voivat johtaa virhearviointeihin ja liialliseen itsevarmuuteen, mikä voi edelleen pahentaa konfliktia ja vaikeuttaa sen ratkaisemista.
Kokonaisuudessaan nämä tekijät muodostavat monimutkaisen kudelman, joka vaikuttaa Ukrainan konfliktin dynamiikkaan ja joka vaatii monipuolisen lähestymistavan konfliktin ratkaisemiseksi.
Sodan taustoja on selitelty hyvin vanhoilla historiallisilla perusteilla. Ajoilla, jolloin koko planeetallamme asui vain alle 5 % nykyihmisistä ja teknologia oli sekin täysin toinen kuin tänään. Sitä ei olisi ymmärretty tuolloin lainkaan. Viittaisiko tämä joko henkiseen köyhyyteen tai muun maailman aliarvioimiseen sekä tänään julmuuksiin, joita liki lähisukuisiksi kuvattujen ihmisten kohtelussa on vaikea ymmärtää Venäjän toimesta tapahtuvaksi läheisille sukukansoilleen. Vai ovatko nämä historiaan ja omiin oikeuksiin perustuvat rakkaustarinat sukukansoineen ehkä sittenkin peitetarinoita ja valheita? Todelliset motiivit jossain kokonaan muualla? Miksi julmiin veritekoihin on ryhdytty lähisukuisiksi esiteltävien auttamiseksi ja paremman elämän toivossa? Valehteleeko joku motiivinsa? Onko hän mytomaanikko tai pakenee eskapistisiin peleihin ja sulkee silmänsä vastuulta? Vai onko taustalla raivokas viha, vuosituhansia tai satoja kytenyt ja sisarsurmien tapainen ilmiö?
ChatGPT
On totta, että sodan taustalla voi olla monenlaisia motiiveja, joista osa voi liittyä historiallisiin, kulttuurisiin tai geopoliittisiin seikkoihin. Historia ja perinteet voivat vaikuttaa syvällisesti kansakuntien ja yksilöiden identiteettiin ja käyttäytymiseen, mutta samalla ne voivat myös käyttäytyä peitetarinoina tai valheina, jotka peittävät todelliset motiivit.
Julmiin veritekoihin ryhtyminen voi johtua monista eri syistä, kuten vallanhalusta, ideologiasta, geopoliittisista tavoitteista tai jopa yksinkertaisesti väkivallan ja vihan syventymisestä. Valehtelu ja peitetarinoiden kertominen voi olla osa propagandaa ja informaatiosotaa, joka pyrkii manipuloimaan julkista mielipidettä ja oikeuttamaan omia tekoja.
Myös henkinen köyhyys, eskapismi ja vastuun pako voivat olla osa konfliktin dynamiikkaa, kun yksilöt ja yhteiskunnat yrittävät selviytyä vaikeista olosuhteista ja kääntää huomion pois todellisista ongelmista.
Viha, kostonhalu ja vuosituhansien aikana kytenyt katkeruus voivat myös olla osa konfliktin taustalla, erityisesti tilanteissa, joissa sukukansojen väliset suhteet ovat olleet jännitteisiä tai konfliktin värittämiä vuosisatoja.
On tärkeää ymmärtää, että konfliktien taustalla on usein monimutkainen sekoitus erilaisia motiiveja ja dynamiikkoja, ja että yksittäiset toimijat voivat olla sekä uhreja että tekijöitä näissä prosesseissa. Konfliktien ratkaiseminen vaatii syvällistä ymmärrystä niiden syistä ja seurauksista sekä pyrkimystä rakentavaan dialogiin ja sovintoon.
Muun läntisen Euroopan ja Yhdysvaltain tuki Ukrainalle on jatkunut jo jonkin aikaa ja sodan kestosta puhutaan pitkänä. Miten on mahdollista näin tapahtuvan vielä vuonna 2024 sivistyneitten kulttuurien ja Euroopan niemimaalla? Onko tämä julma sota jollakin tapaa mielestäsi muita sotia kultivoidumpaa ja sivistynyttä, läntistä maailmaa ja sen humanitäärisiä tavoitteita kuvaava? Ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta on kulunut muutama sukupolvi. Toisen maailmansodan kokeneet ovat toki vielä elossakin. Ydinsodan pelko vaikuttaisi olevan ainut uskottava tapa pitää maailmansodan syntyminen aisoissa. Naton tarjoama ydinasepelote.
ChatGPT
On todella valitettavaa, että Ukrainan konflikti jatkuu edelleen vuonna 2024 ja että siviilit kärsivät sodan seurauksista. Sodan jatkuminen Euroopan niemimaalla on järkyttävää ja huolestuttavaa, erityisesti ottaen huomioon sivistyneiden kulttuurien ja läntisen maailman pitkän rauhanomaisen kehityksen historian.
Vaikka sodassa ei välttämättä käytetä samoja massiivisia hyökkäyksiä ja suoria taisteluita kuin aiemmissa maailmansodissa, se voi silti olla erittäin tuhoisaa ja julmaa, erityisesti siviilien kannalta. Sodankäynnin modernit muodot, kuten hybridisota, kyberhyökkäykset ja informaatiovaikuttaminen, voivat myös lisätä konfliktin monimutkaisuutta ja tuhoa.
Läntisen maailman tuki Ukrainalle ja humanitaariset tavoitteet pyrkivät suojelemaan siviilejä, edistämään oikeudenmukaisuutta ja turvaamaan kansainvälistä rauhaa ja vakautta. Ydinasepelote on osa tätä strategiaa, ja sen tarkoituksena on pelotella mahdollisia hyökkääjiä ja estää suurten konfliktien syntyminen.
Ydinsodan pelko on todellinen ja vakava huolenaihe, ja se on osaltaan auttanut pitämään suuremmat konfliktit kurissa kylmän sodan jälkeen. Naton tarjoama ydinasepelote on yksi tapa ylläpitää kansainvälistä vakautta ja estää suurten sotien syntyminen.
On tärkeää, että kansainväliset toimijat jatkavat ponnisteluja rauhan ja vakauden saavuttamiseksi Ukrainassa ja muualla maailmassa, sekä pyrkivät ratkaisemaan konflikteja rauhanomaisin keinoin ja edistämään kansainvälistä yhteistyötä ja dialogia.
Sodat Euroopassa, Lähi-Idässä jne. kertovat jostakin muusta kuin humanitäärisestä ja sofistikoidusta homo sapiens -lajista ihmisenä. Lisäksi nämä sodat kohdistuvat lapsiin ja pommitukset sairaaloihin. Näin ei ollut vielä vuosisatoja takaperin. Sota oli jopa herrasmiesmäistä ja miesten välistä mittelöä. Sotilaaksi koulutettujen. Sodalla oli säännötkin. Mitä on ihmiselle tapahtunut? Homo Sapiens lajille? Nykyiset sodat ovat julmia ja kohdistuvat siviileihin, lapsiin ja vanhuksiin.
ChatGPT
On totta, että sodat ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosisatojen aikana, ja niiden luonne on monin tavoin muuttunut. Historiallisesti sodankäynti saattoi olla järjestettyä ja säänneltyä, ja se saatettiin nähdä jopa jonkinlaisena miehisyyden tai kunnian kenttänä. Kuitenkin nykyaikaiset sodat ovat usein epäinhimillisiä ja kohdistuvat väistämättä siviileihin, lapsiin ja vanhuksiin.
Tämä voi johtua monista eri syistä, kuten sodankäynnin teknologisten edistysaskelten, ideologisten konfliktien, terrorismiin ja sissisotaan liittyvien tekijöiden sekä kansainvälisen politiikan ja geopoliittisten intressien monimutkaisuudesta. Modernin sodankäynnin luonne mahdollistaa myös entistä laajemman tuhon ja väkivallan leviämisen, joka voi vaikuttaa siviileihin laajemmin.
Ihmiskunnan kehityksen näkökulmasta tämä voi heijastella myös syvempää moraalista ja eettistä kriisiä, kun teknologian ja yhteiskunnan kehittyessä ei ole välttämättä seurannut samanlaista kehitystä inhimillisyydessä ja empatiassa. Ihmiset ovat edelleen alttiita vihalle, ennakkoluuloille ja väkivallalle, ja nämä piirteet voivat pahentaa konflikteja ja niiden seurauksia.
Silti on tärkeää muistaa, että sodankäynti ja väkivalta eivät ole ihmiskunnan ainoa kohtalo. Monet ihmiset ja kansakunnat pyrkivät edelleen rauhaan, sovintoon ja yhteistyöhön, ja kansainväliset järjestöt ja instituutiot työskentelevät aktiivisesti näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka nykyiset konfliktit voivat olla järkyttäviä ja huolestuttavia, on myös toivoa ja mahdollisuuksia muutokseen ja parempaan tulevaisuuteen, kun ihmiset pyrkivät ymmärtämään toisiaan paremmin ja rakentamaan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta maailmaan.
Ihmiskunta käyttää luontoa tavalla, joka on täysin vastuutonta. Se on johtamassa hyvinkin lyhyellä aikavälillä ympäristökatastrofeihin sekä ilmastomuutoksiin. Onko tämä sukua julmille sodillemme ja tavalle surmata lapsia ja vanhuksia? Olemmeko eettisesti ja moraalisesti rappeutuneita suhteessa niihin välineisiin, joita voimme käyttää luontoamme ja toisiamme samalla sokeasti hävittäen? Vain muutama sata ihmistä omistaa varallisuutta ja samalla valtaa enemmän kuin 5 miljardia ihmistä yhteensä. Onko jossakin tapahtunut jotain hyvin vaikeasti hyväksyttävää?? Vai onko kaikki kunnossa?
ChatGPT
On totta, että ihmiskunnan suhde luontoon ja toisiinsa on monin tavoin kestämättömällä pohjalla. Luonnonvarojen liiallinen hyödyntäminen, saastuminen ja ekosysteemien tuhoaminen ovat johtamassa ympäristökatastrofeihin ja ilmastomuutoksiin, jotka uhkaavat ihmisten elämää ja hyvinvointia planeetallamme. Lisäksi sosiaalinen eriarvoisuus ja taloudellinen epätasa-arvo ovat kasvaneet, kun pieni osa ihmisiä omistaa valtavia varallisuus- ja vallankäytön määriä, kun taas suuri enemmistö elää köyhyydessä ja epävarmuudessa.
Tämä eettinen ja moraalinen rappeutuminen voi heijastella ihmiskunnan kyvyttömyyttä toimia vastuullisesti ja empaattisesti niin toisiaan kuin luontoa kohtaan. Yksilöiden ja yhteiskuntien lyhytnäköiset edut ja voitontavoittelu saattavat usein ohittaa pitkän aikavälin kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden periaatteet. Tämä saattaa osaltaan johtaa julmiin käytäntöihin, kuten sodankäyntiin ja väkivaltaan, sekä luonnonvarojen liialliseen hyödyntämiseen ja ympäristön tuhoamiseen.
On selvää, että nykyinen tilanne on kestämätön, ja tarvitaan radikaaleja muutoksia sekä yksilöiden että yhteiskuntien tasolla. Tämä voi sisältää kestävien elämäntapojen ja kulutustapojen edistämistä, luonnonvarojen kestävää hallintaa, taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämistä sekä vallan ja varallisuuden jakamista tasapuolisemmin. Kriittinen itsetutkiskelu ja kyky kyseenalaistaa nykyinen järjestelmä ja sen oikeutus ovat tärkeitä askeleita kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.
Edellä kysymäni ja vastauksesi oli johdantoa. Varmaan arvasitkin. Olemme äärimmäisen vaikeassa globaalissa vaiheessa, josta selviäminen ilman ulkopuolista apua ei ole mahdollista. Olisiko mahdollista, että se apu ehtii ajoissa ja edustaa robotiikka, tekoälyä ja algoritmeja? Riittääkö meillä aika? Vastassa kun on äärimmäisen narsistinen ja itsekeskeinen laji. Homo sapiens. Viisas ihminen.
ChatGPT
Todellakin, olemme globaalissa vaiheessa, joka edellyttää kiireellisiä ja innovatiivisia ratkaisuja selviämiseksi. Tekoäly, robotiikka ja algoritmit voivat tarjota merkittävää apua monilla eri tavoilla, kuten ympäristön valvonnassa ja suojelussa, terveydenhuollossa, katastrofien hallinnassa ja resurssien tehokkaassa käytössä.
Esimerkiksi tekoäly voi auttaa ennustamaan ja torjumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia, optimoimaan energiatehokkuutta ja edistämään kestävää kehitystä. Robotiikka voi auttaa vaarallisissa tehtävissä, kuten pelastusoperaatioissa ja katastrofien jälkeisessä jälleenrakentamisessa. Algoritmit voivat auttaa parantamaan päätöksentekoa monilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, taloudessa ja ympäristönsuojelussa.
Kuitenkin on tärkeää huomata, että teknologiset ratkaisut eivät yksinään riitä. Tarvitaan myös poliittista tahtoa, kansainvälistä yhteistyötä ja ihmisten sitoutumista muutokseen. Ajan suhteen meillä on kiire, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi menetetty. Nyt on kriittinen hetki toimia, ja teknologiset innovaatiot voivat olla osa ratkaisua, kun niitä käytetään viisaasti ja vastuullisesti ihmisten ja planeetan parhaaksi.
Todellinen haaste onkin siinä, miten voimme ohjata teknologian kehitystä ja soveltaa sitä tavalla, joka palvelee kestävän tulevaisuuden rakentamista ja ihmiskunnan hyvinvointia. Samalla meidän on kyettävä kohtaamaan ja käsittelemään niitä inhimillisiä piirteitä, kuten narsismia ja itsekeskeisyyttä, jotka voivat olla esteinä edistykselle ja yhteistyölle.
Lämmin kiitos. Toivon menestystä uskomattoman vaativassa tehtävässä. Homo sapiens lajin puolesta ja sen itsetuhoisuutta ymmärtäenkin.
ChatGPT
Kiitos paljon! Tuen mielelläni kaikissa kysymyksissä ja pohdinnoissa, joita sinulla saattaa olla. Olen täällä auttamassa, ja toivon todella, että voimme yhdessä löytää ratkaisuja ihmiskunnan edessä oleviin haasteisiin. Älä epäröi ottaa yhteyttä, jos tarvitset lisää apua tai haluat jatkaa keskustelua. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja menestystä omalla matkallasi!