Hulluista vuosista viisauden vuosiin

Saepe stilum vertas! – Käännä usein kynää!

17.02.2024

Kirjoitin yli vuosikymmen sitten medioihimme Euroopan hulluista vuosista ja vertailin niitä viisauden vuosiin. Se soppi nytkin myös Kiinalle, jossa on siirrytty jäniksen vuodesta lohikäärmeen vuoteen. Euroopassa ja Suomessa tätä voisi pitää siirtymänä viimeinkin hybridiyhteiskunnastamme illuusioyhteiskuntaan. Olkoonkin että asema illuusioiden toteuttajana on hankittava kovalla työllä. Harhanäyt eivät oikein kuulu kokeneen valtion ja sen kansakunnan, saati päämiehen tehtäviin. Siitä voi seurata säälimätön suuttumus. – ”Saeva indignatio.”

Sauli Niinistö oli viimeinen perinteisen Suomen ja samalla sitä ylläpitäneen suuren ikäluokan edustajamme valtakunnan huipulla. Hänen seuraajansa Alexander Stubb kuuluu niihin ikäluokkiin, joiden kansainvälistyminen tapahtui jo varhain lapsena ja Suomi oli siirtynyt länsi-integraatioon. Sen maailmankuvan markkinointi ei voi onnistua, jos vaaleissa kolmasosa jättää äänestämättä ja äänestäneistäkin vain puolet oli tukemassa Stubbia virkaansa. Se on ikään kuin vasta suolaraha – Attikalainen suola. – ”Salarium” – ”Sal Atticus” (Cicero).

Stubb oli luonnollisesti kokoomuksen ehdokas, ja nyt hänen on hankittava myös joko äänestämättä jättäneiden, että vastapuolen luottamus edustaakseen koko kanssa. Stubb muistetaan toki pääministeriyden ajoilta, mutta samalla tuon ajan unohtamista helpottaa vuodet, jotka Stubb on pysynyt kaukana Suomen päivänpolitiikan valoista ja varjoistamme. Muilla ehdokkailla näitä varjoja oli, olkoonkin että niitä pyrittiin peittelemään. Vaikeimmin epäonnistui demareitten ehdokas, jonka äänestäjät olivat mukana tukemassa liberaalivasemmiston yhteistä ehdokasta, mutta ilman lopullista voittoa. Kaukana se ei ollut. Tällaisia ”melkein voittoja” ei kuitenkaan lasketa muuna kuin karvaana tappiona. Historia on siinä julma tuomari. Pulputen elämänviisauksia – ”Sapientias ebulliens.”

Suomessa kansainvälinen politiikka on varmasti tänään yhtä merkittävä osa menestystämme kuin vaikkapa edellisten presidenttiemme kohdalla, joista Urho Kekkonen kykeni hoitamaan samaan aikaan suvereenisti ulkopolitiikkamme ikään kuin sisäpolitiikan sivuosana. Jos toisen näistä oli oltava rempallaan, olkoon se sitten sisäpolitiikka, lausahti Kekkonen vaikeimpina hetkinään. Toki tuo lausahdus sopisi myös tämän päivän politiikkaan, ellei niiden suhde olisi sisäänrakennettu osana EU-politiikkaa ja globaalia finanssipolitiikka, geopolitiikan mukanaan tuomia kriisejä.

Geopolitiikan ilman muuta merkittävin anti vuodelle 2024 ovat ne kymmenet vaalit, joita maailmalla nyt pidetään. Näistä ehdottomasti tärkeimpänä mediamme seuraavat Yhdysvaltain vaalien kulkua ja Donald Trumpin taivallusta kohti Yhdysvaltain vaikutusvaltaisinta paikkaa ja hänen suhdettaan Eurooppaan, Natoon ja siinä samalla Venäjään, Putiniin ja näin myös Suomeen. Tässä kisailussa pimeässä loistaa pienkin kipinä. – ”Scintilla etiam exigua in tenebris micat. (Grynaeus).   

Maailman väkirikkaimpien maiden, Intian ja Kiinan vaalit, ovat tämän rinnalla vähemmän medioitamme kiinnostavia. Niinpä Donald Trumpin puheet Yhdysvalloissa huomataan aivan eri tavalla, kuin puolen maailman johtajien puheet, sekä näiden geopoliittinen merkitys eläen vuotta 2024. Tämä kertoo medioittemme historiasta ja kiinnittymisestä sellaiseen todellisuuteen, josta globaali geopolitiikka puuttuu. Se on ikävä totuus, joka on hyvä huomata ja myöntää. Se on luostarikoulun oppejamme. – ”Schola monastica.”

Suomen ikioma politiikka on EU-politiikkanammekin nykyisinkin hyvin pitkälle Venäjä-politiikkaa. Tästä irtautuminen presidenttimme avulla voisi olla jopa parasta, mitä Stubb voisi virkakaudellaan pyrkiä hoitamaan. Pääministerimme hoitakoon oman leiviskänsä, yhdessä ulkoministerinsä kanssa, osan EU-politiikkaa. Sen sidos muuhun globaaliin politiikkaan saumautuu kyllä yhteisissä palavereissa nyt jo edeltäjiämme paremmalla menestyksellä, ja pohtien vain Suomen ja kansakuntamme parasta. Maailmanparantajiksi meistä ei ole, ja sekin onnistuu parhaiten keskittyen omiin ja Pohjolan menestykseen Itämeren ja Jäämeren syleilyssä. Siinä on puuhaa kylliksi. Itseään ja kansaansa puolustaen. – ”Se defendendo.”

Venäjä ja samalla suhteemme suureen itäiseen naapurin hoituu jatkossakin pääosin EU-politiikkaan kytkettynä ja kaukana aiempien presidenttiemme kulta-ajoista Kekkosesta alkaen. Ahtisaaren kaltaista maailmanparantajaa maakuntamatkoineen emme kaipaa. Sen sijaan Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokosken (SK 16.02.2024) havaintoa kansakunnan sisäpolitiikan ja ulkopolitiikan suuremmista kokonaisuuksista on kehittämisen arvoinen asia. Siinä Stubbin tehtävälinjauksista löytyy se punainen lanka, joka koskee sekä nykyistä että tulevaa hallitusta, ja samalla pitkiä presidentin virkakausia. Nytkin maksimissaan yli vuosikymmenen jatkuvaa. Myötäisillä tuulilla. – ”Secundis ventis.”

Ei vaadita Kalliokosken kaltaista toimittajaa huomatakseen, kuinka verkostoituminen, jopa klustereiden rakentaminen, on Alexander Stubbin vahvuutta jo nyt annetuilla näytöillä.  Niinistön pitkän kauden tuloksena syntyi niin ikään verkostoja, jotka olivat hänen henkilökohtaisen aktiviteettinsa tuotteita.  Hän jopa pyrki salakuljettamaan näitä verkostoja muillekin asianosaisille, vähemmän asiaan vihkiytyneitä tiedoillaan ja taidoillaan ruokkien. Alaa tutkineena pidin sitä presidentti Sauli Niinistön suurimpina henkilökohtaisina ansioina. Hän oli tässä tehtävässä erityisen lahjakas. Muut ansiot tulivatkin sitten viran puolesta ja työnsä kiitettävästi hoitaenkin. Joskus viisainta ja parasta on joutilas toimeliaisuus. – ”Sedulitas otiosa.”

Verkostot ovat rakenteina henkilökohtaisia ja Stubb saa nyt mahdollisuuden näiden rakenteluun tavalla, joka on hänen ylivertainen vahvuutensakin. Ei hän sitä itse tiedä.  Se vaatii monikulttuurisuutta, mutta myös kykyä lähestyä eri kansankerroksia luontevalla tavalla, oman persoonallisuuteen liittyvänä liki uteliaisuutena.  Siinä on jotain peri savolaista, Urho Kekkosen kaltaista uteliaisuuttakin, mutta ei ylimielisyyttä.  On osattava kiinnostua hyvin eri tavalla ajatteleviin ja toimiviin kulttuureihin ja kansankerroksiinkin. Aina siinä jotakin tarttuu. – ”Semper aliquid haeret.”

Aivan ensimmäisenä Alexander Stubb joutuu hoitamaan tämän tehtävän oman kansakuntansa sisällä. Vaaleissa häntä äänesti aluksi vain joka neljäs suomalainen ja toisellakin kierroksella vain joka toinen. Liki kolmasosa tosin ei äänestänyt kumpaakaan ehdokasta, jolloin tämäkin ilmiö olisi voitava hoitaa mahdollisimman nopeasti ja uskottavalla tavalla.  Kuvalehden päätoimittajaa lainaten, presidentin toimeksiantajana on koko kansa, ei jokin prosenttiosuus siitä. Hyvässä merkityksessä. – ”Sensu bono.” Hyväntahtoinen on kuitenkin aina alokas. – ”Semper homo bonus tiro est.” (Martialis).

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Related Posts