Kirjoitin syksyllä 2018 (24.09.2018) luovan joutenolon mestareista – tylsyyden sietäjistä kirjassani ”Suomi – maailman onnellisimman maan oppikirja II”. Kirjat (I ja II) oli omistettu samalla suomalaisen lasitaiteen kultakaudelle (Dedicated to the Golden Age of Finnish Glass Art”). Kirjat julkaistiin vuonna 2019 syksyllä viimeiset kuvat ottaen ja ympäristössä, joka joutui sitten vandalismin kohteeksi.
Tuota tapausta, vandalismia, on sittemmin käsitelty poliisin annettua siitä lausuntonsa ja varoittaen myös samaan aikaan riehuneesta nettirikollisuudesta vakuutusyhtiössä, jolloin ilmiö on pysynyt nyt jo neljättä vuotta osana arjen elämääni, ja muistuttaa miten hankalia ja hitaita ovat sellaiset prosessit, joissa uhriksi joutuva on samaan aikaan ikääntynyt ja menettää tärkeimmän osan arkielämänsä ympäristöstä, työhuoneestaan, kuvausympäristöstä ja ateljeen kirjastonkin. Ei vain sen katon ja laipion sekä auton osana tuota tilaa. Kuvitelkaapa Kimi Räikköstä, joka menettää yllättäen työhuoneensa joulukuussa 2021. Muutos on dramaattinen.
Lasitaide ja sen kultakausi tuli kuitenkin valmiiksi kirjoina ja niitä kootessa jouduin palaamaan elämämme tärkeimpiin ohjenuoriin. Sellaisia ilmiöitä ovat vaikkapa vakuutusyhtiön byrokratia, vuosia jatkuvat pyynnöt ja niiden sekavuus, nettiyhteyksien vaihtuminen rinnan asuinpaikankin kanssa ja vielä törmäten seuraavana vuonna pandemiaan ja koronaan, joka esti ikääntyneitä liikkumasta kotitontiltaan juuri sen etäämmäs. Samaan aikaan katosi työympäristö mutta samalla myös sosiaaliset kontaktit. Siinä vihamielinen vakuutusyhtiö Ruotsissa ei paljoa helpota oloasi.
Jos olet aiemmin istunut lentokoneissa ja putkessa kolmannen osan työajastasi ja oppinut työskentelemään myös lentokentillä, pitämään esitelmäsi konferensseissa kuunnellen myös samaan aikaan mahdollisimman paljon kollegoittesi töitä, pitänyt heille seuraa myöhemmin illalla, elämän muuttuminen tutkijan työstä ja laboratorioista, kirjastoista ja pölyisistä arkistoista, hallinnon pyörittämisestä ja rahoituksen hankinnasta seuraavalle kaudelle opettajan työn rinnalla, on luovan joutenolon mestarin ja tylsyyden sietäjän elinympäristöä. Vaikka joku voisi muuta olettaa.
Poikki- ja monitieteistä työtä yhdistellen mukaan kun tulee aina kyky odottaa ja taas odottaa tulosten valmistumista sekä toistojen kautta tapahtuvaa varmistusta hankitun tuloksen todellisuudesta. Työ voi muistuttaa liki pakkoneurootikon tapaa kyetä toistamaan ja palaaman yhtenään myös alkuun.
Siinä palataan ikään kuin Kimi Räikkösen elämään kyetä toistamaan samat rutiinit kaudesta toiseen ja välillä vain hivenen ympäristöä vaihtaen. Auto ja sen tapa käyttäytyä suhteessa muuhun ympäristöön on turvallinen, vaikka muulta ehkä vaikuttaisikin. Jäämies on tuossa ympäristössä kuin kotonaan ja jos hänellä on käytettävissä paras talli autoineen, palveluineen, hän voittaa varmasti mestaruuden. Hän on luovan joutenolon mestari ja tylsyyden sietäjänä kisatunnelmassa parhaimmillaan.
Luovan joutenolon mestarit – tylsyyden sietäjät
Luova joutenolo alkaa siitä, kun alat sietää itseäsi ja mielesi kaipaamaa lepoa, tylsää rutiinia ja alkuihmisen elämää, kypsän aikuisen elämää. Ilman päämäärää, mutta kuitenkin turvallisesti pelkäämättä ja varoen koko ajan häsläämästä peläten tyhjän olon, luovan joutenolon, syövän sinulta sielusi tai mielenterveyden. Pandemia ja korona on kuin taivaan lahja luovan joutenolon mestarin tulokselliselle elämälle. En nyt ala puhua ihmistyypistä ja näiden kuvauksista, persoonallisuudesta. Se on liian helppo tapa sivuuttaa koko asia ikään kuin olankohautuksella.
Introvertti sietää luovaa joutenoloa ja latautuu silloin, kun ekstrovertti alkaa polttaa proppunsa duracellpupuna pysähtyen rutiiniin. Ekstrovertti on parhaimmillaan näennäisessä puuhastelussaan. Luovaahan se ei ole. Innovaatiot suorastaan kaikkoavat sellaisessa menossa. Jäämies vaatii luovuutta ja sen tapahtuu korvien välissä. Jos et tätä ilmiötä hallitse, autosi käyttäytyy toisin kuin kuuluisi mestarin käsittelyssä.
Ihminen, joka saa tolkuttomasti aikaan, on luovan joutenolon mestari, tylsyyden voittava toistaja ja usein jo lapsena muista erottuva tuleva tiedemies, pakkoneuroottiseksi epäilty ja virheellisesti diagnostisoitu tapaus. Tulevan neron ahdistuksena kuvatun kun voi myös lääkkeillä korjata. Sellainen ”korjaus” veisi Jäämieheltä mestaruudet.
Olen tavannut heitä huipputiedemiehissää pilvin pimein. Tai ainakin muutaman tuhannesta. Vain toistolla ja tylsyyttä kohti käymällä voit käsitellä tylsyyttä sekä hankkia luovuuden ja nerouden lähteet, innovaatioiden avaimet. Keskellä tylsyyttä nousevat uudet ideat ja luovuuden hedelmät. Jäämiehen vastauksen sisältö on odottamaton, hyvinkin hilpeä silloin kun on sen aika. Tyhjän puhujaksi et saa häntä ikinä, vaikka toki hän senkin taitaisi.
Mielemme kun ei ole näennäisessä tylsyydessäkään pysähtyneessä tilassa, päinvastoin. Jatkuva virikkeiden tulva ei auta muussa kuin tylsyyden poistossa. Tylsyys kun puhuu meille, koettaa saada viestinsä perille. Jotkut ymmärtävät tämän heti, toiset eivät koskaan.
Ongelma ratkeaa usein piilotajunnan kautta ja unessa. Mitä vähemmän olemme tylsiä tilanteita kohdanneet, sitä avuttomampia olemme sen kohdatessamme. Introvertti ihminen kykenee tähän ekstroverttiä paremmin. He ovatkin usein luovia ja innovatiivisia, toistoja ja epämiellyttävänä pidettyä tylsyyttä sietäviä. Jäämiehen kohdalla ilmiö ei ole vain näin yksiselitteinen ja tylsä.
Kirkkoherra ja eduskunnan puhemiehenäkin toiminut Anssi Joutsenlahti kykenee toistamaan uskomattoman tylsiä asioita vuosikymmenet ja saa uskomattomia asioita aikaan luovalla ja koko ajan uudistuvalla tavalla. Hän lepää vaihtaessaan vielä aiheesta toiseen ja mukana on jopa maratonjuoksukin. Kun seuraa läheltä, mitä hän on saanut aikaan, kyseessä täytyy olla luovan joutenolon mestari. Hetkeäkään hän ei ole jouten, vaikka ei sitä itse edes huomaa. Hän ei pelkää tylsyyttä ja toistoja.
Aiheesta kirjoittaa lisää kirjailija Joseph Brodsky (yksitoikkoisuuden loisto tai ikkuna äärettömyyteen). Vain tylsyyttä kohti käymällä voi käsitellä tylsyyttä, uusia taitoja. Pakoon juoksemalla emme opi yhtään mitään, ahdistumme. Valtaosa meistä on näitä itsensä harhauttajia hosuen turhaan ja hakien itselleen vain uusia harmeja.
Kasvatustieteen professori Juha T. Hakala on tehnyt tässä upean kirjan. Opi sietämään tylsyyttä. Tylsyys synnyttää sinussa jotain, mitä ei olisi ikinä tapahtunut ilman tylsyyden kokemusta. Luostarisuvun kasvattina tämä on minulle luonnollisesti jo geneettinenkin kokemus, itsestäänselvyys. Pitääkö tästäkin vielä kirjoittaakin? Alkukiritillisistä asioista ja aiemmin niin kirkkaina tunnetuista. Minne ovat kadonneet nämä luostarilaitoksen tuntemat ja tunnistamat ihmeetkin? Luostarilaitoksen lampuoitina, veronmaksajana, en ikinä anna ulkopulisten päästä hosumaan sellaiseen luovuuteen, joihin heillä ei ole lahjoja.
Luova joutenolo on syytä tallentaa vaikkapa kameralla. Vain näin menetellen alat oppia, mitä kaikkea tapahtuu luovan joutenolon aikana. Mitä havaitset sellaista, joka muuten jäisi havaitsematta. Pysähdy välillä. Korona ja pandemia antaa sinulle nyt mahdollisuuden muuttaa koko elämäsi.
Tylsä pysähtyminen ja odottaminen on rankka paikka oman aikamme ihmiselle. Eikös vaan täytä senkin ajan avaamalla älyttömän puhelimensa kutsuen sitä ”älypuhelimeksi”. Ja kaikki luovan joutenolon elementit on pilattu sillä yhdellä liikkeellä. Oman digiajan välineet ovat ihan hyviä renkejä mutta isännäksi niitä, saati mediaa, ei saa ikinä päästää.
Vain sairaalloisen ekstrovertti ihminen tekee näin kaiken aikaa ja jopa autossaan istuen. Introvertti kykenee sietämään luovaa joutenoloa, nauttimaan siitä. Luova työ ja innovaatiot ovat introvertin työtä ja löydöksiä. Jäämies on sitä päätoimisesti. Se hänestä teki niin arvostetun ihmisenä ja samalla sankarinamme.
Poliitikko ekstroverttinä kokoustaen ja hosuen paikasta toiseen ei ymmärrä luovuuden ja innovaatioiden päälle lainkaan. Tyhjät ja ahdistavat hetket on täytettävä jollakin humpuukilla, juostava kokouksesta seuraavaan. Jos ei muulla saa päätänsä sekaisin niin sitten päihteillä. Introvertista tulee juoppo vain silloin, kun häntä aletaan kiusata, vähätellä ja pilkata hänen saavutuksiaan. Niitä kun on poikkeuksetta paljon ja jopa hävitettäväksi. Vakuutus ei niitä korvaa tai edes ylety hävittämään valmiita töitä. Etenkin ruotsalaisena Suomessa tai somerolaisena Forssassa.
Tutkimustyössä valtaosa on rutiinia, ikävää ja tylsää, jota on osattava sietää toistoineen. Kutsun sitä luovaksi joutenoloksi. Se on ainut keino löytää uutta, hakea lepoa vaihtamalla joutenoloa toiseen, puutarhaan ja veistosten pariin, ateljeen hiljaisuuteen. Kotonani Iisalmessa se on traktorin pukilla istumista tai kasvattaen joulukuusia. Saman luonnon kun löydän myös Hämeestä, jonka Savossa lapsena kadotin. Elämää ei pelata vain yksillä korteilla. Kysykää vaikka Jäämieheltämme.
Luova joutenolo on tylsää mutta lataa akkuja ja tuo mukanaan ideat, joista syntyy luova elämä ja innovaatiot. Harvemmin kokouksissa istuen. En nyt heti muista yhtään luovaa ideaa istuen kokouksissamme. Ei kaverit kokouksissa luovia juttujaan muille tarinoi, päinvastoin. Sotkevat parhaatkin ideat ja oivallukset byrokratian kautta pilaten.
Sosiologian professori Erkki Asp kehotti minua kirjoittamaan joka päivä kolme tai neljä liuskaa tekstiä. Sillä ei ole väliä mitä kirjoitan, hän kehotti. Pääasia että teen niin. Se oli turha neuvo. Olin tehnyt sitä jo lapsesta ja liuskojen määrä oli paljon suurempi. Samoin lukemani tekstin. Myös edestakaisin kirjoittaen ja useammalla kielellä. Ennen kuin täytin kuusi vuotta ja aloitin kouluni. Se että Asp oli havainnut saman ilmiön myöhemmin aikuistuessaan, oli hänelle siunaukseksi. Omalla kohdallani noille poluille palaaminen olisi pilannut koko saavutetun edun ja etumatkan. Sama pätee Jäämieheen hänen jatkaessaan elämäänsä. Hänellä on sinuun huikea etumatka.
Kuusi vuotta on kuusivuotiaan elämässä iäisyys. Kuusikymppisten kohdalla neuvoisin luovaan joutenoloon, jolloin siedetään myös epämiellyttävää tylsyyttä. Koko ajan näpelöimässä koneitaan ja kännyköitään tekee ihmisestä kaikkea muuta kuin luovan. Luova työ ja innovaatioiden löytäminen vaatii myös hurjan paljon tylsää rutiinia ja siis luovaksi joutenoloksi monen laskemaa elämää. Jos olet vähäkään sukua Jäämiehelle, ymmärrät mitä tarkoitan. Hänestä kirjan tehnyt kirjailija oli oikeilla jäljillä, ”hyvä kynä”, kuten Jäämies havaitsi.
Tulin juuri kalasta, muutama kuha ja lahna, suurimmat parikiloisia. Omenat menivät mehustajalle. Kutsun tätä luovaksi joutenoloksi soutaessani pari tuntia ensin myötäiseen ja sitten vastaiseen. Omenoiden poimiminenkaan ei vaadi järin suurta älyllistä ponnistelua sekään. Linnuille ja jouluomenoiksi jätimme puitten latvaan pari ämpäriä omenoita. Se on tätä luovaa joutenoloa. Ajattele muitakin kuin itseäsi. Se palkitsee, ja usein juuri silloin, kun olett avun tarpeessa.
Samoin istahtaminen alas ja menneestä maailmastaan kirjoittaminen someen on vain jatkoa lapsuuden tylsille hetkilleni. Menkää sosiaalisen median kaverini ulos lenkille. Siellä on aivan upea syksyinen auringonpaiste tai ehkä jo jouluinen tunnelma. Järvellä oli parvi joutsenia ja rannoilla upea alkava ruska. Keskity luovaan joutenoloon ja jätä touhottaminen duracellpupuna poukkoillen. Olen tätä kohtaa kouluttanut nuorille jo kohta puoli vuosisataa. On annettava aikaa itselle tylsään joutenoloon, jos aiotte tehdä joskus jotain luovaa, saati innovatiivistakin, muuttaa maailmaanne. Elää edes likimain Jäämiehen elämää ja sen rikkautta.