Miksi kuvataiteilijat maalaavat Kristuksen ristillä pääsääntöisesti (yli 90 %) pää kuoleman jälkeen painuneena oikealle? Ikään kuin vasen käsivarsi olisi ollut hänellä vahvempi. Selitys ei liity Jeesukseen vaan kuvataiteilijoihin. Valtaosa heistä on oikeakätisiä ja maalaavat tavalla, jossa kuva avautuu aina vasemmalle. Voit itse testata vaikkapa piirtäen ihmisen profiilin tai auton. Se avautuu taatusti vasemmalle jos olet oikeakätinen. Vasenkätisen auto kulkee taas oikealle.
Taiteilijoista vasenkätisiä tai molempaa kättä käyttäviä on hyvin vähän ellei ole esim. muusikko. Kun me ristimme kädet siinäkin oikea käsi dominoi. Naiset käyttävät askareissaan enemmän molempia käsiään kuin miehet (vrt. neulominen tai kirveen käyttö, ojan kaivuu). Nykyisin on muitakin töitä kuin kirvesmiehen ja ojan kaivuu kuten potkiminen palloa, ajaminen formuloita, tikan heitto, shakin peluu, kortin peluu mutta kuka maksaa tästä kirjoituksesta tai taulusta, veistoksesta, jossa sama esitetään symbolisena ja helpotetaan oppimista takaraivon kautta oikaisten. Ei Forssassa kukaan.
Siksi Forssa on taantuva teollinen paikkakunta. Siellä työ on edelleen samaa kuin satoja vuosia ja arvostukset sen mukaisia. Arvostus taas näkyy tavassa käyttää rahaa. Kulttuuriin käytetään 2 euroa sierainparia kohden kun Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa käytetään liki kymmenkertainen määrä ja Kauniaisissa ei muuhun juuri käytetäkään.
Pääsiäisen sanoma
Me olemme nukkuessa hereillä mutta herätessämme alamme nukkua. Näin päin se menee neurologien mukaan ja aivojamme tulkiten. Tästä lähtee myös kirstinopin vallankumouksellinen sanoma, jossa elämä on painajaista ja vasta kuolema vapauttaa.
Koko normistomme, arvot ja maailmakuva, moraalimme lähtee tästä pääsiäisen kertomuksesta ja sen oivaltamisesta. Se on elänyt jo pari vuosituhatta ja sen muuttaminen vie uskonsotiin. Me elämme taas uskonsotien aikaa tai olemme eläneet aina. Sodat ovat kulttuurisia sotia. Islam hävisi jo kerran mutta pyrkii vielä tänäänkin hakemaan paikkaansa haastaen läntisen kulttuuri juuret. Juuri tästä syntyi perussuomalainen puolue. Se puolustaa suomalaisia ja protestanttisia arvoja, normeja ja moraalia. Vaikkei sitä aina uskoisikaan kun seuraa muista puolueista perussuomalaisiin siirtyneitä sosialisteja ja näiden normeja vailla protestanttisia arvojamme. Sokea pakana taluttamassa toista samanlaista ei johda mihinkään.
Sosialistit toimittajina tulkitsevat arvoja pelkästään talouden kautta ja metsään menee. Dialetiikassa Hegel on jäänyt lukematta. Onhan meillä miljoonia vuosia vanhat geenimme ja perimä, jota ei muuteta hurluhmei medialla ja sen viihteellä miksikään. Teemme paluuta vakavemmin otettavaan ihmiskäsitykseen ja yhteiskuntamalliin, jossa mukana on pelko luonnonvarojen loppumisesta ja ilmastomuutoksen aiheuttamasta lopullisesta katastrofista. Jopa keskiluokka on heräämässä ja se on merkki ilmiön vakavuudesta. Nyt ei kirkko tai ylimysvalta kulje keulilla vaan mediat. Elämme mediayhteiskunnassamme ja sosiaalinen media on kansalaismediaa ja kertoo eniten missä syvät virrat nyt kulkevat. Siellä käydään keskustelua kuvineen juuri nyt ristin kuolmasta.
Hiljaisen viikon sanoma
Ilman ristiä ja uhria juutalaiset eivät olisi ymmärtäneet koko pääsiäisen sanomaa lainkaan. Eikä oikein nytkään. Se vaati tämän paimentolaiskansan takaraivoon menevän verisen kertomuksen. Siis Jumalan, Jumalan pojan , uhrin, sovituksen, armon ja ylösnousemuksen aamun. Se oli esitettävä tavalla, joka menee kansakunnan sosiaalisen pääoman ytimeeen.
Se levisi erityisen helpostin viikinkinkien ymärrykseen ja myös Suomeen muuttamatta paljoakaan jo aiemmin oppistamme monikulttuurisesta idän ja lännen normistostamme. Ristiretket olivat Suomeen ehdittyään lopulta vain ryöstöretkiä. Oppi kun tuli suoraan geneettiseen perimään ja sosiaaliseen pääomaamme. Toki me sitä hieman muokkasimme meille sopivaksi kuten joulunkin kohdalla.
Pakana-ajan nuutinpukkeja ja noitia Kyöpelivuorelta vilisee suomalaisessa monikulttuurisessa juhlinnassa, kokot palavat ja paholaisia hätyytellään, taikoja tehdään ja joku käy kirkossakin ja eikös joku poltakin sen. Lopulta kaikki yhdistyy vanhoihin viikinkien juominkeihin ja vuodenaikojen mukaiseen ikivanhaan juhlintaan ja agraarin ajan elämän kiertoon.
Kirkkoja poltettiin ja viikinkiajan veneitä hukutettiin kaiken aikaa ja kirkon ovet oli saatava Suomessa avautumaan ulospäin ettei jäädä loukkoon palavaan kirkkoon. Ennen tätkin uudistusta piti sattua runsaasti uhreja vaatinut kirkon palo ja ryntäys ovelle, paniikki joka esti ovien avaamisen sisään päin repien.
Nyt revitään taas ovia väärään suuntaan ja joku haluaisi Suomeen kirkkoihin pyöröovet tai ei ovia lainkaan. Seppo Kääriäinen kertoo omilleen kuinka elämme saranayhteiskunnassa. Saranapuolelta kulkevat ovat hankala vaihtoehto sekin. Kameli ei oikein sekään kulje silmäneulan läpi. Porvarihallitusta haluttaisiin siis vaihtaa.
Vaihtajana ovat samat porvarit, kepulaiset ja persut, sosialistit kuin edellisissä hallituksissamme. Joita Carl Haglund, kaikissa hallituksissamme istunut rkp kuvaa käsitteillä, joita ei voi tässä yhteydessä kirjoittaa mutta Hesarissa voi ja sieltä ne voi myös lukea. Hesari määrittää mediana normistomme rajat. Mikä on luvallista ja mikä ei. Haglund sai nuorena paljon, petty syvästi ja löysi oleellisen, perheensä. Se kertoo mihin suuntaan nyt mennään ja kuka käyttää valtaa.
Ei siis kirkko tai ylimysvalta, kuninkaat ja keisarit eikä kansallinen demokratiamme, parlamentarismi. Elämme siis media-aikaa. Sen avainsanoja ovat hybridi, kybersodat, klusteri ja innovaatipolitiikka, ekologinen katastrofi, globalisaatio ja sosiaalinen media, internet ja populismi, terrori ja epävarma tulevaisuus, pelko katastrofista, lopullisesta. Olemme palaamassa juurillemme.