Pimeän aineen valoisammalla puolella

Miksi suomalaisten lapsiluku on romahtanut?

Paperi ei punastu – Charta non erubescit

06.03.2024

Tiesitkö, miten kiinalaiset siirtyivät jo aikoja jäniksen vuodesta lohikäärmeen vuoteen ja me hybridiyhteiskunnassa astelevat illuusioyhteiskuntaan. Ero kiinalaisten tavassa kertoa yhteiskunnallisista ja suurista, kansakuntaa koskettavista muutoksista saa aikaan siellä lukuisia astrologisia ihmeitä. Lapsiakin syntyy nyt aivan eri tavalla kuin edellisen tähtimerkin aikana.  Jäniksen vuosi ja siitä romaanin kirjoittanut kirjailijamme Arto Paasilinna myi kirjaansa ympäri Eurooppaa. Jäniksen vuonna ei syntynyt lapsia kuten lohikäärmeen vuonna. Muu onkin sitten jo tarua… siitä ei ole tarkempaa tietoa ja siksi en siihen puutu. Lainaus on Tacitukselta (Germania, a.98) –” Cetera iam fabulosa… quod ego ut incompertum in medium relinquam.”

Suomessa jo 55 vuoden ajan väestön uusiutuvuusluku on ollut alle kahden. Ellei meille muutettaisi lähinnä pakolaisina turvaa hakien, olisimme kuoleva kansakunta. Ikärakenne ja maahanmuutto ovat pitäneet vielä väestön hienoisessa kasvussa.  Suomessa kokonaishedelmällisyysluku on laskenut kaiken aikaa alkaen 1800-luvulta ja noin kuudesta lapsesta naista kohden nykyiseen alle kahteen lapseen.  Kehitys on samansuuntainen kautta globaalin maailman. Uusiutumisluku on reippaasti alle kriittisen 2,3 jossa väkiluku pysyisi nykyisellään. Laskun suunta ja jyrkkyys on liki samanlainen kuin Suomessa. Väestöpyramidin rakenne pitää Telluksen ihmisluvun nykyisellään tai kasvussa. Olemme puhuneet ja pelotelleet liian kauan ihmiskuntaa väestöräjähdyksellä. Ei Afrikasta löydy Kiinan tai Intian kaltaisia valtioita. Maantiedon kohdalla tietomme ovat yhtä uskottavia kuin maantieteen kohdalla liki nollan ansaitsevaa myös toimittajia lukien. Kertoo maineikas ja kunnianarvoisa nimi. – ”Clarum et venerabile nomen.” (Lukianos). Maantiede on tieteistämme vaikein.

Ensisynnyttäjien ikä on noussut Suomessa 1900-luvun alusta liki 15 % mutta niin on tehnyt uudelleensynnyttäjienkin. Tulemme lastemme vanhemmiksi yhä iäkkäämpinä odotellen elämän vakiintumista ja turvallista sekä turvattua keski-ikäistä elämää, jossa lapsen syntymä ei enää järkytä kohtuuttomasti vakiintunutta parisuhdetta, jahka sellainen on syntynyt. Samaan aikaan miesten siittiöiden määrä ja laatu on heikentynyt 1970-luvulta muutaman hassun vuosikymmenen aikana vain vajaaseen puoleen, jolloin ongelmien synty ei selity pelkillä kulttuurisilla tai sosiaalisilla syillämme. Olemme ikään kuin pois kuoleva laji, jos muutosta ei tapahdu nopeasti parempaan suuntaan.  Tästäkin aiheesta kirjailijat ovat tehneet hauskoja romaaneja jo vuosikymmenet sitten. Pilailleet sillä, väestötieteellä, demografialla. Ja eikös tässäkin kärjessä komeile Arto Paasilinna. Ihmiskunnan loppulaukka on toki nytkin käden ulottuvilla. Uskon osaavani hänen kirjansa liki ulkoa. Kulkiessani läpi Pohjois-Suomen ja Lapin jokilaaksot, yövyin kouluissa, joissa kirjasto oli ainut paikka viettää öitäni lukien samalla Arto Paasilinnan hengentöitä. Opettajat oppilaineen näyttivät rakastavat suomalaisia kirjailijoitamme. Niitä lukien kyynel kuivuu nopeasti, varsinkin se, joka johtuu toisen vastoinkäymisistä. – ”Cito enim arescit lacrima, praesertim in alienis malis.” (Cicero).

Kirjoitin edellisen kirjan otsikolla ”Hybridiyhteiskunnasta kohti illuusioyhteiskuntaa”. e oli järjestyksessään 129. monografinen kirjani mukaan lukien väitöskirjatkin. Toinen niistä on jopa useita satoja sivuja laaja tutkimus ekologisista klustereista ja innovaatiopolitiikasta. Edellinen taas spatiaalisesta identiteetistämme ja ympäristömuutoksista. Näiden myötä nämä aiheet tulivat tutuiksi myös medioillemme ja alan poliitikoillekin. Nyt heitä on valtaosa. Muuten jäävät äänet saamatta ja valtakirja kansalta vaaditaan. Välillä täytyy kuitenkin hiven levätäkin. Muuten käy poliitikolle kuten metsästäjälle jousineen. Nopeasti rikot jousen, jos pidät sitä aina jännityksessä. – ”Cito rumpes arcum, semper si tensum habueris.” (Phaedus).   

Lähetin jäljempänä kirjoittamani lyhyen kuvauksen kirjastani kolmelle mediallemme ja sain Turusta lehdestä vihaisen palautteen. Olin mukamas markkinoimassa kirjaani, myymässä sitä mainosmielessä. Mielestäni tuo aihe ei ole erityisen myyvä ja aikanaan kuolinilmoituksia kirjoittanut urheilulehti toimittajineen oli mielestäni turhan kärkäs ilmaisesta tekstiavustani nyt vuosikymmenten jälkeen. Turkulaisena dosenttina pahoittelin virhettäni ja lupasin pysyä poissa lehden levikkialueelta, johon aiemmin kuului Forssan talousaluekin. No ei kuulu enää. Lehdellä oli aiemmin maineikas ja kunnianarvoisa nimi. Urheilulehti, jossa oli kuolinilmoituksiakin. – ”Clarum et venerabile nomen.” (Lukianos).

Nykyisin veronmaksajista kilpailevat niin Pirkanmaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Varsinaissuomi, Satakunta, Uusimaa kun samaan aikaan alueelle aikanaan rajan takaisesta Karjalasta muuttaneet ovat kiinnostuneita eniten juuristaan juuri rajan takaisilla alueilla jossain Muolaan suunnalla ja Kannaksella. Väkiluku vähenee ja vanhenee, uusien siirtolaisten saanti alkaa olla vaikeaa sekin. Jotain olisi tehtävä Suomen pienten seutukaupunkien maalaispitäjissä, jos maata aiotaan asua 2100-luvullakin. Pelkkä illuusio ei talousalueitamme elätä.     Ohessa lopuksi kirjoitus, jonka lähetin lähiseudun valtalehdillemme luettavaksi. Mainostetaanko siinä kirjaani? Sen saa jokainen ilmaiseksi kotisivultani www.clusterart.org. On saanut jo vuosikymmenet. Miksi mainostaa ja markkinoida Saksassa julkaistavia kirjoja, jotka Suomessa ovat ilmaisia kotisivuni avaten? Ylensyönti ja ahneus ovat sairauksia. Nälkä on ruoan mauste. “Cibi condimentum fames est.” (Cicero). Kirjailija, joka on kirjoittanut yli kymmenentuhatta artikkelia ja esseetä sekä satoja kirjoa, ei ole enää nälkäinen.

Hybridiyhteiskunta ja illuusioyhteiskunta ovat vain ajassamme mielenkiintoisia käsitteitä. Ne heijastelevat teknologisten ja yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksia nykymaailmassa ja näkyvät myös viimeisimmissä vaaleissamme. Olemme lievästi sanottuna hämmentyneitä. Hybridiyhteiskunta viittaa tilanteeseen, jossa perinteiset yhteiskunnalliset rakenteet ja teknologiset innovaatiot sulautuvat yhteen luoden monimutkaisen kokonaisuuden. Tässä yhteiskunnassa ihmisten arkielämä on täynnä digitaalisia välineitä ja palveluita, ja teknologia vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin, kuten viestintään, työskentelyyn, ja vapaa-aikaan. Siis kaiken aikaa muuttaen perinteistä arkemme elämää ja sen aiempia kokemuksiamme. Näin sanoo terve järki ja samalla yleinen mielipidekin. – ”Communis sensus” – ”Communis opinio.” Jonkun on se vain ensin kirjoitettava. Robotiikka ja tekoäly, algoritmit vahvistavat varmasti väitteen.

Olemme aidosti hämmentyneitä ja peittelemme sitä. Illuusioyhteiskunta puolestaan viittaa tilanteeseen, jossa teknologia ja media luovat todellisuuden illuusion, joka voi poiketa merkittävästi todellisuudesta. Tässä tilanteessa sosiaalinen media, virtuaalitodellisuus ja muut digitaaliset foorumit voivat muokata ihmisten käsitystä maailmasta ja toisistaan. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa ihmiset elävät ”suodatetussa” tai jopa harhaisessa todellisuudessa, jossa heidän näkemyksensä ja päätöksensä perustuvat enemmän digitaaliseen kuvastoon kuin todelliseen kokemukseen. Kun sen kokee lapsena, kuka meitä on siinä ohjaamassa ja opastamassa? Mummot ja vaarit kun ovat hekin saman hämmennyksen vallassa ja vailla alan koulutusta ja kokemuksia. Kirjailija voi lainata toiselta kirjailijalta, mutta tiedemies tarvitsee uskottavan todistusaineistonkin. Muuten syntyy kovin eripurainen sopusointu ja sitä hybridiyhteiskunta ruokkii koko ajan. – ”Concordia discoris.” (Horatius).

Hybridiyhteiskunnasta kohti illuusioyhteiskuntaa siirtyminen voi tapahtua monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta, kuten teknologisen kehityksen, median vaikutuksen ja yhteiskunnallisten muutosten seurauksena. Tällainen siirtyminen herättää tärkeitä kysymyksiä yksityisyyden suojasta, tiedon luotettavuudesta ja yhteiskunnallisesta vakauden säilyttämisestä. Se myös kannustaa meitä arvioimaan kriittisesti suhdettamme teknologiaan ja digitaaliseen mediaan, sekä pohtimaan, miten voimme säilyttää todellisuuden tajun tässä muuttuvassa ympäristössä. Sehän muuttaa arkemme ohella myös kansalliset instituutiomme ja nythän se näkyi vaikkapa viimeisimmissä vaaleissammekin. Sallustiusta lainaten sovulla pienet asiat kasvavat, eripuralla suuretkin hajoavat. – ”Concordia parvae res crescunt, dicordia maximae dilabuntur.”

Selkosanaisimmat ja koulutuksensa hoitaneet sekä kielten opinnoissa, ikivanhan pappiskoulutuksen retoriikassa, puhumisen taidossa oppinsa saaneet ehdokkaamme menestyivät parhaiten. Toki joku oli hakenut lisäkoulutusta kansakoulunopettajan Martti Ahtisaaren tapaan Afrikkaa kiertäenkin. Diplomaatin taidot ja kieli oli hallinnassa ja sen huomasikin. Samoin presidentti Niinistön työn jatkajan Aleksander Stubbin käyttämässä huolitellussa kielessä diplomaattikuntaa tervehtien. Oikeamielistä miestä vastaan älä ala juonimaan: sillä väärämieliset vehkeilyt jumala kostaa aina. ”Contra hominem iustum prave contendere noli: semper enim deus iniustas ulciscitur iras.” (Cato vanhempi).

Jopa minä ymmärsin mitä hän, presidenttimme, sanoi viidellä eri kielellä. Verratkaapa samaa urheilijoittemme tapaan selittää kokemuksiaan laduilla hiihdellen. Omalla kohdalla poikki- ja monitieteisyys hivenen auttaa, sekä tapa kirjoittaa tuhansia artikkeleita vaikeaa tiedekieltä popularisoiden, mutta rajansa kaikella koko yhteiskuntarakenteen eläessä illuusioyhteiskunnan aallolla ratsastaen. Nyt ei auta edes kuusi professuurin pätevyyttä, kun vastassa on joukko suomalasia sosiaalisen median kasvattamia arkkitehtejamme. Siinä mennä jo vastoin lakia ja jumalallista oikeutta. – ”Contra ius et fas.” (Livius).

On tutkittu, että lapsia syntyy eniten avioliitossa miehen ja naisen välillä. Entäpä jos sitä rohkaisisi ja kokeilisi poliitikkojemme puolueohjelmissakin? Toki vanhemmuus onnistuu yksinkin, kunhan jokaiselle, joka toivoo lasta, tulisi taata edes yrittää lasta. Suurin osa maailmankaikkeudesta on mystistä pimeää ainetta, mutta tästäkin huolimatta voisimme pyrkiä Suomessa ja Telluksen pinnalla elämään valoisemmissa tunnelmissa, kuin mihin nykyinen maailmankuvamme medioineen on meitä taluttamassa. Kyse on ylimielisyydestä ja tyhmästä ylpeydestä. – ”Romahdusta edeltää ylimielisyys ja ennen perikatoa mieli ylpistyy.” – ”Contritionem praecedit superbia et ante ruinam exaltatur spiritus.” (Raamattu, Sananl. 16:18).

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Related Posts