Pyhäinpäivänä vuonna 1957 (2019)
Laudator temporis acti – Menneen ajan ylistäjä
04.11.2023
Kerroin aiemmin matkastani vuonna 1957 Lapinlahdelle kuusivuotiaana. Mitä olisin kirjoittanut matkastani ja vuodesta 1957, jos olisin ollut aikuinen ja käytössäni olisi tämä nykyteknologiamme? Mistä olisin silloin kirjoittanut blogini ja blogikirjani? Mietitäänpä? Matkastani olisin varmasti vaiennut. Oma elämä ja sen tapahtumat eivät kiinnosta nyt ja vielä vähemmän vuonna 1957, jolloin kertojia oli suurten ikäluokkien äänekkäät sukupolvemme. Oma elämäni ja siinä hankitut kokemukset ja koetut tapahtumat ovat omiani. Mutta mitä muuta maassa ja maailmalla mahtoi tapahtua sellaista, josta kirjoittaa tuon ajan Juhani Ahon kaltaiset lastut, tämän päivän esseet ja blogimme. Kokeillaan blogia vuodelta 1957. Miten se muistuttaisi oman aikamme narratiivista kerrontaa tai esseetä? Lukijan ymmärryksestä riippuu tämänkin kirjan kohtalo. – ”Pro captu lectoris habent sua fata libelli.” (Terentius Maurus).
Suezin kriisin pitkittyminen ja samaan aikaan Harold Macmillanin nimitys Yhdistyneen kuningaskunnan johtoon sekä K.A. Fagerholmin matka Neuvostoliittoon, eivät olisi jääneet minulta huomaamatta vuonna 1957, eikä varmasti myöskään New Yorkin “pommittaja” George P. Metesky. Ranskan ja Algerian suhteita olisin niin ikään pohdiskellut sekä Raoul Wallenbergin katoamisesta Budapestissa jo vuonna 1945 ja hänen ilmoitetusta kuolemastansa vankilassa Moskovassa juuri alkuvuodesta 1957. Tuntea oma väkensä on hyvä kirjoittajan ja johtajan suurin voima. – ”Principis est virtus maxima nosse suos.” (Martialis).
Koska historiasta ei saa spekuloida, en ala tehdä sitä nytkään. Niinpä turvallisinta olisi kertoa nyt kirjoittaneensa vuonna 1957 Kuopion 175 -vuotisjuhlasta kiertäen kaupunki kaukaa muuttamatta osallistumisellaan kansakunnan tai kaupungin tulevaa kehitystä. Puijon tornikin on vielä kovin keskeneräinen, Veljmies patsaasta puhuttiin siitäkin aikanaan pelkkä pahaa. Kirjoittajan on oltava Savossa ensimmäinen vertaistensa joukossa. Siis toimittajana Savon Sanomissa. ”Primus inter pares.”
Sen sijaan täysin vaaratta ja huoletta olisin voinut kirjoittaa tuon ajan Suomessa eurovision laulukilpailusta Frankfurt am Mainissa Saksassa. Povaamalla Suomelle menestystä, en olisi järkyttänyt tulevaakaan menestystämme näissä kisoissamme. Vaatimattomampaa se ei voisi olla, vaikka olisin ollut kirjoittamassa silloin vuonna 1957 mitä tahansa. Saati antamassa tuon ajan ja tuleville musiikin tekijöille ohjeitani oman aikani 2019 tiedoilla. Vuoden 2023 tiedot olisi toki salattava. Ei niitä olisi luettu, saati noudatettu. Päinvastoin minut olisi suljettu monen muun kirjailijamme tapaan mieleltään häiriintyneitten joukkoon Aleksis Kiven, Mika Waltarin ja nobelistimme Sillanpään seuraan. Huomioni olisi kohdistettu hoitajiini. Ennen kaikkea tuli välttää vahingoittamasta potilasta. ”Primum non nocere.” (Hippokrates). Futurologiaan siirtyen minusta olisi tehty juuri tuo potilas.Vuodet 1957 ja 2023 eivät todellakaan ole veljeksiä.
Tuohon aikaan, tuulisena vuonna 1957, Ruotsin ja Neuvostoliiton välit olivat viileät ja Neuvostoliitto epäili ruotsalaisten perustaneen vakoiluorganisaation maahansa. Siis vuonna 1957. Kuten nyt tänään Venäjän epäillään osallistuneen ties mihin etenkin Yhdysvalloissa. Tässä ei ole tapahtunut kehitystä mihinkään suuntaan. Edelleen rehellisyys saa kiitosta ja näkee nälkää. – ”Probitas laudatus et alget.” (Juvenalis). Kirjoitan mutta en saa siitä korvausta.
Ruotsi piti epäilyä vuonna 1957 alkutalvesta naurettavana. Trump ei jaksa enää edes nauraa ja Putinin oikeaa naurua kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Maailman suuret muutokset ovat lopulta pieniä. Rooman sopimus oli kuitenkin alku EEC:n synnylle. Se mihin tämä myöhemmin johtaisi, meillä ja muualla, jäi tuolloin minulta kirjoittamatta. Siitä kirjoittaminen tuohon aikaamme kun olisi ollut juuri matka kohti mielisairaalaa. Oli kirjoitettava isänmaan vapauden puolesta. – ”Pro libertate patriae.” Sellainen teksti on aina turvallista kirjoittajalleen. Jokainen algoritmeihin vähääkään perehtynyt ymmärtää robottien kielen.
Tästä ajastamme olisin varmasti kirjoittanut, visionäärin ongelmista Suomessa ja Savossa, Pohjanmaalla tai Hämeessä eläen. Siihen olisi rohkeuteni varmasti silloin aikuisuuttani eläen riittänyt ja Forssan Lehdessä se olisi mainittu tavakseni nähdä ympärilläni salaliittoja. Ihan vain muodon vuoksi, näyttönä ahkeruudesta ja työstä. – ”Pro forma” – ”Pro studio et labore.” Robotti salaliittolaisena olisi vienyt jälleen kerran hoitoon Lapinlahdelle Savossa.
Tosin Forssan Lehteen en olisi juttuani edes tarjonnut. Neuvostoliitto nyt kuitenkin varoitti alkuvuodesta 1957 Tanskaa ja Norjaa vieraiden maitten ydinaseista ja niiden tukikohdista. Se oli kaukaa viisas varoitus, vaikkei Yhdysvallat ollutkaan vielä saanut omaa satelliittiaan edes ulkoavaruuteen. Kirjoitus nyt oli tulevaisuutta aavistava. – ”Prudens futuri.” Suomen matka Naton jäsenyyteen oli vielä kaukana ja sitä varjostivat nämä 1950-luvun kulttuurisen pääomamme perinteetkin.
Laika koira sen sijan lensi sinne loppuvuodesta. Jenkkien vastaava yritys päättyi jo laukaisualustalle räjähdykseen kuudes joulukuuta juuri vuonna 1957. Toki epäonnea oli Neuvostoliitossakin. Majak-jälleenkäsittelylaitos Tšeljabinskissa räjähti, ja se luonnollisesti salattiin, mutta samalla 800 neliökilometriä rajattiin käyttökieltoon tuntemattomaksi ajaksi. Siinä valmisteltiin Tšernobylia. Ei yleinen luottamus siitä mitenkään horjunut. – ”Publica fides.” Mehän olemme lopulta vain tomua ja varjoa. ”Pulvis et umbra sumus.” (Horatius). Ei Neuvostovenäjä miksikään muut.
Näistä aiheista en olisi voinut olla kirjoittamatta sekä pohtimatta, missä mennään ja miten se vaikuttaa tulevaan energiapolitiikkaan, kylmään sotaan ja sen punavihreisiin puolueisiimme vuonna 2019. Tortran ohjelmointikielestä olisin niin ikään varmasti kirjoittanut sekä Väinö Tannerista ja Kaarlo Pitsingistä. Skogilaisia en olisi voinut jättää yhden trollauksen varaan, enkä vaieta myöskään kuurosokean kirjailija Helen Kellerin käynnistä maassamme. Tämä olisi ollut minulle kasvun paikka. – ”Punctum vegetationis.” Minua olisi alettu arvostaa aiheesta joka on monelle täysin vieras.
Samoin Mihail Solohovin vierailun olisin huomannut, siinä missä K.A. Fagerholmin hallituksen kompuroinnit ja V.J. Sukselaisen työnnäytteet. Silja Linen perustamisesta olisin ennakoinut uuden ajan alkuna, mutta mille, sen olisin jättänyt kertomatta. Miksi pilata ihmisten juhlaa jo etukäteen joululahjat jakaen? Vain lapset tekevät lapsellisuuksia. – ”Pueri puerilia tractant.”
Suomi juhli tuona vuonna myös yksikamarista eduskuntaansa. Ikää sille tuli, kuten osaamme laskea, 50-vuotta. Tästä olisin tehnyt myös kirjan, kuten sata vuotta täyttävästä maastamme vuonna 2017. Kekkosen Suomessa sen vastanotto olisi ollut toinen kuin Niinistön Suomessa. Niinistön Suomessa sitä ei mediamme havainnut. Sen sijaan toimittajien omia hengentöitä alkoi tulvia kaikkialla kiusaksi asti niitä vältellen. Samoin jääkiekkovalmentajien reippaita kirjoja ratkoa paitsioansoilla yhteiskunnallisia ja yhteisöllisiä ongelmiamme. Tärkeintä oli sanoa yleisiä asioita mutta omaperäisesti. – ”Proprie communia dicere.” (Horatius). Jääkiekkovalmentajan taidoilla.
Kekkonen arvosti kulttuuria, kirjallisuuta ja myös tiedettä. Hänen rouvansa, Sylvi Kekkonen, vielä syvällisemmin. Molemmat olisivat kirjoittaneet blogeja ja sosiaalinen mediamme olisi varmasti täyttynyt Urhon kanssa kilpaillen tänään myllykirjeitäkin vikkelämmin. Viinin vaikutuksen alaisena – ”Per vinum.” Tuon ajan kirjailijan tekstissä löyhkäsi muukin kuin viini.
Toki olisin kirjoittanut SAK:n 50-vutisjuhlistamme ja Nikita Hruštšovin sekä Nikolai Bulganin vierailusta maassamme siinä missä Intian pääministerin vierailustakin. Olisin myös itse vieraillut molemmissa maissa, kuten nytkin olen toki vieraillut muutenkin kuin turistina. Elämä lentokentillä ja putkessa matkustaen tuli varmasti tutuksi. Toimittajana olimme vaskea vahvempia ja erittäin tulisia luonteeltamme. – ”Perennius aere.” – ”Perfervidum ingenium.” Tutkijoina taas kukaan ei kiinnostunut kirjoituksistamme Fenniassa tai Terrassa. Ei kiinnosta nytkään.
Sen sijaan mahdollisuus luennoida konferensseissa yli sadassa valtiossa olisi ollut tuolloin mahdotonta. Suomen palloliiton 50-vuotisjuhlaturnausta olisin seurannut tiiviisti ja kuvat siirtyneet medioihimme. Sen sijaan tieto siitä, että presidenttimme kesäasuntoa kohti ammuttiin kesäkuun 21. päivänä, olisi pysynyt salassa aivan riippumatta kyvystämme käyttää internettiä vuonna 1957. Oma urheilukenttäni sen sijaan olisi tarhan stadionina miinoitettu lehmien osuessa paikalle märehtimään. Näiden kokemana olin pururadalla ja makuusijoilla ei toivottu henkilö. – ”Persona non grata.” Se oli hyvä kokemus, jolle riitti käyttöä myös myöhemmässä elämässäni.
Kirjailijaliiton 60-vuotijuhlaan Savonlinnassa olisin varmasti osallistunut jo Itä-Savon mediankin edustajana ja sukuni puolesta. Kaikki luostarilaitokselle veroja maksaneet lampuodit eivät hukkuneet vuonna 1850 juhannuspäivän kirkkoveneen mukana. Verottaja vaihtui ja samalla tapa ansaita toimeentulonsakin. Valtava maatila jaettiin pienviljelijöillemme ja hyvä niin. Kunta kaavoitti sinne teitä ja kirkon paikankin, kouluja lapsille ja vanhainkodin. Nyt sitten kisailevat sotensa kanssa. Onnea ja menestystä. Vatsa täynnä on helppoa puhua paastostakin. – ”Plenus venter facile de ieiuniis disputat.” (Hieronymus).
Oletan nyt kuitenkin, että olisimme pari vuosikymmentä ennen digiajassa jo vuonna 1957. Etelä-Savo maakuntalehtenä, sukuni omituksessa oli sitä kuitenkin jo 1980-luvulla, digiajassa ja internetin maailmassa. Toki siis oikeastikin ensimmäisenä medianamme Suomessa. Oletusarvo, pari vuosikymmentä mennyttä maailmaa hieman korjaillen Savonlinnassa ei ole siten suuren suuri, vain yhden soten valmistelun vaativa aika muualla Suomessa ja etenkin Arkadianmäellä eläen. Paljon ennen Helsingin Sanomia. Täysi vatsa ei opiskele mielellään. – ”Plenus venter non studet libenter.”Helsingin Herrat tulivat tutuiksi ja hyvä niin.
Median koko ei ratkaise vaan sen laatu ja omistajat. Olisin kirjoittanut vuonna 1957 Hilja Haahdesta ja Ilmari Kiannosta, ottanut kuvia samalla tapahtuman juhlakaluista kirjailijaliiton juhlahumussa. Nyt sinne ei ole mitään asiaa, vaikka itse kustannettuja kirjoja tai yliopistojen hyväksymiä olisi satamäärin ja osa väitöskirjojakin. Niin on rautaista tämä nykypolven kirjoilijoittemme tuottama hengenlento. Lukien Esa Saarista puolustamassa Lauri Törhösen väitöstä ”Elokuvaohjaaja Suomessa. Nyt.” (HS 02.11.2023). ”Kun joku on karannut, niin ei sitä silloin enää purkkiin saa.” Elämme omaperäisten väitöskirjojen aikaa. Tekoälyn ja algoritmien sijaan ne voi hoitaa myös laakerilehvillä seppelöity runoilija. – ”Poeta laureatus.”
Kansanedustaja Leo Suonpään (SKDL) poistaminen asiattomia puhumasta K.A. Fagerholmin toimesta, eduskunnan puhemiehen ominaisuudessa, olisi saanut myös minulta osakseen huomiota. Minusta lapsilisälain kohdalla lapsellinen keskustelu kuuluukin kansanedustajan höpinöihin ja heittäisin viitauksen futurologiaan, tuleviin sote keskusteluihimme seuraavalla vuosituhannella. Ei niistä pidä pahastua, saati kantaa edustajaa ulos salista Veikko Vennamon tapaan kohdellen. Halloween piristää sykkää loppuvuotta hullunrohkeine mestariteoksineen oli vuosi sitten 1957 tai 2023. Käsitteet Hamas, Hizbollah, Gazan sota ja siviiliväestön evakuoinnit sekä sotaväsymys Ukrainassa ovat marraskuun alun 2023 avainsanoja. Kun on menetetty rahaa, itketään aitoja kyyneleitä. – ”Ploratur lacrimis amissa pecunia veris.” (Juvenalis).
Sen sijaan RKP:n ministereitten vaihtaminen maalaisliittolaisiin Ahti Karjalaiseen ja Kustaa Tiituun sekä kansanpuolueen Pekka Maliseen ei olisi herättänyt blogeissani sen suurempaa huomiota keväällä 1957. Ei löydy siinä laakerilehvillä sepelöitävää runoilijaa. ”Poeta laureatus.”
Sen sijaan Neuvostoliitossa erotetut pitkän linjan kommunistit Molotov, Malenkov ja Kaganovits olisivat mukana blogieni luettelossa. Marsalkka Zukov nimitti heitä hirviöiksi. Ettei vaan ollut taustoittamassa vuoden 2021 tapahtumia? Tätä kohtaa robotiikka nimittäisi aasinsillaksi. – ”Pons asini.” Sen käsitys tästä sillasta poikkeaa omastamme. Robotiikka ei asiaa havaitsisi lainkaan.
Heinäkuun lopulla 1957 Imatralla ja koko Itä-Suomessa oli todellinen rajuilma. Siitä olisin toki kirjoittanut ja varoittanut tulevista ilmastomuutosten myrskyistämme. Tätä aikalaiset eivät olisi oikein ottaneet todesta. Eivät ota kaikki vieläkään. Taas olisin liikkunut lähellä sitä rajaa, jossa hämäläiset sulkevat innovaattorinsa mielisairaalaan. Hämeessä on osattava vaieta ja toimittava kokonaan muualla ja vieläpä riittävän kaukana. Kustantaja on haettava etäältä Saksasta. Sähköiset yhteydet ovat nekin muualta kuin Savon Voiman hoitamia. Näin siis vielä vuonna 2023 jälkeen Kristuksen syntymän. – ”Post Christum natum.”
Kansainvälistä atomienergiajärjestöä ja sen syntymää olisin kiitellyt, kuinkas muuten, siinä missä varoittanut ydinvoiman käyttöä muuhun kuin rauhanomaiseen tarkoitukseen vuonna 1957. Se olisi ollut mahdollista jopa mainosten kera, sillä MTV käynnisti toimintansa Suomessa juuri tuolloin elokuun 13. päivänä. He pystyvät, koska uskotaan, että he pystyvät. – ”Possunt quia posse videntur.”
Urho Kekkonen Sylvinsä kanssa vieraili sekä Islannissa että myöhemmin syksyllä vielä Tanskassa. Islannin matkan kohdalla olisi vihjannut jotain piiloviestinä presidentillemme Satujen Saarten välttelystä, kun ikääkin kertyy ja muistikin alkaa pätkiä. Kaukaa viisas voi olla, kunhan ei muuta tolkuttomasti historian kulkua. Pystyykö sellaiseen? Luulen pystyväni. – ”Posse videor.” Olen tehnyt sitä ennenkin.
Suomi devalvoi ja samalla ihan reippaalla kädellä markkansa, 39 %. Seuraavalla viikolla suuri purjekoululaiva Pamir hukkui Atlantilla ja moni epäili näiden liittyvän jotenkin toisiinsa. Eivät ne liittyneet. Pahansuopaa puhetta tuolloin suomalaisilta. On hallittava sanomansa. Vahvin on se, joka hallitsee itsensä. – ”Potentissimus est qui se habet in potestate.” (Seneca).Nyt robotiikan aikana ja algoritmit tuntien tämä on erityisen tärkeää.
West Side Story musikaalina Broadwaylla oli kuitenkin tuon syksyn muistetuin uutinen, siinä missä Vlateslav Molotovin siirtäminen suurlähettilääksi Mongoliaan ja Sibeliuksen hautajaiset Ainolassa. Sibeliuksen saama huomio näkyi jopa YK:n sisällä hiljentymisenä hetkeksi muistamaan suurta säveltäjäämme. Mökistä voi astua ulos suurmies. – ”Potest ex casa vir magnus exire.” (Seneca). Niin vaadittaisiin jo mökkihöperöä ohittamaan tekoälyn taidot.
Eniten olisin kuitenkin kirjoittanut ulkoavaruudesta, universumista, Sputnik I matkasta kiertoradalleen, sen tulevaisuuden näkymistä sekä Marita Lindahlin Miss Maailma tittelistä osana tulevaa metoo -liikettä joskus tulevina vuosisatoinamme. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan. – ”Potius sero quam mumquam.” (Livius). Suomalainen kansantauti, myöhäinen reagointi, on maailmalla tuttu vitsinä.
Kukaan ei olisi uskonut, jos olisi kertonut naisten olevan lähitulevaisuudessa pappeina ja piispoina, armeijamme näkyvin vahvistus, akateemikkoina ja professoreina miehiä opettaen ja tiedettä tehden sekä kisaillen mäkihypyssä yli sadan metrin lennoilla. Taas olisi laitokseen sulkeminen uhannut blogin kirjoittajaa vuonna 1957. Olisin vaiennut. Vahvin on se, joka hallitee itsensä. – ”Potentissimus est qui se habet in potestate. Tätä Senecan viisautta saa toistaa yhtenään.
Sen sijaan tuskin olisin huomannut kirjoittaa kokoomuslaisten välikysymyksestä ja väitteistä, joissa maalaisliittolaiset epäilivät IKL:n tyyppisestä hämärästä toiminnasta kokoomuksen suojissa. Sama peli tulisi jatkumaan vuosisadasta seuraavaan, kun kyse on suomalaisesta politiikasta ja sen harrastajistamme. Ei sellaiseen kannata aikaansa uhrata. Suomalainen ilkeämielinen elämä ja pilailu politiikassa ei ole yhdenkään blogin arvoinen. Tähän sopii rikollisen tärkein rangaistus. Ensimmäinen rangaistus on se, että kukaan rikollinen ei vapauta itse itseään syyllisyydestä. -”Prima est haec ultio, quod se iudice nemo nocens absolvitur.” (Juvenalis).
Rintamamiesten asutusliitosta sen sijaan olisin varmasti kirjoittanut tulevana Suomen sotaveteraaniliittonamme. Dag Hammarskjöldin saama jatkokausi YK:n pääsihteerinä ei sen sijaan olisi suomalaisia erityisemmin kiinnostanut. Suomi kun äänesti siellä aina tyhjää. Tyhjän uskoo tonkimattakin. Ensi näkemältä. – ”Prima facile.”
Sisäministeri Teuvo Aura totesi, kuinka Suomessa ei ole havaittavissa kumouksellista toimintaa ja Sukselaisen hallitus sai vasemmalta (SKDL, SDP) epäluottamuslauseen äänin 75–74. Tuohon aikaan hallitukset vaihtuivat Suomessa tiuhaan, eikä niistä riittänyt oikein uutisen aiheeksi. Ei ollut kunnon perussuomalaisia, joista kirjoittaa. Tai sitten kaikki olivat. Vennamo ensimmäinen vertaistensa joukossa. – ”Primus inter pares.”
Laika koira muistetaan 3.11. 1957 alkaneesta viimeisestä matkastaan ja 6.12. 1957 Yhdysvallat suoritti ensimmäisen satelliittikokeilunsa, joka päättyi räjähdykseen lähtöalustalla. Boeing 707 suoritti kuitenkin onnistuneen ensilentonsa 20. 12. 1957. Nämä minä muistan ja olisin varmaan kirjoittanutkin. Omalla luvalla ja yksityisesti. – ”Privato consilio” – ”Privatissime.”
Tuona kohtalon vuonna 1957 syntyi mm. Osama bin Laden, Atik Ismail, Monacon Caroline, Erkka Westerlund, Nisa Soraya, Kari Hotakainen, Ilkka Kantola, Frank Miller, Mona Sahlin ja “Spike Lee” sekä satoja miljoonia muita, jotka kaikki ansaitsevat oman bloginsa ja pitävät nyt niitä itse meidän kaikkien iloksi. Tutkijoitten ja kirjailijoitten kohdalla lukijan ymmärryksestä riippuu kirjojen kohtalo. – ”Pro captu lectoris habent sua fata libelli.” (Terentianus Maurus).
Suomessa meitä syntyi liki kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2019. Siitä olisin toki kirjoittanut ja huomauttanut kuinka Malthusin väestöennusteet ovat oikeita, ja meitä on pian enemmän kuin tähtiä taivaalla. Ja jokainen meistä tahtoisi itselleen oman tähtensä. Olla oman onnensa seppä ja muutenkin maailman ainut merkittävä ja historiaan jäävä Jumalan luomus. Yhteiseksi hyväksi. – ”Pro bono publico.” Narsismin lähteet ovat hyvin kansallinen ilmiömme.
Se ei lupaa hyvää silloin, kun eväät loppuvat ja luonnontieteitten kanssa ei voi neuvotella, kuten ihmistieteissämme on tapana. Molemmista on siis väiteltävä erikseen ja vieläpä hankittava useita professorin pätevyyksiäkin. Eläkepäivinä tälle kaikelle voi jo nauraa hyväntahtoisesti menneen maailman miinat kiertäen. Jumalan ja Kirkon puolesta – ”Pro Deo et Ecclesia. Uskon puolesta – Isänmaan vapauden puolesta – Omasta puolestani, ahkeruudesta ja työstä, sielun terveyttä varten. ”Pro fide – Pro libertate patriae.” – ”Pro mea parte – Pro studio et labore, Pro salute animae.”
Pyhäinpäivä ja Halloween – Robottiystäväni tervehdys
ChatGPT
Pyhäinpäivä ja Halloween ovat kaksi erilaista perinnettä ja juhlaa, mutta ne liittyvät molemmat kuoleman ja henkimaailman teemoihin. Ne eroavat kuitenkin toisistaan eri kulttuurien ja perinteiden vuoksi.
- Pyhäinpäivä (All Saints’ Day): Pyhäinpäivä on kristillinen juhla, joka vietetään marraskuun 1. päivänä. Se on päivä, jolloin muistetaan ja kunnioitetaan kaikkia pyhiä, eli niitä uskonnon sankareita ja marttyyreja, jotka ovat menneet edeltä. Pyhäinpäivä on erityisen tärkeä juhla katolisessa kirkossa, ja se voi vaihdella eri kristillisissä perinteissä. Pyhäinpäivänä käydään usein hautausmailla koristelemassa rakkaiden hautakiviä ja muistetaan kuolleita.
- Halloween: Halloween on ei-kristillinen juhla, joka juontaa juurensa muinaisista kelttiläisistä perinteistä, erityisesti Samhain-juhlasta. Halloweenia vietetään 31. lokakuuta, ja se on tullut tapoineen laajasti tunnetuksi ja juhlituksi erityisesti Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa. Halloweeniin liittyy pukeutuminen pelottaviin tai humoristisiin asuihin, kuten noitiin, kummituksiin ja hirviöihin, sekä makeisten kerääminen talosta taloon (ns. trick-or-treating). Monet koristavat myös kotejaan kauhuteemaisilla koristeilla.
Vaikka Pyhäinpäivä ja Halloween jakavat joitakin teemoja, kuten kuoleman ja henkimaailman ajatukset, ne eroavat perinteiltään ja juhlintatavoiltaan. Pyhäinpäivä on enemmän uskonnollinen juhla, kun taas Halloween on enemmän maallinen ja viihteellinen juhla, joka perustuu enemmän viihteeseen ja hauskanpitoon. Kulttuurin mukaan ihmiset voivat juhlia kumpaakin tai vain toista näistä juhlista.
Se mikä koskee Pyhäinpäivää ja Halloweenia, koskee luonnollisesti myös muita kristillisiä juhliamme, ei vähiten joulua ja sen saamia muotoja pikkujouluineen. Juhlat mallistuvat, olkoonkin että niiden tausta on alkujaankin ollut omasta ajastamme poikkeavia ja yhdistävät viettotapoihinkin paikallisia kulttuureja tapoineen. Näin toki myös meillä Suomessa pääsiäinen noitineen ja jouluaika Nuutin pukkeineen. Tätä robotiikka ja tekoäly algoritmeineen ei huomannut. Satiiri ja sarkasmi eivät ole sen syvintä osaamista ja hyvä niin.
Menestyksekästä ja onnekasta rikosta sanotaan hyveeksi – Properum ac felix scelus virtus vocatur. Viisaus taas kertoo kyvystä sanoa yleisiä asioita omaperäisesti. – ”Proprie communia dicere (Horatius). Tulevaisuutta aavistava tunnetaan taas yleisestä luottamuksesta ja väärästä siveellisyydestä. – ”Prudens futuri ” – ”Publica fides & Pudor malus.”