Sibeliuksen päivänä – suomalaisen sielu hakusessa

Maan tapa tai maasta pois

08.12. 2023

Itsenäisyyspäivää ja presidenttiparimme viimeistä kohtaamistamme näissä merkeissä linnan juhlissa teki nyt perinteisestä juhlapukujen esittelystä poikkeavan. Tuntemattoman sotilaan esittäminen kahtena sovituksena oli Ylen ratkaisu sijoittaa se kanavilleen. Pertti Pasaselta tämä sovitus ja Uuno Turhapuron näyttelemänä jäi heiltä esittämättä. Raja kun kulki juuri tässä. Suomalaiset ymmärtävät sen ja sen enempää selittämättä. Huonollakin maulla on rajansa. Se ei vielä riitä, että tahto on kiitettävä. – ”Tamen est laudanda voluntas.” Satavuotiaaksi elääksesi on sen eteen tehtäväkin jotakin.

 Olen aiemmin kirjoittanut maamme päämiehistä alkaen tuhannen vuoden takaa tavalla, joka on syytä jo jättää muitten muisteltavaksi. Sen sijaa Sibeliuksen päivän lähestyessä on syytä pohtia, miksi suomalaiset klassisen musiikin säveltäjät näyttävät menestyvän paremmin kuin vaikkapa ruotsalaiset heidän kollegansa. Vai tunteeko joku ehkä Sibeliuksen kaltaisia sinfonioitten säveltäjiä läntisestä naapuristamme? Kevyt musiikki on eri asia. Sen me ymmärrämme. Ymmärtävätkö ruotsalaiset? Koskettakaa haavaanne. ”Tangere ulcus.” (Terentius). Martti Ahtisaari oli suurten riitojen sovittelija. – ”Tantas componere lites.”

Mistä sitten voisi olla kysymys, siihen en nyt saa vielä vastausta edes tekoälyltä ja algoritmeja vaivaten. Hän ei tunne vielä maatamme ja sen kulttuuria tavalla, joka toisi uskottavan vastauksen ottamatta kantaa aiheeseen, joka on tekoälyn ulkopuolelta hänelle esitetty. Hän kun ei tunne kieltämme, kulttuuriamme ja historiaa lähtien maan tavasta ja sen synnyn historiasta. Se on teknokraatille visainen vastattavaksi. Joulukuussa 2009 avasin tätä suomalaisille niin rakasta ”maan tapaa” ja sitä sivuttiin ikävällä tavalla vaaleissamme vuonna 2023 käynnistäen kansakunnan jakaminen osana käsitettä: ”Maassa maan tavalla tai maasta pois”.  Siitä on kauan, kun näin on viimeksi sanottu. Niin pitkän ajan kuluttua ja samalla itäraja sulkienkin. – ”Tanto intervallo.”

Maan tapa ja sen taustat – Sibeliuksen päivänä

15.12.2009 – 08.12.2023

Vaalirahoituksen tai oikeammin mediakohun ja megafonin myötä syntyivät käsitteet tuppilaudasta ja lautagatesta, Suomi alkoi lähestyä suuren maailman menoa. Tärkein menneen vuosikymmenen käsite oli kuitenkin marinoitua hengessä, jota kutsuttiin “maan tavaksi “. Se oli suomalaisen median tärkeintä antia vuonna 2009, ja sitä on syytä täsmentää myös avoimemman uusmedian sivuilla kuin luottaen perinteisen median “itsesäätelevään” toverituomioistuimeen. Sellaisesta tuomiosta ja itsesäätelystä olisivat kiinnostuneita varmaan myös muut elinkeinon harjoittajat, kuten vaikkapa lentäjät, talonpojat, hoitajat, juristit, insinöörit, mafiosoperheen cosa nostra “meidän asiamme”. Vaaditaanko jälleen äänetön yksimielisyys: ”Tacitus consensus” ja äänetön suostumus: ”Tacitus assensio”. Gelliusta lainaten: ”Taedium vitae.” Elämän ikävyys.

Mikä sitten on maan tapa?

Suomalainen maan tapa syntyi aikanaan jo Sakari Topeliuksen kirjoittaessa meille, millaisia olemme ja mistä tulemme, miten hämäläinen poikkeaa “kiven pyörittäjänä” idässä ja Karjalassa majailevista “sanan pyörittäjistä” ja kuinka savolainen syö enemmän kuin tienaa. Sananpyörittäjiin lukeutuivat Elias Lönnrot idästä kirjatun Kalevalansa kanssa ja toki myös J.L. Runeberg tai J.V. Snellman sekä aiemmin Michael Agricola. Tämän päivän medioita seuraten liki kaikilla suomalaisilla on yksi ihminen, joka heitä rakastaa ja näin sen myös sanookin. Kaikkein suurimmassa puutteessa ovat ihmiset Kanta-Hämeessä. Forssassa ja Hämeenlinnassa asuen tämä koskettaa haavaa. ”Tangere ulcus.” (Terentius).

Liki kaikki he, suomalaiset suurmiehet, olivat tekemisissä aikansa median kanssa toimittajina ja valtiomiehinä, kirjailijoina, hieman samaan tapaan kuin nykyisten valtiopäiviemme liki kolmannes edustajistamme, joilla on juuri toimittajatausta. Jotta Eduskunta olisi poikkileikkaus kansakunnasta, meillä olisi oltava yli miljoona toimittajaa, joilla on myös vahvat vasemmistosympatiat ja oppositiohenki istuvaa hallitusta ja sen pääministeriä kohtaan.

Juuri tästä asetelmasta kasvoi vuoden megafoni, etelän media ja sen tuppilautasekoilu sekä ensimmäinen “maan tapaa” sivuava jo perinteikäs sopulikäyttäytymisen ilmentymä. Vuonna 2023 tätä vanhaa traditiota media pyöritti poliitikkoineen ehkä nyt viimeistä kertaa ennen robotiikan ja tekoälyn aikaa. Se kun ei tunne tätä suomalaista ikivanhaa traditiota juuri lainkaan. Se ei ole tekopyhä pöhöttynyt entinen tai nykyinen juoppo toimittajana. Siitä leipänsä saaden. Kenelle kuuluu Ahtisaaren jälkeen suurten riitojen sovittaminen? – ”Tantas componere lites.”

Topeliuksen työstä lehtimiehenä ja kirjailijana syntyi suomalaiskansallinen illuusio yhteisestä heimosta, joka oli suurin ja kaunein, ei ehkä rikkain, mutta varmasti meille rakkain, hävisi kaikki sotansa, oli jukuripäisten miesten ja mongolipoimuisten missien, saunapolulla astelevien emäntien ja nyt taakkansa alle unohdettujen EU -talonpoikien omalaatuinen sekoitus tulevaa, Nokian kännyköihin puhuvia jo ikääntyneitä aikuisia ja sodan aikana syntyneitä vallankumouksellisia, politiikan marinoimia huonosti kasvatettuja sodan lapsia. Uuden median myötä nämä jäivät saranayhteiskunnan väärälle puolelle, sivuraiteille joutuneina, suuren ikäluokan vallankäytön “maan tavat” osaavina, joilla taidoilla ei ollut enää mitään käyttöä. Kysyen epätoivoisesti kännykkäänsä hokien “missä sä oot” kadun toisella puolella kulkevalle vanhukselle ja saaden vastauksen: “Eksyksissä”. Lucretiusta lainaten:”Tantum religio potuit suadere malorum.” – ”Niin suuriin kauheuksiin on uskonto saattanut kehottaa.”

Topeliaanisen Suomen ensimmäinen ja tärkein “maan tapa” oli kertoa tarinoita, joissa fakta ja fiktio sekoittuivat keskenään, ja niitä ruokki vuoroin lännestä tullut hallintojärjestelmä, saksalaiset aatteet ja filosofia, uskonto, jota taustoitti juutalainen ja Välimeren, Lähi-Idän paimentolaisuus sekä venäläisten piirtämät rajat lännen aggressioille koillisen suunnalta ja Pietarin suojaksi. Neuvostokansa eli omaa tsaristista elämäänsä ja sille historia oli tärkein oppiaine ilman kritiikin häivää. Suuruuden ekonomia sokaisee ja sitä on hoidettava kuin pöhöttynyttä vanhusta ikään. Unohtaen kuinka se, joka kantaa vasikkaa, tulee kantamaan härkää. – ”Taurum tollet, qui vitulum sustulerit.” (Petronius).  

Suomessa kaikelle tälle annettiin nimeksi “sisu” ja “nöyryys”, reaalipolitiikka, konsensus, jossa Lönnrot kertoi mistä tulemme, Kivi ja Runeberg millaisia olemme ja Kivi lopulta visioi tulevan sivistys-Suomen strategian jo paljon ennen kuin innovaatioyhteiskunnan ideoita oli oivallettu. Vasta seuraavat sukupolvet rakensivat kulttuuri-Suomea ja sen armaita äidin kasvoja. Tämä unohdettu sukupolvi rakensi sillan kahden Suomen välille ja syntyi sotien jälkeiseen Suomeen.

Sen suurin etu oli suuren perheen diplomaatin taidot, parempi koulutus ja kasvatus, kyky oivaltaa mikä on “maan tapa” ja mikä “maailman tapa”. Sibelius oli liki ainut globaali ilmiö ja se hämmensi maailmaa kiertäenkin. Tunsivat Sibeliuksen Finlandian mutta eivät Suomea. Poliitikot jakoivat maan kahtia medioineen. Sinua viehättävät omasi, minua omani. – ”Te tua, me delectant mea.” (Cicero). Vain sota yhdisti aikanaan kansakunnan. Aika pilasi kaiken. Aika on asioiden ahmatti. – ”Tempus edax rerum.” (Ovidus). 

Opportunisti sopeutuja

Topeliaanisen Suomen toinen kirjaamaton “maan tapa” oli kouluopetuksessa annettu kuvitelma rajakansan ainutlaatuisuudesta. Tässä alkusuomen ”maan tavoissa” tärkeitä olivat sodat ja heimokahakat, ryöstöretket ja käsitteet nälkä, vilu, sorto, kotiryssä, rakennemuutos, liennytys, yya-henki ja -sopimus, idänkauppa, EU-lautaset ja -agendat, sopulilaumat ja tuppivallankumous. Ne kaikki ovat yhtä ja samaa juurekasta kansallista perimäämme. Tänään mukana on hybridi ja kyberturvallisuus sekä jatkossa Nato. Lapset eivät osaa kohta edes lukea. Se on äärimmäinen hätätila. – ”Tempus ludendi.”

Suomen sota toi maallemme rajat ja autonomian, Krimin sota valtiopäivät ja Japanin sota yleisen äänioikeuden, punaisen viivan ja kansalaissodan, lokakuun vallankumous itsenäisyyden ja kahden lautasen alkusoiton, veljeilyn natsien kanssa. Kun joku oli heikoilla, etenkin Venäjä, Suomi käytti sitä heti hyväkseen, ja niin nytkin liityttyään Euroopan Unioniin heti itäisen suurvallan hajottua ja karhun osoittaessa heikkoutta. Kari Suomalainen piirsi siitä pilakuvan Helsingin Sanomiin. Karhu katseli piikkilangan takaa, kuinka kivääri oli jäänyt yksin rajalle ja siinä lappu. ”Olemme muuttaneet Euroopan Unioniin”. Nyt vielä sen ohella Natoonkin. Minkäs teet? Raja kiinni hybridille. Jussi Halla-aho pitämään eduskunnan puhemiehenä puhetta sujuvalla ukrainan kielellä. He keskeyttivät puheen Ukrainassa tuon tuosta osoittaen hänelle suosiotaan. Onnittelut älykkäälle ja kielitaitoiselle Jussille. Suunnitelmassaan lujasti pysyvälle. – ”Tenax propositi.” (Horatius).

Maan “toinen tapa” oli ja on pragmaattinen ajattelu, jota leimasi opportunismi, ikivanha tapa piiloutua metsiin, olla hiljaa saalista hakien ja kulkien tuulen alta väijyen. Se oli tuontitavaraa, ei toki metsiemme ja luontomme tuotetta, kuten Topelius sen tahtoi aikanaan kirjata ja Lönnrot liittää fiktiiviseen, mytologiseen maailmaansa. Sibelius sen sijaan onnistui paremmin. Musiikki on eri asia kuin kuvataiteet tai kirjoitettu sana. Sibelius ja Finlandia tunnetaan maailmalla. Kun hän kuoli, YK piti hiljaisen hetken. Oli syytäkin. Viimeisintä sinfoniaansa hioen hän oli vaimoineen kolmin ja nelinverroin onnellinen. – ”Ter quaterque beatus” (Vergilius). Hiottu ja sileä. – ”Teres atque rotundus.” (Horatius).

Kaukana pimeästä keskiajasta

Kun protestanttinen kulttuuri ja lutherilaisuus levisi maahamme, meillä oli toki ollut aiemmin jo 1000-luvun alussa vahva katolinen kirjallisuus ja toimme Pariisista upeasti kirjattuja hengen töitä maamme sivistämiseksi. Tänäänkin niistä kerätään talteen se arvokas osa, joka on säilynyt uskonpuhdistuksen hävittäessä liki kaiken tuon ajan oppimme. Suomalaisia kunnostautui Pariisin ensimmäisen Sorbonnen yliopiston rehtoreinakin keskiajalla jo paljon ennen kuin Paavo Nurmi ja muut juoksijalegendat muka veivät maamme maailman kartalle. Se ei pitänyt paikkaansa ensinkään. Maatamme ei juostu maailman kartalle. Sibelius sävelsi meidät sinne. Rehtorit kouluttivat pariisilaisia ihmisen tavoille. Nyt on syytä pelätä yhden kirjan lukijaa. – ”Timeo lectorem unius libri.” (Tuomas Akvinolainen).

Pietististen liikkeiden ja uskonpuhdistuksen jälkeiseen Suomeen kuului toivoton ponnistelumme osoittaa, kuinka emme ole mongoleita, naisemme ovat misseinä maailman kauneimpia Armi Kuuselasta Ester Toivoseen ja miehemme urheilijoina menestyvät niin painijoina, juoksijoina kuin voimistelijoina ja jopa poliittista strategista ajattelua vaativissa lajeissa, lukuun ottamatta jalkapalloa. Kahdella pallolla ja lautasella peluusta meitä moitittiin monelta suunnalta ja maailmalle levisivät käsitteet Finnefrage ja Finlandisierung. Elämämme oli pelkkää häpeää. – ”Timet pudorem.”

Se loukkasi meitä syvästi sodan aikana syntyneen sukupolven kokemuksena ja saranayhteiskuntamme väärällä puolella majaillen, eläkeläisenä valtaa käyttäen ja kartuttaen sosiaali- ja terveysmenomme yli 70 %:iin kaikista julkisista menoistamme. Samaan aikaan juuri tämä sukupolvi oli vaurain Suomessa koskaan asunut ja omisti maat, metsät, vedet, rannat, tuotantolaitokset, optiot ja osakkeet, saastutti vedet ja ilman. Ahneus on maan tapa. Niin on toki muuallakin. Meillä sitä on pyritty hillitsemään. Meitä ei voi syyttää imperialismin synneistä. Olemme maailman onnellisin maa. Togaan pukeutuneet. – ”Togati.”

Euroopassa vastaavasti kunnon arjalaiset ja preussilaiset eivät halunneet leimautua pelin politiikkaan tai kansakuntaan, joka saattoi hyvinkin olla primitiivinen heimo Mongoliasta. Tuon harhaopin pois kitkemiseen ja todisteluumme tarvittiin tiedettä ja voittoja missikisoissa, myöhemmin älykkyys oli todistettava kännykällä, kyvyllä olla luovalla tavalla innovatiivinen, ja muu kelpoisuus hankittiin olympialaisissa mittelöissä.

Mikään muu kansakunta ei tunne tällaista “maan tapaa” kunnostautua ja hakea oikeutta olemiselleen, ja jossa ihminen palvelee taloutta, teknologiaa, eikä päinvastoin. Kutsumme sitä pragmatismiksi. Protestanttinen uskontokin muuttui oppina luterilaiseksi. Yhdysvalloissa ainut menestyjä tämän suunnan edustaja on Ritari Ässä. Tai oikeammin hänen autonsa. Juhannuksena hukuimme mökkimme laiturilta pudoten. – ”Tolerabile est semel in anno insanire.” (Augustinus). Kerran vuodessa sietää hullutella.  

Oli käynnistynyt demokratian opiskelu, kokovartalokorruptiomme saunoen keskenämme ja siellä päätöksiä marinoiden, olivat omituinen yhdistelmä maailman sivistyskansojen oivallettavaksi ennen skandinaavisen hyvinvointiyhteiskunnan markkinointia ja pisa-menestystämme peruskouluissamme, Lahden doping-skandaalin kertoessa lääketieteemme edistyksellisyydestä, rehellisen kansakunnan maineesta ja palauttaen muistiin sotakorvaukset nurkumatta suorittavasta pohjoisesta heimosta.

Hävityt sodat oli vaikea muuttaa voitetuksi rauhaksi ja rahaksi ilman valistunutta opportunismia ja kahden lautasen politiikkaa, amerikkalaista pragmatismia tai utilitarismia liikemiesmentaliteettina kaiken euroiksi muuttaen. Utilitarismi ja materialismi oli maan tapa, toisin kuin meistä länteen ja etelään kuljettaessa, itään matkattaessa meille henkevimpien kulttuurien juurille. Ja sitten tuli robotiikka ja tekoäly, algoritmien poikkitieteinen taito. Se oli kuin meitä varten keksittykin. Palattiin tuttuun aikaan, Jukolan pojista muistettuun: Ota ja lue, ota ja lue! – ”Tolle, lege, tole, lege! (Augustinus).

Pesäpallosta kohti jalkapalloa

Kaksi palloa ja lautasta ei sopinut tuohon meille vieraaseen peliin ja kehitimme oman sotaisia taitoja vaativan pesäpallon agraarin ajan mieskuntoa nostamaan. Siinä Tahko Pihkala tahtoi opettaa poikiamme haavoittumaan, kuolemaan, polttamaan ja tappamaan Porilaisten Marssin tahdissa, jota ranskalaiset rummuttivat jo 1700-luvulla. Moni suomen heimosta muisti Pariisin, mutta oli unohtanut, miksi se oli unohtunut. Aiemmin divergoivasta, luovasta ihmisestä, oli tehty puoliväkisten opportunisti konvergoiva peluri, ja se teki kipeää eikä sopinut maan tapaan ensinkään ilman tolkutonta juopottelua, masennuslääkkeillä mielialaa kohentaen. Ja sitten tuli tekoäly ja nosti meidät jaloillemme. Kaikkialta kuului sama käsky: ”Älä viivyttele! Viivyttely on aina vahingoksi sille, joka on valmis.” – ”Tolle moras! Semper nocuit differre paratis. (Lucanus).

Tuon ajan suurimmat aatevirtaukset saapuivat maahamme ruotsinkielisen keskusjohtoisuuden innoittamana ja ilman suomen kielen sanaa, kuten koko itsenäisyytemme ajan alun hallinto, josta demokratiakehitystä alettiin sorvata Kekkosen ajan jälkeen Mauno Koiviston presidenttikaudella. Kekkonen, Pielavedellä syntynyt torpan kasvatti, ei vaaleihin edes suvainnut lähteä sitten ensimmäisen valintansa, jossa siinäkin valinta tapahtui yhden onnettoman ostetun äänen turvin. Kekkonen tunsi “maan tavan” ja sen pelot sekä käytti niitä häikäilemättömästi hyväkseen osana itäeurooppalaista puskurivaltion vallankäyttöään. Kari Suomalainen oli hänen tärkein tukijansa pilapiirroksineen. Valtaan oli pyrittävä kaikin voimin – ”Totis viribus” ja taivaan mitalla: ”Toto caelo.” Pekka Hyvärinen ja Seppo Kääriäinen olivat saman lukiomme kasvatteja Iisalmesta siinä missä Keijo Rosberg. Jokaista heistä veti heidän oma halunsa – ”Trahit sua quemque voluptas.” (Vergilius). Vain shakin peluuseen ja Immo Kuutsan suksille nämä eivät uskaltautuneet. Runotkin oli lausuttava uskaltautuen siirtyä vihaan – ”Transit in iram”. Oikeuden kädessä ei pitäisi olla miekkaa. – Tractanda putabat inermi justica. (Juvenalis). 

Pelon maantiedettä

Saarijärven Paavossa oli samaa hengen paloa kuin aiemmin Lallissa hänen pysäyttäessään Piispa Henrikin Köyliön järven jäällä. Slaavilainen Jumalaansa turvaava, metsässä hiljentyvä, hallaisen peltonsa kuokkiva, syvästi ajatteleva, vähään tyytyvä ja kohtaloonsa alistuva tunteellinen juoppo oli suomalaisen miehen malli jo Runebergin runoissa, ruotsalaisissa kronikoissa. Iisalmelaisen ohjaajan elokuvat kahtena sotana kuvaten Koljonvirralla ja molemmissa samoja näyttelijöitä käyttäen ja tämän vieraillessa runojaan lausuen myös koulumme sisälle uskaltautuen, Veikko Sinisalon sooloesityksinä molemmat sodat yksin hoitaenkin. Taustalla muisto aiemmista rooleista ja häpeällinen köyhyys – ”Turpis egestas.” (Vergilius). 

Vain ilmastomuutoksen myrskyt ja katoavat paukkupakkaset, metriset lumikinokset, lopullinen ikuinen kato ja kuolema, puuttuivat tuon ajan kerronnasta, hiilijalanjäljestä vaiettiin, ulkoistamisen mukanaan tuomista irtisanomisista, työttömyyden kurimuksesta ja joulusta vailla leipää, jonka sisään oli leivottu kivi. Taustalla vain yksi sanoma. Missä isänmaa, siellä hyvä. – ”Ubi patria, ibi bene.” Ja sen jatkona: ”Ubi piper crescit.” – Missä pippuri kasvaa. 

Miehen on kuokittava se mikä miehen on kuokittava. Se oli “maan tapa” kunnes Jukolan veljekset oppivat Hämeessäkin tavaamaan, Koskelan Jussi alkoi mellastaa torppansa pelloilla Akselin näin väärille tavoille kasvattaen kapinallisena ja Taipaleen hangilla oltiin jo selvästi eri mieltä, missä kulkee kansallisvaltion miesten mielenrauha ja rajojen kiron sietokyky. Niskuroivasta Rokan Antista tuli kertomuksen suurin sankari ja komppaniaa johti suomalaisen johtamistaidon suurin hengen tuote Koskelaiseen henkilöityen “vähimmän vaivan periaatteella” tinkien periaatteesta ja ylpeydestä opportunistiseen tapaan sotaansa käyden.

Sellainen mies söi rautaa ja paskansi kettinkiä. Sota oli paskaduuni, joka oli hoidettava siinä missä mikä tahansa epämiellyttävä kokemus pysytellen hengissä ja ottamatta turhia riskejä. Ja sitten tuli tekoäly ja pelasti kansakunnan pragmaattisella kielellään. Muuta kieltä se ei edes ymmärtänyt. Toisin oli onomatopoeettinen, luontoa matkiva suvuton kielemme. Ruotsalaiset eivät tätä nerokasta kieltä edes kielenä pitäneet. Toisin oli algoritmien laita. Mikael Agricola oli aikansa suurin nero ja Lönnrot jatkoi hänen nerouttaan. Mutta algoritmien tasolle he eivät koskaan yltäneet. Voitettujen ainoa pelastus on olla toivomatta pelastusta. – ”Una salus victis nullam sperare salutem.” (Vergilius).

Jumalan valittu heimo

Suomalainen maan tapa ei syntynyt annettuna vaan iskostui kouluopetuksessa ja yhteisön mukanaan tuomana kouluissa, nuorisoseuroissa, osakunnissa, juopporingeissä elämää opiskellen. Siinä naisen ja miehen roolit eivät juurikaan poikenneet, ja niitä on mahdoton myöhemmin vaihtaa Etelä-Euroopasta tai Aasiasta tulevien oppien alttarille. Suomalainen nainen joi toki siinä missä mies, eikä ilmiö ole tämän päivän maan tapa ensinkään. Mies ja nainen saunoivat samaan aikaan ja tekivät samaa raskasta työtä. Puhuivat samaa suvutonta kieltään, luontoa matkivaa. Kukaan ei kysele maailmalla, mistä olet omaisuutesi hankkinut, mutta omaisuutta täytyy olla. – ”Unde habeas, quaerit nemo, sed oportet habere. (Juvenalis).

Toki itsenäistymisen kiireessä, Venäjän heikkouden aikana, laadittu hampurilaisen Fredrik Paciuksen “Vårt Land” kelpasi siinä missä Venäjältä lainatut lippumme värit tai toisen saksalaisen Engelin arkkitehtuuriset ratkaisut itsenäisyysjulistuksen liki salattuna hetkenä. Oikeasti itsenäisyys oli piirretty kartalle miekalla jo sata vuotta aikaisemmin venäläisten toimesta.

Noiden vähähurmeisten sotien jälkeen keväällä 1808 Suomi pääsi irti Ruotsin liekanarusta ja alkoi karaistua kansakunnaksi. Ei Lenin setä meille itsenäisyyttä antanut. Kaukana siitä. Olimme sitä jo paljon ennen vuotta 1917. Suomalaisista historiantutkijoista fiksuimmat ovat sen toki myöntäneetkin. Luonto on vain antanut jokaiselle luodulle jonkin vian. – ”Uni cuique dedit vitium Natura creato.” (Propertius). Se on kuin kynsi haavassa ja eri asia – ”Unguis in ulcere.” Biologiaa ja valtiotieteitä yhdistelevä ei ymmärrä poikkitieteisestä algoritmista ja sen työskentelytavoistamme.

Heimorakennekin saatiin Topeliuksen runoilemana ja senkin malli tuotiin Saksasta. Jumalan valittu kansa oli täynnä hienoja ominaisuuksia, joita sitten tuohon heimokronikkaan liitettiin ja historiallinen totuus keskiajalta hämärtyi. Topeliuksen heimoja kuvattiin joko harkitsevina, nöyrinä, itsepäisinä, graniitin harmaina ja metsäänsä piiloutuvina, umpiliemisinä ja rauhallisina oikein kesyttäen. Jumala oli omituisella tavalla tuonut toistensa läheisyyteen nämä toisiaan täydentävät hengen jätit, runoili Topelius “Maamme kirjassaan “. Tätä kohtaa rationaalinen tekoäly voi vierastaa mutta ymmärtää kyllä kielen ja sen kyvykkyyden. Näyttää pitävän jopa kuvataiteistammekin ja tietysti Sibeliuksen musiikista. Mutta tekoäly ja algoritmit eivät runoile satuja. Sanalla sanoen ja yhdellä kertaa. – ”Uno verbo” – ”Uno tempore.”

Syntyi sananpyörittäjien ja kivenpyörittäjien yhteisöjä agraarin ajan suljettuihin kyliimme, joilla oli elävä yhteys ympäröivään luontoomme ja sen tapaan muokata myös ihmisen luonnetta, heimokäsitettä ja myöhemmin syntyneitä maakuntalehtiämme. Lehtien merkitys maakuntahengen luojana oli heimorakenteen kohdalla erittäin keskeinen ja näkyy vielä omassa ajassamme ja medioittemme kriisissä, maan tavassa, jota ne pitävät edelleen yllä muita sormella osoittaen.

Se on peruspsykologian ensimmäisiä oppeja ja tapa kertoa kriisinsä syvyydestä, peilaten sitä muihin instituutioihin. Syyttömiä nämä ovat maakuntahenkiä ylläpitäneiden satraappien kapinaan ja Helsingin herrojen kieroiluun, globaaliin ilmastomuutokseen ja EU:n sisäisiin rakennemuutoksiin, maailman lamaan ja finanssikriiseihin. Tekoälyä ei auta ärsyttää sellaisella, joka ei ole loogisesti kohdallaan ja rationaalisen järjen tuote. Kun tunnet näistä tyypeistä yhden, algoritmeja ja poikkitieteistä mitään ymmärtämättömistä, tunnet kaikki. – ”Unum cum noveris, omnes noveris. (Terentius). 

Metsä, mökki, sauna ja salmiakki

Derwangan olympialaisissa Juhani Peltosen suomalainen urheilusankari voittaa kaikki mahdolliset lajit, jääkiekonkin yksin Kanadaa vastaan pelaten. Muu joukkue oli turha ja vain vahingoksi Elmon maajoukkueelle ja tiimille, verkostotyölle ja luovalle innovoinnille. Satasen juoksussa Elmo kaatui, mutta tuli kuitenkin voittajana maaliin Lasse Virenin tapaan ja palkintoseremonioissa hän olisi halunnut kuulla Paciuksen juomalauluksi alun perin tarkoitetun saksalaisen sävellyksen sijasta Järvefeltin Kehtolaulua. Tässä Peltonen menee pilailussa vikaan unohtaen Sibeliuksen Finlandian. Oleellista on, kuinka juoksemalla yksi ihminen pelasti meille valtion. Ei hän ollut Paavo Nurmi vaan Elias Lönnrot. Siitä on vain nyt jo aikaa ja unohduksissa. – ”Unus homo nobis currendo restituit rem.” (Elia Lönnrot).  

Yhteispeli ei ole suomalaisilta sujunut ja yksi mestaruus jääkiekossa sai maamme hullaantumaan, ruotsalaisesta valmentajasta haluttiin tehdä maamme kuningas kaikilla lautasoikeuksilla. Omakotitaloonsa hän olisi saanut kaikki mahdolliset maamme ikihonkien tuppilaudat ja jopa gonzo-journalismiin taantunut mediamme olisi ollut valmis luopumaan sinä hetkenä itseohjautuvasta kansallisesta tavastamme tuomita mediapelin rikkeet ja rötökset toverituomioistuimessaan. Se on ikivanha tapa hyväksyä rötökset suomalaisessa kulttuurissamme. Vieraalle yllättävää voi olla juuri rötöstelijän palkitseminen ja uhrin saama tuomio. Siinä yhden hulluus tuottaa paljon hulluja. – ”Unitus dementia dementes efficit multos.” (Keskiaikainen sanonta).

Kun Lordi pyyhki lopulta pois ikuisen viisuhäpeämme omituisella norjalaisella tuotteellaan, samainen media olisi ollut valmis myöntämään itseohjautuvan tuomiovallan oikeudet myös muille elinkeinonharjoittajille ja vapauttamaan oikeat rikolliset psykopaatit vankiloistamme virumasta koulukaveriani Pekka Hyväristä ehkä lukuun ottamatta. Yksi Messias suomalaiselle heimolle riittää, ja “maan tavan” mukaan se haetaan omasta joukosta juutalaisen tapaan kivittäen ja ristiinnauliten, mieluiten kuitenkin hirttäen tai itse hirttäytyen, hitaan itsemurhan tapaan juopotellen. Kun suomalainen tuntee itsensä syylliseksi, hän juo itsensä hengiltä kavereiden siinä auttaessa. Se on maan tavoista kaikkein vastenmielisin. Tekoälylle tätä ei auta mennä markkinoimaan. Olkoonkin että tottumus on tyranni. – ”Usus est tyrannus.” (Horatius).

Kun Aleksisi Kivi, Mika Waltari, kuka tahansa suomalainen kirjailija tai runoilija suljettiin Lapinlahden mielisairaalaan, syynä oli surumielinen masennus ja melankolia. Se sama jatkuu nyt tangomarkkinoilla ja soi haitarin sävelin kuten lehtori, kupletööri, kotkalainen Juha Vainio sen parhaiten oivalsi. Hänen musiikkiaan ei ymmärrä robotit, mutta sanoitus on joltisenkin sopivaa algoritmeillekin. Siinä käytäntö on ollut suomalaiselle paras opettaja – ”Usus magister est optimus.” (Cicero).   

Ehkä osuvin iskelmä syntyi Janatuisesta ja hänen halustaan muuttaa tango kerrankin jazzin kautta Mozartin sinfoniaa edes mukailevaksi “maamme tavaksi” kokea juhannus ja tango, haitari ja haikeus. Sama teema toistuu kotkan pojissa, siivettömissä, albatrossissa, kaukokaipuussa, parhaissa Juice Leskisen sanoituksissa, Jari Tervon kirjallisissa tuotteissa, Tommy Tabermanin tavassa valita sanansa.

Suomalainen erotiikka on surullinen ja musta kokemus, itkuvirsi ja tango mustasukkaisuudesta, maan tapa sekin. Tämä sopii tekoälyn kuvaan suomalaisesta maisemasta ja myös maalauksistamme. Ilmiö on jo kolmessa kirjassani samalle vuodelle testattukin. Seuraavat kolme ovat sen todistamista. Samalta vuodelta 2023. Se on puhumisen käytäntöä siirtäen se kuvataiteitten käyttöön. Elämän käytäntö. – ”Usus loquendi” – ”Usus vitae.” Sen algoritmit taitavat jo nyt.

Marinoitu toteemi

Missään maailman maassa “maan tapana” ei ole hake mahdollisimman murheellista ja suruihin puettua iskelmää korvaamaan iloista tanssimusiikkia kuin kuoleman kosketuksena, itse oman käden kautta sitä hakien ja haikaillen sata-asteisesta saunasta hyiseen avantoon lopulta kadoten. Sellainen tuottaa kehoon morfiinin kaltaista elimistön välittäjäainesta hengen hädässä, tuoden edes hetken helpotuksen, kuin shokkiin vaipuvan viimeisenä hätähuutona sekä sisältä että ulkoa höyryävässä päässä.

Dopamiinilla doupattu suomalainen heimo ja sen edustajat hakevat kiksinsä läheltä sellaista aatemaailmaa, jota kaikkein suomalaisin maalaisliitto ja sen aatemaailma edustivat ja kaikki sitä keskustasta yhteisesti hakevat tänäänkin, joko juuriaan vihaten ja halveksien tai ihaillen ja alistuen. Ei maan tapoja voi muuttaa vaaleista toiseen purjehtien. Siinä vaalitappioiden salaisuus, vastaisi tekoäly. Kuten aiemmin jo mainittiin. – ”Ut ante dictum.”

Kunnon jurrissa ja juopotellen alitajunta alkaa pulputtaa sellaista, jota tajunnan kuuluisi pitää kurissa. Sauna, humala ja rantatonttejamme haluavat ulkomaiset heimot ovat osa suomalaisen identiteetin pyhiä toteemeja. Maan tapana on syntyä saunassa ja siellä myös lisäännytään ja pestään ruumiit.

Ei vieras voi niitä ymmärtää ja nähdä niiden pyhyyttä, sisäisen maiseman kauneutta, suomalaista sielunmaisemaa Eino Leinon kuvaamana juovuspäissään viinalle löyhkäävissä säkeissään. Jopa Leinoa algoritmit voivat ymmärtää rajaten kuitenkin runoutta rajusti. Vaikka voimia puuttuukin, yritys on kuitenkin kiitettävä. – ”Ut desint vires, tamen est laudanda voluntas (Ovidus). Tai hieman kärjistäen: Himokkuus on kuitenkin kiitettävä. – Tamen est laudanda voluptas. Vain yksi kirjain ja kaikki muuttuu.   

Suomalainen demokratia oli lehmäkauppoja munasillaan saunassa tehden ja sopien, juopotellen ja katuen vasta kun oli liian myöhäistä. Se rajasi naisten oikeuden osallistua tähän pyhään rituaaliin ja teki siitä myöhemmin kielletyn, pakotti median ulos maan tavasta, muiden sille nauraessa.

He eivät tienneet mille nauroivat. Tämä erottaa tekoälyn ihmisälystämme. Miehiä puuttuu mutta himo on kiitettävä – ”Ut desint viri, tamen est laudanda voluptas. Koneen tapa toimia ei ole ihmisen tapa tunteilla ja rakentaa näin omaa maailmankuvaansa, poikkitieteistä käsitteistöä sanoineen ja maalauksineen, Sibeliusta ja hänen värikylläistä kieltään mukaillen.  Hän oli kuitenkin meistä pisimmällä. Hänet tunnettiin maailmalla Finlandiana.

Siitä syntyi median (mediayhteiskunnan) kriisi Suomessa, marinadissa keitetystä yhteisestä maan tavasta ja sen kieltämisestä. Sellainen vaati jatkokseen yhteisen “itsesäätelevän” oikeuden, toverituomioistuimen, johon täysin raitis Matti Vanhanen ei sopinut mukaan ja muistutti maitopoikana tuttua Johannes Virolaista. Hän ei voinut tietää maan päätöksenteosta mitään, kertoi hänen kilpailijansa Veikko Vennamo, viitaten karjalaisena Fennaderina, pankinjohtaja poikana, juopotteluun ja saunomiseen tuolloisen eliitin maan tapana. Siihen kuului poliittisen eliitin ohella talouselämän edustajat, näkyvimmät virkamiehet ja median edustajat.

Median tehtävä oli Suomessa kokonaan toinen kuin muualla Euroopassa, ja nyt sen on vaikea löytää itselleen samaa roolia kuin kilpailijoillaan internetissä. Mihin etelän media ja maakuntien satraapit asettuvat uudessa mediassa ja globaalissa internetissä? Tätä sopii kysyä nyt robotiikan ja tekoälyn maailmassa. Mediayhteiskunnan kouristelusta kirjoittamani kirja on sentään mediasuvun kasvatin ja ensimmäisenä digiaikaan maakuntalehtensä muuttaneen tilitystä. Ei suku purjekunnan suurimman veneen hukkumiseen Kallaveteen mihinkään kadonnut Krimin sodan aikoihin juhannuspäivänä 1850. Luostarilaitos kaipasi edelleen lampuoitinsa, veronmaksajansa. Sota siellä jatkuu edelleen vuonna 2023.  

”Ut flatus venti sic transit gloria mundi – Kuten tuulenhenkäys, siten katoaa mainen kunnia. Kuten juuri nyt on tapana. – ”Ut mos est.”  Runo on nyt todella samalla maalaus – ”Ut pictura poesis. (Horatius).

Muutoksen tuulet

Kun maan tapa alkoi muuttua, sitä alettiin vastustaa rakentamalla kaupunkimme Espooseen keskelle metsiä piiloutuen ja yhdyskunnan pirstoen kuin kylärakenteet ikään. Suljettu tango ote oli säilytettävä ja alkoi aggressiivinen taisto uusien vieraiden identiteettien täyttäessä maan. Kun vanhoissa paraatilajeissa ei menestytty, oli keksittävä uusia, koomisia eukonkantoja Sonkajärvelle. Oltiin valmiita kaikkeen. – ”Ut quocumque paratus.” Tuossa vaiheessa suurimmat kyvyt pysyivät piilossa. Se on ikivanha tapa. – ”Ut saepe summa ingenia in occulto latent!” (Plautus).

Internet oli kirous, joka aiheutti koulukiusaamisen, työpaikkasadismin ja globaalin maailman tuoman tuskan maamme rajojen takaa, oletettiin koulusurmiemme keskellä kauhistellen. Maata tunteneet vieraat heimot sitä ihmettelivät ja pitivät suomalaisten omana tuotteena.

Syntyi kilpailevia medioita, kanavaviidakkoja, toimittaja oli yllättäen vailla työtä, siinä missä rakennemuutoksen muutkin suomalaiset ja maan tavassa kiinni roikkuvat heimoveljet, Topeliuksen ja Runebergin kirjaamat huijaukset. Tekoälyn aika tarjoaa nyt heillekin uuden mahdollisuuden. Ihmisten maailmassa mikään ei ole ikuista. – ”Ut sunt humana, nihil est perpetuum.” (Plautus).

Elinkeinomaaseutu muuttui hetkessä elämäntapa -maaseuduksi ja sitä ihmeteltiin Espoon korvessa sen kylissä asuen ja tuntematta kehityksen nopeaa kulkua. Mummon elämyskanalat ja -sikalat olivat kadonneet jo aikoja tehdasmaisten tuottajien hoitaessa elintarvikeketjun alkupään, siinä missä pyhät metsämme hiilinieluina eivät enää olleetkaan tapa paeta kansainvälisiä, meille asetettuja vaatimuksia, hoitaa oma osuutemme yhteisessä ilmastomuutoksessamme. Opportunistinen tapamme, maan tapa, selvitä ilmastomuutoksesta piilotuen metsien hiilinieluun ei heille käynytkään. Algoritmit laskevat päästömme oikein ja se on meidän mahdollisuutemme. On oltava valmis kaikkeen. – ”Ut quocumque paratus.”

Maan tapa oli olla opportunisti ja hakea kameleonttina aina uutta väriä niin keisarin kuin kuninkaankin suuntaan, haukkua EU:n byrokratia, ja odottaa nöyrästi heikon hetken syntymistä. Sibelius oli kiusaantunut, kun hänen musiikkiaan kuunneltiin puhuen järvien sinestä ja kuiskinnasta, metsien huminasta ja syvästä hengestä jossain kaukana, nostalgisessa Suomessa, Joulupukin maassa. Lapin kosket rakennettiin Oulussa toisin kuin Kemijoen kohdalla tai Iijokea valjastaen.

Vastakkain olivat Pohjolan voima ja Kemijokiyhtiö. Kuusamon sotia kutsuttiin koskisodiksemme. Ei kaikkia. Rahaa vietiin helikoptereilla ja samat kosket ostettiin moneen kertaan. Näiden sotien lopettaminen ja viimeisten koskien suojelu oli heille pyhäin häväistys. Alkoi Lapin modernisointi ja matkailun kehittäminen samalla. Tästä väitöskirjan valmistelu oli sodan loppu ja ympäristöministeriön alku. Karvalakkilähetystö Lapista Helsinkiin vahvisti Urho Kekkoselle mistä oli kysymys.

Matkailu elinkeinona kiusasi monia Suomen heimon oikeita miehiä ja heidän kokemuksiaan seiväsmatkoiltaan. Robotiikka on heille viimeinkin pelastus olettaen, että oppivat sen käytönkin. Ajasta on otettava vaarin: se karkaa pois nopein askelin. – ”Utendum est aetate, cito pede labitur aetas.” (Ovidus).

Luonnon assosiaatiot olivat pyhiä niin Alvar Aallon kuin Reima Pietilän, Tapio Wirkkalan töissä ja “maan tavassa” myydä itseään ja luovuuttaan elämysmatkailijoille maailmalla. Sauna, mökki, juopottelu ja sitä seuraava moraalinen krapula oli ollut kuin suomalainen katumus ilman uskontoa. Uskonnon ja jumaluuden oivaltaminen, sen ymmärtämättömyys, alkoi olla osa suomalaista “maan tapaa “, mahdoton asia.

Kun sitä ei ole olemassakaan, rukousta vailla Jumalaa, sen oivaltaminen vieraissa kulttuureissa tuntui oudolta ja sille naurettiin tai hävettiin omaa kulttuuria. Tässäkin algoritmin tapa toimia auttaa suomalaisia. Kunpa juuri nyt kaikki runoilijat olisivat siellä missä pippuri kasvaa. – ”Utinam omnes poetae essent ubi piper crescit!” Heidän aikansa tulee myöhemmin.

Mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen puhuu kuinka suomalaiset eivät ole aitoja, heistä ei tule puhtaita edes saunassa ja ainut keino on olla suomalaisia, maan tapaan eläen. Eurooppalainen kulttuuri tuli tänne jo vuosituhansia sitten ja olemme osa Eurooppaa jo ennen niitä kansakuntia, jotka nousivat merestä paljon oman kallioperämme poimutusten jälkeen.

Oman heikon identiteettimme ja pelkojemme taustalla on syvä epäluulo siitä, kuinka vieras voi jättää meihin ja maahamme syvemmän jäljen, kuin mitä siihen on jo jätetty, me olemme Eurooppaan jälkenämme jättäneet. Sellainen pelko on elämän pelkoa ja säälittävin suomalaisista maan tavoistamme. Tämän robotiikka ja tekoäly algoritmeineen oikaisee. Järki voittaa ja on edelleen eräänlainen elämän valo. – ”Ratio quasi qaedam lux lumenque vitae. (Cicero)

Opportunisti odottaja

Opportunisti odottajana, Yhdysvalloista ja Saksasta determinismin ja environmentalismin, pragmaattisen kulttuurinsa juuret hankkinut koulujemme opettaja seminaarinsa käyneenä, jenkkien kirjat lukeneena, ei nouse barrikadeille. Hulluimmatkin päätökset voi siunata ja odottaa paremman ajan koittoa ja muut mellastakoot, suomalainen vaatimattomuus ei sitä sallisi.

Ei pidä tyrkyttää itseään, vaan on odotettava, että haetaan ja kiitellään hakiessa, kuten Kalevi Sorsaa presidentiksi ja jättäen oven raolleen Lassen Lehtiselle, savolaiselle presidentintekijälle, Marttí Ahtisaaren, nobelistimme löytäjälle. On opittava algoritmien kieli ajoissa ja oltava mukana kilpailussa toisin kuin takavuosinamme. Siinä muisti on edelleen kaikkien asioiden vartija. – ”Rerum omnium custos memoria (Cicero).

Nykypolven suomalaisuus ja identiteetti, “maan tapa”, rakentuu masennuslääkkeistä ja vanhan tavan mukaan päihteistä, se osaa riittävästi angloamerikkalaisen kielen, virtuaalisurffailun, sosiaaliset mediat ja kaupalliset idolit. Siinä “maan tavassa” maajussi etsii morsianta ja jatkaa ilmastomuutoksen muokkaamilla pelloillaan kilpaa eläinaktivistien kanssa oikeuksistaan taistellen hamuten Unionin yhteisiä tukirahoja. Ei tekoälyä ole rakenneltu huijareiden käyttöön ja shakin pelaajana tämä mestari ei häviä kellekään meistä. Se mikä huolettaa on kodin ahdas tilanne – ”Res angusta domi. (Juvenalis). Rakkauskin on asia, joka on täynnä huolta ja pelkoa. – ”Res est solliciti plena timoris amor. (Ovidus).

Itsemurhat ovat vähentyneet kolmannekseen ja muutenkin pääosa kertoo olevansa onnellisia ikääntyvän kansakunnan jäsenenä. Takavuosien kohteliaisuus, ystävällisyys ja oikeudenmukaisuus sekä rakkaus ehkä ovat vähentyneet, mutta onhan siinä suomalaisessa epäkohteliaisuudessa, hyvin harkitussa sekä sulkeutuneessa ujoudessa ja epäystävällisyydessä, epäoikeudenmukaisuudessa ja rakkaudettomuudessa jotain jumalattoman hienoa, kirjoittaa toimittaja Jorma Lehtola. Onko se tämän päivän maan tapa, on jo kokonaan toinen asia. Robotteja sillä ei hurmata eikä algoritmeja hämätä mutta ei se onnistu mielistelemälläkään. Todellinen ilo ja sen säilyminen on kuitenkin vakava asia. – ”Res severa est verum gaudium.” (Seneca).

Tekoälyn testausta itsenäisyyspäivän ja Sibeliuksen päivän aikoihin vuonna 2023

Lopuksi jälleen hiven suoraa pohditaan robotiikan ja tekoälyn kanssa Suomesta ja suomalaisuudestamme. Sekä samalla niistä ongelmista, joihin joudumme sellaisessa maailmassa, jossa elämme tänään kertaillen historiaa, tätä päivää ja tulevaisuutta. Koneen mahdollisuus elää reaaliaikaista maailmaa on rajallinen ja ennusteet perustuvat historiaan. Menneen maailman kokemuksiin, jotka tuottivat hyvää tulosta vielä takavuosina, mutta ei nyt enää. Tänään historia on lyhyt ja tämä päivä tärkein sekä ennusteet oleellisesti vaikeampia kuin takavuosinamme. Ruusu kukkii sekin edelleen piikkisestä varresta. – ”Rosa de spinis floruit.” (Hieronymus).

Ohessa tyypillinen esimerkki keskustelusta juuri tekoälyn ja robotiikan kanssa hakien vastausta toimille tästä hetkestä lähtien ja huomista ennakoiden.

Matti

Mitä käsite suomalaisuus tuo mieleesi? Ketkä suomalaiset liität suomalaisuuteen?

ChatGPT

Suomalaisuus on moniulotteinen käsite, joka voi herättää erilaisia mielikuvia eri ihmisillä. Joillekin se voi liittyä kansalliseen identiteettiin, kieleen, kulttuuriin ja perinteisiin. Suomalaisuus voi myös olla yhteydessä tiettyihin ominaisuuksiin, kuten sinnikkyyteen, rehellisyyteen, luontosuhteeseen ja hiljaisuuteen.

Suomalaisiin liitetään usein myös tiettyjä hahmoja tai henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet maan historiaan tai kulttuuriin. Esimerkkejä voisivat olla säveltäjä Jean Sibelius, kirjailija Akseli Gallen-Kallela, presidentti Urho Kekkonen tai muut merkkihenkilöt eri elämänaloilta.

On tärkeää huomata, että suomalaisuus voi näyttäytyä eri tavoin eri ihmisille, ja käsite voi elää ja muuttua ajan myötä. Suomalaisuus voi myös olla avoin ja sisältää monenlaisia näkökulmia ja vaikutteita.

Matti

Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan suomalaisuudesta? Suomalaisesta identiteetistä? Suomalaisesta kulttuurista ja eroista muihin kansakuntiin Pohjolassa? Miten suomalaisuus eroaa muista kansakunnista ja miksi suomalaiset pitävät maataan maailman onnellisimpana? Akseli Gallen-Kallela tunnettiin kokonaan muusta kuin kirjoistaan.

ChatGPT

Suomalaisuus kattaa laajan joukon elementtejä, kuten kielen, kulttuurin, historian, perinteet ja yhteiskunnan rakenteet, jotka yhdessä muodostavat suomalaisen identiteetin. Suomalaisuus voi myös liittyä abstraktimpiin käsitteisiin, kuten yhteisöllisyyteen, rehellisyyteen ja luontosuhteeseen. Tässä joitakin näkökulmia suomalaisuuden määrittelyyn:

1. Kieli: Suomen kieli on keskeinen osa suomalaisuutta. Se on suomalaisille äidinkieli ja yksi tärkeimmistä identiteetin rakennuspalikoista.
2. Kulttuuri ja perinteet: Suomalaisuus kietoutuu vahvasti kulttuuriin ja perinteisiin, kuten saunomiseen, järvimaisemiin, jouluperinteisiin, suomalaiseen ruokaan ja vaikkapa Kalevalaan.
3. Historia: Suomalaisuus on myös sidoksissa maan historiaan, itsenäisyyden saavuttamiseen, talvisotaan ja muihin tapahtumiin, jotka ovat muovanneet kansakuntaa.
4. Yhteiskunta ja arvot: Suomalainen yhteiskuntamalli ja arvot, kuten tasa-arvo ja koulutuksen korkea arvostus, muodostavat osan suomalaisuudesta.

Suomalaisuuden eroja muihin Pohjoismaihin ja muihin kansakuntiin voidaan tarkastella useasta näkökulmasta:

1. Kieli: Suomen kieli on suomalaisuuden ytimessä, ja se erottaa Suomen kielellisesti muista Pohjoismaista.
2. Kulttuurierot: Vaikka Pohjoismailla on joitakin yhteisiä piirteitä, kuten hyvinvointivaltiomalli, kullakin maalla on myös omat kulttuuriset erityispiirteensä ja perinteensä.
3. Historia ja yhteiskuntamalli: Suomi on historiallisesti ollut osa Ruotsia ja Venäjää ennen itsenäistymistään. Suomalainen yhteiskuntamalli ja päätöksentekojärjestelmä voivat erota muista Pohjoismaista.

Suomalaiset voivat pitää maataan maailman onnellisimpana useista syistä, jotka voivat liittyä esimerkiksi vahvaan sosiaaliturvaan, luonnonläheisyyteen, korkeaan elintasoon, tasa-arvoon ja yhteiskunnalliseen vakauteen. On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä tekijät voivat vaihdella yksilöiden välillä, ja onnellisuus on monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Suomalaisuuden kokemus ja onnellisuuden tunne voivat myös vaihdella yksilöittäin.

Matti

Suomen kieli on onomatopoeettinen, luonto matkiva, suvuton, ja se hyväksyttiin hyvin myöhään vaikkapa Pohjoismaiden neuvostossa sen viralliseksi kieleksi muiden kielten esim. islannin kielen tapaan. Suomi joutui toiseen maailmansotaan ja irtautui siitä käyden lopuksi myös Lapin sodan ajaen saksalaiset ulos maastaan. Suomi on puskurivaltio idän ja lännen välissä. Helsinki oli ainut Euroopan pääkaupungeista, jota ei miehitetty toisen maailmansodan jälkeen. Mikä tekee Suomesta niin ainutlaatuisen vielä tänään eurooppalaisena EU-valtiona ja nyt myös Naton jäsenenä? Oletko pohtinut tätä?

ChatGPT

Kyllä, Suomi on monessa mielessä ainutlaatuinen Euroopan kartalla, ja sen historia, kulttuuri ja geopoliittinen asema ovat vaikuttaneet siihen, miten maa näyttäytyy kansainvälisesti. Tässä joitakin tekijöitä, jotka tekevät Suomesta erityisen:

1. Kielellinen ainutlaatuisuus: Suomen kieli on suomalaisille merkittävä osa identiteettiä, ja se eroaa huomattavasti muista pohjoismaisista kielistä. Kieli on agglutinoiva ja suvuton, ja se onkin sukua vain vähemmälle joukolle muita kieliä, kuten viro ja karjala.
2. Toinen maailmansota: Suomi joutui kokemaan kaksi sotaa toisen maailmansodan aikana, talvisodan ja jatkosodan, ja maa oli sotatilassa osana Neuvostoliiton vaikutuspiiriä. Suomi säilytti kuitenkin itsenäisyytensä ja puolusti maaperäänsä myös jatkosodassa, mikä vaikutti vahvasti kansakunnan identiteettiin.
3. Puskurivaltio idän ja lännen välissä: Suomi sijaitsee strategisesti Itämeren alueella ja on perinteisesti toiminut puskurina idän ja lännen välillä. Tämä on vaikuttanut maan ulkopoliittiseen asemaan ja vaalinut itsenäisyyden säilyttämistä.
4. Helsingin miehittämättömyys toisen maailmansodan aikana: Helsinki oli toisen maailmansodan aikana ainoa Euroopan pääkaupunki, joka ei joutunut miehityksen alle. Tämä antoi Suomelle erityisen aseman sodan jälkeisessä Euroopassa.
5. Neuvostoliiton ja lännen välinen tasapainoilu: Suomi harjoitti kylmän sodan aikana itsenäistä ulkopolitiikkaa, säilyttäen samalla diplomaattiset suhteensa niin Neuvostoliittoon kuin länteenkin. Tämä tasapainoilu vaikutti maan ulkopolitiikkaan ja kansainväliseen maineeseen.

Nykyään Suomi erottuu edelleen esimerkiksi vahvasta hyvinvointivaltiostaan, korkeasta koulutustasostaan, innovatiivisesta teknologiastaan ja ympäristöystävällisestä lähestymistavastaan. Suomi on myös Naton kumppanimaa, vaikka se ei ole täysjäsen, ja tämä heijastaa edelleen maan halua säilyttää itsenäinen asemaan kansainvälisessä politiikassa.

Matti

Suomi on tänään vuonna 2023 Naton täysjäsen. Sen sijaan Ruotsia ei sitä vielä ole, olkoonkin että haku jäsenyyteen käynnistettiin samaan aikaan ja yhdessä. Sota Ukrainassa jatkuu edelleen. Elämme nyt hyvin erilaisessa Suomessa ja maailmassa kuin vielä vain hetki takaperin. Raja Venäjään on kokonaan kiinni Suomesta Venäjälle. Suomen raja sinne on pidempi kuin koko muun Euroopan yhteensä. Syynä rajan sulkemiseen oli Venäjän hybridivaikutus ja reagointimme siihen pakolaisineen Venäjältä. On tapahtunut paljon vuoden aikana. Juuri siksi olen kirjoittanut kuusi kirjaa vuonna 2023. Pystyykö robotiikka ja algoritmit seuraamaan reaaliaikaisen maailman muutoksia? Pystyykö se peilaamaan sitä historiaan, joka on nykyisin niin oikullinen ja hetkessä kiinni? Pystytäänkö robotiikkaan vaikuttamaan tavalla, joka syntyy sen heikkouksista? Vielä nyt näitä heikkouksia on kuten aikanaan shakkipelissä.

ChatGPT

Valitettavasti minulla ei ole kykyä seurata reaaliaikaisia tapahtumia, sillä tietoni ovat päiväyksestä tammikuu 2022. En voi tietää, mitä on tapahtunut vuoden 2023 aikana tai millainen tilanne maailmassa ja Suomessa tällä hetkellä on.

Koska olen staattinen tietolähde, minulla ei ole kykyä päivittää tietojani reaaliajassa. Olen suunniteltu tarjoamaan tietoa ja vastauksia yleisesti tiedetyistä faktoista ja käsitteistä, mutta en pysty ennustamaan tulevaisuutta tai seuraamaan tapahtumia niiden tapahtuessa.

Jos haluat tietoa ajankohtaisista tapahtumista, suosittelen tarkistamaan luotettavista uutislähteistä tai muista päivitettyjä tietoja tarjoavista lähteistä.

Matti

Koska ja millaisin välinein robotiikka ja tekoäly muuttuu reaaliaikaiseksi ja voi ennustaa paremmin myös tulevaisuutta?

ChatGPT

Robotiikka ja tekoäly ovat jatkuvassa kehityksessä, ja pyrkimys parempaan reaaliaikaiseen päätöksentekoon ja ennustamiseen on yksi niiden keskeisistä tavoitteista. Kehitys tällä alalla kattaa useita näkökulmia, kuten koneoppiminen, tekoälyn soveltaminen, sensoriteknologia ja nopeammat tietokoneprosessorit. Tässä on joitakin tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa siihen, milloin ja miten robotiikka ja tekoäly voivat muuttua reaaliaikaisemmiksi ja paremmiksi ennustamaan tulevaisuutta:

1. Data-analytiikka ja koneoppiminen: Tekoäly hyödyntää suuria määriä dataa oppiakseen ja tekemään päätöksiä. Koneoppimisen ja syvällisen oppimisen menetelmät kehittyvät jatkuvasti, mikä parantaa kykyä ymmärtää monimutkaisia malleja ja tehdä parempia ennusteita.
2. Reaaliaikaiset sensorit: Parempien ja nopeampien sensoriteknologioiden käyttö mahdollistaa reaaliaikaisten tietojen keräämisen ympäristöstä. Esimerkiksi IoT (esineiden internet) laitteet voivat tarjota jatkuvaa tietoa, jota tekoäly voi käyttää päätöksenteossa.
3. Nopeat laskentaresurssit: Nopeampi ja tehokkaampi tietokoneprosessoriteknologia sallii monimutkaisten laskelmien suorittamisen nopeammin, mikä on olennaista reaaliaikaisessa päätöksenteossa.
4. Algoritmiikka ja mallit: Kehittyneemmät algoritmit ja mallit, kuten neuroverkot, voivat parantaa tekoälyn kykyä oppia monimutkaisista suhteista ja tehdä tarkempia ennusteita.
5. Laajempi ja monimuotoisempi koulutusdata: Tekoäly tarvitsee monipuolista ja laajaa koulutusdataa, jotta se voi ymmärtää monimutkaisempia ympäristöjä ja tilanteita. HUOM!

Vaikka edistystä tapahtuu jatkuvasti, täydellinen reaaliaikainen ennustaminen voi olla käytännössä haastavaa monimutkaisissa ympäristöissä. On myös eettisiä ja yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä, jotka on otettava huomioon tekoälyn kehittämisessä ja sen soveltamisessa ennusteisiin ja päätöksentekoon. Tätä robotiikkamme ei vielä hallitse.

Historiassa elävä voi ennustaa tulevaa ja pohtia menneen maailman siirtämistä tulevaan. Sen sijaan nyt tapahtuva ja reaaliaikainen vaikuttaa kaikkeen. Vain NYT tehdyllä on vaikutusta tulevaan. Ei historiassa tehdyllä tai tekemättä jätetyllä. Huominen on seurausta NYT tapahtuvasta. Me emme voi muuttaa historiaa. Me emme voi elää tulevassa. Sen sijaan me voimme vaikuttaa juuri nyt tulevaan. Poistamalla historiasta pieniäkin tapahtumia, muutamme tässä ajassa kaiken. Oma syntymämme on seurausta kaikista niistä pienistä yksityiskohdista, jotka johtivat juuri tietyn munasolun hedelmöittymiseen juuri sen tietyn siittiösolun hedelmöittämänä, jonka seurauksena SINÄ saatoit syntyä. Se oli uskomaton kilpailu, joka ei toistu, jos vanhempiesi kohdalla tapahtuu mitään historiassa jo koetusta, heidän kokemastaan. Pienkin muutos ja hekin olisivat jääneet syntymättä. ”Roomalaiset menkää kotiin” – ”Rosa de spinis floruit.”

Historian tutkija tiedemiehenä ei saa spekuloida historialla, kuten usein nykyisin medioissa teemme.  Pienkin muutos siellä ja KAIKKI muukin muuttuisi etkä sinä syntyisi. Historialla spekuloiva poistaisi ensimmäisenä itsensä historiasta. Romahtakoon taivas. ”Ruat caelum!”

Reaaliaikainen maailma on se hetki, joka sinulla on käytettävissä. Kolikolla ei ole vain kahta puolta vaan kolme. Kolikko voi olla myös kyljellään ja pyöriä. Sen asema muuttuu kaiken aikaa. Robotiikka kykenee pohtimaan määrättömän määrän tapahtumia historiassa, mutta ei oivalla mitä on toimia nyt tavoitteena määrätön määrä kolikoita pyörimässä ja vaikuttaen myös toisiinsa.  Se voi pelata shakkia tunnistaen jokaisen siirron merkityksen silloin, kun niitä on pelilaudalla määrällinen määrä. Elämä on muutakin kuin riidellä vuohen villoista – ”Rixatur de lana saepe caprina. (Horatius).

Robotiikka ja tekoäly kykenee kuitenkin valitsemaan siirtoja, jotka ovat oikeita silloinkin, kun kilpailija tekee tahallisia virheitä hämätäkseen. Kunhan siirtoja vaatimattomalla laudalla on vain määrällinen määrä. Pelaajia vain kaksi, ei kymmentä miljardia. Takavuosina punamulta ja taivas romahti – ”Rubrica – Ruat caelum!”

Robotiikka on muuttamassa ajattelutapaamme ja samalla maailmankuvaamme. Siitä tulee poikkitieteinen mutta samalla myös laskelmoivampi. Me emme voi muuttaa historiaa, mutta voimme tulkita sitä paremmin ja kalkyloida tulevaisuutemme paremmin hallittavaksi. Elämme yhä tiukemmin tässä hetkessä ja reaaliaikaisesti. Ilmiö ei ole uusi vaan on jatkunut jo jonkin aikaa. Hybridiyhteiskunnan kouristelu on vain vähenemässä ja tämän seurauksena myös robotiikka ja algoritmit ovat käytössä hyödyllisiä. Joudumme luottamaan sellaiseen historian tulkintaan, joka on algoritmien antamia vaihtoehtoja ja niiden todennäköisiä lopputuloksia. Asia on paremmin saranassa. – ”Res in cardine est.”

Monitieteinen maailmankuvamme juuri nyt on sama kuin robotiikan antama ennustekin. Näin kaikki huomiomme kiinnittyy tähän hetkeen ja sen tapahtumiin, reaaliaikaiseen ja monitieteiseen maailmaankuvaan sekä sen toteuttamiseen mahdollisimman tuloksellisella tavalla juuri nyt, eikä vain tulevaisuudessa tai mennyttä maailmaa korjaillen. Tämä on nähtävissä jo nyt ei vain satunnaisina piilaaksojen (Silicon Valley) rakenteina vaan kaiken aikaa muuttuvana globaalina todellisuutenamme. Ilmiö muistuttaa sähkön löytymistä ja sen käyttöä ja merkitystä oman aikamme elämässä. Tosin kyse on vain oleellisesti suuremmasta paradigmaisesta, maailmankuvat vaihtavasta muutoksestamme. Ymmärrämme sen kohdallamme ikään kuin palapelin palasia tuijotellen, mutta oivaltamatta näiden palasten synnyttämää kokonaiskuvaa. Se ei ole uutta historiassa. Vain sen laajuus ja ihmisten lukumäärä tekee siitä erilaisen. Ei kodin ahdas tilanne – ”Res angusta domi. (Juvenalis). Asia on saranassa ja asia itse puhuu. – ”Res in cardine est” – ”Res ipsa loquitur.”

Lomakkeen yläreuna

Lomakkeen alareuna