Tämän päivän Helsingin Sanomissa on kirjoitus Pekka Saurilta. Se on kuin suoraan väitöskirjastani yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, luonnontieteiseen tiedekuntaan se ei olisi sopinut alkuunkaan. Niillä kun on erilainen jopa paradigmainen lähestymistapa ja myös symboliikka, teoriat, mallit ja myös muodolliset käytännöt. Sauri, kaupunginjohtajana tunnettu vihreä poliitikko, avaa meille mitä tarkoitetaan luovuudella ja innovoinnilla sekä luotettavuudella.
Hän kertoo sen popularisoiden, kansan kielellä ja vihreänä populistina. Sellainen ei sovi väitöskirjaan alkuunkaan. Se ei ole siis tiedettä vaan narratiivista kerrontaa kenen tahansa luettavaksi. Siis myös punaisen mökin mummon ymmärrettävää. Ei siis tieteeksi tarkoitettua totuutta ensinkään.
Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Ihmisten kekseliäisyyttä, luovuutta ja innovointia ei pidä kahlita normein, siis liialla byrokratialla, mutta toisaalta hyvään yhteiskuntaa kuuluu ennustettavuus, hyvällä hallinnolla saavutettava toimiva ja ennustettava palvelujen saatavuus, kirjoittaa Sauri ja asia nyt on kenen tahansa hyväksymä, ja siis yleisen järjen (common sense) mukainen. Siis avoimesti sovittavat menettelytavat, joilla laivat seilaa ja infrastruktuuri toimii muutenkin keksimättä sellaista, jolla laiva eksyisi merellä ja sairas ei pääsisi lääkäriin ajoissa jos koskaan.
Jos vallitsevat normit ja hyvät yhteiset käytännöt ovat ristiriidassa uuden luovuuden kanssa, tai jos ne rikkovat lakeja, uusi somettaja tai soterakentaja jopa perustuslakejamme, uusi luovuus on ristiriidassa vallitsevien käytäntöjen, arvojen, normien ja lakien kanssa.
Silloin viranomainen joutuu puuttumaan asiaan, uuteen käytäntöön tai toimintamalliin, kunnes uusi on saanut enemmistön suosion ja on normien ja säädösten mukainen. Sitä kutsutaan innovaation leviämiseksi, eli diffuusioksi, ja usein se vie aikaa ja sellaiseen reaaliaikainen maailma ei tahdo aina sopeutua. Muut menevät innovoinnissa edellä ja Nokia kadotta paikkansa kärjessä. Näin katoavat työpaikat mutta hidas omaksuja on tyytyväinen vanhaan käytäntöön, kuppaukseen saunassa.
Tässä, uuden innovoinnissa, jotkut kulttuurit, alueet, yhteisöt ovat suvaitsevaisempia kuin toiset.
Monet muutokset ovat hitaita ja sitä kautta sivilisaatio kuitenkin edistyy. Yksilö edistyy toisin kuin tiimi, yhteisö, yhdyskunta tai kansakunta ja se on eri asia. Samassa lehdessä on mainio kirjoitus metropolista, jonka slummiutuvan kulttuurin muutti olympialaisten järjestäminen Barcelonassa. Kun uuteen panostettiin nyt rannat ovat täynnä turisteja, palvelutkin pelaavat.
Toinen Hesarin kirjoitus taas kertoo, kuinka pahat pojat, Putin ja Trump, ovat taktisesti viisaita lyhyen aikavälin nopeissa liikkeissään mutta strategisesti kömpelöitä pitkän aikavälin pohdinnoissaan. Toisella on ollut näyttöjen paikkoja jo pian kaksi vuosikymmentä, toisella puoli vuotta. Toinen on ammattilainen ja toinen selvästi amatööri tässä tehtävässä tänään sitä vertaillen. Se on ymmärrettävää. Putinin olisi kuulunut pohtia taktiikkaa vallata osia Ukrainaa taktisena liikkeenä tai tukea Trumpia presidentiksi. Strategisesti ne olivat kehnoja siirtoja.
Reaaliaikainen talous suosii tällaisia johtajia mutta kärsii myöhemmin nahoissaan kasakuntana valinnoistaan. Tässä Suomi on lähellä kultaista keskitietä. Luotettavuus ja luovuus ovat löytäneet keskitien, kultaisen leikkauksen, pohtii Pekka Sauri kertomuksessa, joka on narratiivinen satu mutta sopii tähän aikamme. Paras narratiivinen kertomus kun palkitaan.
Oli se sitten tiedettä, taidetta tai politiikkaa, tapa tehdä elokuva. Tänään elokuva on viisasta tehdä televisioon ja sarjana. Tämä kirjoitus menee sosiaaliseen mediaan. Kärkiohjaajat ovat siirtyneet jo aikoja televisioon. Se on uusi ympäristö ja ammatti heille. Niin oli minullekin siirtyminen digiaikaan ja kirjoittaen siitä myös julkaisuina ja tutkien juuri sitä. Aloittaen siitä mihin muut lopettavat jo 1980-luvulla. Sauri poliitikon uran byrokraattina jääden siitä eläkkeelle. Mitä hän tekee jatkossa?
Onko Saurin kirjoitus totta, on kokonaan eri asia. Kyseessähän on hyvin konservatiivinen ja vanhenevan byrokraatin sovinnainen kirjoitus. Vihreät ovat muotouttamassa politiikkaansa suurten massojen, ikääntyvän kansakunnan käyttöön, ja se merkitsee samaa kuin vihreä populismi kansan äänestää heitä, konservatiiveja byrokraattejamme.
Populismi ja byrokratia ovat ihan hyviä ja positiivisia käsitteitä nyt, kun perussuomalaisilta se siirtyy vihreitten käyttöön ja vihreän toimittajan tekstiin. Ellei sitten perussuomalaisilla ole parempi strategia kuin vihreitten muuttuva taktiikka. Tätä vihreä media pelkää toimittajineen ja siirtää politiikkaa strategisesti turvalliseen suuntaan lähteä hallitukseen. Tuttu koukku vaan näkyy vieheen sisältä ja äänestäjä varoo joutumasta yhtenään samaan koukkuun.