14.11.2023
Pyhä kirjoitus vaiko hyppäys todistelussa – Sacra scriptura – Saltus in demonstrando
Robotiikka ja tekoälyksi kutsuttu sai kansan sekoilemaan, kuten runsas vuosikymmen sitten tiedeuskonsa kanssa medioissa houraillen. Algoritmit ja niiden toiminta on syytä oppia viimeinkin oikein, eikä lukea tiedettä mediayhteiskunnan tuottamana humpuukina. Kaikkein helpointa saada itsensä taas raiteille, on avata robotiikasta kertova kirja ja tutustua tuohon uuteen ihmeeseen ja samalla ikivanhana jo pidettävään algoritmiin. Kysyä siltä mitä algoritmi ja tekoäly oikein voisi tarkoittaa.
Mitä algoritmit ja robotiikka aikuisen oikeasti tarkoittavat?
ChatGPT
”Algoritmit” ja ”robotiikka” ovat kaksi erilaista, mutta liittyvää käsitettä tietotekniikan ja tekoälyn maailmassa.
Algoritmit:
Algoritmi on sarja ohjeita tai sääntöjä, jotka on suunniteltu suorittamaan tietty tehtävä tai ratkaisemaan tietty ongelma. Ne ovat perusta tietojenkäsittelyssä ja tekoälyssä. Esimerkiksi, kun teet Google-haun, taustalla toimii monimutkainen hakualgoritmi, joka analysoi satoja tai jopa tuhansia tekijöitä palauttaakseen sinulle relevantit tulokset.
Robotiikka:
Robotiikka viittaa fyysisiin laitteisiin tai koneisiin, joita voidaan ohjata automaattisesti tai etänä. Nämä voivat olla monimutkaisia teollisuusrobotteja tai yksinkertaisempia kodin robottilaiteita. Robotiikka liittyy usein koneiden automatisointiin ja niiden kykyyn suorittaa tehtäviä ihmisen sijasta tai yhdessä ihmisen kanssa.
Yhdessä nämä kaksi käsitettä voivat liittyä esimerkiksi teollisuusrobottien käyttöön tuotantolinjoilla, missä algoritmit ohjaavat robotin liikkeitä ja toimintaa. Toisaalta algoritmit voivat olla myös keskeisiä tekoälyssä, joka ohjaa robotin kykyä oppia ja sopeutua ympäristöönsä. Ankarissa aalloissa kuitenkin levollinen. – ”Saevis tranquillus in undis.”
”Aikuisen oikeasti” ilmaisulla ei ole vakiintunutta teknistä merkitystä näiden käsitteiden osalta. Jos tarkoitat sillä, mitä nämä asiat merkitsevät aikuisille tai miten ne voivat vaikuttaa aikuisten elämään, niin nämä teknologiat voivat tuoda mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Esimerkiksi, ne voivat tehostaa monia tehtäviä ja helpottaa arkea, mutta samalla herättää kysymyksiä työpaikkojen muuttumisesta ja yksityisyyden suojaamisesta teknologian kehittyessä. Varo kuitenkin käyttämästä tekoälyä väärään tarkoitukseen. Rikokset kun tahtovat aina palata tekijänsä luo. – ”Saepe in magistrum scelera redierunt sua.” (Seneca).
Onko robotiikka ja tekoäly uhka yhteiskunnallemme ja sen perinteisille arvoille ja normeille?
ChatGPT
Kysymys siitä, ovatko robotiikka ja tekoäly uhka yhteiskunnalle ja sen perinteisille arvoille ja normeille, on monimutkainen ja herättää laajaa keskustelua. Tässä on joitain näkökulmia:
Mahdolliset uhat:
Työpaikkojen muutos: Teknologian kehittyminen, erityisesti automaatio ja tekoäly, voi johtaa työpaikkojen muutoksiin ja jopa työpaikkojen menetyksiin tietyillä aloilla. Tämä voi vaikuttaa talouteen ja aiheuttaa haasteita työvoiman uudelleenkoulutukselle.
Yksityisyyden kysymykset: Tekoälyn käyttö voi liittyä tietojen keräämiseen ja analysointiin, mikä voi herättää huolen yksityisyyden suojasta. Esimerkiksi, kun tekoäly käsittelee suuria määriä tietoa, voi olla haasteellista varmistaa, että henkilökohtaiset tiedot säilyvät turvassa.
Eettiset kysymykset: Tekoälyyn liittyy monia eettisiä kysymyksiä, kuten päätöksentekoprosessien läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus ja vastuu. Esimerkiksi, jos tekoäly tekee tärkeitä päätöksiä, kuten lainvalvontapäätöksiä tai rekrytointipäätöksiä, miten varmistetaan, että ne ovat oikeudenmukaisia ja eettisiä?
Mahdolliset hyödyt:
Tehokkuus ja innovaatiot: Robotiikka ja tekoäly voivat lisätä tehokkuutta monilla aloilla. Teollisuus voi hyötyä automaatiosta, terveydenhuollossa tekoäly voi tukea diagnooseja, ja kuljetusalalla autonomiset ajoneuvot voivat vähentää onnettomuuksia.
Uudet mahdollisuudet: Tekoäly voi luoda uusia mahdollisuuksia, kuten uudenlaisten työpaikkojen syntymisen tekoälysovellusten kehittämisessä ja ylläpidossa.
Tutkimus ja kehitys: Tekoälyä ja robotiikkaa voidaan käyttää monilla aloilla, kuten tieteellisessä tutkimuksessa, lääketieteessä ja ympäristönsuojelussa, auttamaan ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia.
On tärkeää, että yhteiskunta on tietoinen näistä tekniikoista ja niiden mahdollisista vaikutuksista. Sääntely, eettiset ohjeet ja laaja yhteiskunnallinen keskustelu voivat auttaa hallitsemaan näitä tekniikoita ja varmistamaan, että niitä käytetään vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti. Teknologian edistymisen hallinta on monimutkainen haaste, ja yhteiskunta tarvitsee aktiivista osallistumista sen suhteen, miten näitä tekniikoita otetaan käyttöön ja säännellään. On turvatta oman hyvinvoinnin rinnalla myös yhteinen hyvinvointimme. – ”Kaikkien hyvinvointi on myös minun hyvinvointini. ” – ” Salus pubilca, salus mea.” (Kuningas Aadolf Fredrikin tunnuslause).
Vuosituhannen vaihde ja etenkin sen toinen vuosikymmen oli meille vaikea. Kirjoitin kirjan jopa menetetystä vuosikymmenestä ja yli kymmenestä hallituksestammekin. Palaan nyt tuohon aikaan ja kirjoitukseen, joka palauttaa mieleen vuoden 2010 ja sitä myöhemmin seuranneet tapahtumat. Jos et pidä päiväkirjaa ja saa päivittäin tietoja omalta kotikoneeltasi kyseisen päivän tapahtumista vuosikymmenen ajalta, unohdat varmasti mitä sinulle on tapahtunut päivän tarkkuudelle vuosikymmenen aikana. Itse käyn joka aamu läpi tämän koneeni antaman mahdollisuuden tutustua tapahtumiin menneen vuosikymmenen aikana ja tarkalleen ko. päivän osalta pysyen näin riittävästi kartalla myös ikääntyessäni, missä mennään ja mikä maa, sekä kuinka tähän hetkeen on tultu joltisenkin arkista elämää viettäen, mutta yllättävän rikkaita päiviä samalla kokienkin. Näin toimien varmistan, että toimin terveellä järjellä ja ehjällä tehtävällä. – ”Salvo sensu” – ”Salvo officio.” (Cicero).
Palaan esimerkin vuoksi lokakuun ensimmäiseen päivään syksyllä 2010. Pyöreä vuosiluku sopii tähän paremmin kuin edellisen kerran käyttämäni vuosi 2011 ja sen dramaattiset tapahtumat. Mutta ei nyt meillä Suomessa vai medioiden kertomina. Siinä on melkoinen ero, osuuko tapahtuma omalle kohdalle vai ehkä päiväntasaajan väärällä puolellakin. Aivan kaikki globaalin maailman tapahtumat eivät osu omalle kohdallemme, vaikka mediamaailma sellaista esittelisikin. Toimien ikään kuin Paavia lainaten: ”Sancte et sapienter.” – ”Pyhyydellä ja viisaasti.”
Lokakuun alussa 2010 Apu -lehdessä toimittaja pohtii tiedeuskoa. Hän ei ole aivan varma uskoako rasvakeskustelussa heitä, joille Pohjois-Karjala projekti oli uran komea huippu ja tapa tulla nimekkäiksi vai Valion eläinrasvan puolesta puhuvia tiedeihmisiä. Hän olettaa tieteen olevan samaa uskon asiaa kuin hänen protestanttinen oppinsa. Eivät ne ole samaa asiaa ensinkään. Valio hakee tervettä liikevoittoakin. – ”Salve lucrum.”
Lisäksi viikkolehti kirjoittaa tavalla, joka on kaukana tieteellisen julkaisun tavasta kuvata samaa ilmiötä joko psyykkisenä tai sosiologisena kokemuksenamme. Taloudesta kirjoittavat ovat hekin kokonaan eri aalloilla kuin urheilusta innostuneet hengenjätit senteistä ja sekunneista kertoessaan. Tunnelman luominen on heille tärkeäpää kuin säästä kertoville kollegoilleen. Tai ainakin näin oli enne kuin samat henkilöt tapasimme tähtien kanssa tanssimassa. Ihmisen maun tunteva uskaltaa myös ymmärtää. – ”Sapiens – Sapere aude!” (Horatius).
Relatiivinen totuus
Tieteen tulokset ovat suhteellisia. Ne kertovat tieteen kehityksestä ja kumotaan tieteen kehittyessä. Jos jokin väite on tänään tosi, se voidaan huomenna haudata. Useimmat tieteen teoriat ja mallit ovat luonteeltaan hypoteettisia tai likimääräisiä, stokastisia lakeja. Taas tulee käyttöä harkinnalle ja terveelle järjelle. – ”Salvo sensu.”
Takavuosina kävimme voimakasta väittelyä tiedesodan nimellä (Big Science War). Se oli tähtien sotaakin hurjempaa henkien taistelua. Usein se sai satiirisia piirteitä. – ”Satirae veritas.” Totuus olikin satiirinen kertomus.
Tiedesodan toisena osapuolena olivat tiedeuskovat konservatiivit ja toisella relativistit. Konservatiivit uskoivat tieteen olevan todellista sellaisenaan, kun se on ja kykenevän korjaaman itse itseään. Luonnontieteelliset teoriat ovat totta, ne pystyvät tuottamaan objektiivista tietoa todellisuudesta, joka on autonominen ja ihmisen ulkopuolella tuotettua viisautta. Kunnes toista todistetaan ja uskotaan viimeisimpään tietoon. Se oli kaukana lempeästä ymmärryksestä ja viisaudestamme. –”Sapientia mitis.”
Humanisti epäilijät
Thomas Kuhn epäili kuitenkin tätäkin totuutta jo 1960-luvulla. Hän epäili, kykeneekö tiede tuottamaan kumuloivasti koko ajan uutta tietoa ja saavuttamaan ns. absoluuttisen totuuden. Relativistit, jotka olivat humanisteja, yhteiskuntatieteilijöitä ja tieteen- ja teknologian tutkijoita, pitivät tieteellisiä totuuksia, ja siten myös luonnonlakeja, vain tutkijoiden suhteellisina totuuksina, joiden määrittämiseen osallistuivat alan papit ja papittaret omissa sisäisissä koulukunnissaan ja konventionsa sisällä. Heille riitti, että voitti vastustajan, tuhoaminen oli jo liikaa. – ”Satis est superare inimicum, nimium est perdere.” (Publius Syrus).
Ihminen on itse osa tutkimaansa totuutta. Empiirisessä tutkimuksessa totuutta haetaan käyttäen ihmisen rajallisia aisteja. Monella lajitoverillamme nämä aistit ovat meitä kehittyneempiä, ja me näemme ja kuulemme vain rajallisesti, tutkimme sitä mitä voimme mitata ja havainnoida. Näin tieteelliset väitteet kuvaavat kyllä todellisuutta, sitä, jota itse havainnoimme, mutta tämä todellisuus ei ole autonominen, ihmisen ulkopuolinen, vaan ihminen kuuluu tähän tutkimaansa todellisuuteen. Tässä algoritmit shakkimestareina ovat meitä taitavampia. Ne eivät jää pohtimaan voiton tai tappion emotionaalisia kokemuksia vaan keskittyvät vain siirtoihin tarkoituksena voittaa peli ja pulinat pois. Voitto ja tappio ei tuo koneelle suurtakaan tunnekuohua. Kone oli kuin luostarilaitoksen paras oppilas. – ”Tiedän mihin uskon. – ”Scio cui credidi.”
Aikaansa sidottu totuus
Jokaisen aikakauden ihmiset tutkivat oman aikakautensa kysymyksiä. Näin relativistin mielestä tutkimus ei välttämättä edes edisty. Jos se olisi vuosisatojen kuluessa todella edistynyt, meillä kuuluisi olla nyt paljon paremmat eväät valmistautua väestöräjähdykseen, ilmastomuutokseen, lajien joukkokuolemiin ja sukupuuttoon, omaan ahneuteemme ja narsistisiin virheisiimme. Edettiin ikään kuin lain mukaan mutta toimittiin vain myötäisillä tuulilla. – ”Secundun legem” – ”Secundis vendis.”.
Rintamalinjan toisella puolella osoitettiin, kuinka tiede voi olla toki kesken, mutta se tuottaa koko ajan sellaista, joka on lopulta ikuista totuutta. Tiedeuskovat konservatiivit vakuuttivat, kuinka tutkimus ja sen tuottamat tulokset ovat osoitus ihmisen rationaalisen järjen voimasta ja kyvystä ratkoa ongelmiaan. Näin tiede ja uskonnot jakautuivat kahteen leiriin, jossa toisella puolen olivat kriittiset ja epäilevät pohtijat sekä toisella puolen puhdasoppiset fundamentalistit. Kyse oli siis sittenkin ihmisistä, ei heidän opeistaan ja totuudesta, uskomuksista. Vaikutti siltä, että taustalla olisi totuus eikä pelkkä joutilas toimeliaisuus. ”Sedulitas otiosa.”
Omana aikanamme robotiikka ja algoritmit ovat tuomassa uutta totuutta, jonka merkitys on myöhemmin varmasti suurempi myös meillä Suomessa kuin valtaosa medioittemme maalaamista ja unholaan jäävistä globaaleista tapahtumista liki kymmenen miljardin ihmisen Telluksella. Täytyy olla narsismiltaan vaikeasti häiriintynyt, jos olettaa jokaisen tapahtuman liittyvän omaan elämänkaareen tai päinvastoin, omien tekojen vaikuttavan muuallakin kuin kotinurkissamme. Syntyi Claudiuksen ikivanha kuvaus ahneesta, joka on aina puutteessa. – ”Semper inops quicumque cupit.”
Institutionaalinen valta
Tiedekonservatiivien menestys perustui samaan kuin takavuosien katolisen kirkon tai islamistien fundamentalistien opit tänään. Kun jokin asia pönkittää vallalla olevaa sankaritarinaa, johon ei haluta epämiellyttäviä sivulauseita, vanhaa paradigmaa on pönkitettävä, vaikka terrorin ja inkvisition keinoin. Näinhän meitä pelotellaan Lähi-Idän ikuisilla tapahtumilla ja sodilla Venäjän rajoilla. Ei oma talvisotamme ole koko ajan toistumassa sekään. Syntyy elämää aina varusteissa. – ”Semper vivit in armis.”
Relativistien ikävät kysymykset uhkasivat tieteen ja todellisuuden perinteistä kulttuuria ja syntyi sama uskottavuuden ongelma kuin kirkkovallan tai ylimysvallan vuosina. Tieteellä ja teknologialla oli oltava oma vankka asemansa myös siinä yhteiskunnassa, joka oli ajautunut täydelliseen kaaokseen ja kriisiin, jonka luonnontieteet ja sen sovellukset olivat aiheuttaneet toki yhdessä taloustieteitten kanssa. Martialista lainaten, jos olet köyhä, tulet köyhänä aina pysymään. – ”Semper pauper eris, si pauper es. Aemiliane. Dantur opes nullis nunc nisi divitibus.
Rajan yli kurkkivien uroteko
Raja-aitojen yli kurkistivat ensimmäisenä juuri tieteen ja teknologian tutkijat. Syntyi monitasoinen väärinymmärrys, jossa rakentava keskustelu korvattiin välttelemällä perimmäisiä kysymyksiä ja hakien rehellisesti todellisia vastauksia pelkäämättä oman aseman horjumista. Tiedesota oli tullut vaiheeseen, jossa sosiaaliset ja yhteisölliset mediat alkoivat levitä reaaliaikaisesti ja vuoropuhelua käytiin sellaisten kautta ja toimesta, joiden kohdalla tiedeusko, tieteellinen maailmankuva, puuttui kokonaan. Tällaisia ihmisiä oli 7000 miljoonan joukossa yli 90 % ja internet yhteisönkin 2000 miljoonasta pääosa. Se muistutti muinaista Rooman senaattia ja kansaa. – ”Senatus populuscue Romanus.”
Jossain historian vaiheessa luonnontieteilijät omivat itselleen Bruno Laturin mukaan todellisuuden määrittämisen juridisen oikeuden ja legitimoivat sen itselleen fundamentalistien uskovaisten tapaan. Jostakin syystä humanistit ja filosofit, yhteiskuntatieteilijät, eivät siihen kyenneet. Juuri nyt luonnontieteilijät jälleen pelkäävät humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä, jotka sosiaalisen konstruktionsa avulla voivat romuttaa luonnontieteen mahtiasemaa maailmassa. Ja sitten tuli robotiikka, tekoäly ja algoritmit sekä romutti kaiken. Hybridiyhteiskunnan vaihe ohitettiin. Senecaa lainaten vanhuus on kuitenkin parantumaton sairaus. – ”Senectus insanibilis morbus est.”
Paradigman muutos käynnistyi
Kun paradigma alkaa muuttua me koemme sen maailmankuvien muutoksena. Tiede ja teknologia ovat tehneet valtavan palvelun omalle perustieteelleen, matematiikalle ja fysiikalle, alkamalla tutkia tieteen rakenteita sosiaalisen ja yhteisöllisen median jyrätessä alleen koko tieteellisen maailmankuvamme. Tiedettä tekevät ovat hyväntahtoisia ihmisiä ja siten yhteiskunnallisessa kilvoittelussa aina alokkaita. – ”Semper homo bonus tiro est.” (Martialis)
Itse relativismista ei ole kuitenkaan mitään vaaraa tiedekonservatiivien työskentelylle. Tiedekonservatismi kun on kaikkein yleisintä juuri aikaan ja paikkaan sidotuissa historia ja aluetieteissä, joissa alueen ja ajan katoaminen reaaliaikaisessa maailmassa vei kaikki vanhat teoriat ja mallit romukoppaan, siinä missä Einsteinin ja Riemannin opit newtonilaisen maailmankuvan 1900-luvun alussa, tosin Suomessa vähän viivästyenkin. Niinpä näiden oppien yhteiskunnallinen sovellus tuli ajankohtaiseksi vasta nyt, jolloin kaikki ovat kiinni reaaliaikaisessa ja paikattomassa maailmassa, tahtoivat sitä tai eivät. Jotkut hyvässä, toiset pahassa merkityksessä. ”Sensu bono” – ”Sensu malo.” Robotiikka ja algoritmit tulivat siten Suomessa ajankohtaiseksi ”tiukassa merkityksessä” etenkin aikataulua ajatellen. ”Sensu stricto.”
Maailma on sitä miltä se näyttää
Tiedeusko ja tiedekonservatismi tekivät aikanaan luonnontieteistä todellisuuden määrittäjän yhdessä totuutta ja todellisuutta määrittävien muiden instituutioiden avulla. Todellisuuden sisältö on siten kiinni yhtä paljon uskossa näkemäänsä ja kokemaansa kuin luottamus tieteellisessä tiedossamme.
Jos emme usko näkemäämme ja kokemaamme, emme usko sen myöskään olevan totta. Todellisuus on ihmiselle konkreettisia asioita ja ilmiöitä, pääsääntöisesti vielä lähiympäristön ja yhteisön viestimänä. Maailma on meille sitä miltä se näyttää lähiympäristössämme ja yhteisön välittämänä. Tätä totuutta tieteellinen tutkimus ei pysty horjuttamaan, vaikka se olisi tehty ankarimpienkin objektiivisuuskriteereiden mukaan. Tämä on ongelma operoitaessa robotiikan ja algoritmien maailmassa. Se koskee myös yhteistä tajuntaamme ja tervettä järkeä. – ”Sensu communis.”
Luontoa ei tutkita kuten yhteisöä
Luonnon tutkiminen on eri asia kuin tutkia ihmistä ja hänen yhteisöjään. Edellinen voi käyttää laboratorioita, kun taas jälkimmäisessä tutkija on itsekin osa tutkimaansa kohdetta. Välineellisyys ja laboratoriot tekivät tieteestä vankemman totuuden rakentajan ja aloimme uskoa siihen, instrumenttiin sitä käytävän ihmisen sijasta. Tässä käytännössä robotiikka on uusi tulokas. Sitä ei tule käyttää kuitenkaan kuten Yhdysvaltojen merijalkaväen mottoa. ”Semper Fidelis” – Aina uskollinen.
Ensimmäiset laboratoriot olivat brittien herrasmiesten harrastusta ja se levisi myöhemmin myös muiden “alkemistien” puuhasteluksi. Kotona tehdyt kokeet olivat kiehtova tapa viettää aikaansa ja tuloksia saivat seurata myös lähiyhteisön ihmiset ja rahvas. Kun näiden herrasmiesten sanaan oli opittu luottamaan, tämä luottamus siirtyi myös heidän harrastukseensa, tieteen laboratorioihin. Tekoäly ja robotiikka ei ole jatkoa herrasmiesten laboratorioille. Ei hyvässä eikä pahassa merkityksessä. – ”Sensu bono” – ”Sensu malo.”
Kun tiede ja lähiyhteisö olivat sama asia, tieteen salaperäisyys katosi ja siitä tuli hyväksytty ja ymmärretty totuus sekä myöhemmin kilpailija kirkolle ja uskonnolle. Toki takaiskuja tuli ja joku paloi noitavasaran tuloksena roviolla, maapallo sai olla kauan maailmankaikkeuden keskus ja ihminen kaiken luomakunnan herrana. Väkilukumme oli vain murto-osa nykyisestä eivätkä lumipeitteiset Alpit olleet aina viheriöiviä laaksojamme. – ”Semper virens.”
Etääntyvä totuus ja tiede
Kun tiede alkoi laboratorioineen erkaantua lähiyhteisöstään, se alkoi menettää asemaansa. Sitä lisäsi tieteeseen kuuluva jatkuva kriittisyys ja epäily. Todellisuus alkoi pirstaloitua eikä ollut enää yhtä ja yhteisesti hyväksyttyä totuutta ja sen määrittäjää. Filosofit menettivät pohtijoina asemaansa erikoistieteitten viedessä heiltä aiheita ja loputa heille jäi vain tilaa pohtia omaa olemassaoloaan. Viimeisessä vaiheessa senkin veivät ihmistieteissä psykologit ja tänään virtuaalimaailman monet ihmeet. Algoritmien aika tuli paljon myöhemmin robotteina. Aina ja kaikkialla. – Semper et ubique.”
Kun takavuosien yläluokan herrasmiehet puhuivat laboratoriostaan ja totuudesta, se oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä totta, arveltiin. Tänään totuuksia tulee sosiaalisten ja perinteisten medioitten tuottamana määrätön määrä, eikä kukaan ota siitä vastuuta. Miten ja millaiseen totuuteen ihminen voisi tänään ankkuroida elämänsä? Tieteen tapa määritellä ihmisen luotettavuus ja rehellisyys päättyy viimeistään, kun tutkijan on määritettävä mitä hän tutkii, millaisin menetelmin ja kuinka hänen työnsä rahoitetaan. Vasta ikääntyessä karttuu kokemus. – ”Servis venit usus ab annis.” (Ovidius)
Subjekti ja objekti tieteessä
Takavuosina laboratorio oli takuu tieteen objektiivisuudesta. Tuolloin ei pohdittu sitä, miten subjekti vaikuttaa objektiin, tutkija ihmisenä omaan kohteeseensa laboratoriossa. Todellisuus jakautui kuvitteelliseen subjektiiviseen ja objektiiviseen kokemukseen ja kohteeseen saman ihmisen havainnoidessa tätä ihmettä. Tehtiin ”tiedettä” jos Jumalalle sopi tai Kohtalotar suosi. – ”Si Deo placet” – ”Si fortuna iuvat.”
Subjektiivinen kokemus, rasvat ruuassamme, vaikuttavat yksilön elämään tämän kokemuksen kautta ja ovat myös osa tutkimustamme. Objektiivinen todellisuus ei ole autonominen ilmiö sekään vaan osa elämäämme ihmisenä ja metaboliaamme, tapaamme tehdä havaintoja ja uskoa niihin. Tiede eteni, jos oli lupa verrata pieniä suuriin. – ”Si parva licet componere magis.” (Vergilius).
Tätä samaa kuvitelmaa objektiivisesta tutkimuksesta ihmisen tekemänä ja havainnoimana pyrittiin istuttamaan myös yhteiskunnalliseen ja humanistiseen tutkimukseen. Arkistoja penkova tutkija oli objektiivisempi kuin vaikkapa ihmisiä haastatteleva tutkija. Ihmisen tekemät pölyttyneet arkistot olivat jostain syystä objektiivisia ja niistä löytyi totuus, ei haastattelusta. Joku objektiivisuuden raja oli säilytettävä. – ”Servare modum.”
Sosiaalisen median vallankumous
Tiedekonservatiivit uskovat tieteen loputtomaan voimaan kuten fundamentalisti uskovainen omaan sisäiseen oppiinsa. Luonnontieteelliseen tietoon sokeasti uskova uskoo oikeammin niihin instituutioihin ja järjestelmiin, jotka tuotavat luonnontieteistä tutkimusta ja tietoa. Tutkijankin kohdalla jokainen oli lähimpänä itseään. – ”Sibi quisque proximus.”
Sosiaaliset mediat toivat yksilön esille ja valistusajan filosofia oppina alkoi hämärtyä. Oikeammin tämä tapahtui jo 1950-luvulla, jolloin sodat ja niiden kauheudet panivat ihmiset epäilemään tieteen tapaan määrittää totuutta ja ihmisen kykyä olla objektiivinen ja hyveellinen sen käytössä. Tieteestä oli tullut paljon hyvää, mutta myös tapa hakea massatuhoaseita. “Big Science” aika oli juuri tätä kylmän sodan aikaa ja laboratorioita, jotka olivat kaukana herrasmiesten laboratorioista Lontoossa. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Ja tiede palveli tätä päämäärää. – ”Siv is pacem, para belum. (Vegetius).
Demokraattinen ja sosiaalinen yhteisömedia
Demokraattisessa ja sosiaalisten yhteisömedioitten maailmassa ihmiset tekevät epämiellyttäviä kysymyksiä. Kenen historia? Kumman sukupuolen tieto? Kenen valta? Kenen arvomaailma? Kenen menneisyys? Kenen objektiivisuus? Mikä tiedeusko? Kenen maailmankuva? Kenen paradigma? Jospa olisi tietoa. – Si sit prudentia!
Riippumatta siitä, mitä kysytään, relativisti uskoo totuuden olevan sosiaalinen konstruktio ja tiedeuskovainen konservatiivi tieteen tuottama totuus. Oleellista tässä on miten sosiaalisten medioitten sisällä päädyttään tuloksiin, jotka saavuttavat yksilön ja yhteisöjen luottamuksen. Ja sitten tulivat robotit ja tekoäly algoritmeineen. Toki näin oli ennustettukin. – ”Sic erat in fatis.” (Ovidus).
Tässä ratkaisevaa on se, kuinka läpinäkyvää uusi tieto on, ja kuinka uudet herrasmiehet ja naiset tätä tietoa uusmedioissaan kykenevät esittelemään. Vaikka laboratoriot ovat mystisen oloisia ja mytologisiakin välineitä, siellä tehtävä työ on tehtävä yleisesti ymmärrettäväksi, eettiseksi ja hyväksyttäväksi. Näinkö kuuluisa Odysseus toimisi. – ”Sic notus Ulixes? (Vergilius).
Tieteen tekeminen on inhimillistä työtä virheineen ja joskus tieteen tekijä saattaa myös nukahtaa arkistojensa ääreen, siinä missä laboratoriokokeen tulokset menevät tuhannen toiston jälkeen tietokoneen muistissa solmulle. Robotiikan tapa nukahdella on jotain muuta kuin perinteisen tieteemme. Ilman pahansuopuutta tai leikkimielisyyttä. – ”Sine invidia” – ”Sine ioco.”
Tiedeusko koetukselle kesällä 2010
Uusimman tiedebarometrin mukaan noin 60 % eurooppalaisista uskoo olevansa hyvin tai melko hyvin perillä tieteen ja teknologian saavutuksista. Suomalaiset lukeutuvat tähän keksiarvoon. Tiede- ja tutkimuskomissaari Maire Geoghegan-Quinn on erityisen ilahtunut tuloksesta, jonka mukaan noin 80 % eurooppalaisista on kiinnostunut tieteen ja teknologian saavutuksista, kun vastaava prosenttiluku vaikkapa urheilun tai politiikan kohdalla on huomattavasti alhaisempi. Jo kauan on tiedetty kuinka suomalaiset ovat kiinnostuneita medioittensa tiede- ja ympäristösivuista ja toki myös teknologiasta, ainakin Nokian osakkeistaan. Nyt tulisi kiinnostua robotiikasta ja algoritmeistakin. Sehän liikkuukin kuin varas yöllä. – ”Sicut fur in nocte.” (Raamattu, 1.Tess.5:2).
Jostakin syystä se ei kuitenkaan vielä näy medioitten sisällössä, WSOY takkuaa ykköspomonsa hollantilaisen Jackues Eijkensin ja Anna Baijarsin kanssa tietämättä mitä tehdä, ja erottaa kaiken varalta ykköstykkinsä Sofi Oksasen. Tämä taas edustaa, ironista kyllä, juuri sitä linjaa, jota yhtiön johto on ajamassa, kertoo Eijkens itse Helsingin Sanomien pitkässä haastattelussa (HS 22.6). Ilman leikkimielisyyttä, saati pahansuopuutta. – ” Sine ioco” – ”Sine invidia.”
Hollantilaista jalkapalloako?
Kiinnostavan persoonan, joka Sofi Oksanen taatusti on, ympärille tulisi haastattelun mukaan rakentaa ammattimaista ja kaupallista kustannustoimintaa, jossa kirjan ohella mukana on myös myytävänä kirjailijan persoona, samaan tapaan kuin politiikassa on ollut jo kauan puheenjohtajan persoonan kohdalla ja tiede tulee perässä. Niin muuttuu järjestys. – ”Sic vertitur ordo.”
Vallankumous syö lapsensa myös hollantilaisessa johtamiskulttuurissa, jossa Ejkens kertoo jopa olevansa kirjallisuutta lukevana kaunokirjallisuutta välttelevä persoona. Hän lukee talousuutisia ja seuraa siellä printtimedian tilaa tulevaisuudessa, joka on jo tässä ja nyt, digiajan uutta kirjaa ja sen menestystarinaa, jolla menee jo lujaa, uutta kirjailijan brändia ja imagoa, jota on ymmärrettävä sosiaalisen median tuotteena ja sinne se taustoittaen takavuosien puolueiden imagon tapaan opiskellen. Enää siltä puuttuvat vain siivet. – ”Sine pennis volare haud facile est.” (Plautus).
Pelestäkö kirjapainojohtaja?
Voisikohan jalkapalloa vähän harrastava mies johtaa Ajaxia, Hollannin jalkapallojoukkuetta, Portugalin, Brasilian tai Argentiinan huippuja? Ei voisi eikä sellaiseen ole mentykään, se kun olisi valtava imagotappio Argentiinalle ilman Diego Armando Maradonaa, Jumalan kultaista kättä. Sellaista kättä ei pidä purra puhui mies mitä tahansa. Ilman vasten- tai myötämielisyyttä. – ”Sine ira et studio. (Tacitus).
Ehkä WSOY:n kohdalla onkin kyse muusta kuin menestysjoukkueen kokoamisesta silloin kun Jackues Eijkens palkattiin tehtäväänsä, jossa nyt irtisanotaan seuraavana 20–30 ihmistä vuoden takaisten irtisanoutumisten jälkeen. Totuus on etsittävä jostain muualta kuin Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan haastattelusta (HS 22.6). Olkoon sellaisia kuin ovat tai älkööt olko ollenkaan. – ”Sint, ut sunt, aut non sint.”
Relatiivinen totuus
Ehkä totuus on siis relatiivinen ja hollantilainen puhujana on lähellä uutta postmodernia konstruktivismia, jossa kognitiivinen relativismi ja relatiivinen moraali selittyy, vaikka feminismillä? Siis vaikkapa Sofi Oksasen ja Anna Baijarsin sukupuolella, jossa urheilumies jättää lukemisen muille ja tukee 200 prosenttisesti toista näistä naisista, kuten hän lehdessä kertookin ja poistuu pelaamaan golfia. Sen hän osaa ja se riittää toistaiseksi. Vasemmalla kädellä ja ilman kaunaa. – ”Sinistra manu.” – ”Sine odio.”
Kriittinen suomalainen
Vaikka suomalaiset seuraavat tiedettä, he eivät usko sen mahdollisuuksiin ratkaista luonnonvarojen loppumisen ongelmaa. Suomalaiset eivät usko myöskään tieteen kykyyn itse korjata aiheuttamansa teknologiset ongelmat ja niiden aiheuttamat noidankehämäisesti kasvavat uudet ongelmat. Yli 70 % suomalaisista arvioi, että tiede ja teknologia vahingoittavat ihmisen moraalitajua ja peräti 63 % epäilee niiden jopa uhmaavan ihmisoikeuksiamme. Mitä mahtavat usko nyt robotiikasta ja algoritmeistamme? Yhteinen pata tahtoo kiehua huonosti. – ””Sociorum olla male fervet.” (Petronius).
Suomalaiset ovat Euroopan kriittisimpiä tieteen tarkkailijoita ja vain 17 % uskoo luonnontieteiden kykenevän joskus antamaan täydellisen selityksen luonnon ja maailmankaikkeuden toiminnasta. Se on selvästi alhaisin Euroopassa. Samoin kuin suomalaisten kriittisyys taikauskoon. Suomalaisilla ei ole uusimman tieteen barometrin mukaan onnennumeroita lottoriviään täyttäessään. Tähän minä en kuitenkaan usko, niin moni käyttää lottokupongin täytössä koneen sijasta omia numeroitaan, niitä usein toistettuja syntymäaikojaan. Onneksi aurinko kuitenkin paistaa kaikille. – ”Sol omnibus lucet.” (Petronius).
Hyväuskoinen hollantilainen
Suomalaiset uskovat muita eurooppalaisia enemmän tiedemiesten tutkivan vain kapeita oman alansa kysymyksiä, eivätkä kykene näkemään ongelmaansa laajemmassa yhteydessä. Ero vaikkapa unkarilaisiin on noin 30 prosenttia. Vastaavasti hollantilaiset uskovat liki yhtenä kansana kehityksen korjaavan jo aiheutetut vahingot, kun taas Suomessa tällaiseen uskoo vain joka neljäs vastaaja. Kehitys ei meillä enää kehity. Mahtaisiko robotiikka lopulta viihtyä suomalaisten seurassa? Leijonakumppanuus voi toki kiinnostaakin – ”Societas leonia.” (Longinus).
Ehkä tämä selittää hollantilaisen hyväuskoisuuden tulevaisuudesta ratkaisemassa myös Suomen kustannusalan ongelmat uutta tekniikkaa odoteltaessa. Mereen padottu ja rakennettu maa on uuden tekniikan varassa jäiden sulaessa ja meren pinnan kohotessa yli patovallien. Siinä sokea tiedeusko on petollinen väline, ellei samalla saada aikaan kansainvälisiä sopimuksia ilmastomuutoksen suunnan kääntämiseksi. Onneksi Jackues Eijkens ei ole johtamassa hollantilaisten maankäyttöä ja maataloutta. Vältyttiin mustalta auringolta. – ”Sol niger.”
Tsekin kansa taas uskoo kuinka tiedemiehet saavat jonain päivänä aikaan täydellisen selityksen maailmankaikkeudesta, kun taas skeptikot Suomessa ovat ylivoimainen enemmistö, yli 80 % kansasta. Sosialismin opit jättivät niin ikään jälkensä myös vaikkapa Bulgariassa, jossa puolet kansasta olettaa maapallon luonnonvarojen olevan ehtymättömät, kun taas Suomessa tähän uskoo enää joka kymmenes itseään pettävä kansalainen. Omituista että tällaisiakin ihmisiä vielä on Suomessa niinkin paljon. Aurinko paistaa kaikille ja suomalaiset uskovat voittamattomaan aurinkoon. ”Sol omnibus lucet.” – ”Sol invictus.”
Tieteen relativismi
Tieteen relativismilla (relativus, suhteellinen) tarkoitetaan suhteellisuusajattelua. Siinä oletetaan jokaisen asian olevan suhteellisen johonkin toiseen seikkaan nähden ja samalla tällaisesta riippuvainen. Niinpä ihmiset voivat vaikkapa ymmärtää ja arvioida omaa käyttäytymistään tai uskomuksiaan sidoksissa ainoastaan omaan historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa. Robotiikan aikaan tämä tieto masentaa. Ei jää kuin uni ja sekin on kuin kuoleman kuva. – ”Somnium est imago mortis.” (Cicero).
Usein puhutaan relativismin sijasta totuusrelativismista, esteettisestä relativismista, kulttuurirelativismista, moraalisesta relativismista ja lopulta tieto- ja totuusrelativismista. Paljon käytettyjä käsitteitä ovat myös objektivismi, subjektivismi ja perspektivismi tai kriittinen realismi, metodologinen instrumentalismi, skeptismi sekä fallibilismi. Vastoinkäymisissä sitä toivoo, myötäkäymisissä pelkää. – ”Sperat infestis, metuit secundis.” (Horatius).
Kun relativismilla tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan totuus, todellisuus tai moraali ovat riippuvaisia yksilöistä, yhteisöistä, kulttuureista ja kielestä, fallibilismi on tieteenfilosofinen näkemys, jonka mukaan tietomme eivät ikinä voikaan olla varmoja, vaan aina alttiita virheille, mutta myös virheellisyyksien korjaamiselle. Taas robotiikka iski kuin salama maailmankuvamme arimpaan paikkaan. Toivokaamme kuitenkin parasta – ehkä tämä aika menee ohi. – ”Speramus optima.”
Suomalainen maailmankuva muuttunut rajusti
Jostakin syystä suomalainen maailmankuva on muuttunut hyvin yleisellä tasolla relativistiseksi. Se ei koske vain rajoittuneesti vaikkapa moraalia, vaan kaikkea kokemaamme, myös tiedettä. Kun relativismi liittyy läheisesti käsitteitä subjektivismi, konstruktivismi ja sosiaalinen konstruktivismi, jossa relativismi todellisuuskäsityksenä liittyy myös läheisesti käsitteeseen postmodernismi. Tässä prosessissa näyttäisimme kulkevan muuta Eurooppaa edellä, joitakin Itä- ja Etelä-Euroopan valtioita jopa tavalla, ettemme voi ymmärtää toisiamme lainkaan. Tämä selittää miksi olemme maailman onnellisin kansa. Kukin olkoon itse toivo itselleen. – ”Spes sibi quisque.”
Oikeammin meillä on mahdollisuus ymmärtää heitä, tietyn prosessin läpi kulkeneina, mutta heillä ei ole vähintäkään mahdollisuutta ymmärtää meitä. Olemme lähellä niitä antiikin ajan sofisteja, jotka opettivat kuinka asioiden totuudenmukaisuus tai eettisyys, omassa maailmankuvassamme myös esteettisyys ja objektiivinen universaali totuus ylipäätään mukaan lukien moraali, riippuu tilanteesta. Protagoraa lainaten “Kaikkien arjen asioiden tarpeen mitta on ihminen, sellaisena kun asiat ollessaan ovat, ja kun niitä ei ole, myös silloin”. Olemme vieneet pragmatismimme, individualistisen oppimme, jo yli järkevän tason yltiöpragmatismiksi, ja siinä on mukana ripaus inhorealismiakin ja kyynisyyttä. Jopa algoritmit ja robotiikka häviää tässä meille. Se on isänmaamme toivo. – ”Spes patriae.” Liki jumalallinen innoitus. – ”Spiritus divinus.”
Relativismi ymmärretty väärin
Poppelia (Avoin yhteiskunta ja sen viholliset 2000) lainaten tieteen tulokset ovat suhteellisia vain sikäli, että ne ovat tieteellisen kehityksen tietyn vaiheen tuloksia ja täten ne voidaan kumota tieteen edistyessä. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että totuus olisi suhteellinen, relatiivinen. Se merkitsee ainoastaan sitä, että useimmat tieteen tulokset ovat luonteeltaan hypoteeseja ts. välttämättömiä, joiden empiiriset perustelut eivät ole vuorenvarmoja ja joita voitaisiin tämän takia muuttaa milloin tahansa ja vain koska olemme muodikkaan kriittisiä. Kaikista veloista vapaita. – ”Solutus omni faenore.”
Tiedesodan vanha kahtiajako
Tiedesodalla (Science War) tarkoitetaan kahden koulukunnan taistelua, jossa vastakkain ovat olleet vuosikymmenet luonnontieteiden asemasta ja argumenteista kiinni pitävät tiedekonservatiivit; yleensä fysiikan, matematiikan, kemian ja insinööritieteitten fundamentalistit, jotka pitivät yllä 1700-luvun valistusajan tiede- ja teknologiauskoa. Tuon uskon mukaan tiede tuottaa koko ajan uutta objektiivista tietoa luonnosta ja sen toimintamalleista. Niinpä vaikka työ on monelta osin kesken, tutkimuksessa saadaan koko ajan tuloksia, jotka ovat ikuisia totuuksia osoituksena ihmisen rationaalisen järjen voimasta ja kyvystä ratkoa todellisia ongelmia. Mukana kulkevat komeat sotavarusteet ja viinin henki. – ”Spolia opima.” – ”Spiritus vini.”
Kun tiedettä tekevät inhimilliset ihmiset ja tiede on läntisen kulttuurin sankaritarina, tiedekonservatiivien näkökulma on ymmärrettävä ja siinä noudetaan oman aikamme inhimillisiä ja sosiaalisia sääntöjä. Samalla tieteellä ja teknologialla on ollut koko ajan vahvistuva asema teollistuvassa yhteiskunnassamme, vaikka alammekin sitä Suomessa jo epäillä sankoin joukoin. Relativistien ikävät kysymykset alkavat suorastaan romuttaa tätä perinteistä kulttuuria. Muoti-ilmiötä siitä ei pidä kuitenkaan tehdä. Katsotaan ensin mihin saakka robotikka etenee ja jääkö meille mitään jaettavaa? Seisten yhdellä jalalla. – ”Stans pede in uno.” Speden ja Uunon tapaan eläen.
Tiedesodan toisena osapuolena ovat esiintyneet absoluuttisen totuuden ja kumuloituvan tieteen relativistit. Etenkin humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat pitäneet luonnonlakeja tutkijoiden suhteellisina totuuksina, joiden määrittämiseen osallistuvat tutkimusryhmät omissa sisäisissä neuvotteluissaan. Näin tieteelliset välineet kyllä kuvaavat todellisuutta, mutta todellisuus ei ole autonominen ja ihmisen ulkopuolinen todellisuus, vaan ihminen itse kuuluu tuohon määrittämäänsä todellisuuteen. Kullakin on siinä määräpäivänsä ja Napatähti (Pohjantähti). ”Stat sua cuique dies. (Vergilius). – ”Stella Polaris.”
Relativistit epäilevät myös tieteen jatkuvaa kuvitteellista etenemistä. Vaikka tutkimuksella voidaankin tuottaa uutta tietoa luonnosta ja sen toiminnoista, tiede ei varsinaisesti edisty, vaan jokaisena aikakautena tutkijat vastaavat oman aikakautensa esittämiin kysymyksiin. Rakennelmassa on kerros kerroksen päällä. – ” Stratum super stratum.”
Vanhojen kaunojen uudelleenlämmittelyä
Tiedesodassa kyse on vanhoista kaunoista, jossa mukana on myös paljon väärinymmärryksiä poikkitieteisen työn puuttuessa. Rajan yli kurkotettaessa on syntynyt pelkoja ja väärinkäsityksiä, usein tahallisiakin. Tuloksena on ollut hedelmätön huseeraus. – ”Strenua inertia.” (Horatius).
Erityisesti käsite “sosiaalinen konstruktio” sai aikanaan objektiivista tieteen totuutta ja sen menetelmiä puolustaneitten suunnalta liki kirosanan merkityksen ja muistutti kirkkokuntien käymää kiistelyä puhtaasta opista. Se tuo mieleen komeat sotavarusteet. – ”Spolia opima.”
Näin hedelmällinen työ tutkia tieteen rakenteita, käytäntöjä ja tieteen asemasta yhteiskunnassa yleensä pysähtyi kahden rintamalinjan sotaan. Ehkä paras tulos saavutettiin kuitenkin havaittaessa, kuinka tiedekonservatismi oli yleistä kaikkien tieteen osa-alueitten kohdalla, ja sillä oli vakiintunut asema myös vaikkapa historiatieteissämme. Se tuo mieleen kokemuksen talvella kylmän taivaan alla. – ”Sub love frigido. (Horatius).
Samalla havaittiin, kuinka tiedekonservatismista tai tiedeuskosta ei ole mitään hyötyä luonnon- ja teknisten tieteitten sisällä, päinvastoin. Rintamalinjan tarkoituksellinen pönkittäminen vain tappoi luovaa ja innovatiivista tutkimusta, jossa uusi teknologiatutkimus oli pisimmällä ja tarvitsi ihmistieteiden tukea. Ensimmäiset viitteet algoritmeista olivat havaittavissa. Ikään kuin vitsan alaisena. – ”Sub ferula.”
Tiedeusko osa todellisuutta
Todellisuuteen liittyy aina yhtä paljon uskoa, luottamusta kuin objektiivista tietoakin. Näin pyrkimys karsia konservatiivinen tiedeusko ei ole järkevä ratkaisu sekään, eikä johda parempaan lopputulokseen uskonpuhdistuksen tapaan. Alettiin edetä lempeämmällä tavalla, suostuttelutaidolla, vedottiin omaan tahtoonkin. – ”Suaviter in modo” – ”Suada” – ”Sua Sponte.”
Tiedeusko on todellisuutta joka tapauksessa yhteiskunnallisessa toiminnassamme määrittävä pakollinen osa eikä sitä pidä paheksua. Yksilöt ja yhteisöt hahmottavat asioita ja ilmiöitä aina subjektiivisesti, vaikka ne olisikin tehty ankarien objektiivisten kriteerien mukaan. Etenkin ihmisen ja hänen yhteisöjensä tutkimuksessa objektiivisen totuuden tavoite on mahdoton “absoluuttisena” totuutena. Ihmisen irrationaalisuus jo tutkijana on osa sitä todellisuutta, niiden menetelmien valintaa, joita hän käyttää tutkimuksessaan. Ihminen ei ole robotti eikä hallitse algoritmeja reaaliaikaisesti. Saman hetken alla, hänen pyhyytensä omasta tahdosta. – ”Sub idem tempus.” – ”Sua sanctitas.”- ”Sua sponte.”
Legitimoitu totuus
Tiedeyhteisön legitimoima totuus on sekin epäilyttävä ja koskee yhä enemmän vaikkapa julkaisuja, joita tuotetaan päivittäin tuhansittain netin sisällä ja avoimissa verkoissa kenen tahansa luettavaksi ja kritiikin kohteeksi samalla joutuvissa prosesseissa. Lempeällä tavalla ja käyttäen suostuttelutaitoja. – ”Suaviter in modo.” – ”Suada.
Tässä prosessissa meillä jokaisella on omakohtainen kokemus, aistihavainnot ja vuorovaikutus käytössämme ja ne poikkeavat aina toisistaan. Rakennamme kukin oman pienen yhteissummamme todellisuudesta, johon lopulta uskomme. Netissä totuuksia on siis yhtä paljon kuin on sen tulkitsijoitakin, ihmisiä. Tämä relativismi koskee myös taidetta, moraalia jne. Kirjoissani ”Cluster art and Art of cluster” olen tätä esitellyt myös manifestin tapaan lähestyen. Innokkaalla mielellä ikään kuin ikuinen ylioppilas. – ”Studioso animo” – ” Studiosus perennis.”
Tieteellisenä pitämämme kokemus on vain yksi osa kaikkea muuta todellisuutta, jota pidämme arvossa. Suomalaiset arvostavat tieteellistä kokemusta etenkin lääkäreiden kohdalla ammatteja arvioidessamme. Tällöin henkilökohtainen ja yhteisön kokemus lomittuvat toisiinsa ja arvostuksen takana on kykymme hahmottaa tiedettä, joutua sen kanssa kosketuksiin. Lääkäri tutkijana on läheinen arkipäivän kokemus toisin kuin vaikkapa heitä kouluttava professori yliopistotukijana. Hän voi olla hyvinkin hajamielinen mielikuvissamme valitessaan koulukuntaansa tieteen tekoon. Lempeällä tavalla ja suostutellen. – ”Suaviter in modo” – ”Suada.”
Folkloristinen kokemus
Vielä enemmän avaruusteknologia tai hiukkaskiihdytin ovat laboratorioina vieraita, ja kokemuksen etäisyys vie prosessin ulos arkielämästämme. Näin meillä ei ole mitään syytä usko siellä saavutettavan jotain sellaista, joka johtaisi meille arvokkaiden ongelmien ratkaisuun. Tiedemiesten löydökset ratkaisemassa maailmakaikkeuden ongelmaa ei ole kiintoisa, ei järkevä rahoitettava ja silloin mahdoton tehtävänäkin. Ydinenergiakin on poliittinen ja taloudellinen kysymys, emmekä joudu kosketuksiin sen jätteiden kanssa henkilökohtaisesti, eikä sekään lukeudu arkipäivän kokemuksiimme. Kaikki tapahtuu yön hiljaisuudessa, ikuisuuden katsannossa, illan saapuessa. ”Sub nocte silenti.” – ”Sub specie aeternitatis.” (Baruch Spinoza). ”Sub vesperum.”
Folkloristinen kokemus on suomalaisena kokemuksena vahva. Emme usko, jos emme omin silmin näe. Yhteisöt taas eivät analysoi tai verifioi todellisuuttaan. Syntyy henkilökohtainen luottamus tai usko, jossa tieteellinen maailmankuva on vieras. Siinä omat aistit, muisti, muistot ja mielikuvat johtavat parailmiöihin ja uskomuksiin, jolloin tieteellinen totuus näyttäytyykin modernille ihmiselle postmodernissa maailmassa usein epätotena ja vääränä totuutena, alamme käyttää noitia ja idän mystiikkaa hoidossamme. Taustalla lymyää ikivanha apostolinen perimys. –”Successio apostolica.”
Tätä ruokkii puolestaan tieteen muutenkin kriittinen suhtautuminen omaan itseensä, sen perusluonne. Postmodernissa yhteiskunnassa meidän täytyykin suhtautua epäillen saamaamme tietoon, ja näin sekä relativismi että skeptisyys kasvavat. Kyseessä on emotionaalisesta toiminnasta, jolla ei ole juurikaan yhtymäkohtaa kriittiseen realismiin tieteenä. Se on vain pinnallinen muoti-ilmiö, ei juurikaan muuta, mutta sen merkitys on vakavan tieteen teolle ja rahoitukselle dramaattinen. Robotiikan ja algoritmien rinnalla ikään kuin kääntöpuolena. Taustalla liki apostolinen perimys. – ”Successio apostolica.” Kuten aiemmin jo kerroinkin.
Samaan aikaan kun moderni yhteiskunta tuottaa koko ajan uutta tietoa, meidän on suhtauduttava siihen kriittisesti. Kalle Michelsen (www.tieteessätapahtuu.fi) kysyy kirjoituksessaan, onko vika tieteessä vai meissä ihmisissä, yhteiskunnassa, jossa elämme? Suurin oikeus ja suurin vääryys hoidetaan siinä julkisin varoin. – ”Summum ius summa iniuria.” – ”Sumptibus publicis.
Historiallinen taustansa
Samalla hän vastaa kertoen, kuinka tieteeseen on aina kuulunut suhtautua hieman epäillen, mutta aina tähän epäilyyn ei ole suhtauduttu myönteisesti. Keskiajalla maailmankuva oli hyvinkin yhteinen ja hyväksytty, tieteellinen tutkimus ja Rooman kirkko muokkasivat siitä hyvinkin yhteisen totuuden. Vallanpitäjän näpit hamusivat siinä rahaa. – ”Sunt potentum digiti trahentes pecuniam.” (Carmina Burana).
Englannissa yläluokkaiset herrasmiehet harrastivat tiedettä, ja se oli kodikasta sekä osa näiden herrasmiehiin henkilöityvää todellisuutta. Vasta laboratoriot, alkemistit ja lopulta tiedeyliopistot eriyttivät tieteen muusta yhteiskunnasta ja alkoivat muodostua 1800-luvun pelisäännöt samaan aikaan kun jalkapallokin sai omat lakinsa. Se tapahtui suurella innostuksella. – ”Summo studio.”
Samalla muotoutuivat myös tiedeyhteisöt, akatemiat, tiedekunnat ja laitokset, alati pirstaloituva tiede ja liigat, jossa pelattiin ja kaikilla pelureilla ei ollut samaa arvostusta tai taitoa, jokaisella yliopistolla tai maalla yhtä hyvää joukkuetta, jonka objektiivinen symboli ulospäin oli aluksi juuri laboratorio. Luonnon ilmiöt eristettiin sinne ja tutkittiin objektiivisessa ympäristössä. Toki luonnolle riitti, että se saa vaatimansa. – ”Sufficit ad id natura, quod poscit.” (Seneca).
Subjekti ja objekti eriytyivät
Aluksi subjekti ei vaikuttanut objektiin, jolloin lopputulos oli objektiivinen ja joskus mukana oli Maradonan Jumalan käsi apuna. Myöhemmin tämä käsi kiellettiin ja alkoi kiistely kerettiläisyydestä, inkvisitiosta. Kaikesta huolimatta maapallo pyöri radallaan ja auringon ympäri. Joku paloi kuitenkin noitana roviolla. Paheet kulkivat hyveiden rinnalla. – ”Sunt virtutibus vitia confinia.” (Seneca)
Subjektiivinen havainto ja objektiivinen tutkimus erotettiin toisistaan ja esiin kaivettiin Rene Descartesin kuvaama deduktiivinen ihme, enkelin hänelle unessa ilmoittama 30-vuotisen sodan tiimellyksessä. Tieteellisen tutkimuksen ihanne oli saanut läntisen mallinsa. Se oli kaikkien asioiden yläpuolella mutta omalla ajallaan. – ”Super omnia” – ”Suo tempore.” Kullakin omat tapansa. – ”Suos cuique mos. (Terentius).
Syntyi ihmisestä riippumaton autonominen ilmiö. Samalla objektiivinen ja spekulatiivinen selitysmalli, subjektiivinen ihminen, siirrettiin sivuun jopa arkistoja penkovana ja ihmisen työstä kertovana. Silloinkin kun arkistot olivat ihmisen tekemiä, kokoamia ja säilyttämiä, hänen valikoimiaan hengen töitä ja tuotuna siirtomaista tätä varten koottujen tutkijoiden ja eurooppalaisten tiedeakatemioiden helmaan. Käsitteet harkintansa mukaan ja yli kohtuuden, kestä ja pidättäydy kuvattiin tuon ajan kulttuuria. – ”Suo arbitrio” – ”Supra modum” – ”Sustine et abstine!” (Epikteos).
Tiede räjähti käsiin
Demokraattinen maailma romutti luonnontieteisen maailman ja teknologiauskon viimeistään atomipommien räjähtäessä Japanissa. Alkoi syntyä epäilyttäviä kysymyksiä siitä kenen historia, kenen valta, keneltä löydetty tieto, kenen arvomaailma tai kumman sukupuolen kokoama totuus? Demokraattisessa yhteiskunnassa ihmisillä on oikeus tietää mitä heidän rahoillaan tutkitaan ja kenelle, mitä tarkoitusta se palvelee? Alkoi kylmän sodan kausi ja varustautumisen aika “Big Science”.
Kun näitä kysymyksiä tuli riittävän paljon ja uusmedia alkoi levittää myös internetin kautta tietoa ilmaiseksi, vanha tieteen tekijöiden privilegio alkoi murtua. Alkoi kasvaa vaatimuksia kokonaan autonomisesta ja itse itseään säätelevästä tieteestä, kuten myöhemmin taiteesta tai kirjallisuudesta, hollantilaisesta tavasta varjella salaisuutta WSOY:n suojissa lymyillen kuten Descartes aikanaan Hollannissa palellen. Syntyi mytologinen kertomus siirrettäväksi Ruotsin hoviin, kuningattarelle kerrottavaksi. Tänään hän kertoisi arinansa kuuroille korville. – ”Surdo narret fabulam.” (Terentius). Deduktiisien tieteen ihannetta ei syntisi. Sen sijaan robotiikka, ja algoritmit sekä sosiaalisen median talous ja strategia.
Vieläkö omana postmodernina aikanamme tieteen sota jatkuu, jolloin 90 % suomalaisista ei usko tiedemiesten saavuttavan päämääräänsä täydellisestä totuudesta ja 70 % katsoo tiedemiesten tutkivan vain kapeita kysymyksiä kykenemättä yhdistämään ongelmiaan laajempiin kokonaisuuksin? Onko tiede menettänyt tiedesodan aikana asemansa, ja onko aika koota voimat luottamuksen palauttamiseksi niin yksilöiden kuin yhteisöjen tasolla. Vai onko se jo myöhäistä robotiikan ja tekoälyn vallatessa perinteisen tieteen, taiteen ja kulttuurin areenat. Kuuluu vain hokauksia syvyyksistä. – ”Suspiria de profundis.”
Läpinäkyvyys ratkaisee
Se miten läpinäkyvästi tiedettä tuotetaan, on tässä tapauksessa, uudessa sosiaalisessa mediayhteiskunnassamme ratkaisevampaa, kuin jatkuva hyödytön väittely tiedekirjojen näennäisestä todellisuudesta. Koko tiedeyhteisöjen tuottamaa kirjallisuutta luetaan netissä äärimmäisen vähän, vain muutama kerta vuodessa julkaisua kohden. Epäilevät suomalaiset eivät hekään näytä enää uskovan tieteen voittokulkuun salaperäisen näköisissä laboratorioissamme tai pölyisissä arkistoissa lukien, tulkiten, analysoiden, välillä unohtaen ja nukahtaenkin Huokauksia syvyyksistä. – ”Suspiria de profundis.” – Suspensio per collum. Ripustautuminen kaulasta. .
Michelseninä lainaten tieteen teko on totuuksineen inhimillistä työtä, jota tekevät inhimilliset ihmiset, jotka ovat samalla yksilöitä ja yhteisön jäseniä. Näin monet totuudet ja todellisuudet sulautuvat netissä yhteen tiedoksi, joka on totta tai tarua ja sen luonteen ratkaisemme me itse, omassa kokemuskentässämme ja tietokoneemme ääressä, uutta tai vanhaa mediaa hyödyntäen. Robottien kansa tai ilman. Surdo narret fabulam. (Terentius). Hän kertoo tarinansa kuurolle korvalle.