Loppiaiselta alkoi vaalivuoden 2015 vaalityö ja se huipentuu huhtikuun loppukiriin. Näiden vaalien teemat ovat taloudessa, työttömyydessä, palveluiden järjestelyissä ja nyt myös etenkin Hämeessä sotesopassa. Kun Päijät-Häme käänsi selkänsä Tampereelle ja Pirkanmaalle, samalla se pyllisti myös Kanta-Hämeelle. Näin maakunnalliset aiheet, oman maakuntamme tulevaisuus, nousivat uudelleen pinnalle ja tätä kiihdytti metropolipolitiikka. Näin metropolin liepeillä majailevien kuntien asema muuttui hetkessä radikaalisti. Erityisen kimurantti on Forssan talousalueen ja sen kuntien asema Porin väylän ja Hämeen Härkätien risteyksessä.
Tungosta herrahissiin
Presidentti Kekkosella, naapuripitäjän torpan pojalla, oli tapana toistella vanhoja viisauksia. Niinpä, jos oli valittava kahdesta pahasta toinen, sisä- tai ulkopolitiikan joutumien retuperälle, olkoon se silloin sisäpolitiikka. Ja Kekkosen ajan eläneet muistavat, kuinka usein se niin olikin.
Hallitus vaihtui tuon tuosta, välillä käytettiin virkamieshallitusta ja hätätilahallitusta, yleensä kuitenkin Kekkosen omaa puoluetta ja punamultaa, kansanrintamaa ja Kokoomusta ei koskaan. Joskus haettiin nootti ja tehtiin poikkeuslaki, etsittiin seteliselkärankaisia.
Johannes Virolainen loihe lausumaan, kuinka kyse on yleisistä syistä, ei töistä. Muutenkin maalaisliitto-keskusta tunnettiin tohtoreitten taisteluista ja mukana oli aina viina. Vain Virolainen teki maitopoikana poikkeuksen, eikä sellaista oikein presidentiksi voinut ajatella.
Tänään politiikka ei oikein jaksa kiinnostaa akateemista huippua ja niinpä nyt kisailevat politiikassa työväenluokan ja talonpoikien lapset, median ja viihteen kautta julkisuutta hankkineena, yhteiskunnallisista luottamustehtävistä urakehitystä vaaleilla vauhdittaen. Takavuosien herrahissi on sekin edelleen käytössä ja tunkua on nytkin heti kun vaalien poliittinen kiima alkaa hiemankin kevään myötä lämmetä.
Ei siis mitään uutta itärintamalta olkoonkin, että lännessä ollaan myös epävarmoja loivan nousun jatkumisesta. Jotkut povaavat jo vuoden 2008 painajaisen toistuvan, jolloin Suomessa nousukautta ei nähty ensinkään. Heitetäänkö Kreikka yli laidan, ei enää kiinnosta, kun oma paatti vuotaa heitäkin pahemmin.
Kasakan temppu ja inhopuolue
Miksi sitten Suomi jäi EU-kautensa 20 -vuotisjuhlassa kovin vaimeiden ilotulitusten isäntämaaksi? Miten Kekkosen opeista jäljellä oli vain muisto ja presidentti Niinistö puheessaan otti irti sen, mikä oli jäänyt naulaamatta seinään. Teki kasakan tempun ja piti liki historiaan jäävän uudenvuoden puheen.
Jatkoi sitä vielä kuningas Litmasen mukana Inarin järven rannoilla, menneen kesän tunnelmissa, Vesa Matti Loirin leiritulilla. Se toi mieleen Kekkosen tavan viivähtää Lapissa ja puhua siellä mukavia, mutta samalla pitäen perässähiihtäjät ja punaisiksi kutsutut vuorineuvoksetkin kurissa ja herra nuhteessa.
Ulkopolitiikka oli kunnossa ja öljykriisin aikoihin innovaatiopolitiikka eteni ottaen kiinni muut öljynsä kanssa kamppailevat OECD -valtiot. Länttä lähestyttiin mutta ei pyllistetty idälle. Kysyttiin, onko maalla malttia vaurastua. Hyvä kysymys.
Tohtoreiden konklaavista ulkoministeri Keijo Korhonen kertoi, kuinka parempi suomettua kuin saksoittua. Kun mediat häneltä saksoittumisesta kysyivät, Saksasta nyt etenkin, hän kertoi sen olevan tavan miehittää maa ja jakaa se kahtia.
Häntä alettiin kutsua inhorealistiksi ja siirrettiin Kainuuseen ja sieltä Yhdysvaltoihin. Suomessa ei ole viisasta olla realisti puolueenkaan. Sellaista puoluetta aletaan medioissamme kutsua inhopuolueeksi, perussuomalaiseksi realistiksi.
Tänään rempallaan ovat niin ulkopolitiikka kuin sisäpolitiikkakin. Takana on hallituskausi, joka oli kuuden puolueen yhteinen katastrofi. Niistä loppuun saakka jaksavat ovat jo virkamieshallituksen veroinen, hengetön, pakolliset lait ja asetukset siunaava menneen talven muisto.
Sen optimismi perustuu nyt enää edellisen talven ketunrautoihin ja jälkiin, jotka nähtyään metsästäjä tokaisee, silmät selfie kuvassa loistaen, hullun kiiltoa hehkuen, kuinka: “Tuon ja toisen kun saan, kolme enää viidestä puuttuu.”
Malka omassa silmässä
Edellinen Kataisen hallitus syntyi uuden kansanliikkeen ravistellessa maata vuoden 2011 vaaleissamme. Perussuomalaisen liikkeen ja puolueen syntyä on taivasteltu ja jytkyä analysoitu, kertoen sen olleen populistisen ja muutenkin ikävällä tavalla vanhoja puolueitamme ravistelleen ilmiön. Pakkohan se oli jotenkin torjua.
Kun samaan aikaan 13 %:n pintaan pudonnut entinen maalaisliiton perillinen saa gallupeissa lisää ääniä toisen puolen, se ei ole enää jytky, ei populismia saati protesti, vaan Oulusta tulleen puoluejohtajan taivaallista karismaa.
Kun selitykset ovat medioissamme näin kevyitä ja samaa puppua syötetään myös maailmalla tapahtuviin muutoksiin, kertoen Venäjän olevan liki saman kuin Putin keisarina tai globalisaation selityksenä sopivan mihin tahansa, tohtoreiden kiistat ja asiantuntijoiden pohdinnat ovat jääneet muun viihdeteollisuuden varjoon mediayhteiskunnan oman kriisin kuvauksessa.
Kun samaan aikaan vanhat poliittiset instituutiot potevat veren vähyyttä ja ovat oman rakennemuutoksensa myrskyn kourissa, niiden tekemät korjaukset jo kunnossa olevaan on kasakkana sellaisen irti repimistä, joka on jo naulattu tiukasti luonnonvarojen pysyvään kiertoon tai sosiaalisen pääoman muistiin, omiin geeneihimme.
Kun malka on omassa silmässä, poliittisessa liikkeessä, sitä ei pitäisi korjata muiden silmät sokaisten omistamallaan medialla ja hakien sillä asemiaan muuttuvassa maailmassa.
Luonnon lait muuttuvat hitaasti, oikeammin eivät lainkaan. Niitä ei pidä lähteä peukaloimaan ja tekemään sellaista tuhoa, jonka lapsikin ymmärtää syntyvän ahneudesta ja politiikasta, jossa kapitalismin kriisi on pankkien synnyttämää omaa ahneutta pitkän ja vakaan nousukauden odotettuna katastrofina. Siinä aseisiin tarttuminen on pahinta katastrofin hoitoa ja tuo mukanaan vain lisää kaaosta, kertoi presidentti Niinistö ja oli luonnollisesti oikeassa. Helvetin tunarit, olisi Kekkonen tokaissut ja hajottanut Kataisen hallituksen jo sen alkumetreillä.
Slogan on mainoslause
On aika miettiä omaa mainoslausetta, slogania, vaaleja varten ja huolehtien myös kuluttajasuojasta. Takavuosina forssalaiset poliitikot saivat äänensä puhumalla Porintien kunnostamisesta kärrytiestä moottoriliikennetien suuntaan. Hämeenlinnassa kolmostien on hoidettu ja se on tuonut takavuosien ja vuosisatojen malliin sinne odotettua kasvua. Samoin Lahdessa Päijät-Hämeen pääväylät ovat kunnossa aina Helsingistä pohjoisimpaan Lappiin.
Kaikki asiat eivät tule koskaan valmiiksi, ja kun joku asia on kunnossa, toinen vieressä alkaa repsottaa, tietää jokainen oman talonsa ja taloutensa kohdalla, vanhuuttaan odotellen tai sitä peläten. Se, ettei ihminen tule koskaan valmiiksi, on hyvä ottaa vaalin teemaksi, siinä missä varautuminen seuraavan sukupolven kouluttamiseen ja luopumiseen, oman itsensä alasajoon, mutta viisaalla tavalla sitä viivytellen. Se on yksilön ja yhteiskunnan, yhteisön, yhteinen järkevä toimintastrategia nyt suurten ikäluokkiemme kohdalla.
Kun yhteen suuntaan kumarrat, toiseen pyllistät. Jos tätä alat pelätä, alat kiertää kehää. Silloin auttaa kartta ja kompassi sekä kiintopiste, jota kohti edetä. Oma päämäärä on syytä saavuttaa lähtemättä etsimään muitten maalaamia virvatulia.
Juuri nyt, ennen kevään vaaleja, näitä tullaan esittelemään ja mainostoistojen tuotteina. Jos et ole oikein tyytyväinen itseesi, eivät ole muutkaan sinuun, ja vaikea sellaista on äänestää luottotehtävään lakeja laatimaan, budjettia rakentamaan, EU:n ja omaan toimintaan parlamentissa osallistuen ja korjaten sellaista, joka on jäänyt rempalleen tai vaatii paikkaamista, korjaamista ja myös ammattitaitoisten ihmisten löytämistä ja työllistämistä pelkäämättä heitä ja heidän vieraaksi jääneitä laitoksiaan, yrityksiä, laboratorioita, kirjastoja, leivän tuojia mutta myös sirkushuveja.
Oma isäni oli aikanaan perustamassa omaa puoluettaan, kun vanhoilta puolueilta unohtuivat pohjoisen ja idän pientilalliset ja pienyrittäjät, korpien raivaajat ja hyvinvointimme rakentajat sotien jälkeen, mutta myös niiden aikana rintamamiehinä.
Yhdessä Karjalan siirtolaisten kanssa syntyi unohdetun kansan puolue ja Veikko Vennamon sille lanseeraama asialinja. Ei ollut syytä lähteä enää vallankumousten tielle, demokratia ratkaiskoon ja yhdyskuntarakenteet muuttuivat.
Se oli rakennemuutosta 1960- ja 1970-luvun malliin eläen ja asialinjalla yliopistoon hankkiutuen, professoriksi kouluttautuen. Ensin siellä luonnontieteissä, sitten Turussa myöhemmin ihmistieteissä. Oppilaat puhukoot, sata kirjaa ja tuhannet artikkelit. Olisiko siitä sloganiksi?
Pohjoisimpaan mahdolliseen uuteen yliopistoon hankkiutuminen oli riski. Uutta yrittäjyyttä etsien tieteen keinoin, tiedepuistossa, teknologiakeskuksessa, myös kempeleläisen tulevan yrittäjän ja laestadiolaisen lapsen kouluttaen, oli outo valita tuolloin. Se oli mielestäni hyvä malli, maailmalta löydetty, pragmaattinen tapa muuttaa tiede ja taide innovoinniksi ja yrittäjyydeksi, uudeksi työksi ja varallisuudeksi. Olisiko siitä sloganiksi? Entä koskisodista ja maaseutuohjelmista?
Oma veljeni kävi saman Oulun koulun ja rakentaa talojaan myös syntymäkyläni maaseutumaisemaan Kempeleen tehtaansa myyden. Jokainen tuosta yliopistosta aikanaan kolutuksensa hankkinut oli asialinjalla eläviä insinöörejä ja lääkäreitä, aluesuunnittelijoita, opettajia, pragmaatikkoja pohjoisen maaseudun lapsia.
Asiat riidelkööt ja ratkaisut haetaan tieteen kautta eikä taikauskosta, hyvin suomalaiseen ja pragmaattiseen tapaan ja tarvittaessa tiedekuntien rajat myös rikkoen, rohkeasti. Kun kompassisuunta innovaatiopolitiikassa sitä vaati eikä samaa kehää kiertäen tulosta voinut syntyä, rukousmyllyjä pyöritellen, Arto Paasilinnan tapaan hauskoja romaaneja kirjoitellen muiden elämästä. Löytyisikö slogan sieltä?
Soinin tiellä
Timo Soini sai samaa koulutusta suoraan puoluetoimistossa ja joskus häntä siellä näkikin, vuosikymmenen nuorempaa miestä. Matka Raumalle kulki Porintietä ja nyt sitä voisi kutsua vaikka Timon tieksi.
Puhukoot mies puolestaan, mutta jäljet eivät ole taatusti menneen talven jälkiä eikä jäljitettäviä kettuja, virvatulia ei haeta ilman varmoja ja uskottavia näyttöjä. Omat näytöt taas löytyvät kotisivulta tai googlaten. Jos niitä on tähän vielä lueteltava tai mainostoimiston työksi annettava, niiden etsiminen, se alkaa olla jo hätävarjelun liioittelua, eikä ne siitä ainakaan parane agropoliksia tänne lisäillen.
Nyt on tehtävä Häräkätien ja Porintien risteymässä, maakuntien yhteistyössä sellaista, joka mainitaan myös myöhemmin asialinjalla ja Timon tien kulkijan sloganissa. Jos sille saa luottamuksen, silloin siitä on kiittäminen myös menneitä sukupolvia, heidän työtään ja uskomattomia uhrauksia, omaa sukuaan ja perhettään, ihmisiä, jotka ovat sietäneet omituisia työpäiviäni ja luottaneet siihen, että jotain siellä on syntymässä vaikka ei sitä koskaan voi etukäteen arvata mitä.
Jos luova ihminen ja innovaattori tietäisi jo etukäteen, mitä hakee ja millaista tulosta syntyy, silloin hän ei ole hakemasi innovaattori ensinkään ja visiotkin ovat virvatulia.
Katso ja varmista googlaten, onko hänellä aiempia tuloksia ja onko varmasti tulokset mitattu muidenkin kuin porvoolaisten mitalla. Porvoon mitta kyllä vaikuttaa kovin runsaskätiseltä, mutta mukana oli aina välipohja vaalilupauksia annettaessa.