Vaaleihin on viikko ja Kreikka palasi pääteemaksi. Aivan kuten Portugali vuonna 2011 ennen jytkyvaalejamme. Sama toistuu liki kirjaimellisesti ja temppelin harjalla nostetaan oppositiossa neljä vuotta Perussuomalaisten kanssa samoin äänestänyt kepu. Mutta miten käy nyt kun tosipaikka on edessä, suurvoittoa hakevat gallupvoittajamme? Sitä kysytään tänään kun tentissä ovat Perussuomalaiset ja Timo Soini.
Kreikka palasi kuten Portugali vuonna 2011 käsi ojossa
Kreikka keikkuu nyt pahemmassa pinteessä kuin koskaan. Matka Venäjälle ei auttanut. Pelotteena se oli varmaan kuitenkin toimiva. Ja siitähän siinä oli kysymys. EU on rauhanprojekti, eikö vaan. Siihen rauhaan vaaditaan vain Natoa ja sotia, suurvaltapolitiikan tikkatauluksi tarjoutumista.
Kreikan rahoitus nostaa reippaasti Suomen vastuita, tietää luonnollisesti alan ammattimies Pasi Holm Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen johtajana. No niin tietää kuka tahansa muukin, paitsi eduskuntaan pyrkivä tolvana ja häntä tukeva media. Iltalehti suosittelee heitä edustajiksemme Sibelius Akatemian ahtaisiin tiloihin. Nimetkin olivat jo valmiina.
Siellä tiedetään, sinä et tiedä äänestäjänä. Sinä vain luulet, että valta olisi sinulla yhden hetken, ohikiitävän. Silloinkin, kun sinä otat ja nukut yli vaalien. Se palvelee tämän mediakratian ja sen juoksupoikien ja -tyttöjen yhteistä etua. Isän ja tyttären.
Timo Soini kertoo, kuinka hän odottaa suurella mielenkiinnolla miten kepulaiset uusvanhat pelurit toimivat nyt uudessa eduskunnassa? Hän aikoo sitä kysyä ennen vaalejamme. Kääntyykö takki heti ensimmäisessä kädenväännössä neljän vuoden oppositioajasta? Silloin vielä äänestivät koko ajan yhdessä Perussuomalaisten kanssa. Muistatteko Mauri Pekkarisen tulisia ja fanaattisia esiintymisiä? Ja kaikki he hurrasivat mukana.
Vanhan liiton miehet
Käytännössä asian joutuu hoitamaan Alexander Stubb toimitusministeriössään uutta hallitusta muodostettaessa. Tilanne on yhtä kinkkinen kuin vuoden 2011 Portugalipaketissa. EU kun ei kysele onko Suomessa ehkä vaalit tai toimitusministeristö. Mikä se sellainen Suomi on?
Suomen on sanottava oma kantansa ja maassa on oltava hallitus vaikka se olisikin virkaa tekevä ja juoksevia asioita hoitava. Uuden eduskunnan valiokunnat on kuitenkin saatu kasaan ja se päättää. Siellä laskelmoidaan, kuka saa ja millaisen startin ministereitten salkunjakoon sekä muille vihreille oksille olemalla hiljaa. Vaalithan ovat jo ohi ja seuraavat vasta neljän vuoden kuluttua. Lupaukset on unohdettu.
Toimitusministeristö tekee siis päätöstä, joka on äärimmäisen poliittinen ja Suomelle tärkeä omia vaalejamme ajatellen. Tästä kirjoittaminen medioihin on turhaa. Ne kun eivät julkaise vaikeita ja suuria poliittisia kysymyksiä. Vaalipaneeleihin kutsutaan samat räpätädit, joiden osaamisen alkeetkin ovat eilisen päivän yrityksistä päästä opiskelemaan yliopistoihimme mutta kehnolla menestyksellä.
Politiikan eläimet
Politiikasta tuli uusi tapa punnertaa itsensä näkyville ja vihreälle oksalle. Näin myös Hämeessä seuraten sen vaaleja ja median tapaa valita sinne paraatipaikan puhujat. Professorit ottavat kuvia taustalla toimittajista ja räpätädeistämme sekä mykistä miehistä, mitään osaamattomista, mitään tietämättömistä perusjunteista. Heistä kukaan ei ollut aikanaan likimainkaan siinä jaossa, josta valitaan tänään 150 000 joukosta ensin 40 000 korkeakouluopiskelijaa tekemään pitkän linjan opinnäytteitään.
Sen jälkeen, maisteritutkinnon tultua suoritettua, noin tuhat täysipäisintä yltää tutkijakoulutukseen. Siinä aletaan puhua ja promillen osista. Heistä osa saa väitöskirjansa läpi eikä palaa taatusti Hämeenlinnaan tai Forssaan, Lahteen paneeliin, jossa räpätädit kertovat, miten maata tulisi hoitaa 2030-50 luvun Suomessa. He karsiutuivat matkalla ja alkoivat poliitikoiksi.
Väitelleillä on varmaan parempaakin tekemistä kuin turhautua tyyliin Alexander Stubb, VVMP EVVK marraskuussa Tukholmassa vuonna 2011 (=Voi vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa). Sama kävi mielessä seuratessani paneelia eilen Hämeenlinnassa ja sen vetäjiä Yleisradiosta ja Hämeen Sanomista.
Suomessa professorit ottavat kuvia räpätädeistä eduskuntavaaliehdokkaina ja kuunteluoppilaina Olli Rehnin tapaan ihmetellen maan tapoja. Kirjoittavat näistä blogejaan otsikolla “Vaalit Hämeessä”. Iltalehti, keltainen lehdistömme, kertoo kuinka kärjessä keikkuu ihka tavallisia duunareita, koskaan yliopistoihin tai korkeakouluihin edes pyrkineitä. Suomea edustaa euroviisuissa Pertti Kurikan nimipäivät. Miksei siis myös parlamentissamme ja ministerinä? Sama kansanvaalihan se on joka valitsee.
Suomen talouden ja työttömyyden ongelman ydin alkaa selvitä
Sinä ratkaiset nyt viimeisen viikon aikana, kuinka Suomi jatkaa rahojensa jakamista maailmalle. Vain Saksalla siihen olisi vielä varaa, muille ei tähän peliin rahaa riitä ja Suomi on ajanut itsensä poliittiseen ja taloudelliseen umpikujaan, konkurssin partaalle. Syy olet sinä, mediat joita seuraat ja tapa jolla äänestät.
Koko ajan taustalla on häärinyt joukko saman marinadin toimittajia, päätoimittajia. Nyt osa heistä on jopa pyrkimässä kansanedustajiksemme, Suomen Kuvalehden päätoimittajasta alkaen. Avautuuko silmät? Jos avautuva, onko nyt jo myöhäistä? Valtaosa äänestämistäsi ehdokkaista kun on ostanut julkisuutensa näiltä medioiltamme, korruptoinut niitä. Käyttänyt jopa yli 100 000 euroa joka vaaleihin.
Vai miksi sitä olisi kutsuttava? Medioitten tukemista rahalla päästäkseen valtaan ja sinun rahoihin, yhteisiin verorahoihimme ja niiden jakoon. Silloin kun tukena ei ole suora nepotismi, isän tapa tukea tytärtään tai omistaa koko media. Keskiaikana siihen sekaantui Paavin kirkko ja se oli viedä sen mukanaan. Se kiellettiin kuolemansyntinä.