Vuoden 2011 vaaleissa julkaistiin tähän aikaan gallup, joka kertoi kuinka Perussuomalaisten kannatus on romahtanut 15 prosenttiin ja Keskustan noussut 19 prosentin tuntumaan. Kärjessä komeili Kokoomus luvuilla, jotka vastaavat nykyisiä Keskustan galluplukuja.
Ja miten sitten kävikään vaaleissa muutaman päivän kuluttua? Keskustan kannatus olikin viisi prosenttia alempana ja Perussuomalaisten liki saman verran ylempänä. Ero oli siis näillä puolueilla, niiden välillä, reipas 10 prosenttiyksikköä gallupista, ylen julkaisemasta. Ja vielä nurinpäin ennustettuna. Sitä voisi pitää jo virhemarginaalien maailmanennätyksenä. Rikotaanko se tulevana sunnuntaina?
Lähinnä totuutta olivat Turun yliopiston tutkijat, jotka käyttivät ennusteessaan maakunnista saamiaan medioitten gallupeja. Niissä osattiin ennustaa jytkyvaalien todellinen luonne mutta ei niissäkään keskustan täydellistä romahdusta. Nyt nämä luvut ovat Peussuomalaisille 18-21 %:n vaiheilla. Voi niitä vielä hieman korjatakin. Aikaa on.
Nyt on aistittavissa kenttää kiertäen hieman samaan kuin tutkijana vuonna 2011 ja se näkyy myös suurissa eroissa gallupien antamissa ennusteissa. Joko taas olisi syntymässä tällainen kymmenen prosenttiyksikön “virhemarginaaliin” menevä lopputulos. Ylen ennusteisiin on jälleen syytä suhtautua hyvin suurella varauksella.
Lisäksi kentällä häärivät samat tutut pahat henget, miehet joiden nimeä ei saa mainita. Joka vaaleissa ja uuden idean synnyn yhteydessä jo kohdatut, kiusanhenget ja poliittiset avustajat, politrukit, pyrkien vaikeuttamaan suomalaiseen tuttuun tapaansa vaalien onnistunutta läpivientiä hävittämällä julisteita ja levittelemällä perättömiä valheitaan. Ne ajoitetaan aina muutamaan päivää ennen vaaleja, jolloin niihin ei voi puuttua, ja kukaan ei vaalien jälkeen ole niistä enää kiinnostunut. Rötösherrojen aika on juuri ajoituksesta kiinni ja niihin osaa jo varautua.
Ne muistuttavat samalla, kuinka vaaleissa on sekä vaalivankkureiden vetäjiä että työntäjiä. Kummat näistä ovat lopulta hyödyllisempiä, jää suomalaisessa vaaliasetelmassa aina arvailujen varaan. Kun vielä nytkin 40 % on vailla puoluettaan ja noin 30 % jättää äänioikeutensa käyttämättä, valtaosa äänestävistä hakee sopivaa henkilöä puolueen sijasta, tihutyö kohdistetaan yhä näkyvämmin henkilöihin, ei enää niinkään puolueeseen. Yksilö on täysin suojaton ja vailla turvaa kiusanhenkien valheille ja vahingonteolle. Se karkottaa vaaleista parhaat ja lahjakkaimmat nuoret.
Ilmiö on tuttu jo kaukaa historiastamme ja samaa perua kuin suomalainen kiusaamiskulttuuri, herraviha, jossa kiusattu ei kykene puolustautumaan hetkellä, jolloin massiivinen media pyritään valjastamaan samaan kansalliseen peliin kiusaamisyhteiskunnan sosiaalisena pääomana ja sitä tukee juuri politiikkaan liitetty lupa mustamaalata, tehdä kiusaa tai valehdella, keksiä sepitteellisiä kertomuksia ja pyrkiä murtamaan vastustajan identiteetti ja joskus jopa hänen arvonsa ihmisenä.
Tämä on nähtävästi merkittävin syy politiikan arvostuksen laskuun ja lahjakkaiden nuorten tapaan vältellä joutumassa julkisen kiusanteon kohteeksi. Politiikka suosii rankkaa tapaa murjoa ihmisten itsetuntoa sekä muuttaa myös persoonallisuutta, viedä kyyniseen suuntaan, pelin politiikkaan sekä narsististen persoonallisuukisen, häiriöiden, hyväksyntään. Se vähentää idealismin kautta syntyvää uuden luomista, innovointia, mutta lisää samalla taantumusta ja pelureiden sekä heidän tukijoittensa kykyä menestyä kilpailussa.