Blogi

Home / Blogi

Haamutarinoita viikonlopuksi

Uncategorized
Tämän päivän Helsingin Sanomat on koottu aaveista, haamuista, kummituksista ja kummitusjutuista. Kummitus, aave tai haamu on uskomuksissa kuolleen ihmisen tai eläimen sielu, joka kulkee elävien maailmassa, usein samoilla paikoilla kuin eläessään. Tätä elävien maailmaan jäämistä kutsutaan kummitteluksi. Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä, tai kärsivän rangaistusta pahoista teoistaan. Kummitusten katsotaan usein olevan jonkinlaisessa välitilassa, kuolleina, mutta kykenemättöminä siirtymään esimerkiksi helvettiin tai taivaaseen. Kummitustarinoita esiintyy ympäri maailmaa. Niihin kätketään pelkoa mutta myös narratiivista sellaista kerrontaa, jolla ei ole kertojalleen oikein selvää logiikkaa. Syntyi kulttuurista mytologiaa. Siis sellaista jota tavataan vaikkapa sosiaalisen median sisällä ja sen levitessä ympäri globaalia maailmaa muuttaen kulttuuriamme tavalla, jossa suomalaisen säännöstö ja laki, normisto ei enää oikein toimi ja valta siirtyy myös perinteiseltä medialta ikään kuin hallitsemattomaan Facebookin, Twitterin, Googlen…
Read More

Syntipukkien traumaattista muistelua – Suomi 100

Uncategorized
Sofi Oksanen on tavannut kourivan kansanedustajan ja masturboivan miehen sekä peräänkuuluttaa lisää näitä tapauksia myös Suomessa tämän päivän Helsingin Sanomissa (15.11) tai henkilöitä, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ikääntyvä ihminen, itseni kaltainen, on matkallaan kohdannut kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja maailmaa kiertäen syntyy vaikutelma, jossa paheitten summa näyttäisi olevan vakio. Ikävin ilmiö on sen kääntyminen kahden kansanosan väliseksi julmuudeksi, jossa kolmannesta haetaan lopulta syntipukkia. Näin syntyy myös terrori. Niinpä jos miehet alkavat jossain päin maailmaa vaikkapa raitistua ja muuttaa käyttäytymistään sekä vähentää aggressiotaan, niin eikös vaan naiset ota nuo paheet hoitaakseen alkaen käyttäytyä miesmäisesti. Ei ongelma sillä korjaudu vaan pahenee ja syvenee sekä muuttuu hyväksytyksi normiksi, slummikulttuurin elämäksi taantuessaan ja rapautuessaan. Tutkimusten mukaan pieniä poikia ahdistellaan enemmän kuin jo hieman varttuneempia, kun taas tyttöjen ahdistelu lisääntyy teini-ikään tultaessa ja sekin taitaa…
Read More

Isänpäivän mediaa

Uncategorized
Helsingin uusi piispa piti saarnan jota seurasi myös valtiojohtomme. Moni on pitänyt miestä sopimattomana piispaksi. Hänhän esiintyy myös viihdetaiteilijana ja pilailee vaikka puolueittemme kustannuksella. Uuden piispan vihkiminen oli isänpäivänä komeaa katsottavaa. Uusi Helsingin piispa piti saarnan, virkaanastujaispuheen, joka oli hänelle sopiva, huolella valmisteltu. Omiemme rinnalla mukana seremoniassa olivat Pohjoismaat, globaali maailma ja protestanteille sopiva koruttomuus. Teemana rakkaus ja anteeksianto ovat aina yhtä ajankohtaisia. Miten ne sopivat oman aikamme valtiojohdon käyttöön, mediayhteiskunnan elämään? Onko kyse viihteestä vai vakavasti otettavasta normista, arvoista ja moraalista jota noudatetaan? Helsingin Sanomat (12.11) lähestyi isänpäivää teemalla Seposta, joka etsi Suomesta ydinjätteiden sijoituspaikkaa. Kertomus muistutti urheilusankaria, Elmoa, joka sitten katoaa ja jättää tyhjän paikan jälkeensä. Mahdotonta tehtävää ja sen hoitamista ensimmäisenä maapallollamme. Urheilijoista lehdessä mukana oli Iivo Niskanen, jonka isä rohkaisi silloinkin kun kaikki ei mennyt kohdalleen.…
Read More

Kipeä pakanallinen toimintatapa

Uncategorized
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa heittäytyy hurskastelemaan (SK45/2017) kuinka toimittajat, yhtä lukuun ottamatta, eivät voineet uskoa soinislaisten ja muuan hallituksen peliä. Se kun oli liian pahaa ollakseen totta, liian kyynistä ja häikäilemätöntä politiikan huipulla Suomessa. Toimittaja Lauri Nurmi sai puolestaan artikkelistaan suurimman ja vanhimman mediapalkinnon, vuonna 1975 perustetun Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Aiemmin mm. toimittaja Pekka Ervasti sai sen Irak-Gate -uutisoinnistaan ja Harri Saukkomaa mm. Kouri-kaupoistaan tekemistään paljastuksista. Sitten tulee oleellinen pohdita Pernaan hurskastelussa. Kun aikaa on kulunut riittävästi, härskeimmät julistavat kuinka kaikkihan tiesivät miten perussuomalainen puolue hajoaa. Jos kerran kaikki oli niin selvää, miksei kukaan tehnyt siitä juttua, kysyy Pernaa lopuksi aivan aiheellisesti. Minäpä vastaan. Puolueen hajoaminen tiedettiin jo keväällä ja sen taustat tunnetiin. Timo Soini oli luopumassa tehtävistään puolueen johdossa ja kärsi sydänvaivoistaan, oli sairaalassa hoidossa. Hän rakensi jo…
Read More

Politiikan viikon kompastelua – Suomi 100

Uncategorized
Politiikka ei olisi niin kiehtovaa ellei siihen liittyisi myös inhimillisiä kömmähdyksiä tai sellaista elämää, joka nyt kuuluu suomalaiseen normaaliin arkeen. Sitä ei ihmettele arjessa mutta huippupoliitikkojen tekoina ja mediaan siirrettynä se hämmentää. Diarra vihreänä poliitikkona käynnisti viime viikonloppuna kohun, kun hän kirjoitti viime perjantaina Facebook-kommentissaan, kuinka "ainut syy muuttaa metsään on insesti ja se, että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua." Seuranneessa keskustelussa Diarra selitti, että insestikommentti liittyi hänen suomalaisiin sukujuuriinsa. - Kaikki suomalaiset geenini ovat Pellosta. Insestiläppäni, jonka muut kommenttiosiossa tajusivatkin, liittyy siihen, että Sallassa, mikä on Pellon vieressä, on Sallan tautia, mikä johtuu siitä, että on ollut liian läheisiä yhteyksiä serkkujen kanssa. - En tarkoittanut siinä sitä, että kaikki, jotka asuvat maaseudulla, harrastavat insestiä, vaan viittasin vitsillä Sallan alueeseen. Jos Diarra olisi ymmärtänyt olla hiljaa eikä jatkaa…
Read More

Vuonna 2008 kirjoitettua

Uncategorized
Lähestymme isänpäivää jonka joku kiilusilmäinen feministi haluaisi vaihtaa joksikin muuksi, neutraalimmaksi. Samaan aikaan Tuntematon Sotilas uudelleen elokuvaksi taltioituna ylittää kaikki katsojaennätykset. Helsingin Sanomien toimitus antoi elokuvasta kaksi tähteä mutta kansa toimii nyt toisin ja tähtiä tulee roppakaupalla enemmän. Eikö toimittaja ymmärrä missä mennään ja miksi? Blogeistani, viiden luetuimman joukkoon kuuluvista, seuraava lainaamani on helmikuulta vuonna 2008. Silloin vietettiin suomalaisuuden päivää. Miksi kirjoitus kiinnostaa myös tänään vuosikymmen myöhemmin? Se on edelleenkin luetumpien joukossa. Tänä vuonna kahden miljoonan lukijan raja rikkoutuu kotisivujen blogien lukijoina marraskuun aikana. Kiitos lukijoilleni. Vuosi sitten raja ei vielä ylittynyt ja kymmenen vuotta takaperin lukijoita oli vain murto-osa nykyisestä. torstai, helmikuu 28, 2008   Hyvää suomalaisuuden päivää Avantgardistinen Kalevala Kun suomalaiset keski-ikäiset toimittajat kuvaavat itseään ja kansakuntaansa, suomalaisuutta, sen voi aina etukäteen arvata avaamatta edes Helsingin Sanomia. Sieltä…
Read More

Pyhäinpäivän kukat haudoillamme

Uncategorized
Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta varsinkin katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta, jotka ovat kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Alunperin kaikkien pyhien päivää alettiin viettää 300-luvulla Syyriassa ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivää 900-luvulla Ranskassa, valaisee meitä tänään Wikipedia. Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle esimerkiksi kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi. Haudoilla käynti yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Se on kaunis ele muulloinkin kuin juuri heille pyhitettynä päivänä. Vuonna 1517 Martti Luther julkaisi kuuluisat 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla kaikkien pyhien päivän aattona. Tästä alkoi reformaatio eli uskonpuhdistus. Päivä liittyykin usein myös valistajien muistamiseen. Ennen reformaatiota katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla…
Read More

Viidessadas blogini perussuomalaisessa mediassa

Uncategorized
Olen kirjoittanut muutaman vuoden aikana myös perussuomalaisten sähköiseen mediaan blogiani. Etten vaan olisi ahkerin avustaja. Nyt vuorossa on järjestyksessään viidessadas blogi. Kaikkiaan blogejani ja esseemuotoisia kirjoituksia kotisivultani löytyy toki paljon enemmän ja yli vuosikymmenen ajalta (www.clusterart.org). Sadanteen monografiseen kirjaani kokosin niistä esseekokoelman, luonnollisesti niitä on sata kappaletta ja kirja on myös oman taiteeni kuvittamaa. Kirja on täysi suomenkielinen nimestään huolimatta: "Finland's big year 2017 - Suomi 100. 100 short essays on the 100 selected works. Sata esseetä sadasta teoksesta." Kirjaan voi tutustua ilmaiseksi kotisivultani www.clusterart.org. Se on samalla kansakuntamme juhlavuoden kunnaiksi tarkoitettu mammuttimainen julkaisu ja myös taideteos keräilijöille. Jotkut kirjoja rakastavat ovat keränneet liki koko kirjasarjani ja etenkin blogeistani kootut. Ensimmäiset syntyivät samaan aikaan kun Yhdysvalloissa käynnistyi monen tuntema ilmiö, jonka tuloksena oli lopulta "FaceBook" ja sosiaalinen media. Avasin tuolloin…
Read More

Katastrofi etenee – päivän media-anti

Uncategorized
Suomen Kuvalehti on havainnut yllättäen kuinka pääministeri, joka ei ole poliitikko ja jonka polveen on potkittava, jos hänestä sellaisen haluaa, ei ole myöskään johtava valtiomies kuten Sorsa, Aho ja Lipponen olivat aikanaan (SK 43). Sen sijaan hän mustuttaa kolmea edellistä pääministeriämme ja hallituksen matka katkeaa kuin kanan lento ennen aikojaan. Kolmesta ässästä ei ole jäljellä kuin jätkäpari ja hekin ovat oppositiossa. Kun ihmisten valintoihin vaikuttavat tunteet, ei järki, kuten nobelistimme kertoi, ei tämä omamme vaan hänen jälkeensä valittu ja uskottava, teemme järjettömiä ja tyhmiä valintoja ja etenkin vaaleissa. Toki myös sijoittaessamme vähiä varojamme. Käyttäydymme tunteitten viemänä ja olemme vaikeasti ennustettavia. Poikkeamme luonnon järkevämmästä ja tutkimuksin tunnistettavasta tavasta käyttäytyä. Nämä lait, luonnosta oppimamme, eivät päde meihin lainkaan. Olemme kehno evoluution tuote. Siksi joku poliitikkomme ei usko koko evoluutioon. Miten se voi…
Read More

Akateeminen väitöskirja Forssasta

Uncategorized
Forssa sai juuri uuden tohtorin. Väitöskirja "Yhtiöön, yhtiöön! Lapsiperheiden arki Forssan tehdasyhteisössä 1950-1970-luvuilla" tarkastettiin Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella. Vastaväittäjänä toimi ja hyväksymistä puolsi kokenut emeritus professori Pirjo Korkiakangas ja kustoksena ja samalla siis työn ohjaajana professori Helena Ruotsala. Yliopiston Janus Sali oli täynnä väitöstä seuraavia. Perinteiseen tapaa väitös painottui tutkimuksen tehtävään, etenkin sen käyttämiin menetelmiin ja niiden tuottamiin tuloksiin. Takavuosina, tai vuosisatoina, väitös oli kustoksen tekemä ja väittelijän tehtävä oli osoittaa kykynsä puolustaa hänen ja myös koulukuntansa työtä. Tänään väittelijät tekevät itse työnsä ja yhä useammin ns. nippuväitöskirjoina. Nyt kyse oli kuitenkin tiedekunnalle paremmin sopiva monografinen kirja ja kuvitusta myöten varsin tyylikäs sellainen. Väitöskirjan teko on huikea seikkailu, väittelijä aloittaa työnsä ja lainaa Aristotelen sanoja: "Asiat, jotka on opittava tekemään, opitaan vain tekemällä niitä." Näin myös väittely ja kirja…
Read More