Päivä: 1.7.2021

Kasvun ja uusiutumisen 1970-luku Tunnen olevani ensisijaisesti 1970-luvun lapsi. Tuo vuosikymmen loi perustan omalle perheelleni, opiskelulle useammassa yliopistossa sekä poikki- ja monitieteisen valinnan osana luovaa, innovaatiopolitiikalle sekä ympäristölle omistettua ”cluster art ja art of clusters” maailmankuvaani. Kuulun 1970-lukulaisiin enkä voi hyväksyä sitä väitettä, jonka mukaan kulttuuriimme ei kuulunut tuolloin muuta merkittävää kuin Lasse Virenin mitalit ja Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia, väritelevisio sekä simmarit, sammarit, kummarit ja pipo. Näin kokivat vain 1940-luvulla syntyneet. Juuri 1970-luku oli…

Suurten ikäluokkien varjossa syntyneet 1950-luvun lapset kokivat 1960-luvun kokonaan eri tavalla kuin 1940-luvun kapinalliset. Oli täysi syy kuvata heitä unohdetuksi sukupolveksi. Me elimme siinä varjossa jonka sotasukupolven nuoret meille jättivät elääksemme. Se varjo oli synkkä ja peitti alleen etenkin Suomessa syntyen sotien varjossa eläneiden suurten ikäluokkien traumat ja epigeneettiset ilmiöt. Niitä ei korjattu oman aikamme lääkkeillä ja terapiahoidolla. Omalla kohdalla 1960-luku on kuvattu yhdellä sanalla - työllä. Me opimme maaseudulla työkulttuurin ja etenimme kohti uusia…