Hajota ja hallitse

Thomas Mayer Deutsche Bankin pääekonomistina kirjoitti viileän analyysin Kreikan velkasaneerauksesta ja häntä säesti arvostettu taloustieteen professori Nouriel Roubienin New Yorkin yliopistosta (Business Spectator 14.6). Näistä jälkimmäinen näkee euroalueen hajoavan ja perustelee sitä lähinnä usean valtion kovin erilaisilla talouden toimintamekanismeilla, keskuspankin toimintastrategialla sekä Saksan vahvalla asemalla euroalueen synnyttäjänä. Perinteinen tuottavuuden kasvu ja palkkamaltti eivät toimi kriisissä riittävän nopeasti ja veivät Saksassakin kymmenen vuotta ennen kuin tulosta alkoi näkyä.

Devalvaatio vaiko deflaatio

Vastaavasti Argentiinan tyyppinen deflaatio ei onnistunut edes siellä yhtenäisellä talousalueella saati monella tapaa hajanaisen euron valuutta-alueen maiden sisäinen devalvaatio. Deflaatio syntyy tuoton tai tuotteiden kasvaessa yli rahavarojen ja voi olla joskus hyödyllistäkin. Suomessa se voisi johtaa eräänlaiseen kohtuuden talouteen taolaiseen tapaan, arvelevat vihreät ajattelijat. Deflaatiota Suomessa oli 1800-luvulla mutta myöhemmin se on ollut harvinaisempaa. Japani koki sellaista 1990-luvulla.

Näin edessä on kaikissa tapauksissa kriisimaiden velkojen uudelleenjärjestely joko hallitusti tai hallitsematta. Tämäkään ei pelasta euroa  silloin, kun valuuttaliittoon jäämisestä on vähemmän hyötyä kuin siitä irtautumisesta. Roubienin olettaa näin käyvän ja näin rahaliitto hajoaisi viimeistään silloin, kun Saksa kokisi sen itselleen painolastina. EU:n sisällä on valtioita, jotka kulkevat ikään kuin vapaamatkustajina ja myös Suomen vaaleissa mainittiin usein Britannia ja Ruotsi. Suomen “kiltteys” EU:n jäsenmaana on ollut liioiteltua ja liki hysteeristä itsetunnon kohottamista. Sillä ei ole mitään tekemistä viisaan talous- ja aluepolitiikan kanssa yhdessä kestävän sosiaali- ja ympäristöpolitiikan hoidon yhdistämisessä pohjoisiin oloihimme ja viimeksi pohdittaessa koillisväyläämme Jäämerelle. Se on ilmansuunta, joka on syytä pitää nyt mielessä myös energiahuollossamme sekä yhteistyössä Aasiaan.

Amerikkalainen nettikeskustelu avartaa

Kiinnostavampaa, kuin seurata talousviisaiden kirjoituksia Financial Timesissa tai vastaavissa alan julkaisuissa Yhdysvalloissa, on seurata näistä syntyvää vuolasta nettikeskustelua.

Eurooppa ymmärretään sosiaalisissa medioissa Yhdysvalloissa yhteisenä valuutta-alueena  historiansa kautta, jolloin keskustelu rönsyilee Atlantin takana peilaten samalla omaa osavaltion taloutta ja sen tuoreita kokemuksia myös Suomeen. Ne eivät ole rohkaisevia ja muistuttavat WinCapitan rahankeräysrikoksia. Syntyvät mielikuvat antavat Euroopasta hyvinkin yhdenmukaisen kuvan, jossa mukana on myös Suomen vaalit ja niiden merkitys ikään kuin yleiseurooppalaisena ilmanpuntarina. Kun näkökulma on riittävän etäältä myös uudet tuoreet ajatukset tulevat esille. Joskus ne vaikuttavat kerettiläisiltä, mutta sellaisinakin pohdittavilta. Delfiryhmässäni tällaiset uudet näkökulmat ovat koko ajan lisääntymässä.

Pankinjohtajan tilitys

Thomas Mayer Deutsche Bankista vetää nämä puolestani yhteen ja antaa hieman lohdullisemman  kuvan euroalueen tulevaisuudesta sen jälkeen kun velkasaneerauksen edut on hyödynnetty. Mayerin mukaan velkakriisiä ja saneerausten merkitystä on liioiteltu eivätkä ne johda finanssikriisin. Saksa on prosessissa avainasemassa ja tuleva vuosi 2012 ratkaiseva ennen Saksan vuoden 2013 vaaleja. Se mitä Suomessa jo koettiin on odotettavissa myös Saksassa ja sen tulkinta on siellä meitä viisaampi.

Vaalin tulos osataan yhdistää nyt medioissa jo oikeisiin asiayhteyksiin. Meillä näin ei tehty vaan hapuiltiin menneen maailman malleissa ja muitten mukamas jo kokemissa poliittisissa liikkeissään. Pisa voittaja ei kasvata sellaisia äänestäjiä, joiden on seurattava muiden 1990-luvun poliittista populismia. Suomen kokemuksella on nyt käyttöä Saksassa. Suomi ei ole Pohjois-Afrikka tai 1990-luvun Itävalta keväällä 2011.

Suomen mallia ei seurata Saksassa

Saneeraukset alkavat kun saksalaisten äänestäjien mitta on Suomen tapaan täynnä. Kun Saksan osuus on runsas kolmannes talkoista, sen mahdollisuus ja halu olla mukana kaiken aikaa veturina on  epätodennäköistä. Saksassa ei ole yhtä mediaa ja yhtä pientä metropolia sekä sen mediaa. Vaalien tulosta on myös seurattava ja hävinneet eivät muodosta sixpackia. Suurta keskiluokkaa ei voi päästää kurjistumaan.

Mayer korostaakin EU:n yhtenäisyyttä, jossa euromaille on annettu tehtäväksi pitää yllä koko unionin taloudesta. Tätä Saksa ei voi sietää määrättömiin. Pienen Suomen kohdalla taakka on ollut jo yli kymmenkertainen suhteessa sen pankkien riskinottoon kriisimaissa. Lisäksi kriisin pitkittyminen ja saneerausten odottelu vie vastuita yhä selvemmin kriisistä täysin syyttömien veronmaksajien kukkarolle ja kaventavat myös näiden mahdollisuutta selviytyä arjessa. Suurten pankkien tapa toimia muuttuu pitkittyessään vain ahneemmaksi. Nyt saalistus on tehty jo liiankin helpoksi.

Kreikka ei ole Lehman Brothers

Mayerin tulkinnan mukaan Lehman pelottelu uutena finanssikriisinä alkaen Kreikasta on turhaa saneerauksen yhteydessä. Lehman oli odottamaton shokki ja kohdistui koko finanssimaailman verkostoon, kun taas Kreikka on kapseloitu ja eristetty,  saneeraukseen on toki valmistauduttu ajoissa, se ei taatusti voi tulla enää yllätyksenä eikä sitä hallitsemattomana tule myöskään hoitaa. Näin voimavarat on nyt kohdistettava juuri tuohon saneeraukseen ja sen jälkihoitoon.

Kansainvälisesti Suomen näkökulmasta kiintoisaa on omien vaaliemme liittäminen juuri valuutta-alueen ongelmaan ja sen hoitoon osana EU:n muuta integraatiota. Kun katsotaan riittävän kaukaa, pois jäävät omat 1970-luvun kokemuksemme saati populistinen liikehdintä muukalaisvihamielisenä äärikonservatiivien äänestyskäyttäytymisenä. Oma mediamme reagoi vaaleihimme aivan kuten eläen 1970-luvun Suomessa. Vaalien tulos oli mukamas protesti ja populismin tulosta jota ei pidä noudattaa. Se syntyi mukamas puolueitten rötöstelystä tai muukalaisvihasta. Sen sijaan sen syy ei voinut olla euroalueessamme ja sen aiheuttamassa talouden kriisissä. Timo Soini sai sen aikaan hauskoilla jutuillaan, jotka alkoivat Hämeessä naurattaa 30 vuotta niiden syntymän jälkeen.

Jälkinokialainen reaktio

Se että prosessi käynnistyi näkyvämmin juuri Suomesta, kuvaa maan talouden riippuvuutta kansainvälisestä kaupasta sekä hyvin koulutetun kansan kyvystä reagoida ajoissa vaikeaan euroalueen kriisiin. Vaalien tulos oli osa jälkinokialaista aikaa ja sosiaalisen median talouden syntymistä Suomessa.

Saksalaisten on odotettu reagoivan samoin noin vuoden viiveellä ja viimeistään omissa vaaleissaan vuonna 2013. Syynä ei ole pelkästään väsyminen euroalueen vastuunkantoon kuin  yhteisvaluutan  lukuisat valuvirheet ja sosiaalisen median talouden rantatutuminen siellä myös strategisena prosessina.

Tässä Suomen merkitystä kukaan ei näytä kuitenkaan ylikorostavan eikä usko omien päätöstemme vaikuttavan lainkaan yleiseurooppalaiseen kehitykseen saati pelotteluun finanssikriisillä. Näin suomalaisia on parjattu ja syyllistetty suotta sekä rakenneltu  sellaisia rajalinjoja, joilla kansoja hallittiin ja alusmaista ohjailtiin vielä imperialismin aikoihin hajottamalla ja hallitsemalla. Siihen samaan virheeseen Saksassa ei ole varaa eikä kansakuntaa ajeta kahteen leiriin, kuten alusmaassa oli ja on tapana johtavan median myötävaikutuksella.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts