Ajan ja paikan tieteet murroksessa

Matka maantiedosta maantieteeseen

30.08. 2023

Mitä me olemme oppineet menetetyn vuosikymmenen ja nyt hyvällä alulla olevan vuosikymmenen kokemuksistamme? Ensiksi väestörakenteeseen ja demografiaan on syytä asennoitua vakavasti. Toki demokratiaankin.  Kun väestöpyramidi kapenee alaspäin nuoriin ikäluokkiin siirryttäessä, pyramidi seisoo kärjellään. Se hoippuu lapsiluvun vähetessä sekä loppuu lopulta liki kokonaan nyt syntyvien kohdalta sekä on leveimmillään sota-aikoinamme syntyneitten ikäihmisten kohdalla. Siitä oli mahdollista tehdä myös jo aikoja sitten johtopäätöksiäkin. Emme me kaikki osaa kaikkea. – ”Non omnia possumus omnes.” (Vergilius).

J.L. Runebergiä lainaten on maamme köyhä ja siksi jää, jos kultaa kaivannet. Tai oikeammin olemme velkaantuneet ja tuo velan maksaminen vie sukupolvia. Tuleva budjetti on kymmenen miljardia alijäämäinen ja pysyy sellaisena vielä vuonna 2027. Emme kilpaile enää samassa sarjassa Ruotsin kanssa. Väestörakenteemme on erilainen ja samalla myös sekä historiamme että maantieteemme. Meitä ei tule vertailla keskenämme. Velkaantuminen ei kasva mutta ei se ikävä kyllä näytä vähenevänkään. Me emme kuole koskaan kokonaan. – ”Non omnis moriar”. Jos ei muuta niin velat jäävät.

Mitä kauemmin olemme eläneet hyvinä aikoina huolehtimatta tulevista vaikeiden vuosien huoltosuhteistamme, osana ikäsidottua väestöpyramidiamme, sitä vaikeampaa meidän on mennä jatkossa vaaleihin, jossa valtaosa äänestäjistä on vanhuksia. Kun puhutaan ja kirjoitetaan kasvun vauhdittamisesta, ketkä se vauhdin meille mahtavat järjestää? Kasvava työpanos ja tuottavuuden kasvu kulkevat rinnatusten eikä verottakaa voi tyhjästä. Kun samalla työllisyyskin heikkenee rakentajamme valuvat talvella kortistoon. Pakkasessa paleleminen ei ole vaivan arvoinen. – ”Non operae pretium est.” Edes latinan opiskelu ei kaikkia miellyt. – ”Non placet.” Tyhmyys ja tietämättömyys, köyhyys, kulkevat käsi kädessä.

Olemme jo käyneet uskottavan työllisyysasteemme huipulla ja sieltä matka jatkuu vain alaspäin. Mitä alemmas tulemme sitä varmemmin hyvinvointivaltion rahoitus pettää. Kun mukaan lasketaan osaajapula sekä velkaisen menon jatkuminen, oppositio vasemmalla nostaa odotetun äläkän omista velkaisista vuosistaan. Siinä pata kattilaa soimaa. Musta kylki molemmin puolin. Pandemia-aikaa kesti vain vuoden pari, jos sitäkään, eikä sen kontolle voi kaikkea velkaantumistamme ja väärää talouspolitiikkaa laskea. Tuhlailevassa rahankäytössä kun näkyi perinteinen vasemmisto liberaalin opportunistinen pyrkimys ostaa kannatusta. Eivät kaikki, joilla on kitara, ole kitaristeja. – ”Non omnes, qui citharam habent, citharoedi sunt.”

Menetetty vuosikymmen” kirjani nimenä oli kirjoitettu vuonna 2019 ja ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” vuonna 2011. Kirjoitin liki joka päivälle artikkelin ja ne julkaistiin kotisivuillani ja perussuomalaisten luettavaksi samalla. Kirjat julkaistiin taas Saksassa, ei Suomessa. Presidenttimme sai ne pyydettäessä luettavakseen. Hänestä tuli todella suosittu. Oppi latinaakin ja samalla alkoi yhdistää latinakieliset viisaudet omaan kieleemmekin. Ne olivat ikivanhaa totuutta. Niitä kun ei kirjoitettu koulua vaan elämää varten. – ”Non scholae, sed vitae. Ja presidentti ei ollut koulumestari vaan reaaliaikainen toimijamme.

Ne olivat kyllä luettavissa myös meille kaikille. Eniten artikkeleita luettiin kuitenkin muualla kuin Suomessa. Miksi? Luetuin kirjani myös tenttikirjana oli nimeltään ”Social media economy and strategy” vuodelta 2011. Ekologisesta klustereita ja innovaatiopolitiikasta julkaistu toinen väitöskirjani ilmestyi sekin sopivaan aikaan vuonna 2005 kenen tahansa luettavaksi. Eläkkeelle jäätyäni, noin vuosikymmen sitten, olen julkaissut lähes 30 monografista kirjaa. Niissä on käyty päivittäin läpi maamme, maanosamme ja samalla globaalia kehitystä. Myös ennakoiden tulevaa algoritmien aikaa sekä robotiikkaa. Siihen valmistautuenkin. ”Eivät jumalat todellakaan anna yhdelle kaikkea. Voittaa osaat, Hannibal, mutta et käyttää voittoasi. – ”Non omnia nimirum eidem di dedere. Vincere scis, Hannibal, victoria uti nesci. (Livius).

Kaupallisuuden ehdoilla kirjoittaminen tympii. Rahan rinnalla on oltava myös periaatteita. Rahalla saa aikaan ihania asioita, kauniita vanhoja rakennuksia ja uusia pilvenpiirtäjiä sekä vaurautta, joka näkyy vuosituhanten takaakin. Tämä aika maailmalla on vaurauden aikaa ja jättää sellaiset jäljet myös napajäätikön sulaessa, merten pilaantuessa kaatopaikkoina sekä ilmastomuutoksena. Vahinkojen korjaaminen ei ollut vaivan arvoista työtä. – ”Non operae pretium est. ”

Muutaman sadan vuoden aikana väkilukumme kohosi muutamasta sadasta miljoonasta tuhansiin miljooniin. Tällainen yhtälö ei ole mahdollinen ilman katastrofia. Kaupalliset ja esteettiset arvot voivat kohdata, mutta ei ilman syvää notkahdusta. Suomessa mittasuhteiden merkityksestä ei ole ollut tarvis välittää. Suuren pinta-alan ihmiset, harvaan asuttu maa, on sullottu rakenteineen matkien malleja maailmalta, jossa nämä tuhannet miljoonan asuvat. Tuli virhe koulutuksessa. Koulua kun ei pidä käydä koulua vaan elämää varten. – ”Non scholae, sed vitae.”

Oma sukuni sai nimensä maksaessaan veronsa luostarilaitokselle sen lampuoiteina. Luostarilaitos oli merkittävä kulttuurinen ilmiö ja on sitä vieläkin globaalisti, mutta ei Suomessa ja Pohjolassa. Toki veroja maksettiin tuottaen tähän tarkoitukseen myös viljaa peltoja kaskeamalla ja hakien tuloja suurilla purjekunnan viikinkimallisilla veneillä. Niihin mahtui puolensataa soutajaa. Teitä ei juurikaan ollut mutta vesiteitä sitäkin enemmän. Ei itselleen vaan kaikille. – ”Non sibi sed omnibus.”

Sodat ja väkivalta oli läsnä myös Kallaveden rannoilla ja raja railona aukesi. Se piirrettiin miekalla ja Pähkinäsaaren rauhan raja on monen muun rajan ohella koulupoikien ja tyttöjen mielessä. Se kulki pitkin suurta vedenjakaja-aluetta. Sen itäpuoli on tänään tyhjenemässä ja köyhtyy, länsipuoli ja lounainen rannikko menestyy. Susirajaksi kutsuttu on palannut. Itä ja Venäjä, Karjala on kaukana jossain. Kukaan ei nyt kylvä eikä niitä. – ” Non serunt, neque mentunt.” Perustasmani Laatokan Karjalan Instituutti katosi, eikä kukaan puhu Karjalassa vapaakauppa-alueista enää. Agropolis ja ekopolis strategioina joutuivat Suomessa hyllylle nekin.

Vuosi 1850 oli sotaisa siinä missä kaikki muutkin vuodet. Kirjassani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” käyn läpi kaikki Suomen kuninkaat, keisarit ja presidenttimme vuosituhannen ajalta.  Liki jokainen oli mukana jossain sodassa. Krimin sodan aikoihin 1800-luvulla suomalaisia matkusti veneineen ja purjekuntineen Krimin sotaan. Kotiin jäivät lapset ja vanhukset, naiset. Juhannuksena 1850 purjekuntamme vanhin vene hukkui juhannuspäivänä palaten Kuopiosta kirkon menoja seuranneena. Oli liki pakko seurata tuohon aikaan ja eläen osana luostarilaitoksen oppejakin. Jokainen soutaja maksoi aironpaikastaan veneessä ja nyt mukana oli myös naisia ja lapsia, vanhuksia. Osa tosin rantautui kesken matkan ja paluumatka tehtiin jalkaisin. Veneeseen jäi kuitenkin 34 soutajaa, joista myrskyssä kaatuneeseen veneeseen jäi uhriksi 32 hukkunutta. Krimin sota oli vaatinut veronsa. Miehet olivat taas kerran siellä jossain. Ei noilta rintamilta tultu Saturnalia-juhlia jatkuvasti viettämän. – ”Non semper Saturnalia erunt.” (Seneca).

Tänään 2023 sota Krimillä on jatkunut jo ylivuoden ja mukana on myös suomalaisia.  Ei kuitenkaan olemattomasta väestömäärästä ja tilanpitäjistä valtaosaa. Olemme Naton jäsen ja seuraamme miten sota Ukrainassa jatkuu. Olemme Naton jäsen ja kauppa itään on kuihtunut olemattomiin. Kaunis maamme kannustaa hyvään, mutta emme kykene mahdottomiin. Kuninkaat ja keisarit ympärillämme ovat olleet hakemassa yhtenään veronsa juuri reuna-alueitaan verottaen. Vuosi 2023 ei tee tästä poikkeusta verrattuna vuoteen 1850 tai 1939 talviostamme aikoihin. Me emme niitä vain aina tahdo muistaa. Lautamiehiksi ei itäisi päästää puoluekirjalla. Näitä tapauksia riepotellaan julkisuudessa pitkään huomaamatta niiden olevan samaa kerrontaa, kulttuurimme sosiaalista pääomaa ja muistia. Jotkut meistä eivät vain kylvä eivätkä niitä. – ”Non serunt, neque metunt.”

Kansanedustajuudesta luopumista, sen syitä, on tutkittu. Turhautuminen näyttäisi olevan tavallisin syy, lööppijulkisuus sekä jatkuva haukkuminen. Nykyisin maalittaminen ja sen sietäminen. Kaikesta vaaditaan olemaan jotain mieltä, mieluiten välittömästi ja sen kummempaa perustelematta. Käsite ”kusitolppa” on oman aikamme tuote siinä missä jatkuvat kiireetkin. Kritiikkiä tulee omaneduntavoittelusta, falskilta vaikuttava poliittinen sumutus ja liturgia ei oikein sovi omaan aikaamme. Talouden tiukkoina aikoina päätökset ovat enimmäkseen ikäviä ja vähiten turhautuvat kauan vallassa olleet, vallan kahvassa vaikuttavatkin. He ymmärtävät pitkästä kokemuksesta, kuinka vaikka nyt menee huonosti, niin ei aina tule olemaan. – ”Non, si male nunc, et olim sic erit.” (Horatius).

On ymmärrettävää, että ensimmäisenä turhautuvat ihmiset lahjoineen ja koulutettuina pienissä puolueissa ja ikuisessa oppositiossa. Sama henkilö voi olla mukana päätöksenteossa kolmella eri aluetasolla kunnassa, maakunnassa ja eduskunnassa. Se vie kaiken liikenevän ajan. Uutistoiminta on sekin muuttunut ja sosiaalinen media tullut lisänä 24/7 mediakoneeksemme. Kaikesta on oltava jotain mieltä ja mieluiten muittenkin puolesta. Kuka järkevä ihminen ryhtyy tänään vuonna 2023 poliitikoksi?   Mahdollisuus huilata yhtä vaalikautta ei sekään oikein onnistu. Itse suoritin tämän yhdyskuntapalvelun pian eläkkeelle jäätyäni. Siitä jäi pelkästään positiivinen mieli ja kokemus. Edustuksellisessa kansanvallassa on paljon korjattavaa, mutta en menisi sitä korvaamaankaan, ja siksi etenkin sen toimivuutta on meidän syytämme vaalia. Ei itsensä poliitikon vuoksi vaan meille kaikille. – ”Non sibi sed omnibus.”

Poliittista kujanjuoksua ja mediakratian tapaa käsitellä poliitikkojamme en kuitenkaan hyväksy nykyisellään. Vasemmiston peilinä toimiva mediamme on ollut iät ajat talousoikeiston kimpussa ja liberaalina itseään pitävät köyhdyttävät kulttuuriamme ymmärtämättä, kuinka talousvasemmalla ei voi enää toimia konservatiivina lainkaan. Jos joku kritisoi ja jarruttaa sen on tultava talousoikealta. Liberaalit vasemmalla radikaaleina eivät kylvä eivätkä niitä. Saman kokemuksen oppi jo opiskeluaikoinaan 1970-luvulla. Etenkin 1960-luku oli ikävää aikaa. Ei itselleen vaan kaikille. – ”Non sibi sed omnibus.”  

Kaksinapaistuminen on mediakratian tulosta ja lähtöisin Yhdysvalloista ja myös sen itäisimpään osavaltioon Suomeen rantautuneenakin. Mediavalta ja sen kasvu on aikamme tuotetta ja sosiaalinen media vain pieni osa tätä vallankäytön nopeaa sähköistymistämme. Poliitikot kujanjuoksussa ovat viihteenä ja maalittamisen kohteina helpoin ja hyväksyttävin.  Samalla on syytä muistaa, kuinka Adolf Hitler valittiin johtajaksi demokraattisesti ja vaalien kautta. Taustalla kummiteli hyperinflaatio, köyhyys ja nälänhätäkin. Juoksuhaudoissa raaistuneet veteraanit. Nuorison järjestöt tappelivat kaduilla. Nyky-Suomi on kovin erilainen kuin 1930-luvun Saksa. Silloin ei luettu käännöksiä vaan väännöksiä. – ”Non versiones sed eversiones. ”

Toisaalta Suomi ja Ruotsi eivät saa nekään joutua pelon valtaamiksi. Ruotsi on jo kohottanut terroriuhkatasonsa ulkomailta operoidun hybridikampanjan vuoksi. Käsite kirjassani vuosikymmenen takaa hybridiyhteiskunnasta ja sen kouristelusta on siis todellinen eikä liioiteltu. Ruotsi on parhaillaan vakavamman vaikuttamisen kohteena kuin Suomi. Muslimimaissa kansaa on värvätty kaduille osoittamaan mieltä ruotsalaisia vastaan. Ruotsista on tehty arabiankielisissä maissa islamin vihollinen, osittain Tukholman Koraanin polttojen takia. Pohjolan on toimittava yhdessä jatkossakin. Meidän omasta tahdostamme. – ”Nostra sponte.” Me kaksi olemme joukko. – ”Nos duo turba sumus.” (Ovidus).

Kirjasarjani ”Arctic Babylo I. II. III” sai alkunsa jo 1970-luvulta mutta vasta tänään Turun Sanomat toivoo Pohjolan yhteistä linjaa arktisen puolustuksen kehittämisessä. ”Aikaa ei ole tuhlattavaksi, sillä hetki länsimaiden painoarvon lisäämiseen alueella on juuri nyt, kun huomio ja resurssit ovat kiinni Ukrainassa… Pohjoismaista yhteistyötä helpottaisi osaltaan kuuluminen samaan komentorakenteeseen Natossa… Tällä hetkellä Suomi on sijoitettu eurooppalaiseen operaatiojohtoon (Itämeri ja Balttia) toisin kuin yhdysvaltalaiseen komentoportaaseen suuntautuneet Norja ja Tanska. Meitä on kuunneltava. Meidän omasta tahdostamme – ”Nostra sponte.” Me tunnemme tämän alueen geopolitiikan ja omat arvomme.

Pohjola tarvitsee kokonaisvaltaisen puolustussuunnitelman, joka takaa Nato-jäsenyyden tuoman turvan mahdollisimman vaikuttavasti. Meidän aikanamme ja meidän omasta tahdostamme. – ”Nostra memoria.” – ”Nostra sponte.”

Amerikkalainen näkökulma Balttiaan sekoittaa sen usein Balkaniin ja on tuttu omilta luennointimatkoiltani sieltä. Näin Suomi liitetään yhtäällä Venäjän rajanaapureihin ja toisaalla käsitteisiin, jotka ovat heille etäisiä. Itämeri ja Jäämeri ovat tuttuja toki Kanadassa, mutta eivät niinkään Yhdysvalloissa liikkuen. Pohjoinen ulottuvuus ja arktiset alueet ovat Kaliforniasta ja Tyynen valtameren rannikolta seuraten etäinen ja vieras puolustusliiton ulottuvuus. Raha ei nyt ratkaise. Raha on saiturien jumala ja ahneiden toivo. – ”Nummus avarorum deus est et spes cupitorum.”

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts