Blogi

Saamelaisten kansallispäivä

  Helmikuun kuudes on saamelaisten kansallispäivä. Helsingin Sanomat (6.2) sivuuttaa sen todeten, kuinka stadi on Suomen suurin saamelaiskylä. Citysaamelaisten kielipesässä puhutaan melkein pelkkää saamea siinä missä Helsingin kaikissa muissakin pienten kielialueiden ahtaissa ja unohdetuissa lähiöiden ghetoissa, Itämeren helmen syleilyssä. Me emme ymmärrä saamelaisen kulttuurin juuria ja heidän oikeuksiaan. Puhumme kyllä omistamme ja teemme saamelaisista pilkallista “nunnuka nunnuka” -viihdettä. Kulttuurien yhteinen sinfonia yhdistää Saamelainen kulttuuri ei ole kuitenkaan kuolemassa ja kieli on palaamassa. Kulkiessani Samuli Paulaharjun…
Read More

Rahaa on vaikka kreikkalaisille jakaa

    Hallitus on henkisesti jo luovuttanut. Rahaa olisi, mutta onko näkymiä? Tässä maan päälehden kahden viimeisen päivän otsikkoja pääkirjoituksina. Ei ne siitä ole paljoa muuttuneet sitten Kataisen hallituksen hajottua pakolaishallitukseksi. Eurooppa oli jo aikoja ajautunut kahteen ääripäähän ja repivä keskustelu välikysymyskeskustelussa Kreikasta paljasti jällen kerran, kuinka Tanskaan vyöryy rahaa ja Kreikan uusi johto etsii sopua kaoottiseen talouteensa. Ei juu vaarinhousut Eurossa ja Ukrainassa kriiseinä yhteistä on sekä historia että tulevaisuus. Kun kriisi jatkuu se…
Read More

Tiede- ja eurousko koetuksella

Viikkolehdessä toimittaja pohtii tiedeuskoa. Hän ei ole aivan varma uskoako rasvakeskustelussa heitä, joille Pohjois-Karjala projekti oli uran komea huippu ja tapa tulla nimekkäiksi vai Valion eläinrasvan puolesta puhuvia tiedeihmisiä. Hän olettaa tieteen olevan samaa uskon asiaa kuin hänen protestanttinen oppinsa. Tieteilijät pyrkivät kaupallisessa maailmassa vakuuttamaan muut totuudellaan eivätkä poikkea siten enää poliitikoista. Kaupallisen median ongelma on sekin juuri tuossa kaupallisuudessa. Ketä siis uskoa? Relatiivinen totuus Tieteen tulokset ovat suhteellisia. Ne kertovat tieteen kehityksestä ja kumotaan…
Read More

Paluu juurille alkamassa

Kun Perussuomalainen liike syntyi, maailmalla alettiin jo aiemmin puhua käsitteestä “juuret”. Neekeriorjista tehtiin kirja, josta kuvattiin komea myös suomalaisia herätellyt sarja, “Roots”. Murray Palmer Haley (Alex Haley) oli lyönyt kirjailijan itsensä läpi hakien oman sukunsa juuria, Kunta Kinten afrikkalaista maailmaa. Hieman aiemmin olin valmistellut väitöskirjaani kysellen Karjalan siirtolaisten elämästä ja lopulta todellisten pakkomuuttajien ankaraa kohtaloa Sompion altaiden alle kotinsa menettäen sekä samalla vieraillen myös Voltan ja Kariban suurilla allasalueilla Afrikassa. Käsite ihmisen juurista, paikkaleimautumisen synnystä…
Read More

Viinikuurna vai tuhkauurna – sinä valitset vaaleissa

  Persu on Mikael Agricolan kielessä “viinikuurna”. Tosin ehkä hieman eri tavalla aikanaan lausuttuna. Tuosta kuurnasta kuullaan vielä, kun alamme itse polkea viinirypäleitämme jalostettavaksi Graalin maljoissa tarjoiltaviksi viineiksi. Toimitus kun on pyhä aivan sen alkuperäisessä merkityksessään. Kaikki kun ei ole “pyhää” vaikka niin nykyisin tahdotaan väittää. Oma sukuni maksoi sen hoitajille veronsa luostarilaitokseen ja osallistui siihen samalla henkensä uhallakin. Kun viedään tuhkatkin pesästä, maa muistuttaa Kreikkaa tai seuraavien vaalien Espanjaa. Ehkä myös Portugalia ja monia…
Read More

Palattiin alkuruutuun

  Kreikan vaalit olivat täystyrmäys eurooppalaiselle tukipolitiikalle. Ne olivat samalla kreikkalainen hätähuuto, joka olisi voitu kuulla myös muilta tukipaketin saaneilta massatyöttömyyden valtiolta, Portugalilta, Italialta, Espanjalta. Ranskalaiset ja saksalaiset pankin olisi kuulut hoitaa toisella tavalla, ei suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Tätä Perussuomalaiset toistivat ja saivat tukea jopa pölhöpopulisteiksi haukuttuina nobelisteilta. Meneteyt vuodet Olemme menettäneet viisi vuotta ja saaneet hallituksemme toimesta aikaan omassa maassamme taloudellisen kaaoksen, massatyöttömyyden ja velat, joita ei kukaan ulkopuolinen maksa. Kun pölhöpopulisteiksi haukutut perussuomalaiset…
Read More

Kohti hybridisotaa ja -vaaleja

  Julkaisin vuonna 2011 vuoden 2010 tapahtumista kootun kirjan nimellä “Hybridiyhteiskunnan kouristelua”. Johdanto on pitkä ja siinä esitellään filosofiaa filosofeille, mutta samalla myös uuden mediayhteiskunnan käsitteitä niitä popularisoiden suomalaisille. Kirjani sosiaalisesta mediasta, sen taloudesta ja strategiasta oli levinnyt jo pari vuotta aiemmin englanninkielisenä kaikkiin merkittäviin yliopistoihimme ja myös Ukrainaan ja Venäjälle. Ei vain Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, Ranskaan ja Saksaan, jossa kirjani julkaistaan ja Google sekä Amatzon levittävät ne maailmalle, myös Afrikkaan ja Aasiaan. Se nousi…
Read More

Missä ovat lokalisaatioehdot kartoiltamme?

Uuden kuntakartan ja soteseikkailun yhteydessä pohdittiin sitä, miten palvelut hoidetaan tulevaisuudessa tai kuinka alue ja sen pinta-ala vaikutta ihmisten identiteettiin ja sen syntyyn, kykyyn ylläpitää tunnetta siitä, että on osa yhteisöä ja jopa päättämässä sen kohtaloista kylissä, kunnissa, kaupunginosissa, luottamustehtävissä ja virkamiehenä, palvelun hankkijana ja sen tuottajana. Vai pohdittiinko sittenkään? Vakava pohdinta alkaa Suomessa aina vaalien kynnyksellä ja hallituksessa ei oikein tiedetä, mistä päätetään ja kuinka alueelliset pilotit kokeiluina toimivat ja olisiko niistä luovuttava jopa…
Read More

Mediakratiasta plutokratiaan

  Raja railona aukeaa, eessä aasia itä, takana länttä ja Eurooppaa, varjele vartija sitä, runoili aikanaan Uuno Kailas. Tänään eletään sitten aikaa, jolloin demokratia, kansanvalta, siirtyi medialle ja keltaisen lehdistön mediakratialle. Gonzo journalistina kirjoittelee sivuraiteille vieviä juttujaan. Kehitys alkoi jo 1970-luvulta ja Veikko Ennalan pakinoista Suomessa. Siitä se siirtyi seuraavan vaiheeseen, jossa ei-sosiaalisen epämedian koirat haukkuivat ja syntyi plutokratia. Valtaa käytti rikkain osa kansakunnista ja köyhät pantiin kyykyyn. Ely -keskuksista sanotaan nyt irti runsas 200…
Read More

Puer aeternus – ikuinen lapsi

Juuri kun pääsin kirjoittamasta, kuinka median uutiset eivät politiikassa yllätä, syntyy kolme uutta mediaoivallusta samana päivänä. Luova tuho nostaa Suomen, kertoo professori Mika Maliranta ja tarkoittaa kapitalismin ytimessä jylläävää epävakautta, ikuista lasta mutta talouden termein. Itävaltalainen Joseph Schumpter tuli tunnetuksi juuri tämän epävakauden ja lapsen (Puer aeternus) kuvaajana, josta myös hyvinvointi kumpuaa. Pelko ja epätietoisuus, ikuinen lapsi, on aina innovaatioiden ja samalla luovuuden kasvun taustalla, tahdoimme tai emme. Älä rakenna patoja Kun vanha ja tehoton…
Read More