Uncategorized

Mitä ovat taiteen klusterit, kysytään tänään ja olen vastannut tähän mahdollisiman suppeasti ja manifestini tapaan sen muutamaan kohtaan jäsentäen. Pidempi tapa vastata vaatisi oman kirjansa, joka valaisisi ilmiötä myös kulttuurien ja sosiaalisen pääoman sekä narration monin keinoin. Kirjoittaminen ja kirja on näistä kömpelöin, jolloin taide yhdistettynä vaikkapa elokuvan keinoihin on paljon rikkaampi tapa kertoa myös klusteritaiteen oman aikamme ilmiöistä. Ei vähiten eri medioittemme käyttämänä tapana päivittäisessä ja reaaliaikaisessa tiedottamisessa, usein vielä piilotajuntaisessa. Lainaan jälleen tekstiäni…

Huomenna on kuvataiteille pyhitetty päivämme myös kansallisesti. Se on hyvin nuori päivä juhliaksemmme. Helene Schjerbeck syntyi silloin ja hän on oikein sopiva henkilö myös juhlinnan kohteena silloin, kun taide sellaista edellyttää ja ilmiö on kansallinen, suomalainen. Meillä on lukuisia kansallisesti ja kansainvälisestikin arvostettuja kuvataiteilijoita, mutta myös arkkitehteja, joita voimme juhlia samaan aikaan, siinä missä kuvanveistäjiä ja Hämeessä etenkin lasitaidettamme. Itse olen intohimoinen juuri lasitaiteen kerääjänä. Se on samalla osa omaa klusteritaidettani. Lasi on poikkeuksellisen moni-ilmeinen…

70-vuotiaan muistoja vanhemmistaan Luin juuri isäni kirjoittamia muistelmia alkaen hänen vanhemmistaan ja edeten kyläyhteisön syntyyn ja sen seurantaan sekä hyvin yksityiskohtaisiin kuvauksiin juuri sotaa edeltäneistä hetkistä ja sisarusten kohtaloista molemmin puoli sotaa eläen. Samalla hän kuvaa sodan alun nuorten miesten kokemukset mielestäni paremmin kuin sotakirjailijana tunnetut ja siitä leipänsä saaneet ammattilaiset. Isäni tapa kuvata yksittäisiä työsuoritteita ja niihin liittyvää teknologiaa, esimerkkinä puiden uitto vähävetisessä joessa tai purossa, on jopa Kalle Päätalon vastaavan taidon ohittavaa neroutta.…

Muistelmien tiivistetty pohdinta on nyt saapunut 2000-luvun alkuun ja tämän ensimmäisen milleniaalisen vuosikymmenen merkitystä ei voi liioitella. Omat ratkaisut, niin kansalliset kuin globaalit tapahtumat tukivat silloin toisiaan. Näitä olivat etenkin matkani, poistuen hetkeksi yliopistoistamme, Laatokan-Karjalan kautta Kanta-Hämeeseen ja nykyisen Luken palveluun, agropolis strategian (Agropolis strategy) syntyminen ja leviäminen Euroopan ohella Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan, Aasiaan ja Yhdysvaltoihin sekä "Europena rivers network" -ohjelman kokoaminen palvelivat samaan aikaan yhtäällä liittymistämme Euroopan unioniin, että paikallisia seutukuntien omia pyrkimyksiä.  Samalla ne…

Suuren taitekohdan vuosikymmen 1990. Kun kirjani 2000-luvun alusta kertoivat hybridiyhteiskunnasta ja sen kouristelusta sekä mediayhteiskunnan kriisistä, niiden taustat oli rakenneltu pääosin 1990-luvun aikana. Se että viimeisin vuosikymmenemme on kuvattu jo kirjani kannessa menetettynä vuosikymmenenä, saa sekin juurensa 1990-luvun tapahtumistamme. 1990-luku oli aiemmin murrokseen ajautuneen globaalin maailman taitekohta, jonka juuret olivat toki traagisissa tapahtumissa alkaen jo kirjaamastani 1950-luvun kokemuksistani lapsena rinnan sotiemme aikaan syntyneiden lasten ja heidän vanhempiensa kanssa eläen. Nyt näistä kirjoittaen yhden aikakauden luonnehdinta…

Se mitä tapahtui 1970-luvulla on suoraa jatkoa niille hedelmille, joita kansakunta poimi seuraavan vuosikymmenen aikana. Omalla kohdalla se oli tapa siirtyä uuteen vaiheeseen, jossa tutuksi tulivat valmistelut EU:n jäsenyyteen ja seuraten loppukaudesta tapahtumia Brysselistä siirtyen hetkeksi myös itärajallaemme Keski-Karjalaan Kiteen talousalueelle ja asuen rajan tuntumassa Tohmajärvellä. Raja oli isäni sulkenut ennen poistumistaan vanhempana konstaapelina ja minulle tuli tilaisuus olla sitä avaamassa. Palata sukuni juurille Valamon luostarin rappiota kauhistellen. Saarelta löytyi vain pieni posti ja pari…

Kasvun ja uusiutumisen 1970-luku Tunnen olevani ensisijaisesti 1970-luvun lapsi. Tuo vuosikymmen loi perustan omalle perheelleni, opiskelulle useammassa yliopistossa sekä poikki- ja monitieteisen valinnan osana luovaa, innovaatiopolitiikalle sekä ympäristölle omistettua ”cluster art ja art of clusters” maailmankuvaani. Kuulun 1970-lukulaisiin enkä voi hyväksyä sitä väitettä, jonka mukaan kulttuuriimme ei kuulunut tuolloin muuta merkittävää kuin Lasse Virenin mitalit ja Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia, väritelevisio sekä simmarit, sammarit, kummarit ja pipo. Näin kokivat vain 1940-luvulla syntyneet. Juuri 1970-luku oli…

Suurten ikäluokkien varjossa syntyneet 1950-luvun lapset kokivat 1960-luvun kokonaan eri tavalla kuin 1940-luvun kapinalliset. Oli täysi syy kuvata heitä unohdetuksi sukupolveksi. Me elimme siinä varjossa jonka sotasukupolven nuoret meille jättivät elääksemme. Se varjo oli synkkä ja peitti alleen etenkin Suomessa syntyen sotien varjossa eläneiden suurten ikäluokkien traumat ja epigeneettiset ilmiöt. Niitä ei korjattu oman aikamme lääkkeillä ja terapiahoidolla. Omalla kohdalla 1960-luku on kuvattu yhdellä sanalla - työllä. Me opimme maaseudulla työkulttuurin ja etenimme kohti uusia…

Sain onnittelukortin merkkinä vuosipäivän lähestymisestä. Täytän heinäkuun helteillä ja suomalaisen kuvataiteen päivänä 70 -vuotta. Kun on kirjoittanut manifestin "Cluster art and Art of Clusters" ja nyt samannimisen muistelmateoksen runsaasti se samalla kuvittaen, tuo päivä on kuin nyrkki silmään. Samalla on syytä palauttaa mieliin muillekin, mitä näiden seitsemän vuosikymmenen aikana on oikein tapahtunut. Ei nyt enää päivä päivältä, kuten esseitä ja blogeja kirjoittaen, Juhani Ahon tapaan lastuja veistellen ja vuosikirjoja niistä kooten, vaan yleisemmällä tasolla. Millainen…

Liki luetuin blogini eilen etenkin Helsingissä oli kertomus (narratio) takavuosien viisuhäpeästämme ja sen saamasta voitosta kiitos lappilaisten hard rock taitajien. Tämä sama menestys liki toistettiin myöhemmin oululaisena ihmeenä liki sukupolvi myöhemmin. Tällöinkin menestyksen avaimet olivat "hard rock" kansan sielusta kumpuava kerrontamme ja sosiaalinen pääoma. Siis se, jolla Oulu hankki itsellen myös vuoden 2026 Euroopan kulttuurikaupungin komean imagon. Vai olisiko taustalla ehkä muutakin sellaista tarinaa, jonka voima piilee kulttuurisena aiemmin kirjoittamassani kollektiivisessa identiteetissä, jonka sydän sykkii…