Virkamiehiäkö liikkaa?
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaatii kovia toimia Suomen valtiontalouden kohentamiseksi. Valtion ja kuntien virkamiesten määrää pitää Sipilän mukaan vähentää kymmenillätuhansilla.
– Yksityinen sektori ei voi elättää näin suurta julkista puolta. Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on noussut 58 prosenttiin. Valtiolla ja kunnilla on töissä yhteensä 530 000 suomalaista, keskustan puheenjohtaja korosti Yrittäjät.fi:n haastattelussa lauantaina.
Sipilän mukaan kymmeniätuhansia virkamiehiä ei tarvitse irtisanoa. Suuri osa vähennyksistä voidaan hoitaa eläköitymisen kautta.
Keskustan luotsin mielestä verohallinto on jo näyttänyt hyvää esimerkkiä.
– Siellä on digitalisoinnin ansiosta henkilöstön määrä vähentynyt ja palvelu parantunut. Nyt meillä on mahdollisuus tehdä sama koko julkisella sektorilla.
Lainaus oululaista Kalevaa lukien, ja Sipilä jos kuka on oululainen ja tuntee laestadiolaisena myös Euroopan kulttuurikaupungin historian, kaupungintalon komean rakennuksen synnyn aikanaan tervaporvareitten kapakkana.
Oulu syntyi savolaisten tervaporvareitten siirtyessä Kainuunjokea Oulujärveltä tai Kainuun mereltä kohti Ruotsin kuninkaan heille osoittamaa määränpäätään. Ruotsin itäinen maakunta oli pohjoisesta liki tyhjiö ja kuningas tunsi savolaiset liikkuvaiseksi kaskenpolttajien kulttuuriksi. Hän oli valtiomies mutta samalla myös haistoi talouden ja kulttuurin yhteiset arvot sekä tunsi maansa vähäväkiset seudut kuin omat taskunsa. Tervaa taas tuon ajan laivat tarvitsivat jatkossakin. Miksi ei siis myös tervaporvareitakin pohjoisen Skandinavian pääkaupunkiin Ouluun?
Alkoi asutustoiminta, jossa tuleva Euroopan kulttuuripääkaupunki sai kasvusysäyksiä ymmärtäen myös sotien aikana itse rakentaa Oulujoen Merikosken voimalan. Pohjoisempana maan suurin joki, Kemijoki ja etelämpänä Iijoki, joutuivat valtion pohjattoman kirstun täyttäjiksi.
Tähän vaadittiin ensin Enso Gutzeitin ja muiden metsää selluksi keittävien rakentamaa yhteistä voimayhtiötä Pohjolan Voimaa ja sen rinnalle vasemmiston vaatimaa omaa jokien rakentajaa, Kemijoki osakeyhtiötämme.
Suomen Kuvalehti kertoi nostalgisesti, kuinka villiä Lappia ja sen luontoa kesytetään viisaan ihmisen koneilla ja voimin. Saamelainen villi poromies joutui hänkin hakemaan paikkansa yhä kauempaa Jäämeren rannoilta. Pilailu ja pilkkaaminen jatku aina 2000-luvulle saakka. Pirkka-Pekka Petelius pyysi myöhemmin anteeksi ikävää käyttäytymistään Helsingin herroja ja kansaa naurattaen. Näin kauan se saattoi jatkua ja taitaa jatkua vieläkin, mutta stand up -koomikoksi piiloutuen.
Vasemmiston ja oikeiston omistamat voimayhtiöt kävivät näyttävimmät taistonsa Kuusamon koskista ja se, joka ensin sai puolet omistukseensa, saattoi pakkolunastaa loput. Sotien aikaan Kemijoen koskiosuuksia ostettiin naisilta miesten taistellessa rintamalla. Ilmiö muistutti Gogolin kuolleitten sielujen ostoa ja kauppaa, josta osallisiksi halusivat kaikki Helsingin herrat ja bulvaaneina pyöri eurooppalaisia Lapin ystäviä. Myös Urho Kekkosen väitettiin olleen mukana torpan poikana Pielaveden kunnasta Ylä-Savosta.
Elettiin suomalaisen kolonialismin ruminta aikaa. Sille saatiin piste Iin päälle vasta karvalakkilähetystöjen aikaan ja Lapin miesten asettuessa taloksi helsinkiläisiin virastoihimme. Kekkosen oli hänenkin puututtavat asiaan Euroopan medioitten kertoessa Suomen oudosta ilmiöstä. Lappi ja sen luonnonvarat löydettiin, mutta Eurooppa pysyi vieraana osavaltioineen. Ja Suomi kaukaisena erämaana ja Lappi saamelaisineen eksoottisena Jäämeren helmenä, josta oli tulossa uusin jäsen eurooppalaisten valtioitten yhteisöön. Kolonialismin mestari tiesi mitä se merkitsi heille jatkossa. Petsamon kuninkaan kartano oli tuttua ja lapsuudesta runoja lausuen. Hämeessä kartanot ovat nyt vaikeasti ylläpidettäviä. Brittien linnat lordeineen on restauroitu muovisilla takoilla.
Kirjoitin liki päivittäin, Suomen pohtiessa liittymistään unioniin, mistä on kyse karttoja esitellen. Sekä regionaalisia että spatiaalisia. Maantiede oli suomalaisille vaikea asia siinä missä historiakin. Saati uusi tuleva aika, jossa kartat muuttuvat digiajan ilmiöiksi ja ovat monelle vain mentaalisia kokemuksia.
Jopa Suomen maantieto kuntineen oli vierasta, saati Eurooppa, joka ei ollutkaan valtioitten Eurooppa vaan ALUEITTEN Eurooppa osavaltioineen. Niinpä maantiede tieteenä oli esiteltävä kiertoteitse ja käyttäen apuna television viihdettä. Ihmisen spatiaaliset alueet ja juuret oli esiteltävä neekeriorjien tarinasta kertovaa kirjaa ja televisiosarjaa hyödyntäen. Regionaalinen ja spatiaalinen, mentaalinen alue, oli tuotava koteihimme viihteen narratiota käyttäen Kunta Kinten maailmasta ja juurista kertoen.
Suomalaiset alkoivat kiinnostua näin myös omista juuristaan ja maantiede tieteenäkin alkoi tulla samalla tutuksi muutenkin kuin karttoja silmäillen suunnistaen kompassin kanssa Jukolan viestissä.
Kunta Kinte (tai Kunta Kante / Kunte Kante, orjana Toby) (noin 1750 Jufferee, Gambia – 1822 Virginia, Yhdysvallat) oli Gambiasta kotoisin oleva orja.
Kunta oli ilmeisesti 5. heinäkuuta 1767 Gambiasta lähteneestä Lord Ligonier -nimisessä orjia kuljettaneessa aluksessa, joka saapui Marylandin Annapolisiin 29. syyskuuta. Sieltä hänet myytiin orjaksi Virginiaan.
Pakoyrityksen seurauksena hänen oikea jalkateränsä katkaistiin.
Televisiosarja Juuret perustuu löyhästi Alex Haleyn samannimiseen kirjaan Kuntan tarinasta, lainaten Wikipediaa.
Televisiosarjan avustamana aikatiede historiana osattiin nyt ensimmäisen kerran yhdistää horisontaaliseen myös Suomessa maantieteeseen. Kunta Kinte ja hänen kertomuksensa Hollywood maailman eväinä sai aikaan väitöskirjani muuttumisen kiinnostukseksi omista juurista, omista sukulaisistakin. Geenit ja sosiaalinen pääoma ja muisti alkoivat toimia, joskin hitaasti.
Lähetin kirjeen Alex Hailen perikunnalle kirjasta, joka oli väitöskirjaani monin verroin parempi elokuvana. Seuraava väitöskirja oli jo laadittava tavalla, jossa mukana oli koko ajan globaali maailma ja sen reaaliaikainen talous sekä digiajan mediamme. Sosiaalisen median talous ja strategia, hybridiyhteiskunnan synty sekä poikki- ja monitieteinen ja -taiteinen oli saatava mukaan siihen mediavirtaan, jossa avainkäsitteitä olivat ekologia ja innovaatiot sekä valon sytyttäjät, eivät vain valossa työskennelleet.
Apuna tarvittiin jälleen Yhdysvaltain tapaa tuottaa teknologiaa, maailman rikkaimman miehen kiinnostusta juuristamme ennen kielemme syntyä. Oli palattava taas juurilleen ja Microsoftin omistaneen miljardöörin tapaan kiinnostua Afrikasta, lapsista, Australian aboriginaalien tavasta tehdä taidetta ja musiikkia osana kommunikointia.
Syntyi agropolis strategia ja siitä kiinnostuneet jalostaen se japanilaisten teknopolis strategiasta sekä myöhemmin klusteritaide ja taiteen klusterit. Kun tämän kertoo forssalaiselle toimittajalla, hän oivaltaa sen heti. Miksi ei sitten innovaatioaallon kärjessä toimivat nerot globaalin maailman valojen sytyttäjinämme? Ei vain tässä valossa myöhemmin työskennellen.
Palaan kirjoitukseni alkuun ja entiset pääministerimme epäilyyn, kuinka meille on kymmeniätuhansia virkamiehiä liikkaa. Varmaan meillä on liikkaa myös eläkeläisiä ja jonkun mielestä lapsiakin. Tämän pohtiminen on toissijainen insinööri Sipilän oivalluksista.
Sen sijaan voidaan kysyä, onko meillä menneiden vuosien taakkana sellaista perintöä, jonka purkaminen tai edes siitä puhuminen on kiellettyä? Virkamiesten määrä julkisella sektorilla on vain seurausta sellaisesta, jota olisi tullut purkaa jo paljon ennen Sipilän ilmestymistä insinöörinä poliitikkojemme harmaaseen massaan odottamaan omaa herrahissiään.
Hänen oma uransahan on osa tätä samaa myös yksityiselle sektorille levinnyttä tapaa rikastua yrittäjänä ottamatta itse minkäänlaista taloudellista riskiä. Sipilän omat juuret pohjoisessa olivat sitä sosiaalista pääomaamme, jonka tuloksena syntyi yhteinen velkataakkamme myös yksityiselle puolelle, ei vain virkamieskoneistoon ja kuntien sekä valtion hallintoon.
Oulussa ja Turussa yliopistoja vertaillen ja kuntiemme toimintaa tutkien ne muistuttivat ns. alueiden Euroopan elämää, jossa kyse ei ole valtioista, vaan kokonaan muusta. EU jäsenyytemme alkaessa varoitin yhtenään karttoja esitellen, miten Eurooppa ei ole valtioiden Eurooppa vaan ALUEIDEN Eurooppa.
Ja tämä alueiden Eurooppa on taloudeltaan kokonaan muuta kuin valtioiden ja EU:n Eurooppa. Nyt ne vain toimivat rinnakkain ja se on kallista ylläpidettävää verovaroilla eläen. Liian monta käenpoikaa ruokittavaksi.
Korona-aikana nämä käenpojat kun syövät kaikki mahdolliset rahastot, jolloin valtavat kansallisten valtioiden velat syntyvät näistä käenpoikien ruokkimiseen vaadittavasta rahasta. Kunta Kinte kun itsenäistyi hänkin osaksi tätä kulttuuria, eikä brittiläinen imperiumi, muista puhumattakaan, voinut elää enää liki ilmaisen työvoiman avulla vaurastuen.