Primus inter pares – Ensimmäinen vertaistensa joukossa
12.11. 2023
Isänpäivästä on tullut kohdallani tapa vierailla sukumme ja etenkin sukunimemme juurilla luostarilaitoksen suojissa. Tämä perinne jatkuu nyt julkaisemalla kirjani saksalaisessa ikivanhassa kaupungissa, jonka juuret ovat luostarilaitoksen raunioilla. Heillä on tapana juhlistaa syntymäänsä heinäkuun kymmenes päivä eli samalla myös oman syntymäni aikoihin. Sellainen imartelee minua, olkoonkin etten tahdo ehtiä juuri tuolloin kirjojeni painopaikalle juhlistamaan myös luostarilaitoksen historiaa. Hyödyllisen taiteen puolesta. – ”Pro arte utili.” Lainaten näin taideteollisen korkeakoulun tunnuslausetta.
Sen sijaan omat luostarilaitoksemme ovat olleet useinkin käyntini kohteina ja etenkin lähempänä heinäkuuta kuin isänpäivää. Olen näistä kirjoittanut väsyksiin saakka, jolloin jätän sukunimeni ja takavuosien verottajan lampuoteineen nyt rauhaan sekä keskityn tänään toipumaan maailman maineeseen kohonneen presidenttimme Martti Ahtisaaren muisteloista lähemmäs isänä olemisen tematiikkaan. Se kun on aiheena globaalina kiinnostava ja poikkitieteinen prosessi. Vai onko jotain tiedettä, joka ei tavalla tai toisella sivua aihetta isyys ja syntymä? Alkaen ”Isä meidän rukouksestamme” ja jumaluudesta osana kulttuurejamme sekä edeten sen arkipäiväisempään käyttöön. Alttarin ja kotilieden puolesta tai väliltä kirjoittaen. – ”Pro aris et focis.” (Cicero, Horatius, Sallustius). Oman aikamme isän ja samalla miehen arkeen myös lastensa kasvattajana, talouden ylläpitäjänä, joka paikan höylänä sekä sosiaalisena otuksenakin. Viihdetaiteilijana.
Isänpäivä on aivan liian laaja aihe käsiteltäväksi, jolloin ohitettakoon se, sekä lainaten tekstiäni tältä päivältä, mutta mielestäni kiinnostavampaan aikaan osuen. Hetkeen, jolloin elimme pohtien omalle ajallemme paljon arkisempia aiheita, sekä lähtemättä halailemaan koko globaalin maailman ja maailmankaikkeuden isällistä olemustamme. Juhlapuheita pitäen ja leipää sekä sirkushuveja järjestäen. ”Panegyricus” – ”Panem et circenses.”
Niinpä palaan jälleen vuoteen 2011, jo 1970-luvulla syntyneen kirjani ”Arctic Babylon I” ennusteiden suurten tapahtumien syntyvuoteen, jolloin samaan aikaan olin juuri saanut painosta kirjani sosiaalisen median muuttuvasta paradigmasta sekä toisen uuden mediayhteiskunnan innovatiivisista uudistuksistamme. Työn alla olivat puolestaan luetuimmat kirjani, edellinen sosiaalisen median taloudesta ja strategiasta sekä jälkimmäinen hybridiyhteiskunnan kouristelusta. Ne olivat tuolloin kirjoittaen ensimmäisiä vertaistensa joukossa. – ”Primus inter pares.” Olkoonkin, että ennusteet niille oli laadittu jo 1970-luvulla. Jos isä Paavi:”Papa”, olisi sen tehnyt, nämä nyt meitä riivaavat onnettomuudet olisi voitu välttää. Nyt rauha hankitaan isiemme työnä vain sodan avulla. – ”Paritus pax bello.”
Täytin tuolloin vuonna 2011 täydet 60 vuotta ja yksi noista kirjoista muuttui samalla juhlakirjakseni. Se on luonnollisesti englanninkielinen lyhyine suomenkielisine tiivistelmineen. Monet oman aikamme jo arkiset käsitteet syntyivät tuolloin ja minut on mainittu niiden isänä. Tuossa merkityksessä käsite isästä on epämääräinen. Lapsesta kun voi kasvaa melkein mitä tahansa. Kulttuuri ja kasvattajat kun käsittelevät näitä lapsia kaltoin. Aikamme kun on suosinut uusien käsitteiden syntyä, mutta samalla myös niiden kuvaamista kenen tahansa ymmärrettävällä tavalla ja kasvattaen lapsia hyvinkin vapaana sekä vailla koulutusta. Usein tuskallista tietä pitkin. – ”Per viam dolorosam.” Aika on muuttunut uudeksi mutta askel on samanlainen. – ”Pari passu.” Tähän puuttui myös opettajakoulutuksen hankkinut presidenttimme Martti Ahtisaari.
Tällaisen isyyden kohdalla onnistuminen on erityisen epävarmaa, eikä myöhemmin kasvava lapsi aina ole oikein omani näköinen, saati kirjojeni sisällä pysynyt hento ja vaipan vaihtoon valmis yöllinen valvottaja. Etenkin aasialaisten tapa nousta varhain aamuisin piti minua tuolloin hereillä yökaudet. Aivan kaikkia syntyvää en oikein omakseni myöntänyt. Oli isisyystestin tulos sitten mikä tahansa. Osalla lapsistani oli erittäin tulinen luonne. – ”Perfervidum ingenium.” Ei jäänyt keskustelulle tilaa. – ”Parlatorium.”
Pidin vuoden tauon ja palasin myöhemmin taas koneen äärelle, mutta nyt jo vapaana kirjailijana sekä hyvästellen liki helvetiksi muuttuneen hämäläisen psykososiaalisen työympäristön kouristelun globaalin maailman ahdistaessa kirjoittamaan kirjani tuhannen ja yhden vuoden tarinoistamme sekä enteistä ja utopioista, dystopioistamme. Tällainen vuosi oli terapeuttisesti tarpeellinen. Oli palattava isän roolista eksyksissä takaisin valoisampaan maailmaan oikeiden teiden kautta. – ”Per vias rectas.” Kukaan ei kestäisi toista samanlaista häpäisyä ja kiusaamiskulttuuria, paljon sitä kuvatenkin: ”Parem non fert”. Sukulaisenmurhaajaa – vanhemmanmurhaajaa. – ”Parricida” – ”Parenticida.” Tässäkin presidentti Martti Ahtisaari evakkona oli oppinut paljon omasta maastaan, sodistamme, veljessodista alkaen.
Syntyivät kirjat mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikasta. Norjalaisesta tragediasta illuusiotalouteen ja stagnaatioon sekä arabikeväästä Japanin tsunamiin ja jytkyvaaleihimme. Noiden kirjojen isäksi tunnustaudun tänäänkin ja niiden jälkeen liki kolmenkymmenen viimeisimmän siittäjäksi. Tosin pari viimeisimmän kohdalla nyt jo robotiikan sekä tekoälyn avulla kuvittajia maailmalta hakien ja siten isyyteni on vain puolittaista. Parhaatkaan kuvataiteilijat eivät kuitenkaan aina sovi oman aikamme kirjojen kuvittajina lastemme vanhemmiksi. Niin on vaativaksi muuttunut hybridiyhteiskunnan kouristelu ja sen suhde algoritmien elämään. Tätä harmitellen en halua haaskata ruokahaluani. – ”Perdere nolo famen.” (Martialis).
13.11.2011 – 12.11.2023
Isänpäivä tuli Suomen vähän salaa 1970-luvun alussa. Almanakkaan merkittiin silloin marraskuun toiselle sunnuntaille muiden Pohjoismaiden tapaan isäinpäivä. Meillä almanakka on annettu Helsingin yliopiston hoidettavaksi ja nyt siitä ei yliopistolle kerrottu. Näin päivä poistettiin sieltä myöhemmin. Näin isänpäivä käynnistyi odotetusti Suomessa tuskallista tietä pitkin. – ”Per viam dolorosam.” Jo toistamiseen.
Kulttuurisesti kirjava päivä
Isänpäivä palasi virallisesti yliopiston siunaamana takaisin almanakkaamme vuonna 1987. Toki päivää oli vietetty meillä ruotsalaisten kauppiaitten toimesta jo 1950-luvun puolella ja Yhdysvalloista oletettavasti tänne siirtyneenä. Siellä päivä tosin on kesäkuussa vietettävä, kuten pääosassa globaalia maailmaa. Meillä oli jo suviaikaan ruuhkaa vapusta, toukokuun toisesta sunnuntaista ja äitienpäivästä alkaen sekä jatkuen juhannukseen. Uutta hukkumistapahtumien rypästä ei heinäkuulle isille kaivattu. Epäiltiin isien olevan yhä useammin viinin vaikutuksen alaisia. – Per vinum.”
Isänpäivä ei ole vakiintunut tietyksi päiväksi maailmalla, mutta kaikkialla sitä silti vietetään ja sen menot ovat kirjavat syntytavasta sekä viettopaikan mukaan muuttuen. Siinä on samoja kulttuurisia eroja kuin euroalueen tai eurooppalaisen yhteisön synnyssä ylipäätään. Ei olla oikein yksimielisiä, säännöt ovat kirjavia ja kaikki eivät niitä joko tunne, tunnusta tai ovat halukkaita niistä tinkimään. Tutuksi politiikan kieleen on tullut käsite EVVK, ei voisi vähemmän kiinnostaa. Näin isänpäivää alettiin viettää liki omalla vastuulla. – ”Periculo suo.” Suo kuokka ja Jussi oli suomalaisille tuttu. Parthialaisia aikoja vain petollisempi. – ”Parthis mendacior.” (Horatius). Pelkkä kärsimysnäytelmä. – ”Passio.” Isänmaan isä: ”Pater patriae” myönsi siinä isälleen tehneensä syntiä. – ”Pater, peccavi.”
Joku ministereistämme käytti sitä Suomen Kuvalehden kertomana (SK 45) tyyliin “Voi vittu mitä paskaa! Ei voisi vähempää kiinnostaa” Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa laadittaessa siellä iltajuhlan buffetlistaa, käyttäen “skandinaaviskaa “, suomalaista konferenssiruotsia. Samalla lehti (SK 45) kirjoittaa, kuinka “Armo söi moraalin kapitalismista” ja pääkirjoituksessaan eurosekoilustamme otsikkoa “Rappion tie”. On ymmärrettävää, että ulkoasioistamme vastaavilla ministereillä, maan isillä, on muutakin, ja tärkeämpää euroalueen ytimessä, kuin takavuosien neuvoston buffetlistat. Ilta päättyi väkivallan kautta – ”Per vimi.”
Jumaluus ja shamanismi
Miehiseen kulttuuriin ei kuulu samanlainen tradition ylläpito ja kuri kuin mitä äideillä on omana päivänään, buffetlistat. Miehet ovat enemmän metsästäjiä ja luolan pito kunnossa riitti heille. Yhteisön ja perheen ylläpito on jäänyt feminiiniseksi vähän kaikkialla globaalissa maailmassamme. Ei vähiten Etelä-Euroopan matriarkaalisessa katolisessa kulttuurissa. Siellä isän päivän vietto on vielä ongelmallisempi, niin ajan ja paikan haussa, kuin meillä. Isään ja isyyteen ei liity madonnamaista elämää, palvontaa ja kotihengettärenä hakemista. Kristus syntyi hänkin isättömänä, Jumalan poikana. Tuo tie vei kärsimysten kautta tähtiin. – ”Per aspera ad astra.”.
Miehinen jumaluus on toinen kulttuurinen ongelma saada aikaan yhteistä tapaa viettää luomakunnan kruunun sellaista päivää, joka täyttäisi kaikkien toiveet ja vaatimukset. Joulun läheisyys tuo kristityille mieleen sekä Isän, Pojan että samalla Pyhän Hengen. Isä meidän rukouksessamme isä on asettunut abstraktiin paikkaan sielussamme ja siellä se oli myös palvoessamme herooista Ilmarista, jonka paikka oli jossain Pohjantähden suunnalla. Mukaan tuli myös kuolemansynnit, perisynti miehen kokemana. – ”Peccata mortalia.” – ”Peccatum originale.” Luostarilaitoksen vuosisataisena lampuoitina uskon tuntevani mistä kirjoitan. Mitä nämä miehet luostarilaitokseen sulkeutuneena siellä tekevät. Tuomas Kemppiläistä lainaten: ”Pater sancte, sic transit gloria mundi.” ”Pyhä isä, niin katoaa mainen kunnia.”
Myöhemmin Ukko Ylijumala kavensi valtaa kaappaamalla itselleen toisen lautasen paikan, sähköiset ukkosmyrskyt. Nyt lautanen on palautettu takaisin Ilmarisen käyttöön ja parlamentarismia palvellen. Joku epäilee siihen liittyvän juonittelua ja salaliiton. Perustuslain muuttaminen mukaillen tulevia vaaleja on miehistä puuhaa ja isien työtä nyt äitien kanssa siitä sopien. Näin isänpäivän hohde koki taas uuden kolhun ja euroalueesta alkoi tulla vapaaehtoinen liitto, josta voi myös erota. Äidit pakkasivat tavaransa ja lapset mukaansa. Rauha maapallolla järkkyi. – ”Pax orbis terrarum.” Taas me jouduimme mieron tielle ja Pietarin perintömaalle. – ”Patrimonium Petri.”
Sukupuolineutraali isä
Isän paikka on, taas kerran, muuttumassa postmodernissa yhteiskunnassamme ja sen sukupulineutraalissa elämässä entistäkin epämääräisemmäksi. Samalla kun naisen asema ja äitiys näyttäisi vahvistuvan, miehen ja isän asema on entisestäänkin horjumassa. Kännykkäisät ja kotipinnarina uraansa rakentavat vanhemmat eivät oikein löydä paikkaansa isänä. Syntyy ongelmia pohdittaessa, millaista traditiota tuohon päivään voisi liittää, kun samalla perheet ja yhteisöllisyys ovat nekin rapautumassa ja kovin kirjavia. Isänä olemisen identiteetti on kadoksissa. Suomessa se katosi jo pitkien sotavuosien aikana. Miehet alkoivat jopa viihtyä korsuissaan. – ”Isänmaa on siellä missä on hyvä olla.” – ”Patria est ubicumque est bene.” (Pacuvius). Yöllinen pelko: ”Pavor nocturnus”, muuttui ikuiseksi rauhaksi: ”Pax aeterna.” Se tuo mieleeni vaikeasti sodassa haavoittuneen kummisetäni ja nyt presidentti Ahtisaaren.
Presidentinvaaleissa on yleensä valittu maan isää, mutta nyt vallassa on maan äiti ja niin myös vanhat traditiot vallasta ja sen käytöstä miehisenä ja isään liittyvänä ovat katomassa siinä missä aiemmin kuvattu shamanismi. Tieteen teossa valtaosa on naisia ja niin alkaa olla myös kirkkovallan kohdalla ja vanhastaan näin on ollut hoitajien sekä opettajien ammateissa. Kuntien virat ovat liki naisten “miehittämiä” ja kuntapuolueet ovat nekin naisvaltaisia. Isän valta: ”Patria potestas” ja Pietarin perintömaa: ”Patrimonium Petri”, ovat kuin kuolemansynnistä kirjoittaisit: ”Peccata mortalia.”
Korporatiivisen kunnan, naisten hoitaman, ja valtion on vaikea toimia ottamatta huomioon sukupuoliroolien merkitystä tai asemaa muuttuvassa maailmassa ja nyt jo rapautuvassa globaalissa markkinataloudessa, kapitalismissa. Kaikki vanhat ismit, kapitalismi, sosialismi, liberalismi, korporativismi, ovat kriisissä. Niin myös sukupuoli ja sen käyttö uudessa uljaassa maassamme. Enää ei voi Yhdysvalloissa puhua isistä ja valituista (senaattoreista) – ”Patres conscripti.” Isänvalta on menneen talven lumia. – ”Patria potestas.” Vain joitakin urheilijoita näkee paenneena Pelionin Oylmpoksen päälle: ”Pelion imposuisse Oylmpo.” Lätkäjätkiä heittelemässä koripalloa.
Kirjasuositukset isänpäivälle
Isänpäivästä Wikipediassa on vain muutama rivi, ja siellä kerrotaan, kuinka päivän perinteisiin kuuluu käydä vierailemassa isien luona, viedä joku lahja, ainakin niiden vanhimpien, vielä elossa olevien. Voi olla, että aikanaan päivä muuttuukin vainajien päivän yhteyteen, jos samalla kaupallinen traditio ja kapitalismi kokee pysyviä kolhuja. Ei ole oikein mitä hankkia, saati kenelle, sukupuolettomalle, ennen joulun kulutushuumaa ja hurmosta, paniikkia. Mitä tarkoittaakaan käsite ”Pater patrie” – Isänmaan isä. ” Raha ei ehkä olekaan kaikkien asioiden ainoa ohjaaja. Publius Syrus on ehkä tänään väärässä: ”Pecunia unum regiment est rerum omnium.” (Publius Syrus).
Vielä tänään suosittelen isänpäivänkirjoiksi edellisessä mystisen 11.11. 11. päivän jo luettelemieni Kurt Vonnegutin ja venäläisten kertojien rinnalle, joista Dostojevskia pidän nyt sopivimpana valintana hänen humaanin ihmisnäkemyksensä vuoksi, uusien naiskirjailijoittemme sotakuvauksien rinnalle. Finlandia ehdokkain heitä on useampia ja aiemmin “ketustuspäivää” kuvatessani esittelin jo lappialaisen nuoren Katja Ketun. Samalla isänpäivänä tutuksi tulee myös kätilönä toimiminen. Rauhakin hankitaan sodan avulla. – ”Paritur pax bello.” Oletko ikinä ajatellut?
Isä ja isänpäivä
ChatGPT – Robotiikan ja tekoälyn tapa kuvata isyys ja isänpäivä on koruton:
Isänpäivä on juhlapäivä, jolloin kunnioitetaan isyyttä ja isien roolia perheissä. Päivää vietetään eri puolilla maailmaa eri aikoina, mutta monissa maissa isänpäivä on marraskuun toisena tai kolmantena sunnuntaina. Isänpäivä on vastine äitienpäivälle, joka on omistettu äideille.
Isänpäivän juhlinta vaihtelee maittain, mutta monet perheet osoittavat arvostustaan isille lahjojen, korttien, aterioiden tai muiden huomionosoitusten kautta. Lapset voivat tehdä koulussa tai päiväkodissa askarteluja ja kortteja isilleen. Monet ihmiset myös käyttävät tilaisuutta viettää aikaa yhdessä perheensä kanssa.
Isänpäivä on hyvä mahdollisuus osoittaa kiitollisuutta ja rakkautta isille sekä muille miehille, jotka ovat toimineet isähahmoina. Juhlapäivä on usein tilaisuus vahvistaa perhesiteitä ja muistuttaa isien tärkeydestä perheiden hyvinvoinnissa.
Oikein hyvää isänpäivää suomalaisille isille ja isoisille.
Muista tehdyt sopimukset – ”Pacta conventa.” Joista tärkein on: ”Pactum tacitum.” – Äänetön sopimus. Sekä luonnollisesti perisyntisi: ”Peccatum originale.” Rauha kanssasi – ”Pax tetum.” Roomalainen rauha – ”Pax Romana.”