Koronan hoitama ja portaittain etenevä diffuusio leviää metropoleista kulttuurimaantieteen tarjoamien mallien mukaan kohti maaseutua kuolemaa niittäen jatkossa siellä, jossa asuu liki pelkästään vanhuksia ja vailla säällistä hoitoa ja HUS on tuntematon paikka jossain Helsingissä.
Kainuusta ja Pohjois-Savosta, Lapin perukoilta ja idästä, Koillismaalta ja Pohjois-Karjalasta tai Savosta, suomenselän suomailta on matkaa entiseen lääninsairaalaan, eikä se ole tullut läänien kadottua pätkääkään lähemmäs.
Sen sijaan sote ja maakuntamalli jäivät vuosikymmenien poliittiseksi nolla summa peliksi ja nuoria on imetty pääkaupunkiseudun ohella maakuntakeskusiin. Edes noin 50 pienen seutukunnan keskusta eivät pysäytä työtä hakevaa, saati edes yöpäivystäjää.
Forssassa sellainen on ollut ykkösuutinen lehdessämme. Demarit sitä ovat lopettamassa yhdessä kokoomuksen kanssa. Se on varsinainen vanhuspuolueen ohjelma demareitten kotipesässä eläen.
Ikäihmisten asema koronaviruksen kohdalla on Suomen saloilla toivoton. Se on tiedetty ja pyritty selvittämään vaikenemalla ja pesten poliittisia käsiämme. Ne eivät ole työstä ahavoituneita käsiä nähneetkään. Uutiset ovat Ylessä kovin pääkaupunkikeskeisiä. Mediamme on keskittynyt ja mediayhteiskunta sokea ymmärtämään oman maansa väestöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia sekä yhteisöllisesti hajonneita rakenteita.
Vanhainkotien tulipaloista muistamme 2000-luvulta ainakin Naantalin, Espoon ja vuoden 1999 Maaningan, joissa menehtyi kussakin viisi vanhusta. Neljä menehtynyttä on useammassa tämän vuosituhannen paloissamme. Moni muistaa myös Virroilla 27 henkeä vaatineen tulipalon ja tuhoisimpana Lapinlahden mielisairasosaston palon vuodelta 1966, jossa menehtyi kaltereitten takana 31 vanhusta. Oman sukuni veronmaksajat luostarilaitokselle hukkuivat hekin kirkkoveneessä paria lasta ja vanhusta vaille Kallaveteen. Onnettomuudet ovat suomalaisten kuolin tapana tuttu viikatemiehen viran hoitajana.
Nyt Pohjois-Savo sai taas kerran uuden ikävän suru-uutisen Kiuruvedeltä, jossa koronaan on menehtynyt samassa laitoksessa jo yhdeksän vanhusta. Aivan kaikki ei voi olla kohdallaan vanhustemme hoidossa, kun näitä lukuja ja tilastoja seuraa modernin Suomen ajaltamme. Uudellamaalla sairastuneita on todella runsaasti, mutta kuolleet löytyvät Kiuruvedeltä.
Nyt on aika ryhdistäytyä eikä enää selitellä sekä VAATIA nolla toleranssia näillä luvuilla hallituksessamme ylpeillen myös maaseudullamme. Asennoituminen vanhuksiin on muututtava. Tuijottelu Uudenmaan ja HUS:in suuntaan taitaa olla virheellinen myös koronakuolemia seuraten.
Joka viides koronan kuolintapaus tulee Kiuruvedeltä. Alkaa olla maailmanlaajuinen tieto ja uutisarvoltaan merkittävä. Se ei voi olla sattuma kaupunkikunnan statuksella toimivalle muutaman tuhannen asukkaan maaseutupitäjälle. Siitä läpi kulkee ”nauhakaupunkien” jana itärajalta länsirajalle. Näissä kaupungeissa asuu väkeä sama määrä kuin pienessä kaupunginosassa Helsingissä tai Espoossa.
Nauhakaupungin läpi voi eksyä itärajalta Venäjältä ja päätyä Pohjanlahdelle tapaamatta yhtäkään ihmistä susien joukosta. Eivät nämä vanhukset enää metsätöissä liiku. Maaseutumme on todella heikoilla, jos virus pääsee sinne leviämään.
Se toki tiedetään ja sitä PELÄTÄÄN SYYSTÄKIN. Olemme laiminlyöneet maaseutumme jo vuosikymmenet. Korona antaa siitä meille ikävän jälkimaun muuten niin kiitellylle naisministereittemme urakalle ja pääministerin puhetta odottavien laumoille maailmalla. Olisiko heitä jo varoitettava tungeksimasta itseään hengiltä? Tervetuloa seuraamaan sote keskustelua Forssaan ja Kiuruvedelle, Forssan Lehteä ja Iisalmen Sanomia lukemaan.
Moderni Suomi on lypsänyt maaseutunsa moneen kertaan tyhjäksi. Keskenään kamppailevia vanhuksia maaseudulla ei voi osoittaa sormella tästä taivaisiin jo kauan huutaneesta epäkohdastamme.
VAI EIKÖ OLE ASIA OLLUT ESILLÄ?? Mitä ovat maaseutututkijamme viestittäneet? Kyllä me uskomme jo että HUS hoitaa omansa, mutta kuka hoitaa satojen tyhjien vanhuspitäjien kuntamme koronan hiipiessä nyt niiden sisälle mökkiläisten mukana? Sieltä kun puuttuvat kaikki ne välineet ja kädet, joita HUS tarjoaa omilleen ja myös vanhuksille, maakuntakeskukset omilleen kiroten periferioittensa ihmisiä. Tämä ilmiö ei ole Suomessa muuttunut miksikään vuosikymmenten saatossa. Sitä saa häveten seurata ja pelätä sen mainitsemista poliitikkojen joukossa.