Seutukuntayhteistyö ja korona pandemiana.

Suomi on harvaan asuttu ja pienten seutukuntien sekä maaeudun ja luonnonvarojen pohjoisen kalottialueen maailman onnellisimmaksi mainittu itsenäinen valtio. Näitä seutukaupunkeja Suomessa on kaikkiaan kartalla 56 ja niiden talousalueilla asuu noin miljoona ihmistä. Siis kaksi kertaa enemmän kuin vaikkapa Helsingissä.

Kuinka hyvin ne tunnemme ja oletko ehkä syntynytkin joko seutukaupungissa tai sen talousalueen maaseudulla. Ne kun ovat runko sille talousmallille maassamme, jossa myös suuremmat parikymmentä kaupunkiamme ja pääkaupunkiseutu voivat menestyä. Me kun elämme luonnonvaroistamme ja seutukaupungit maalaiskuntineen vastaavat niistä. Toki paljon muustakin infrastruktuurinamme ja jalostaen luntoamme sekä tajoten työtä ja palveluja. Kolonialistinen ajattelu on kuitenkin niille vierasta. Niitä ei saa riistää muutaman kivikylän käyttöön.

Ilmiö on tullut uudelleen näkyville uuden paradigmaisen vaiheen kynnyksellä hybrisiyhteiskunnan muuttuessa uuteen vaiheeseen. Korona pandemiana antoi vauhtia tälle kehityksellemme. Demokratian kriisi, puolueittemme kriisi tukeutuen kilvan poliittisen nelikentän yhteen lokeroon, punavihreään osaan ahtautuen, jätti avoimeksi koko talousoikeiston liberaalin ja konservatiivin nelikentät sekä talousvasemmalla konservatiivien hiljaiseksi jääneen puolueen.

Aikanaan maalaisliitto tätä pyrki hoitamaan yhdessä punamullan kanssa mutta hakeutui sitten keskustaksi ja osottautui liian konseravtiiviseksi. Bryesselissä puolue valitsi liberaalin ryhmän ja sen loppu alkoi tästä valinnasta. Täysin opportunistista toimintaa suomalaisetkaan eivät sietäneet Kekkosen kauden jälkeen. Se puistatti osaa suomalaisista.

Tämä edellä lyhyesti kerrottu koskee sekä talousmaantiedettä, sosiaalimaantiedettä, kulttuurimaantiedettä, luonnonmaantiedettä, suunnittelumaantiedettä ja aluesuunnittelua. Maantieteelle kun emme voi mitään. Paasikivi sen sanoi mutta tarkoitti lähinnä vain geopolitiikkaa, sijaintiamme kartalla. Sekin on maantiedettä.

Emme Suomessa, mutta emme myöskään rajojemme takana, voineet unohtaa maailman vanhinta tiedettä. Maantiede tieteenä kun on osa paikkatieteitämme ja sijaintiehtoja, lokalisaatioterioita, joiden taustalla ovat taas aikatieteet ja muut luonnontieteet, spatiaalinen ja regionaalinen käsitteinämme. Kartta syntyi sekin tähtiä tarkkaillen.

Poikki- ja monitieteisesti kyse on hyvin vanhasta tieteestä ja sen vaativasta teorista karttoineen ja kosmologisine ihmeineen, ihmisenä syntymiseen Telluksella ja aurinkokuntaamme, asemoiden itsemme samalla muuhun poikkititeiseen, kosmoksen elämäksi kutsumaamme. Uskonnotkin alkoivat lähestyä tiedettä ja samalla sen filosofiaa, tai päinvastoin. Aiemmin myös mediamme ja etenkin journalismi, nyt tekniset laitteet ja niiden sovellukset.

Se mitä vaikkapa reinkanaatioon uskovat näkevät ympärillään on kokonaan toinen maailma kuin kristittyjen ja Sadam Hussein oletti hänkin olevansa suoraan Nebukatnessarin jälkeläisiä ja Nooan arkin kautta tänne rantautuneita. Babylon aikanaan esiteltiin tavalla, joka antoi nimen kirjalleni ”Arctic Babylon 2011”. Kirja oli kirjoitettu 1970-luvulla mutta julkaistiin Saksassa paljon myöhemmin. Suomessa se ei onnistunut. Se oli liian vaikea toimittajan luettavaksi. Mayakansan kalenteri päättyi vuoteen 2011.

Vuosi 2011 oli trumaattinen kokemus niille kosmista kokemusta ja menneisyyttä palveleville japanilaisille, jotka olivat aiemmin kokeneet myös Hirosiman ja Nagasakin hävityksenkin. Husseinille ja Afrikan pohjoispuolella asuville islamilaisille kansoille vihje tuosta käsitteestä ja vuodesta olisi tullut avata kaikki ne vallankumoukset, jotka tuolloin käynnistyivät arabi-islamilaisessa maailmassamme. Sen olisi kuulunut olla japanliaisen sintolaisuuden pyhättöjen ja ”avaimenreiän”, tuhansien pyhättöjen kautta opittu ”kamin” kivi ja kieli. Kun siitä tänään mainitsee, he alkavat sen jo oivaltaakin.

Japanin teknologia, teologia, maailmankuva, sellaisena kun me sen opimme, kykenemme ymmärtämään, syntyi runsaan parin vuosikymmenen aikana ja sen taustalla oli poikkeuksellinen kyky prosessoida menneisyys tähän päivään, hieman samaan tapaan kuin Euroopan Japaniksi kutsutussa Suomessa. Sitä ei vain pidä nyt pilata. On hybridiyhteiskunnan vaihtumisen aika uudeksi paradigmaiseksi malliksi, jolla on hyvin vanhat juuret myös Suomessa eläen. Korona kiirehti vain sen syntyä ja omasta ajastamme tuli näin merkittävä.

On aika peilata yhteisesti ikivanha kulttuurimme oman aikamme ihmeisiin. Suomessa lähtökohta on saarissa, ei niinkään tuhansissa järvissämme. Jokainen suomalainen tuntee saaristossa syntyneenä, mitä on asua järven rannalla, jonka sisällä on saari ja saaressa taas lisää järviä ja niissä saaria. Elämme kahden maailman välillä mutta samaan aikaan asuen saaressa. Saaristo-Suomessa tämä tunnetaan parhaiten Rääkkylän kunnssa, joka on ainut sisämaan saarisokunnaksi hyväksytty. Toki näitä olisi paljon muitakin ja joku seutukunta jopa Keski-Karjalaa uskottavampi Kiteen kaupunki keskuksenaan.

Tämä rakenne meitä yhdistää Japaniin ja heidän maailmankuvaansa. Saaria ei voi linnoittaa eikä hankkia sellaista maailmankuvaa, joka on muurien sisään piilotettu. Kirjoittaessani kirjaa verkostotaloudesta ja kulustereista, agropolis strategiasta ja osaamieskeskuksistamme, innovaatiopolitiikasta, en hakenut mallia lännestä vaan idästä, Japanista.

Kukaan ei ole profeetta omassa maassaan ja niinpä kirjoitukseni on myös kustannettu ja levitetty maailmalle muuten kuin turvautuen paikalliseen tai kansalliseen tapaan tuottaa tiedettä, taidetta tai kehän sisälle jäävänä oppinamme, pelon sisällä kiusaten. Suomi kun tunnetaan juuri tästä, kiusaamiskulttuuristan jo kouluissamme. Toki sitä tavataan myös Aasiassa.

Japanilaisten Keiretsujen ja osakeyhtiöittemme maailma oli toinen tapa avata talouttamme palaten takaisin perinteiseen, mutta siirtäen se samalla digiajan kosmokseen muistaen samalla käsitteet ”Jinmu, Yamoto, Joomon, Amaterasu, Kami..jne”

Ne olivat lähellä niitä ”seutukuntia”, joissa eli muinainen Maykansa tai Atsteekit. Läntinen tiede haki juurensa lopulta samoilta suunnilta, kolonialismin vauhdittamana, mutta pirstoen sen samalla tiedeakatemioittensa sisällä lukusiin frakmentteihin. Ne oli kyettävä yhdistämäänkin ja hakemaan niiden yhteinen historia. Nyt se aletaan ymmärtää kiitos digiajan ja netin, globaalin kielen.

  •  Suomessa tämä työ voisi tapahtua seutukuntien yhteistyöllä myös maalaiskuntamme näin pelastaen. Suuret taajamat Tampere, Turku ja pääkaupunkiseutu pitävät seutukaupunkeja liki pilkkanaan.
  • Nyt Korona näyttää mistä on kyse. Biologia ja luonnontieteet ovat muuta kuin propagandaa ja ihmistieteet, sosiaalisen median propaganda rinnan perinteisen mediamme muuta kuin puhdas journalismimme. Se on palautettava osaksi tiedettä. Maaseutu tekee heille nyt tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.
  •  Siis selliset seutukaupungit kuin Forssa, Loimaa, Somero, Salo, Akaa ja Riihimäki tai Savossa Iisalmi ja Ylä-Savo, Pohjois-Karjalassa Kitee ja sen talousalue, kaikkiaan 56 talousaluettamme. Tervetuloa mukaan tälle matkalle.
  • Näissä pienissä seutukaupungeissa asuu väkeä kaksi kertaa enemmän kuin Helsingissä. Eikä näytä olevan yhtään koronatapausta tänään vielä viruksen käyttäytymistä seuraten. Ei omaa käyttäytymistämme. Meidän on seurattava viruksen käyttäytymistä spatiaalisessa ja regionaalisessa kentässä. Ei koko ajan omaamme ja antaen komentoja sekä rajoituksia. Onhan siinä eroa. Mistä mahtaa johtua? Vastaus kun löytyy kielestämme ja sen rakenteesta. Se on toinen kuin ruotsalaisilla.
  •  Miksi seutukuntiamme väestömäärältään puolta pienemmässä Helsingissä esiintyy virukseen sairastuneita enemmän kuin kaikissa seutukaupungeissamme yhteensä (56 seutukaupunkia) ja jopa enemmän kuin Ruotsissa väestömäärään suhteutettuna.
  • Mietitäänpä tätä hetki. Olisiko ollut syytä miettiä jo paljon aikaisemmin. Siitä kun varoitettiin. Ja varmasti ajoissa. Ketkä varoittivat? Maaseututukijat sekä ennen heitä alan kirjallisuus sekä luonto ympärillämme.
  • Metropoleja kun meillä ei voi edes tutkia ja varoittaa edetän maaseudulta kaupunkien kivikyliimme. Meillä ei ole olemassakaan suuria metropoleja. Me kun emme tiedä mitä kaikkia ongelmia metropolielämään lopulta liittyy. Väkilukumme kun kymmenkertaistui muutaman sukupolven aikana ja se koski juuri näitä globaaleja metropolejamme.
  • Korona viruksena on niiden tauti ja osa ilmiötä, josta oli varoitettu ja jota emme ymmärrä Suomessa. Emme niitä keinoja, jotka antavat meille mahdollisuuden olla globaalin ilmiön tiennäyttäjiä ja keino hoitaa se pois yhteiskuntamme vitsauksena.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts