Eksistentialismin opit avuksi

Suomalaiset ovat pelanneet jääkiekon MM-kisojen finaalissa lukuisia kertoja ja voittaneet vain kerran. Tennisässämme Jarkko Nieminen on pelannut ATP turnauksen finaalissa jopa useammin kuin kiekkoilijamme omassa finaalissaan ja vain kerran Nieminen on poistunut areenalta voittajana. Suomalaiset ovat käyneet kymmeniä sotia ja aina poistuneet niistä hyvänä kakkosena. Lohduttaudumme ikivanhalla luuserin filosofialla. Me häviämme sotamme mutta voitamme rauhan.

Niinistön hallitus

Keskustan entinen puoluesihteeri Korhonen ja edustaja Manninen ovat esittäneet kevään vaalien jälkeen kolmen puolueen (kok, sdp, kesk) yhteishallitusta, jossa pääministerinä olisi myös presidentiksi kaavailtu jalkapallojoukkueemme suojeluspyhimys Sauli Niinistö (HS 16.10).

Taustalla on laskelma, jonka mukaan keskusta on jäämässä auttamatta kilpailussa pääministerin salkusta ja perussuomalaiset kolkuttelevat jo kantaan saman matkan päässä kuin mihin vihreät ovat heistä hetkessä jääneet (HS 16.10). Samalla kolme suurta ovat niin pieniä, ettei kahdesta saa kuin 40 % ja kolmatta kaivataan. Tässä laskelmassa tuo kolmas ei olisi lainkaan ounasteltu vaalien rökälevoittaja.

Suomalaisten tappioiden analyysin taustalla on tapa hävitä jo ennen kuin peli on edes alkanut ja mukaan tulevat ikuisen luuserin pelin politiikan keinot ja laittomat taklaukset. Mitätöimällä jo etukäteen vaalien tulos ja puhumalla hätätilahallituksesta laman aikana, syvän laman voittajana, syntyy tarina, joka vie keskellä jo alkanutta globaalia nousukautta yhä syvempään kaksoislamaan Suomessa.

Baxter valtakunnanoikeuteen

Kun suomalaisia pyritään valmentamaan voittajiksi, tahtoo käydä kuten Stuart Baxterille suomalaisen jalkapallon sateentekijänä. Kun takana on vasta ensimmäiset karsintapelit, portit arvoturnaukseen ovat kiinni, ja alkaa toivoton pyykinpesu. Aiemmin arvostusta hankkineen valmentajan on käytävä omaan voimattomaan hyökkäykseensä suomalaista jalkapallokulttuuria ja medioita vastaan, maan tapaa tuntematta. Kaikki odottavat hänen ymmärtävän itse erota tai edessä on valtakunnanoikeus.

Aiemmin saman koki Roy Hodgson, ja edes siirtyminen Liverpooliin ei tuota Suomessa hankittua kirousta näytä poistavan. Loistavan menneisyyden hankkinut joukkue on nyt vararikossa ja ajautui menestyvänä yrityksenä pilkkahintaan jenkkiomistukseen. Suomessa käyneitä valmentajia odottaa myöhemmin valmennettavineen karma, josta ei ole ylöspääsyä. Eksistentialistit selittivät sen syyt jo keskiajalla, kaitselmus hylkää tällaiset valmentajat.

Karman laki seuraa valmentajaamme

Näin kävi jääkiekkoilijamme ainoaan mestaruuteen valmentaneelle ja myöhemmin mattinykäsmäisiin ongelmiin ajautuneelle ruotsalaiselle valmentajallemme.

Ensimmäisen surullisen kohtalon koki kuitenkin kaikkien kiroama uusiseelantilainen juoksuvalmentajaihmeemme jo 1970-luvun alussa ja tätä onnetonta sarjaa jatkavat nyt norjalainen murtomaahiihtovalmentaja ja jalkapallovalmentajat.

Kovin valoisaa tulevaisuutta ei voi povata edes lentopallojoukkueemme valmentajalle. Managereista parhaiten näyttäisivät taas menestyvän sellaiset, jotka eivät ota joukkoihinsa suomalaisia tai ovat Keijo Rosbergin tapaan suomalaisen taustan hankkineita ja tuntevat oman poikansa, varovat antamasta liikaa oppejaan siihen suuntaan.

Oikeus ja totuus kirkon pelastus

Kari Mäkinen kirkon johdossa arkkipiispana tunnettiin liberaalina ihmisenä. Jostakin syystä juuri hänen kautensa alussa kirkostaeroamisesta alkaa tulla joukkoliike ja syyksi epäillään homokeskustelua, liian konservatiiviseksi äitynyttä kirkon asennetta medioittemme välittämänä.

Arkkipiispa on joutunut siihen suomalaiseen sudenkuoppaan, jossa ovat myös monet poliitikot ja valmentajamme. Siellä arvot käännetään nurin ja ihminen alkaa puolustella sallaista, jota hänen ei tulisi puolustella lainkaan, omia arvojaan ja tapaansa viedä ne voittoon kirkon johtajana, tehtävään kutsuttuna. Kirkossamme on paljon suvaitsevaisia ihmisiä ja siviilirohkeutta riittää.

Selittely on suurin virhe silloin, kun Baxterin tapaan on aggressiivisen hyökkäyksen kohde ja edessä on suomalaisille tyypillinen venkaus ja syntipukkien hakeminen silloin, kun huonon pään takia koko ruumis kärsii.

Pelaaja, joukkue, puolue, hallitus, ministeri, yritys, organisaatio, instituutio, kuka tai mikä tahansa, joka tulee kentälle ja peliin jo hivenkin epävarmana ja anteeksipyydelleen, ei ole mukana 110 %:n panoksella ja tappio on taatusti todennäköinen veikkausmerkintä.

Ei järki vaan tottumus

Euroopan syrjäisimmän, koillisen arktisen kolkan asukkaat tuntevat toki heikkoutensa. Se että tuo heikkous tahtoo tarttua myös meillä vieraileviin, on helposti imettävä ja kenen tahansa omaksuttavat voimaton tapa ruokkia tappioita, on tuttu ilmiö meille sekin.

Tiimissä, missä tahansa yhteisössä tai työryhmässä, yksi mätä omena pilaa koko muun ryhmän halun tehdä 110 %:n tulosta. Joukkuepeli on paljon haavoittuvampi kuin yksilösuoritukset, jossa suomalainenkin voi menestyä muiden tapaan, mutta ei toki paremmin.

Ihminen on puhdas taulu

Ihmisen korkein intohimo on usko, jonka mukaan yksikään sukupolvi ei aloita eri kohdasta kuin edellinen. Jokainen sukupolvi aloittaa aina alusta, eikä seuraava sukupolvi pääse yhtään sen pitemmälle kuin edellinen, jos edellytetään, että se pysyi tehtävälleen uskollisena eikä pettänyt sitä. Näin sanaili aikanaan Sören Kirkegaard.

Parhaan kappaleen Kirkegaardin ehdottomuudesta löytää kuvauksesta, joka kertoo tulipalosta ja sen sammuttajista tai päinvastoin, tulen sytyttäjistä. Lainaan lopuksi sitä suoraan, en oman aikamme kouluttajia ja konsultteja.

Eksistentialismin opit

“Kun vihdoin se oikea tulee, se jolla sanan täydessä merkityksessä on tehtävä, se joka ehkä jo varhain on valittu ja kasvatettu tehtävän suorittajaksi, valon tuojaksi, sytyttämään tuleen tämä viidakko, kaiken roskapuheen, harhakuvien ja konnankoukkujen tyyssija – kun hän tulee, hän taatusti löytää lörpöttelevän seurueen, joka leppoisan sydämellisesti arvelee, että jokin on vinossa, että pitäisi tehdä jotakin, tai on valmistautunut keskustelemaan siitä, kuinka väärin kaikki todella onkaan, tunteakseen itsensä tärkeäksi.

Jos hän, tuo valittu, näkee väärin ja hetkeäkään kuvittelee, että tämä on se joukko, jonka apuun hänen tulee turvautua, hän ei ole se oikea.

Jos hän arvio väärin ja ryhtyy tekemisiin tuon joukon kanssa, hylkää Kaitselmus välittömästi hänet käyttökelvottomana. (Oli hän sitten Baxter tai Hodgson)

Mutta se oikea, hän näkee puolelle silmäyksellä sen, minkä palopäällikkökin: Sama joukko, joka hyvää tarkoittaen tahtoi auttaa tulipalon sammuttamisessa kiuluineen ja peräruiskuineen, kiirehtii taas, nyt kun kyseessä ei ole sammuttaminen vaan sytyttäminen, hyväntahtoisesti apuun varustettuna rikittömin tulitikuin ja märin sytykkein.

Ja että tuon joukon on häivyttävä, että hänellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä, että hänen on käytettävä sitä kohtaan niin karkeaa kieltä kuin mahdollista, vaikka sellainen olisi hänelle kuinka vierasta. Tuosta porukasta on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä, sillä se näivettää sydämellisellä osallistumisellaan asian vakavuuden.

Tietysti seurue raivostuu hänen käytöksestään, tuosta hirvittävästä ylimielisyydestä jne. Mutta siitä hänen ei sovi piitata.

Kaikkialla, missä on tosi kysymyksessä, kuuluu laki; joko minä olen se, jolla on asian kanssa jotain tekemistä, olen kutsuttu ja valmis ehdottomiin ratkaisuihin; tai jos en ole, vaatii asian vakavasti ottaminen, että en lainkaan osallistu siihen.

Mikään ei ole inhottavampaa, alhaisempaa, petollisempaa ja turmelusta tuottavampaa kuin halu olla hieman mukana silloin kun vaaditaan ratkaisua: aut – aut Caesar aut nihil, halu olla hiukan mukana, pikkuriikkisen mukana, ja laverrella siitä osoittaakseen olevansa parempi kuin ne, jotka eivät lainkaan osallistu – pöyhistellä paremmuudellaan ja vaikeuttaa sen asemaa, jolla todella on tehtävä”.

Sören Kirkegaard oli 1800-luvun tanskalainen filosofi, teologi ja yksi tärkeimmistä teologian ja fenomenologian, eksistentialismin yhdistäjistä, Hegelin ja kirkon oppien ruoskija.

 

Päivän mietelauseet

 

“Ainoa tapa hallita luontoa on totella sitä” Francis Bacon

“Jos aloitat itsestäänselvyyksistä, lopputuloksena on epäily. Mutta jos olet valmis epäilemään alusta asti, etenet kiistattomiin tosiasioihin”” Francis Bacon

“Maailmassa on hyvin vähän ystävyyttä, ja kaikkein vähiten sitä on samanarvoisten välillä” Francis Bacon

“Mitä parempi ihminen, sitä enemmän hyvää hän löytää muissa ihmisissä” Blaise Pascal

“Useimmat elävät mieluummin toisten mielissä kuin omaa elämäänsä” Blaise Pascal

“Parempi tietää kaikesta jotain kuin kaikki yhdestä asiasta. Yleistietous on parasta. “Blaise Pascal”

“Järjen luontoon kuuluu tarkastella asioita ikuisuuden näkökulmasta” Baruch Spinoza

“Tunne lakkaa olemasta passio heti, kun muodostamme siitä selvän ja täsmällisen idean”. Baruch Spinoza

“Intuitiivisesta tiedosta heräävä Jumalan älyllinen rakastaminen on ikuista” Baruch Spinoza

“Ei pelkoa vailla hieman toivoa, eikä toivoa ilman pelon häivää” Baruch Spionza

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Related Posts