Mihin katoaa kuntien itsehallinto?

Tämän Päivän Hesari (4.6) kertoo kuinka perussuomalaiset ovat rynnimässä Vantaalla Kokoomuksen ohi ja uhkaavat jopa demareiden valta-asemaa. Omista oppilaistani Kari Nenonen oli kauan Vantaalla kaupunginjohtajana Oulusta sinne HUS:in kautta siirtyen. Nyt jo tiedämme, kuinka Oulu valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksemme vuonna 2026. Edessä on työmaa, jossa Pohjolan pääkaupunki joutuu keskittymään kulttuurin ja tieteen lomittamiseen yhteen ja käsitteet Cluster art ja Art of Clusters tulevat yhä näkyvämmin esille verkostoja ja klustereita rakenneltaessa. Kauan Oulussa asuneena tutkijana ja kouluttajana, kenttää opiskelijoitten kanssa kiertäen, klusterirakenteet ja verkostotalous tulivat varmasti esitellyksi osana nettiä ja uutta yhdyskuntarakennettamme monitieteisenä ja -taiteisena ilmiönämme. Nyt on sitten hetki tullut sen toteuttajille.

Muistamme toki, kuinka kolme presidenttiämme on Oulusta lähtöisin ja kaupunki sai tervaporvarinsa Ruotsin kuninkaan toimesta Savosta sinne siirtäen. Kainuunjoki Oulujokena rakennettiin Oulussa itse sotien aikana eikä jätetty Pohjolan Voiman tai Kemijokiyhtiön koskisotien kautta riideltäväksi ja raiskattavaksi Iijoen ja Kemijoen tapaan maatamme ja Lappia raiskaten. Niistä virheistä on paljon opittavaa ja Oulussa tiedeyhteisö ja koulutus sekä taiteet on mahdollista myös yhdistää uskottavalla tavalla ja laajan maaseudun avullakin.

Helsingin ennuste on taas valtava pettymys vihreille ja samalla koko punavihreälle hallitukselle. Toimittaja Lari Malmberg kirjoittaa ”tuntemattomasta elementistä” ratkaisijana (HS 4.6) ja kokoomus laittaa roponsa Elina Valtoseen, vihreät Anni Sinnemäkeen. Molemmat puolueet ovat kuitenkin menettämässä kannatustaan ja perussuomalaiset ovat Jussi Halla-ahon voimin nousemassa ohi vasemmiston ja Sdp:n.

Vihreiden kuningastie näyttäisi olevan nyt ohi Helsingissäkin ja perusuomalaisten nousu vie punavihreää valtaa niin pääkaupunkiseudulla kuin etenkin maaseudulla ja seutukaupunkiemme noin miljoonan ihmisen asuinympäristössämme. Elämme jännittäviä aikoja muutenkin kuin jääkiekkoa ja jalkapalloa seuraten. Politiikka on tullut politiikan sisälle ja osaksi joka miehen puhetulvaa ja mikä sen paremmin sopii demokratian toteutukselle.

Helsingin Sanomat haastattelee perussuomalaisten puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa (HS 3.6. 2021). Otsikkona on ”Jussi Halla-aho lisäisi kuntien itsehallintoa”. Perusuomalaisia on moitittu, Halla-ahon mukaan, puhumisesta kansallisista kysymyksistä paikallisten sijaan. Kuitenkin näkyvin puheen aihe on koko ajan pandemian rinnalla sote ikuisena juuri kuntavaaleihin liitettynä ilmiönämme. Miten forssalaiset tai humppilalaiset Kanta-Hämeessä siihen voivat vaikuttaa vaaleissa? Ovatko iisalmelaiset tai tohmajärveläiset hakemassa ratkaisua omalle sotelleen mennessään vaaleihin? Eivät taatusti ole. Kunnat eivät sitä ratkaise.

Vuosikymmenet Suomea kiertäen ja kuntien suunnitelmia kentällä tehden, tieteeksikin sitä muuttaen, kiiminkiläisiä, ylikiiminkiläisiä ja haukiputaalaisia, kempeleläisiä onnitellen kaupunkinsa Oulun menestyksestä Euroopan kulttuuripääkaupunkina, oma näkemykseni kunnistamme on niiden kyvyttömyys säilyttää itsehallintonsa. Kyky erikoistua samalla Forssan kaltaisten seutukaupunkien ympärillä eläen, luottaen samalla naapurikunnan kykyyn hoitaa verkostoina talousalueen yhteisiä, myös sosiaalisia kysymyksiä, ei aina vain kasautuvia ongelmia väestön ikääntymistä ja talouden rapautumista kaiken aikaa valittaen. Usein vielä hyväveli verkostoja sosiaalisella pääomalla ruokkien.

Kuntavaalit eivät ole nuoruudessani olleet valtakunnallisen vaalin tapaan ideologisia kysymyksiä ratkaisevia, vaan pääsääntöisesti hyvin konkreettisia ilmiöitä esitteleviä ja kaukana sellaisista identiteetti kysymyksistä, joilla metropolipoliitikot pyrkivät maalaamaan omat äänestäjänsä tietyn arvomaailman näköisiksi, esimerkkinä vaikkapa lihansyöntiin tai sukupuoleen sidottuna ilmiönä. Ilmiö on pääkaupunkiseudulta maaseudulle siirtyvänä virhe, johon on vastattava oikeaoppisesti pandemian kaltaisen ruton vielä raivotessa ja opettaen meitä perinteisissä elämänarvoissakin. Ne eivät saa unohtua, järkevät strategiset valinnat, vaikka punavihreä viima kävisi pääkaupunkiseudulla kuinka mielettömänä ohi perinteisen sosiaalisen pääomammekin sivuuttaen.

Veikko Vennamo sivuutti nämä ideologiset kysymykset kertomalla puolueensa edustavan asialinjaa. Jokainen kysymys käsitellään asiana, ei ideologisena puuhasteluna. Kunnissa kun kaikki puolueet ovat hallituksessa eikä oppositiossa räksyttämässä. Sellainen menestyy, joka kykenee uutta ideoimaan ja saa ajatuksilleen, usein innovatiivisillekin, kannatusta. Jotta tulosta syntyy on oltava myös kykyä tulla toimeen eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Puolustaa sanan vapautta, vaikka tietäisikin, ettei ajattelu mene yksiin viimeisimmän tiedon ja tutkimuksen, tieteen kanssa siihen tutustuneena.

Muutos tapahtuu joka tapauksessa hitaasti, jos tapahtuu Hämeessä lainkaan. Muutos lähtee harvoin liikkeelle juuri Kanta-Hämeestä. Tavoite on kuitenkin askel terveempään yhteiskuntaan, mutta ei tietenkään perussuomalaisen puolueen päätepiste. Koskaan ei tule lopullisesti valmista. Aivan aluksi on syytä kuitenkin purkaa sellaisia intressikonfliktisia ryhmiä, joita etenkin passiivinen osallistuminen vaaleihin ruokki ja keskittää heille valtaa. Näin perussuomalaisia äänestävät ratkaisevat Forssassakin, ei niinkään kahden puolueen välillä, kuin äänestyskopin ja sohvan välillä, päätyessään äänestämään perussuomalaisia.


By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts