Rajattoman Euroopan mestaruuskisat alkamassa kuntavaalien Suomessa.

Hesari on tänään täynnä pelkkää jalkapalloa ja sen EM-kisan esittelyä. Pelaajamme eivät pelaa Suomessa, kaikki ovat muualla pelistään leipänsä ansaitsevia. Syntyisin pelaajista joku on Suomestakin, mutta vain yksi Jyväskylän pohjoispuolelta. Mahtaako käydä kotikuntansa kuntavaaleissa? Sen sijaan pääkaupunkiseudulta syntyisin on pirun tusina (13) ja nimet ovat outoja. Pituutta on keskimäärin 185 cm, mutta on varamiehenä yksi alle 180 cm riisitautinen kääpiökin. Kirjoitin joskus nuoruudessani, kuinka jalkapallo on nerojen peli. Se löytyy edelleen googlaten. Tämä ei ole jatkoa tuolle kirjoitukselle.

Mielipiteeni jalkapalloa kohtaan on vuosien saatossa kypsynyt ja kasvanut korkoa korolle. Sellainen on mahdollista vain ikääntymisen myötä. Tämä on syytä muistaa vaaleihin lähtiessä. Vanha koira ei todellakaan hauku turhaan ja viisas seuraa vain ikääntynyttä kettua politiikassa. Mikään ei ole niin lyhyaikaista kuin nuoren ihmisen hankkima “karisma” politiikassa, tietävät demaripääministeriä seuranneet suomalaiset.

Vastassa Suomella on aluksi kolme joukkuetta, jotka nekin ovat varmaan samalla tavalla kotimaansa muukalaisia. Tosin peli Venäjällä kielisi muutakin mahdollisuutta. Venäjä on ihan varteenotettava naapuri. On siis yhdentekevää missä pelit pelataan. Kotikenttää ei ole ja pandemia rajoittaa kotikenttä etua sekin. Mukana Hesaria lukien on samaa henkeä kuin kuntavaaleissakin sunnuntaina, joka on samalla pormestarivaalit pääkaupunkiseudulla ja pienet seutukaupungit sekä maaseutu satoine kuntineen on pelkkää marginaalia.

Sitä ei vain aina huomaa maaseudulla syntyneenä ja sittemmin maailman kansalaisenakin eläen.
Suomessa kunnat ovat olleet joskus myös itsenäisiä ja läänit valtion tapa seurata mitä maassa milloinkin tapahtuu. Maakunnat ja seutukaavaliitot, myöhemmät alueet ja niiden vartijat, ovat väliporrasta ja toki nekin voisivat verottaa kansalaisiaan. Muualla maailmalla tapaat hyvinkin vaatimattomia osavaltiona esiintyviä ja kunnat ovat kaupunkeina nekin joskus tosi olemattomia. Vaihtuvatkin virkamiehineen vaalien mukana.

Kunhan nyt syntyisi kuitenkin edes vaikutelma, että vaaleja käydään muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Siksi toimittaja oli eilen eksynyt Iisalmeen, joka on jossain hyvin etäällä Kuopion ja Kallaveden pohjoispuolella, Poroveden rannalla, jossa Olvilla on olutpanimonsa. On toki Olvilla muutakin omaisuutta, mutta siirryttäessä pohjoiseen tullaan Sonkajärvelle ja Sukevan kylään, vankilasta tunnettuun ja kesäisestä akan kannostaan, kertoo eilinen Hesari.

Vieremä kuntana on sekin pohjoiseen siirryttäessä ja sieltä tulevat nämä hiihtäjämme, jotka valmentautuvat jossain kokonaan muualla kuin kotonaan. Lunta ja jäätä on haettava myös kiekkoleijoniemme. Ykköstykit kun pelaavat kokonaan muualla kuin Suomessa eikä heitäkään heti nimeltä suomalaiseksi aina tunnista. Tennistä ja golfia Suomessa ei ammattilainen pelaa ja uimaritkin valmentautuvat muualla. Korkeuttakin on hankala hypätä jos telineet ovat väärässä maassa ja maanosassa.

Tiedettä ja taidetta ei Suomessa kukaan voi opiskella kuin ehkä aivan alussa ja lapsena. Kirjoitan kirjani ja julkaisen ne Saksassa, ensin kirjojani myydään siellä missä jalkapalloakin pelataan. Sen sijaan eniten saan lukijoita nykyisin Aasiasta ja vasta toisena tulee Yhdysvallat. Näin kone minulle paljastaa, on kertonut jo vuosikymmenet.

Tiedettä ei auta Suomessa julkaista. Forssassa en ole kirjojani kirjakaupassa havainnut vaikka niitä olisi jo kohta 120 ja osa väitöskirjojakin. Forssa on paikka, Tammelan rajalla, jossa saat olla rauhassa kaikelta maailman sellaiselta menolta, joka häiritsisi työtäni. Elämme aikaa, josta kirjoitin kirjassani “Social media economy and startegy” täyttäessäni 60 -vuotta. Se menestyi maailmalla hyvin ainakin nettiä ja Amazonia seuraten, nousi alan julkaisujen kärkeen 2000 miljoonan joukosta googlaten.

Sen jälkeen kirjoja on tullut tasaisena virtana kustantajaltani ja nyt sitten viimein tuli muistelmatkin 70 -vuotta täyttyessä samaan aikaan kun vietämme kuvataiteittemme päivää kymmenes heinäkuuta.

Kun tuo päivä, kuvataiteitten liputuspäivä, löytyi almanakkaan, opetus- ja kulttuuriministerinä toimi forssalainen, hyvin sosiaalinen ja miellyttävä oman sukunsa ensimmäinen akateeminen nainen, Sanni Grahn-Laasonen. Minulle tuosta päivästä tuli samalla “Cluster art and art of Clusters” -päivä, jonka manifestin olin paljon aikaisemmin kirjoittanut. Nyt sen tuntee ja oivaltaa jo sadat miljoonat ihmiset.

Ei nyt Suomessa, mutta kuitenkin siellä, missä pelataan jalkapalloakin ammatilaisten toimesta. Agropolis strategian sisään ajo oli aikanaan jopa työläämpää. Samana päivänä 10. heinäkuuta, on syntynyt puolen tusinaa nobelistia ja myös ainut kansan tuntema tiedemies ja professori, tähtitieteiljämme Valtaoja. Itse kutsun häntä usein salaojaksi taitavasta tieteen popularisoinnista.

Tiede kun liitetään meillä populismina juuri tähtiin ja maailmankaikkeuden tutkimiseen. Professoreja maassa on tuhamäärin, mutta harva on monessa tiedekunnassa väitellyt. Suosittelen väittelyä usemmassa tiedekunnassa silloin, kun puhumme politiikasta ja poikkitieteisestä tai monitieteisestä ilmiöstä käsitteenä “politics” tai “policy”, saati luovuudesta ja innovaatioistamme osana kuntapolitiikkaa. Innovaatioista kun vaikeimpia ovat juuri nämä taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset, alueelliset (regionaaliset ja spatiaaliset) sekä etenkin symboliset, kieliin ja siis käsitteisiin liittyvät. Tekniset innovatiot ovat se kaikkein omituisin ja vähämerkityksisin silloin kun poliitkot pääsevät niitä esittelemään.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts