Totuutta hakemassa
Ylen 95 vuotisjuhla – onnea ylelle
Yle täyttää tänään 95-vuotta. Olen vuoden lopussa antanut risut ja ruusut medialle, en vain yhdelle niistä. Se ei ole mahdollistakaan Suomessa ja koskien vain 95-vuotta tänään täyttävää yleä. Sen sijaan pohdin tänään totuutta ja sen etsijää ylipäätään ja käytän siinä heinäkuussa 2012 kirjoittamaani tekstiä. Tämän päivän teema taas ylellä on hallituksen jatkama budjettiriihi sekä sen varmasti vuosisadan tärkein teema – ilmastokriisi.
Kun hallitus jatkaa omaa budjettiriihtään sen taustalla on usein tapa hakea Säätytalolla sellaista ihmettä, jonka tulkinta totuutena on aina monen tekijän kompromissi.
Mikä on sitten tämä totuus, jota moni hakee, mutta niin harva sen löytää tinkimättä omista arvoistaan, normeistaan, joskus jopa sellaisista sitoumuksista, joissa uskottava poliittinen liike on ankkuroinut oman olemassaolonsa pyhät lupaukset ja sosiaalisen pääoman sekä siihen liitetyt traditiotkin osaksi pyhää totuutta. Mikä se sellainen totuus voisi olla?
Puhun niin totta kuin osaan, kertoi taannoinen keskustalainen pääministeri mutta ei se riittänyt ja edessä oli ero virasta. Tieteellisestä totuudesta olen kirjoittanut paljon, ehkä liikaakin, ja usein tukeudun siinä filosofiseen saivarteluunkin. Se on yksi tapa hakea totuutta silloin, kun ihminen luo itse olosuhteet, eivätkä olosuhteet ihmistä ja hänen ympäristöään. Poliitikkona ja tutkijana yritän tehdä maailmani itselleni siedettäväksi, jolloin oletan sen olevan myös siedettävä monelle muullekin. Koen olevani eräs pieni yksilö pienellä planeetalla erään pienen linnunradan pienessä aurinkokunnassa, lainaten Robert Assagiolia. Oletan että moni kokee elämänsä juuri tällaisena, jolloin kaikki ovat tietämättömiä, mutta vain eri asioista.
Sanat ja käsitteet ovat kuitenkin kaikki mitä meillä on ja jos se on rikas, totuuskin voi olla vivahduksineen kielen rajoihin sidottuna elämänä väljempää. Siinä mielikuvitus on kuitenkin tärkeämpää kuin tieto myös totuutta haettaessa. Nerokkuus kun on ikään kuin kyky muuttua takaisin lapsuuteensa, etsiä jotain uutta, jonka löytäminen vähentää viisautena valitusta, mutta ei toki poista totuuden hakijan kärsimystä. Se on lähellä moraalia, jossa meitä helposti houkutellaan hyveen harhapoluille. Luonto on vain tietämätön hyveistämme ja moraalista, se on tietämätön sen olemassaolosta ja niinpä hallituksemme ponnistelut luontoa ohjaillen on hukkaan heitettyä aikaa. Sartrea lainaten ei ole olemassakaan mitään yleispätevää moraalia, jolloin taas Goethea lainaten toimivalla ihmisellä ei koskaan olekaan omaatuntoa, vain pohdiskelijalla on omatunto.
Yle tai joku muu mediatalo on tänään valtaa käyttävä ja sellaisella omatunto on aina vähän huono, ellei sitten kilpailevan median mielestä läpimätä. Media muistuttaa siten tulta, on tavattoman hyvä renki, mutta isäntänä demokratian kanssa kilpaillen sitä rapauttava. Näin ylen asema mediatalona on epäkiitollinen osana demokratiaamme Suomessa.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
Tasavaltamme presidentti puuttui Lontoossa oikeaan asiaan heinäkuussa 2012. Vuosi sen jälkeen, kun takana oli mm. arabi-islamilainen vallankumous ja pakolaiskriisi, joka osui Suomen kohdalla vuonna 2015.
Nyt ei pidä puuhastella varvikossa ja kompastella kanervikkoon, kun näkymät ovat tosi synkät. Kun keskuspankki lähettää liikkeelle setelirahoitusta, inflaatio sen kun kiihtyy ja massatyöttömyyden rinnalla se merkitsee stagflaation syvenemistä. On syytä etsiä vaihtoehtoja jo ajoissa, miten kansakunta menestyy uudessa tilanteessa. Vielä tuolloin ei voitu varautua vuoteen 2019 ja korona pandemiaan. Kuitenkin juuri näihin pandemioihinkin meillä tulisi olla valmiit välineet odottamassa vain globaalia ruttoamme. Siinä valvojana toimii mediamme myös poliitikkojamme ja virkamiehiä hoputtaen visionäärinä, ei vain moraalin ja totuuden torvena.
Se on vähän kuin valmistuisi kesäkisoihin ja joutuisikin sitten keskelle talvikisojen avajaisia shortsit jalassa. Presidentti varoi kuitenkin lietsomasta paniikkimielialaa. Hän on selviytynyt tsunamista.
Mitä näet, on kaikki
Toimittaja Jari Paavonheimo on lukenut Daniel Kahnemanin kirjan “Thinking, Fast and Slow (HS 30.7. 2012). Ihmisillä on ajattelua ohjaavia harhoja, joista osa on ehkä jopa meitä suojeleviakin ikävältä totuudelta. Samalla myös toimiminen epärationaalisesti antaa mahdollisuuden tehdä sellaista, josta koko ruumis kärsii. Näin monen käyttämä kansanviisaus, se mikä ei tapa, vahvistaa, toteutuu kaikessa karmeudessaan.
Etenkin automaattisessa ohjauksessa ihminen toimii eniten harhojen vallassa. Tällainen toiminta on tyypillistä vaikkapa urheilussa, mutta myös monessa muussa rutiiniksi muodostuneessa toiminnassa. Monet tiedolliset harhat ovat jopa ihmiselle hyödyllisiä, kunhan niin ainakin osaa itselleen vakuuttaa, pettää itseään. Kiireisessä yhteiskunnassa, internetin sivuilla, ihminen tekee pinnallisia valintoja, itsekkäitä. Tunteettomuus kasvaa ja syntyy käsitys emotionaalisesti köyhästä elämästä. Sitä se onkin. Ellet käytä mielikuvitustasi ja ala luoda itse. Hyvä mediatalo kykenee tähänkin.
Takaraivon viestit
Pikavauhtia tehdyt johtopäätökset olemattoman aineiston varassa ovat ajalle tyypillisiä. Syntyy kuvitteellisia seuraussuhteita, kausaliteetteja sielläkin, missä niitä ei oikeasti ole. Niiden selittämiseen riittää asiantuntijan järkevältä kuulostava puhe. Näin syntyy mediayhteiskunnan harhaisen yhteiskunnan valta. Lyhyitä, kolmisanaisia lauseita. Ei perusteluja. Jos sanoja on enemmän, paljastat ehkä tyhmyytesi. tietämättömyyden.
Pelkät tuntemukset asiasta, suurestakin, riittävät. Ihminen kuvittelee olevansa oikeassa siinä ympäristössä, jossa “what you see is all there is” eli se mitä näet on kaikki mitä on, lähiympäristön koettu todellisuus Daniel Kahnemania ja monia muita ennen häntä eläneitä lainaten.
Ihmisellä on lisäksi biologinen laumaeläimen sielu, halu kuulua enemmistöön. Ehkä saaliseläintä jahtaava peto ei tavoita, kun piiloudut lauman keskelle, näkymättömiin, panet pääsi pensaaseen. Kaikki, koko maailmankaikkeus, kulkee ihmisen itsensä ympärillä. Muuta mahdollisuutta ei olekaan. Ellet nyt ole vallan poikkeuksellisen valaistu ihminen ja shamaani. Sellaisiakin tapaa, mutta ei siinä maailmassa, jossa elämme.
Vahvistusharha harhoista yleisin
Ihmisillä on tunnetusti taipumus vahvistaa aikaisempia käsityksiään ja hakea sitä tukevaa informaatiota. Ei mediatalo toimittajineen siitä mitenkään poikkea. Siinä aiempaa maailmankuvaa tukevaa informaatiota esitellään kritiikittömästi ja äärimmäisiä ilmiöitä liioitellaan. Jokainen menestyvä poliitikko tai vaikkapa myyntimies ovesi takana osaa tämän asian jo takaraivonsa tasolla.
Sosiaalisissa tilanteissa on nykyisin tapana käyttää vielä seksististä kieltä. Monet eivät muuta enää osaakaan. Kun on valittu yksi tie, siltä poikkeaminen on mahdotonta ja vaihtoehdot vähissä. Oma puolue on oikeassa ja sitä on tuettava, vaikka sen opit ovat olleet yhtä arveluttavia kuin takavuosien Paavin kirkon tapa yrittää todistella omaa planeettaamme maailmankaikkeuden keskukseksi inkvisition uhallakin.
Oleellista on emootio
Kun hankit osakkeita, tärkeää ei ole tuotteen todellinen mahdollisuus markkinoilla vaan lopultakin emotionaalinen tunne, pidätkö vai etkö itse ko. tuotteesta. Nokian osakkeen on noustava, onhan tuo kännykkä jokaisen suomalaisen kädessä ja nyt jo osa kansallista identiteettiämme. Talouteen ja valuuttaan liittyvä relevantti tieto ei koske kirpputoria, jossa markka vaihtui euroksi ilman kuuden kerrointa ja huutokaupassa aloitushuuto oli 20 euroa. Markka-aikana satanen oli iso raha huutajalle.
Siitä edettiin kahdenkymmenen tai viidenkymmenen euron korotuksin. Siis sadan tai viidensadan markan vauhdilla tuotteille, jotka olivat kaatopaikalle rahdattavaa roskaa. Näin kävi Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa, Italiassa ja Suomessa.
Vain Saksassa valuutta oli oikea. Saksaa köyhemmissä maissa tapahtui tolkuton valuutan romahdus, inflaatio alkoi laukata massatyöttömyyden rinnalla. Stagflaatioksi kutsuttua ilmiötä ei saanut lausua ääneen. Inflaatio ja rahan arvo määräytyy kuluttajan korvien välissä. Juopolle se on sidoksissa viinan hintaan. Viina on hänelle aina hintansa väärti.
Rationaalisen tapamme rinnalla on oltava myös tunteet mukana, ei vain elinkustannusindeksi, jossa ei ole arvioitu takaraivon antamaa arvoa eurolle. Ja se ei ole ruokakorin hinta, jota pidetään keinotekoisesti tukien alhaalla. Tai terveyskeskuksen maksu, asumisemme hinta, jota sitäkin sosiaalisesti tuemme.
Ongelmana on vain valuutta, joka arvo tulee jostakin ja nyt valtiolta ja kunnilta, velkaantuvilta. Näin harha suojaa kielteiseltä totuudelta myös kuntia ja valtioita sekä sen poliitikkoja. Jossakin vaiheessa pää tulee vetävän käteen sielläkin. Riskin otto on pääsääntöisesti harhaista elämää. Päihteitten käyttö on tapa paeta rationaalista maailmaa ja lisätä harhoja, omaa vahvuutta ja selviytymiskykyä sumussa eläen.
Halu uskoa harhoja
Urheilussa kiintoisa on ns. halo-effekti, jossa yksilön yksi ominaisuus leimaa lopulta koko hänen persoonallisuuttaan. Nousukiidossa oleva idoli, myös poliitikko, näyttää menestyvän kaikessa ja itsekin hän alkaa uskoa ylivertaisuuteensa.
Niinpä Michael Phelps on yli-ihminen, jolta odotettiin samaa määrää kultamitaleja kuin kaksissa edellisissä olympialaisissa. Esteenä vaikutti olevan vain toinen jenkkiuimari. Ihminen uskoo todeksi sen mitä haluaa uskoa ja toivoa. Se on kaukana reaalimaailmastamme.
Niinpä Michael Phelpsinkin kohdalla tilastot ja ikä vain puhuivat tätä menestystä vastaan. Koskaan miesurheilija ei ole voittanut edes yhtä uintimatkaa kolmissa kisoissa peräkkäin. Miten sitten liki jokaisella matkalla? Halo-effekti on harha, joka on syytä unohtaa, kun kyse on ihmisistä ja näiden suorituksista. Näin myös Phelpsin kaltaisen urheilijan kohdalla.
Poliitikonkin olisi aika huomata ikänsä ja sen tuomat esteet. Oli vaikka kuinka kaikkivoipa ihminen riikinkukko- ja leijonanvuosinaan. On aika siirtää vaihtokapula nuoremmille ja vielä pudottamatta sitä vaihdossa. Kaikkia osuuksia ei pidä viestikisoissa juosta itse, oli narsismi ja sen lähteet vaikka kuinka rakas osa oma persoonallisuutta. Harhainen elämä muuttuu iän mukana monelle liki illuusioksi jo paljon ennen alzheimeria.
Aktiivista ajattelua ja tiedonhankintaa
Harhoja voi vältelläkin tietyissä rajoissa. Paras lääke on aktiivinen ajattelu, itsetuntemus ja tiedon hankinta. Jos ongelmana on nopeuden kulttuuri, silloin on käytettävä hitauden välineitä, luovaa elämää, mutta ei toki joutenoloa. Yön yli nukkuminen on viisas tapa vältellä konflikteja ja virheitä.
Mediayhteiskunnassa seuraamme aktiivisesti tiettyjä tapahtumia, tahdoimme tai emme. Sen seurauksena on vinouma, jossa eniten esillä olevat tapahtumat alkavat painottua ohi kaikkien muiden. Nyt sellainen on ollut jo kolme vuotta euro ja sen valuviat sekä rahaliittomme kriisit. Syntyy vaikutelma, kuinka kaikki ovat sidoksissa siihen, paikallinen ja globaali, jopa oma terveytemme ja hyvinvointimme pienissä kunnissamme ja työpaikkojemme ilmapiiri, kiusaajat, läheisten onni ja onnettomuus.
Olympian kisatkin menevät penkin alle saman laman seurauksena. Koko eurooppalainen kehystarina on alkanut ontua. Ihminen osana globaalia maailmaa on muuttunut tragediaksi, jossa on kohtuuton valuvirhe siinäkin. Emme taatusti ole kaiken osia ja kaikessa riippuvia liki kymmenen miljardin ihmisen kohtaloissa.
Hyvä kun omamme jaksamme kantaa ja uskallamme hakea tarvittaessa apua muiltakin kuin ammattiauttajiltamme. Asiantuntijan antama lääke ei ole ainut rohto elämän tuskassa. Ei pidä hosua harhojensa kanssa, loikkia päätelmiin, joissa ei ole päätä eikä häntää.
Huovisen imelää viisautta
Kun sitten selitys myöhemmin vaihtuu, seuraa jälkiviisaus, viisauden imelin laji. Siinä tapana on kertoa, miten tiesimme jo etukäteen, kuinka euron ja Välimeren kansojen kanssa tulee käymään, valuvirheet valuutassa ja olympiamenestyksen karikot, kaatuilevat finjollat.
Jos olemme pitäneet päiväkirjaa, blogeja, jostakin syystä ne eivät kyllä tue tätä viisautta alkuunkaan. Menimme ensimmäisenä euroon ja sen ytimeen, mummon markka puistatti, juhlimme olympiamitaleitamme jo etukäteen niitäkin. Olympiamenestys asiantuntijoiden antamana on yhtä luotettavaa kuin kenen tahansa vähänkin urheilua tuntevan maallikon. Sama koskee taloutta ja euron kokemia kolhuja.
Asiantuntijavallan korostuminen on mediayhteiskunnan yksi vakavimmista ilmiöistä. Se kun unohtaa kansan ja sen oman viisauden, sosiaalisen pääoman ja muistin, yksilön oikeuden olla myös demokratiassa väärässä. Kansa kun työllään ja yrittämisellään luo kasvun tai sitten ei. Sen on sitouduttava suurina massoina tähän demokraattiseen järjestelmäämme. Siitä ei saa tehdä harvainvaltaa tai mediakratiaa, median omaa valtaa. Jos joku mediatalo toimittajineen pitää sellaista parempana, sitä on ohjailtava muiden harhojen mukana tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Demokratiassa enemmistö saa olla myös väärässä, tehdä virheitäkin.
Saman teeman toistoa
Asiantuntija on kapean alan spesialisti ja talous on taas tuhansien asioiden yhteinen summa. Menestys olympialaisissa ei synny vain tulostavoitteista sielläkään. Jonkun on ne myös kyettävä tekemään, ei vain olemalla mukana elämyksiä hakien.
Kansakuntien kohdalla tekijänä ei ole yksi niskaa vääntävä painimolskin edustaja vaan miljoonien työpanos. Sitä ei saa johtaa medioissamme harhaan kehnoin motiivein ja tukien oman mediatalouden, joskus pelkän mediatalon, menestystä hakien. Varmin tapa saada ihmiset uskomaan olemattomia on toistaa samaa teemaa.
Autoritaariset instituutiot ja markkinoijat käyttävät tätä metodia. Mediayhteiskunnan välineet ovat oiva keino toistaa samoja totuuksia ja koko kansakuntaan ei enää muuta mahdukaan, vain yksi totuus.
Pahinta on, jos luovuus ja innovatiivisuus katoaa, vaihtoehdot viedään mediatalon mukana olemattomiin. Suomi on liian pieni kansakunta menestyäkseen olympialaisissa. Miksi sitten niin moni pieni kansakunta menestyy ja paljon vähäisimmin taloudellisin panostuksin?
Kun ydinvoimalaa suunnitellaan, tapana on yliarvioida hyötyjä ja väheksyä sen kustannuksia. Sama koskee kaikkea suunnittelua. Kun kustannukset alkavat paisua matkan varrella pilviin, on alettava toistaa mantraa, jossa palataan tämän kirjoituksen alkuun. Suurella rahalla voi tukea informaatiota, joka tukee aiempia käsityksiä, myös vanhentuneita ja täysin vääriä. Noidankehä on valmis.
Lähettänyt Matti Luostarinen 31.07.2012/09.09. 2021
Paljon onnea Yleisradiollemme, pian sadan vuoden ikäiselle instituutiolle.