Matka kohti hybridiyhteiskunnan ydintä

Johdanto

Hybridi biologisena ja teknisenä ilmiönä on meille tuttu mutta yhteiskunnallisen ilmiönä jo vähän mutkikkaampi. Olen kirjoittanut paljon aiheesta mm. kirjan nimeltä ”Hybridiyhteiskunnan kouristelua” vuodelta 2011 ja ”Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan” vuodelta 2020.

Kun kyseessä on kokonaan uusi yhteiskuntamalli ja sen synty oman aikamme todella mutkikkaisiin rakenteisiin, jossa internet ja digiaika muuttivat paradigmaisesti myös poliittiset järjestelmämme, demokratian ja puoluelaitokset niiden mukana, taustalla häärii etenkin muuttuva media ja sosiaalisen median monet ilmiöt ja alustat.

Paradigmainen muutos muuttaa maailmankuvamme ja näin kävi myös yhteiskuntamallien kohdalla, jolloin moni alkoi käyttää syntynyttä tilannetta tavalla, jota aloimme kutsu hybridivaikuttamiseksi. Tuoreimmat esimerkit syntyvät Suomen eduskunnasta ja sen tavasta käsitellä välikysymystä, jonka merkitys on suurempi kuin arvaammekaan. Kysymys kun on muotoiltu tavalla, jossa hybridivaikuttaminen rajojemme takaa pani edustajamme liikkeelle ja pohtimaan omia rajojamme sekä lakiemme ajanmukaisuutta rajojen rinnalla loppuvuodesta 2021. Samaan aikaan pandemia vain pahensi otettaan maailmalla ja myös Suomessa. Syntyi riitaa jopa rokotteesta ja sen käytöstä.

Sama asia, lakiemme ajanmukaisuus, pohditutti päättäjiämme myös pandemian kohdalla, olkoonkin että vielä tuolloin 2020 saatoin kirjoittaa kirjani otsikoksi ”Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan”.  Sitä näyttäisi jatkuvan vuoden 2021 joulukuulle, jolloin palaamme takaisin hybridivaikuttamiseen ja omaan lainsäädäntöömme ja sen riittävyyteen pakolaisista puhuttaessa ja heistä pelattaessa. Edustajamme tekivät sen yhden tai enintään kahden ajankohtaisen esimerkin valossa pohtimatta, kuinka kyseessä oli paljon mittavampi yhteiskunnallinen ilmiö ja sen tuoma paradigmainen, maailmankuvat vaihtava ilmiö.

Tästä syntyi välikysymys, jonka käsittely jatkuu siinä missä ruotsalaisten tapa pyrkiä hankkimaan itselleen uutta hallitusta ja tälle pääministeriä. Suomessa välikysymyksen esitti koko hallitus, mutta sen aloite syntyi odotetusti Perussuomalaisen puolueen toimesta. Sen taustalla ovat tapahtumat rajojemme takana. Ne laukaisivat ilmiön oivaltamisen hybridiuhkana ja hyvä niin.   

Puran hybridiyhteiskunnan syntyä lähtemällä lokakuussa 2014 kirjoittamastani esseestä tai blogista, jonka myös perussuomalaiset olivat saaneet sivustolleen 1400 artikkelini tai blogin ohella. Toki kirjani oli saanut myös vaikkapa pääministerit ja toki tasavallan presidenttimme jo vuosien ajan.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Teesi, antiteesi, synteesi – feodalismi, kapitalismi, kommunismi

Teesi, antiteesi, synteesi – feodalismi, kapitalismi, kommunismi Forssa Lehti esittelee kahden poliitikon väittelyä sunnuntainumerossaan (6.10). Vastinparina on kokoomuslainen mies ja demarinainen sekä aiheena koulu, joka tulisi joko lakkauttaa tai jatkaa sen elämää maaseudulla, kylän keskipisteenä ja hyväksyen, että jotkut nyt haluavat asua maalla ja toiset metropoleissa lapsineen. Luonnonvaroihin perustuvat areaaliset elinkeinot, kun ovat maahan sidottuja ja lokaaliset elinkeinot erilaisia. Syntyy yhteiskunnallinen hybridi niitä yhdessä pohdittaessa. Maantieteen lokalisaatiomallit auttavat siinä hakemaan optimaalisia ratkaisuja. Esimerkin malli ja sitä edeltävä tilanne on poikkeuksellisen yksinkertainen. Lisätään siis muuttuja malliin.

  Jos luonnonvara-ammatteja aiotaan ylläpitää, se edellyttää myös maailmakuvaa, jossa ihmiset viihtyvät kiinteistöissä maalla eikä niiden hintoja poljeta tai palveluja hävitetä yhden kartan (=regionaalinen) ja kompassin politiikalla, tuntematta ollenkaan toista karttaa (=spatiaalinen tai aspatiaalinen). Maalla asuvan maailmankuva, tapa asennoitua myös digiajan välineisiin, etätyöhön jne., kun on erilainen kuin kaupungissa asuvan ja lähiyhteisö muokkaa myös maailmakuvamme, totuuden etsinnän sille, miltä maailma näyttää ja kuinka sen tulisi järjestäytyä omalla tai perheen kohdalla.

Kaikki me elämme täällä ensimmäistä kertaa eikä kukaan ole Metusalemin ikäinen. Monta kertaa tällä kiertäneet hindut pyhine kirjoituksineen ja väitteineen syntyvät seuraavassa elämässä nautoina ja siitä on saanut Suomessa, etenkin Hämeessä eläen, jo nyt esimakua.

Paluu 1100-luvulle

Olen vuosien varrella kirjoittanut runsaasti tieteen eri menetelmistä ja myös vanhoista käsitteistä ja niiden käytöstä. Yliopistovuosinani laadin niistä myös oppikirjoja ja niitä käytetään edelleen etenkin menetelmätutkimuksessa, suurten aineistojen analysoinneissa sekä yhdistettäessä välineellisen laboratoriotieteen menetelmiä ihmistieteitten usein väljempiin ja vaikeammin vaikkapa matemaattiseen kieleen soveltuviin tutkimusmenetelmiin. Menetelmien taustalla on hybridi, mutta eri merkityksessä kuin mihin auton kokoajat energialähteitään tai biologit kasvejaan risteyttävät.

Esimerkkinä nykyisin robotit yhdistävät valtavat määrät meistä tallennettua tietoa ja tekevät niistä luokituksia, joita käytetään hyvin erilaisiin tarkoituksiin, jossa pintakohuna on nostettu medioissamme esille vakoilu ja vaikkapa nimet Wikileaks ja Edward Snowden. Nimet voisivat olla myös jotain aivan muuta kohta 8000 miljoonan joukosta hakien. Käsitteet teesi, antiteesi ja synteesi ovat tieteen historiaa ja liittyvät dialektiikkaan ja käsitteinä muinaiskreikkaan.

Se oli keskustelumuoto, jonka avulla pyrittiin etsimään totuutta, yhteisymmärrystä, voittamaan vastapuoli väittelyssä. Dialektiikkaa liitetään sofistiikkojen nimiin, kuten Sokrates, Platon ja Aristoteles. Logiikkaa ja dialektiikkaa pidettiin jopa hetken synonyymeinä toisilleen, jota ne eivät tietenkään ole. Dialektiikka on kahden yhdessä ajattelevan ihmisen yhteisö, ei muuta. Logiikka taas kehittyi tutkimaan ajattelun lakeja. Tätä kautta lähestymme oman aikamme hybridiä.

Toki tiedemies vertailee tänäänkin erilaisia teorioita ja niiden pätevyyttä mutta ei kahden ihmisen yhteisönä, väitellen aiheestaan. Tiede ei ole taantunut, toivon mukaan, 1100-luvulle. Toki Loimijokivarresta saattaa löytää tällaisiakin tieteen tekijöitä. Keskiajalla taas dialektiikka joutui painiskelemaan vähin erin syntyvän tieteen ja kirkon oppien välillä. Väittelyt olivat oppineiden elämän ydin. Haettiin syitä ja vastasyitä, kysymyksiä muotoillen tyyliin an vai non, pro vai contra, cur vaiko ehkä quomondo.

Yliopistollisen muodon tämä väittely sai 1100-luvulla. Syntyi räyhäävä kulttuuri ja parjauskirjeet, joita sitten myöhemmin jouduttiin katumaan. Tätä tavataan tänäänkin taantuneissa tiedeyhteisöissä, työkulttuureissa ja myös sosiaalisen median kirjoittelijoiden räyhähenkisessä elämässä, perinteisen median nimettömissä purkauksissa terapeuttisena elämänä ja viihteenä. Siitä on vielä matkaa hybridien syntyyn.

Analyytikot ja aistihavainnot

Skolastikot pyrkivät yhdistämään juuri keskiajalla kreikkalaista filosofiaa ja sen suuria nimiä kirkon oppeihin. Tavaksi tuli käyttää suuria auktoriteetteja ja heidän nimiään pyrittäessä kumoamaan vastaväitteitä. Toki Raamattu ja sen kirjoitukset olivat osa tätä väittelyä rinnan vanhojen filosofien kanssa eläen. Analytiikka ja aistihavainnot sekä näiden tutkimus tuli mukaan 1700-luvulla ja tunnetuin nimi on Immanuel Kant. Alamme lähestyä hybridiä.

Kant näki dialektiikan joutopuheeksi ja tavaksi juonitella kansan päänmenoksi sekä orastavan poliitikon elämäksi kerätä itselleen suosiota. Väittelyn kun voitti verbaalisesti lahjakkaampi aivan riippumatta tosiasioista. Näin emotionaaliset tunteet olivat sellaisia, joihin kannatti vedota. Ihmisille oli esitettävä sellaista, mitä nämä halusivat kuulla. Syntyi retoriikka ja kaunopuhuminen sääntöineen ja kouluttajineen, koulukuntineen. Jopa omassa suvussani oli 1600-luvulla syntynyt professori Isak Pihlman, joka sai leipänsä Helsingin yliopistossa opettamalla papeille retoriikan rinnalla väittelytaitoja ja vielä pyhillä kiellä. Hän jos kuka olisi ollut taitava oman aikamme hybridiyhteiskunnan oivaltaja. Myöhemmin mukaan tullut maineikas kapteeni Tawast, Maaningalla Halolan kartanossa vieraillen, olisi ollut taitava hänkin. Etenkin pappissuvut, kuten Berg tai Ståhlberg olivat tämän alan osaajia hekin. Suomalaisten ei kuuluisi hakea oman aikamme hybridiyhteiskunnan sankareita vedoten Immanuel Kantin tai Platonin viisauteen.

Kant luetteli järjen ristiriidat, joihin järki ajautuu silloin, kun ihminen yrittää ymmärtää vaikkapa kaikkeuden rajoja, aineen loputonta jaettavuutta, vapaata tahtoa ja determinismiä tai välttämättömän olennon olemassaoloa, jumaluutta. Dialektiikka johtaa vain järjen antinomiaan, loogiseen ristiriitaan ja paradokseihin. Järkiparkamme kun ei kykene saattamaan loppuun kaikkien saatavilla olevien sarjojen tai ajatuskulkujen, havaintosarjojen kokonaisuutta. Niitä kun on ääretön määrä.

Hegelin heimoveljet

Hegel jatko siitä, mihin Kant lopetti. Hän hyväksyi Kantin kuvauksen järjen joutumisesta ristiriitaan pyrkiessään ymmärtämään todellisuutta. Hegel hyväksyi kuitenkin ristiriidan ihmisen elämään kuuluvana ja oletti, että kahden vastakkaisen näkemyksen parhaat kohdat voidaan yhdistää ja päätyä kolmannen henkilön esittämään synteesiin. Syntyi hegelismi ja teesi, antiteesi sekä synteesi. Elettiin 1800-luvun alkua, ei tätä päivää ensinkään. Jälleen olisin voinut ottaa esimerkit omasta sukupuustani Mykkäsistä, Reinikaisista, luostarilaitokselle veronsa maksaneista Klostereista.

Hegelin ajattelussa ihminen on aina yksipuolinen ja vaaditaan väite, vastaväite ja synteesi sekä portaikko kohti parempaa todellisuutta. Herran ja orjan kamppailu ei jatku loputtomiin, olkoonkin että herramoraali hakee hyvää tai huonoa, orjamoraali heikompana hyvää ja pahaa. Lopulta päädyttiin tulokseen, jossa dialektinen tikapuu johti kohti vallankumousten kautta syntyvää evoluutiota, vaikkei sitä vielä tuolloin voitu ääneen sanoakaan. Ihminen kun halusi myös saada tunnustuksen olemassaololleen, narsismilleen. Yhteiskunta ei ollut vielä kypsä pohtimaan hybridiä ja sen tuomia mahdollisuuksia.

Näin ihminen erosi muusta luomakunnasta pyrkien tekemään vapaita valintoja, joilla oli myös jalompi perusta, normisto ja moraali sekä aatteet, joiden puolesta uhrautua. Geenejämme ei tuolloin vielä tunnettu eikä darwinismia tai Freudin oppeja koulukuntineen. Ne iskivät halolla päähän narsistin elämää. Hegel asetti valtion ihmisen yläpuolelle ja se vei hänet sivuun omasta ajastamme, individualismistamme. Marx sai paljon vaikutteita Hegeliltä mutta käänsi kaiken hengellisyyden päälaelleen. Elettiin 1800-luvun jälkipuoliskoa, ei omaa aikaamme ensikään.

Feodalismi, kapitalismi, kommunismi

Marx toi materialismin hengen sijaan ja muutti maailmakuvaamme. Hän säilytti Hegelin sisäisen logiikan oppina, mutta alkoi korostaa kehitystä puhtaana materialistisena kamppailuna. Talouden olosuhteet, tuotanto ja jakelu, tulivat ohjaaviksi voimiksi ja samalla myös luokkien välinen kamppailu. Teesi, antiteesi ja synteesi korvautuivat käsitteillä feodalismi, kapitalismi ja kommunismi.

Kommunismi oli siis synteesi ja dialektisen taistelun päätepiste, luokkasodan loppu. Ihmisten tuli nousta yli taloudellisten olosuhteiden ja tuotantovälineiden, jotka oli saatava yhteiseen omitukseen. Näin vapauden aate syntyi Hegeliä myötäillen, mutta kääntäen kapitalismi sosialismiksi. Mentiin hiven vinoon hybridiyhteiskunnan synnyn aamusta.

Arthur Schopenhauer heitti romukoppaan koko dialektisen maailmankuvan. Kyse oli vain väittelijöiden taidosta ja taiteesta, jolla haettiin uskottavuutta, valtaa, vaurautta, sosiaalista asemaa, narsismin lähteitä, mutta ei toki totuutta. Sitä jopa pelättiin ja se peiteltiin kielen alle. Dialektiikka oli lopulta vain keskustelutaitoa sekä keskustelutilanteita. Koko tämän maailmankuvan taustalla oli ihmisen turhamaisuus ja halu voittaa vastapuoli. Ei toki jalo pyrkimys totuuteen. Dialektiikan saama tuomio oli askel takaisin kohti hybridiä ja sen syntyä.

Schopenhauer esitti suuren joukon retorisia menetelmiä, joilla kykenee kumoamaan kilpailijan erilaisissa väittelytilaisuuksissa ja olen niistä joskus myös kirjoitellut blogeissani. Tyhmyyskilpailun kouluttajat lopetettiin Suomessakin paljon ennen viimeisiä sotiamme. Kansan keskuudessa se toki jatkui sekä poliittisissa säätyvallan puolueissa, kielipuolueissa tai pietistisissä liikkeissämme.

Niistä tuli myös rikoksenteon välineitä, joita alettiin myöhemmin paheksua medioissamme. Ne joutuivat kriisiin. Olen itse kutsunut dialektiikkaa tyhmyyskilpailuksi. Sillä ei ole mitään tekemistä niiden tekijöiden kanssa, joilla oman aikamme tiede hakee totuutta, jos se on tullakseen, eikä pyri koskaan vakuuttamaan sillä muita.

Se kun on vain poliitikon ja narsistin turhamaisuutta, tapa käyttää valtaa ja siinä vaikkapa suomalaisia puolueita, kuuttatoista kuppikuntaa ilman aatteen yhdistävää liimaa, joilla samalla pönkitetään omaa sosiaalista ja taloudellista asemaa, käytetään kisaamisen ja korruption välineenä jakaen puoluetovereille virkoja ja muita etuuksia osana ikivanhaa keskiaikaista nepotismia. Näin siitäkin huolimatta, että nämä on rikoslaissa kielletty, puolue tai kuppikunta antoi mahdollisuuden käyttää niitä rikoksenteon välineinä. Hybridiyhteiskunta alkoi kouristella rinnan mediayhteiskunnan kanssa.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Hybridiyhteiskunnan kouristelua

Hybridillä biologi ymmärtää kasvien ja eläinten risteymiä. Yleisimpiä ne ovat kasveilla ja jalostuksessa saadaan hyviä tuloksia. Ellei sitten tuloksena risteymästä ole turnipsin tai lantun, perunan rehevä lehvistö ja maassa odottaa risteyttäjää vaikkapa kurpitsan tai kurkun komea juurakko. Kun tarkoituksena oli tuottaa peruna- ja kurkkusato samalta pellolta. Näin hybridi yhteiskuntamallina alkoi saada myös hyvinkin epäonnistuneita kokeilijoitamme. Näitä varten on paikallaan korjata omaa lainsäädäntöämme. Tätä työtä eduskuntamme ja hallitus ovat poliitikkoineen palkattu ja mukana on asiansa osaavia virkamiehiäkin. Toki joku voi hieman autella myös sivusta. Mediayhteiskunnan kriisissä apua tulee harvemmin sieltä suunnalta.

Tekninen hybridi


Tekniikan ihmeet ja insinööritieteet tuottavat hybrideinä etenkin autoja. Niissä on kaksi toisiinsa kytkettyä energialähdettä ja mahdoton määrä muuta sellaista uutta teknologiaa, jossa hybridi on jo kuljettajan kokemaa aistimaailmaa laajentava ja viestit tulevat kaukaa ulkoavaruudesta. Tuhannet uudet innovaatiot ovat integroituneet ja matka hybridiympäristössä on samalla käyttäjäystävällistä.

Hybridiympäristöjä on jo kaikkialla, ja niissä biologinen alkaa lähestyä teknologista ja päinvastoin. Pisimmillään evoluutio, darwinismin viimeisin vaihe, on sellaisessa ympäristössä, jossa yhteistyö sujuu ja yhteiskunta muistuttaa fysiikasta tunnettua asymptoottista vapautta. Siinä Nobelin palkinnon voittaneet kvanttimekaniikan nerot havaitsivat kuinka alkeishiukkaset ovat toisiaan lähestyessään aluksi puoliväliasetelmassa varautuneita ja kitka on ankara. Moni on kokenut tämä myös ihmissuhteissaan virtuaaliympäristössä seikkaillen ja palaten taas arkielämänsä askareisiin. Hybridi yhteiskuntamallina ja kriisissä on juuri tällainen ilmiö. Olen tästä kirjoittanut mm. toisen väitöskirjani yhteydessä mitaten siellä yrittäjien yhteistyötä (Ekologinen klusteri ja inovaatiopolitiikka)

Asymptoottinen vapaus


Kun tämä ankaran kitkan vaihe ohitetaan, lähestymistä tapahtuu uudella tavalla, kitka vähenee ja katoaa lopulta kokonaan. Hiukkaset liikkuvat kuten täysin vapaat partikkelit mutta hyötyvät täysimääräisesti toistensa läsnäolosta, yhteistyöstä, luottamuksesta, vastuun kannosta. Hybridiyhteiskunnan malli on loikka tähän kitkattomaan luottamukseen.

Tein saman havainnon puoliväliasetelmaan jääneiden yritysverkostojen kohdalla. Varauksellinen tilanne lisäsi kitkaa ja korosti sen kielteisiä ominaisuuksia. Kun tästä edettiin oikein askelin, tutkijoitten avustamana, tapahtui lopulta hyppäys kohti täysin vapaata ja luottamuksellista yhteistyötä, asymptoottista vapautta. Yritykset hyötyivät verkostosta täysimääräisesti ja samalla toimivat vapaasti kuten täysin vapaat partikkelit fysiikassa. Raha pankkien välillä liikkui sekin.

Euroalueen kitka maksimissaan

Euroopan unioni elää tänään loppu vuonna 2011 vaiheessa, jossa siirrytään suunnitelmasta seuraavaan ja mallista toiseen. Kreikan ja Italian ongelmat ovat jo sellaisia, että virkamieshallitukset hoitavat ja ulkopuolisten tahojen ohjaama elämä on unohtanut kokonaan demokratian olemassaolon. Saksan ja Ranskan noudattama darwinismi ja evoluutio-oppi ei kerro asymptoottisesta vapaudesta vaan vahvemman malliin pakottamisesta. Sellaista on kokeiltu Euroopassa vuosituhansia ja aina huonoin tuloksi. Belgia tulee toimeen ilman hallitusta jo kohta kolmatta vuottaan. Yhtä huonosti tai hyvin menee ilman hallitustakin.

Mediayhteiskunnasta siirryimme hybridiyhteiskuntaan uuskorporativismin vaiheen jälkeen. Tässä hybridissä vanhat ismit katosivat. Oikeammin puhdasta sosialismia, kapitalismia, liberalismia, kommunismia tai korporativismia ei ollut koskaan ollutkaan. Oli vain niiden moneen suuntaan rönsyileviä malleja tai dogmaattisia, uskontoa lähestyviä oppirakennelmia. Sellaisesta toimiva hybridirakennelma oli kaukana ja kitka hallitseva voima pelon ja sodan, darwinismin sairaassa yhteiskunnassa.

“Hybrid society” ei ole darwinistinen malli

Hybridiyhteiskunnan rakentelu darwinistisena mallina, vahvimman oikeudella, on ihmisen sisäinen rakennevirhe, eikä sovi uutteen hybridiyhteiskunnan kehittelyyn. Arvostettu Nobelin talouspalkinnon saanut The New York Timesin kolumnisti Paul Krugman kirjoitti eilen, kuinka suomalaiset ovat hävinneet ruotsalaisille korkomenoina veloilleen nyt jo yli 1,5 % hintana liittymisestään euroon. Krugman oli tästä varoittanut ja käytti suomalaisia juuri esimerkkinä.

Ruotsi maksaa veloistaan korkoa noin 1.6 % kun suomalaiset maksavat reipasta 3 %:n korkoa ja luottolaitokset varoittelevat myös näitä darwinismin AAA-ihmelapsia koron noususta euroalueella. Luottoluokittaja uhkaa rangaista myös Suomea. Asymptoottinen vapaus ei toimi euroalueen sisällä, demokratia on kriisiytynyt ja sanelusta vastaa kaksi suurvaltaa, Saksa ja Ranska. Hybridiyhteiskunta on euroalueen sisällä kriisiytymässä mutta lisää vauhtiaan Aasiassa.

Muulimalli

Näin adventin aikaan on syytä muistaa, kuinka Jeesus ratsasti aikanaan aasin tamman varsalla kohti Jerusalemia. Raamattu ei kerro, oliko kyseessä aasin ja hevosen risteymä, hybridi. Jos kyseessä oli hybridi, siis muuli, onko meillä aina vain yksi mahdollisuus edetä sen kanssa ja hyväksyä Euroopan keskuspankki pelastajaksemme ja hoitaa ongelma tätä kautta, luottaen vanhaan keinoon painaen lisää euroja markkinoille.

Vai kuljemmeko jokainen valtio erikseen ja muulin lailla meitä kiskoen Kiinaan ja Aasiaan, kehittyvien talouksien suuntaan, hakemaan luottoa Yhdysvaltain tapaan sairaan kapitalismin tavoin Aasiasta, sekä ostaen näillä luotoilla kiinalaisia tuotteita? Sellainen ikiliikkuja ei tee kahdesta kalasta ja kolmesta leivästä ikiliikkujaa. Noususuhdanteen aikana on maksettava laskusuhdanteen velkoja pois vanhaan keynesiläiseen tapaan, eikä uskottava ikiliikkujaan edes hybridiyhteiskunnan pelastajana. Muuli hybridinä kun ei lisäänny lainkaan. Laittoman tavaran kuljettajana muuli on taas kaikkea muuta kuin hybridi tai erityisesti hybridiyhteiskunnan tuote. Palaamme näin alkuun ja ilmiöön, jolla voidaan tarkoittaa paljon muutakin kuin mihin kansanedustajamme hakevat vastausta hybridivaikuttamista pohtiessaan.     

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts