Psykologejako ja puppusanageneraattoreita johtajiksemme?

20.06 2022

Sosiaalinen media ja sen käyttäjät muuttivat perinteisenkin mediamme käsitteelliset sisällöt sosiologiasta ja valtio-opista psykologiaan sekä samalla historiasta ja maantieteestä ajattomaan ja paikattomaan illuusioon.

Niinpä Vladimir Putin oivalsi käyttää tätä hyväksi sekä kertoa, kuinka Venäjällä ei ole tapahtunut mitään erityistä sitten Pietari Suuren aikojen, joskin aikaa on kulunut ehkä joku 300 vuotta ja jotain siinä välilläkin taisi tapahtua.  

Toinen havainto liittyy Neuvostoliiton syntyyn ja taisihan siinä välillä tapahtua yhtä jos toistakin myös muuta kuin bolsevikkien puuhastelua. Väkiluku nyt ainakin maailmalla kasvoi yli jostakin sadasta miljoonasta tuhansiin miljooniin. Se saattoi hyvinkin vaikuttaa Putinin pohdintoihin vertailtaessa häntä Pietari Suuren aikoihin.

Jos pitäydytään kuitenkin vai psykologiassa, oman aikamme tapaan ja sosiaalista mediaa syvään kumartaen, unohdetaan väkilukumme kasvu ja hivenen muuttunut teknologiakin, Pietari Suuren tiedetään saaneen lisänimensä koostaan. Hän kun oli nykyisen koripallonpelaajan raameilla varustettu, 203 sentin mittainen jättiläinen. Putin taitaa olla 35 senttiä lyhempi eli mahtua suuren miehen kainaloon.

Valtio-oppi ja maantiede, uusi teknologia ja sen käyttämä matematiikka ja fysiikka ovat maratonlajeja, innovaatiot ja uuden oivaltaminen myös kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönämme, talouttamme valtioitten sisällä ohjaillen, on kestävyyslaji sekin. Sekään satu ei vielä riitä, jossa joku perustieteitä harrastava tekee laboratoriossaan löydöksen, on oltava niitäkin, jota muuttavat löydöksen ydinvoimaksi ja energiaksi. Se ei ole psykologinen juttu ensinkään, kaukana siitä.

Ei Einstein yksin ydinvoimaa suhteellisuusteoriastaan kehitellyt likimainkaan. Oikeammin hän ei edes ymmärtänyt mitä hänen oivalluksensa siellä suunnalla merkitsi. Se oli hänelle kerrottava ja ikään kuin lapselle kuvaten. Siitäkin on pitkä matka ennen kuin hyvästä teoriasta tulee turvallista ydinenergiaa ja meille sähköä.

Oma opettajamme äidinkielessä arveli sen merkitsevän ydinenergian saapumista ja sähkön korvaavana hänenkin asuntonsa uudella tavalla valaisten. Tuolloin elettiin jo 1960-lukua Iisalmen lyseossa. Jouduimme oikaisemaan opettajaamme hänen hätäillessään uusinvestoinneista sähkövalon vaihtuessa ydinenergian tuottamaan kipinöintiin. Kynttilänvalon kaltaisena sitä meille esitteli.

Kun tällaisia hiven virheellisiä, psykologisia ja teknisesti väärin oivallettuja asioita medioissamme esitellään, elämä voi muuttua hyvinkin ahdistavaksi sekä omien opettajiemme että hallinnollisten virkamiestemme ja poliitikkojemme maailmaa seuraten.

Näiden palatessa välillä edustajan tehtävästään arjen ikävään harmauteen ja syytettynä ties millaisesta pienen ihmisen käyttäytymiseen liittyvästä rikkeestä kansanedustajana, ei aina edes välttämättä Venäjän tsaariksi kohonneena pääministerinä ja presidenttinä vuorovuosina Medvedevin kanssa virkaa vaihtaen.

Pienellä ihmisellä tahtoo olla piilotajunnassaan laajentumisen haluja ja yhteistä suurikokoiselle Pietarille ja pienikokoiselle Vladimirille ovat vaikkapa Asovanmeren rannikot ja halu hankkia lisämaita sieltä viljeltäväkseen.

Me suomalaiset muistamme toki, kuinka 300 vuotta sitten suurikokoinen Pietari nuorena miehenä silloin, elikin vain 52-vuotiaaksi, vapautti tuhansittain suomalaisia ruotsalaisnatsien ikeen alta siirtämällä heitä Venäjälle, arabimaiden haaremeihin, autuaammille metsästysmaille, manan majoille ja ikuisuuteen, näin ainakin Jukka Ukkolaan uskoen ja hänen pakinaansa uusimmasta Suomen Kuvalehdestä lukien (17.06.2022).

Jotain tuollaista jäi itsellenikin mieleen maantieteen ja historian opeistamme koulussa, olkoonkin että Jukan tapa käyttää kieltämme on verbaalisesti lahjakkaampaa kuin omani maantieteen ja sosiologian tohtorina ja dosenttina, professorina arastellen liian pitkälle vietyä psykologisointia. Siis lukijan tahallista harhauttamista.

Jos itse alkaisin kirjoitella kuten Ukkola omassa julkaisussaan, huonosti minulle olisi käynyt akatemian ja ylioston tutkijana, olkoonkin että itse ajatus ja tapa sen kuvaamineen on aivan oikea ja tieteen popularisointi onnistuu kadehdittavalla tavalla.

Niinpä Ukkola näkee myös eroja näiden kahden ”jättiläisen” matkoissa maailmaa vallaten. Ainakaan toistaiseksi Putin ei ole kukistanut Ruotsin kuningasta, kuten Pietari kukisti Kaarle XII:n Pultavassa vuonna 1709. Se on ajallisestikin jo hyvinkin lähihistoriaan laskettavaa mutta ei nyt vielä kännyköitä käytetty eikä tykin kantomatka ollut Pietarista Tukholmaan.

Tykin kantomatkasta huolimatta vastassa Putinilla olisi muutenkin nyt neljä numeroa isompi Ruotsin kuningas, Kaarle XVI Kustaa. Lisäksi mukaan tulee nyt väliin tunkenut Suomi ja sen tapa hakeutua Naton jäseneksikin. Tosin turkkilainen on siinä taas mukana sotkemassa selvää asiaa.

Jukka Ukkola olettaakin Putinin valinneen nyt toisen taktiikan kuin Pietari aikanaan, joka yritti liittoutua länsivaltojen kanssa Turkkia vastaan laajentaakseen Venäjää Mustanmeren rannoille, Ukrainaan ja Krimille.

Krimin sodan suomalaisetkin muistavat mutta eivät tahdo millään muistaa erilaisia rauhantekoja ja niiden vuosia matkan varrella, alkaen Pähkinäsaaren Rauhan rajasta. Se kun jakoi maan aiemmin myös luonnonmaantieteellisen rajan ja vedenjakaja-alueen kohdalta kahtia.

Tänäänkin me olemme rajan molemmin puolin hyvinkin samaa kieltä murtaen ja onomatopoeettisesti puhuen geneettisesti kaukana toisistamme. Jopa kauempana kuin nuo Euroopan yhtenään sotien keskenään käyneiden valtioiden ihmiset keskenään.

Eurooppa kun on alueitten Eurooppa, ei niinkään valtioitten. Tätini, isäni sisaren nimi oli Rauha. Rauhan päivänä oli tapana kysyä, kuka on maailman nimekkäin Rauha? Vastaus kuului tietysti ”Pähkinäsaaren Rauha”.

Jukka Ukkola pohtii lopuksi, kuinka Pietarin sotaliitto lopulta epäonnistui, niin suuri kun olikin, ja niinpä Putin liittoutuu nyt Turkin kanssa aggressiivisia ruotsalaisia ja suomalaisia ja muita länsimaita vastaan.

Ukkolan synteesi tästä kaikesta on hätkähdyttävä. Tämä sotilasliiton vastainen yhteistyö on osoitus sellaisesta rauhantahdosta, että Nobelin rauhanpalkinto luultavasti suuntautuu Mustanmeren jommallekummalle rannalle, ehkä molemmille.

Samalla Kuvalehti valaisee, kuinka Robert Sundman samaisen lehden kolumnistina on oikeassa.  Yhteiskunnallisia kysymyksiä lähestytään julkisessa keskustelussa yhä useammin psykologisesta näkökulmasta, valtio-opista onkin tullut psykologiaa ja käytetään termejä, jotka kuuluvat yksilön mielenterveyteen.

Näin on tehty toki jo ennen sosiaalista mediaa Adolf Hitlerin, Stalinin ja monen muun kohdalla, myös meillä Suomessa jokaisen presidenttimme yhteydessä, ei vähiten Urho Kekkosen.

Sellaiset käsitteet kuin hulluus, trauma, haavoittuvuus tai ikä eivät kuulu valtio-oppiin tai sosiologiaan, maantieteen termistöön. Valta terapeuttina ja hullun hoidossa on vinksahtanutta kieltä sekin.

Narsisti Donald Trump muuttamassa maailmaa on mahdollista seuraten terämiesten seikkailuja ja lapsenmielisille tarkoitettuja elokuviamme. Yhteiskunnallista toimintaa ei arvioida psykologisten termien ja käyttäytymisen kautta, ellei sitten kyseessä ole leikkimielinen pakina.

Jos vaaleissa alamme toimia samoin, alamme äänestää suurikokoisia hiihtäjiä hoitamaan valtiotamme tai muita hauskoja puhujia ja liukaskielisiä populistejamme, puhujan taidot hankkineita pappeja ja muuten vain mukavia heppuja, olemme menettämässä demokratian kriisin kautta äänestäjämme.

Valtaa käyttävät sellaiset henkilöt puolueittemme jäseninä, kohta myös äänestäjinä, jotka saavat luottamuksemme vain julkisen esiintymisensä ja tunnettuuden kautta, sankarihiihtäjinämme tai muina julkimoina, psykologisia pisteitä heille jakaen esiintymisestä. Olemme saattaneet demokratiamme syvään kriisiin puoluelaitoksineen.

Kun valta on sekin vain terapeuttista, vinksahtaneitten narsistien hoitoa, silloin psykologian ja terapian maailmasta olemme siirtyneet niiden käyttöön myös laajemmassa kulttuurissamme, ei vain vaaleissamme.

Yhteiskunnan toimintoja, miljardien ihmisten osaamista ja kulttuuria, sosiaalisia rakenteita ja niiden hallintaa, taloutta, arvioidaan psykologisten kategorioitten kautta.

Näin toki tehtiinkin sellaisessa yhteisössä, joka ole perheen kaltainen yhdessäolo-organisaatio, mutta ei nyt miljardien ihmisten valtioissa tai aluerakenteissa.

Ylen puheenjohtajan tentissä kommentaattorina esiintyvät psykologit ovat hekin väärässä paikassa. He kun mittaavat kovin rajallista osaa sitä tehtävää, johon poliitikkoja tulisi valita.

Niinpä Putin tai Urho Kekkonen saattoivat olla ikääntyneitä, sairaita ja jopa hulluja, mutta se ei saa tarjota minkäänlaista pohjaa sellaisille analyyseillä, jotka tarkoittavat Eurooppaa, Venäjää, Kiinaa, Intiaa, saati kutsua näiden toimintaympäristöä pienen kylän kaltaiseksi, sodaksi kutsutun ajan jälkeen, omassa digiajan ja tekoälyn ohjailemassa elämässämme.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts