Väärän vuosisadan tuoteko?
Oikein hyvää Nenäpäivän aattoa. Yhdysvaltain presidentti piti puheen ja kiitteli vaalien olleen demokratian voitto. Venäjän presidentti taas kertoi jäävänsä pois G20 maiden kokouksesta. Ulkona on perinteinen marraskuinen keli, kymmenen astetta varjossa. Näin se ilmastomuutos etenee samalla kun suomalaiset poliitikot puhuvat ennen vaalejaan itsensä uusiin asemiin kirkollisvaalien jäätyä monella väliin. Aivan kaikessa ei poseerata medioittamme mieliksi.
Verotiedot eivät nekään nostata suuria tunteita ja niillä pilaillaan. Nenäpäivän tapaa yleinen verotuspäivä kuuluvat yleisradion konservatiivisen siiven vuodenaikaiseen rytmiin ja sen seuraaminen on ikäihmisten kontolla. Niihin kuuluvat myös urheilun etenkin ne lähetykset, joita pietään sopimattomissa paikoissakin, kuten nyt tulevat jalkapallon kisailut. Presidentti juhlineen alkaa olla historiaa hänkin.
Nenäpäivä ei kuulu perinteisiin usein kristillisiin juhliimme tai ikivanhaan vuodenajan kiertoa kuvaaviin ja tällöin etenkin luonnonvaroihin sekä niiden käyttöön aikanaan puhtaan agraarissa kulttuurissamme. Usein niihin liittyi myös vuoden kierto agraarissa yhteiskunnassa vanheten tapana rytmittää sitä huolehtien myös ruokahuollostamme ja myöhemmin osana kristillisiä juhlia vähentäen samalla pakana-ajan riittejämme. Nyt ne tahtovat palata ja kristilliset unohtua.
Nenäpäivä on tätä nimeä kantavan säätiön (aiemmin Ylen Hyvä Säätiö) hyväntekeväisyyskampanja tarkoituksena kutsua suomalaiset auttamaan kaikkein heikoimmassa asemassa eläviä lapsia. Sillä on siten hyvin perinteinen tausta jakaen köyhille ropoja ja osoittaen näin valkoisen miehen hyvää tahtoa, hieman samaan tapaan kuin ikivanhoissa pakana-aikojemme myöhemmin kristillisiksi kääntyneissä juhlapyhissämme.
Nenäpäivän traditio on kovin lyhyt, mutta jotain siitä voisi kirjatakin erotuksena muista oman aikamme kovin samankaltaisiksi muovautuvista juhlapyhistämme kaamoksen keskellä niitä viettäen. Osaa paheksutaan ja osa vietetään vanhalta muistiltamme. Likimainkaan kaikki eivät enää seuraa yleisradion televisioantia lainkaan. Kaikilla ei ole televisiota tähän tarkoitukseen. Se katosi siinä missä kirjahyllyt ja pianot kierrätykseen ja kaatopaikoille.
Kuten hetki takaperin pyhäinpäivää ja vainajien muistojuhlaa, ruotsalaista Kustaa Adolfin päivää, viikonvaihteen isäinpäivää, kansainvälistä miestenpäivää, lapsen oikeuksien päivää ennen adventin alkua ja ensimmäistä adventtisunnuntaita kaikki marraskuulle tungettuna.
Niiden sietämisessä on kestämistä ja ihmisillä taakkaa ilman näitä outoja nimityksiä marraskuisille viikonlopuillemme.
Nenänpäivän slogan on ”Hauska auttaa” ja tarkoitus on kerätä säätiön tilille rahoitusta huumorin ja viihteen keinoin pääosin Ylen kanavilla. Muutamaa päivää aiemmin samainen taho on kertonut verotustietomme ja eniten maassa ansaitsevat henkilöt ns. kateuspäivän merkeissä. Nyt se muuttui kärjen osalta pilaluksi.
Valtaosa, yli 90 % miljoonia tienaavista on miehiä. Politiikassa heitä ei havaita, jolloin politiikan hoito onkin jäänyt naisten harteille. Se on pienituloisten ja vähäosaisten kamppailua sosiaalisen nousun toivossa lottoarvontaan luottaen. Yhä harvempi käy vaaleissa. Vanhainkodit ovat varmin tapa nostaa äänestysaktiviteettia keinotekoisesti. Yhdysvalloissa keinot ovat osin arveluttavia.
Nenäpäivä ei ole toki suomalainen ilmiö vaan BBC:n kautta meille kotiutunut ”Red Nose Day” Isosta-Britanniasta alkaen siellä vuodesta 1988 Wikipedian tiedoin. Wikipediaa ylläpitävät ja muokkaavat kokonaan eri tahot kuin aikanaan Ensyklopediaa.
Joka miehen tietolaari voi sisältää joka miehen tietoakin ja painottuen ajan ilmiöitä korostavalla tavalla ja tulostaen Suomessa eilisen päivän lätkätuloksia Pohjois-Amerikasta. Se on siten eräänlainen urheilun uusin tietolaari ja pintakulttuurimme tuote. Eliitin elämä erkaantuu sielläkin rahvaan viihteestä.
Suomessa Nenäpäivän keräilyn takana mainitaan usein yhdeksän eri järjestöä kuten Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, UNICEF, Pelastakaa Lapset, Plan Suomi, Suomen Lähetysseura, Fida International, Solidaarisuus ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK).
Varsinaista ohjelmatoimintaa tukee Suomen Yleisradio. Nenäpäivä ja ko. järjestöt avustavat lapsia mm. Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Tähän menneessä mm. rokotuksin miljoonia ja koulutiellä niin ikään huomattavaa määrää näiden mantereitten lapsia. Ilmiö muistuttaa vaaleineen Yhdysvalloista kloonattuja rakenteita.
Kyse on huomattavan suuresta avustuserästä Suomesta tähän tarkoitukseen ohjattuna apunamme. Ko. mainituissa kohteissa asuu noin 7000 miljoonaa avustettavaa, joista osa maailman vauraimmissa valtioissa vanheten. Näistä jalkapallon MM-kisat järjestävä taho aiheuttaa yleistä paheksuntaa. Niiden seuraaminen ei ole suotavaa.
Ylen osuus on näkyvimmillään päivän ohjelma-annissa ja etenkin yhteistyössä Radion Sinfoniaorkesterin kanssa. Päivä on omistettu ylen kanavilla erilaisille viihdeohjelmille ja samalla seuraten, miten suureksi ko. päivän lahjoitusten summa karttuu viihdetaiteilijoiden esitysten lomassa.
Toki samalla näytetään dokumentteja niistä kohteista, johon varoja kerätään. Iltaan mahtuu myös Nenäpäivän oma erikoislähetys ja ”Naurumaraton” jopa palkittiin vuoden 2019 Kultaisella Venlalla.
Nenäpäivää on myös näkyvästi kritisoitu. Sen kerrotaan korostavan perinteisiä rasistisia arvojamme ja kolonialistisia valtarakenteita. Päivältä puuttuu sellainen konteksti, joka olisi muutakin kuin ”kurjuuskonsepti” tai ”kurjuuspornon” esittelyä.
Ilmiö muistuttaa mustavalkoista asetelmaa, jossa valkoinen pelastaja auttaa kurjaa hukkuvaa reppanaa avannosta. Se tuo auttajalle hyvää mieltä ja esittelee hänet sankarina. Ilmiön on läpinäkyvyydessään korni ja esittelee aina samat julkimotkin kulttuuri- ja viihdelähettiläinämme samaan aikaan.
Tällainen stereotypia saattaa olla tuttu monestakin yhteydestä ja etenkin televisiosarojen viihteessä. Luultavasti se on sieltä vaivattomasti myös poimittukin.
Kritiikkiä on tullut myös akateemisen maailman sisältä. Valkoiset suomalaisnäyttelijät käyttäytyvät epäkunnioittavasti ja loukkaavasti medioissaan tuoden oman kulttuurinsa näkökulman esille tavalla, joka on päälle liimattua ja rasistista.
Ilmiöllä on yhtymäkohtia takavuosien medioittemme rasistisille ja loukkaaville myös koulukirjoista (maantiede) löytyville vieraiden maiden ja kulttuurien kuvauksille. Toki nämä kirjat on sittemmin poistettu opetustarkoituksessa sekä rasistisina että stereotypioiden esittelynä. Sama koskee kirjallisuuttammekin. Siihen on otettu tietoista etäisyyttä. Kansa jakautuu kahtia alkaen Yhdysvalloista ja eliitti on vielä erikseen. Luokkayhteiskunnan paluu on sen seurausta. On ensimmäinen luokka ja luokattomat.
Median muuttuminen ei ole tapahtunut samaan tapaan ja aikataulussa kuin kouluopetuksessamme. Etenkin sosiaalisen median saapuminen pysäytti kehityksen ja vei sitä menneen ajan historiaan. Sama taantuma on havaittavissa toki myös vaikkapa vaaleissa ja poliittisten liikkeittemme käyttäytymisessä.
Toki myös oma mediamme on tähän kurjuuskuvaston päivään puuttunut kertoen sen elävän väärillä vuosisadoilla, fokus on valkoisen miehen tunnereaktioissa, kurjuuskuvasto menneen ajan lumilta ja voisi olla toki mistä tahansa suuren metropolin omasta kuvastosta, slummikulttuurista.
Valkoisen pelastajan syndrooma on omiaan loukkaamaan tämän vuosituhannen arvojamme ja rovot voisi osoittaa vaikkapa oman kansakunnan köyhille, asunnottomille tai Ukrainan kansan tukemiseen Venäjän jatkuvan terrorin kohteena ja kohta maailman suurimpana Pohjois-Koreana.