Minna Canthin ja tasa-arvon päivämme
Kirjaa ei voi lopettaa kirjailijana ja muistelmiaan tehden ilman muutamaa sanaa lopuksi kirjallisuudestamme. Etenkin jos ja kun on kirjoittanut liki 150 kirjaa ja liki kymmenentuhatta artikkelia ja esseitä medioihimme. Osa kirjoista vieläpä väitöskirjoinakin ja nekin sekä luonnontieteelliseen (natural science) että ihmistieteiseen (human science) tiedekuntiinkin. Tieteitten välinen sota (Big science war) luonnontieteitten (Natural science) ja ihmistieteitten (Human science) välillä oli aika lopettaa.
Oikein hyvää Minna Canthin pivää
Minna Canth, Topelius ja lähestyvät vaalit
Näin on taas vuosi vierähtänyt tai parikin edellisestä kirjoituksestani koskien juuri tätä päivää. Elämme levottomia aikoja ja viisi vuotta on kulunut kuin siivillä näitä aikoja aina uudelleen kertaille ja samalla myös vertaillenkin.Viiden vuoden aikana kirjahyllyäni on komistanut yli parikymmentä kirjoittamaani uutta kirjaa. Yhteensä hyvinkin yli kymmenkunta metriä. Vuosien 2024 ja 2025 aikana pelkästään kirjoja syntyi värikkäästi kuvitettuinakin 7-8 kumpanakin vuonna. Muistelmakirja, jonka kirjoitin täyttäessäni 70 vuotta (Cluster art and Art of Clusters 70 years – Muistelmakirja Nyt) menee uusiksi. Elettävä aika avaa 75-vuotiaalle aivan uudenlaisen tavan lähestyä menneen ajan muistelmiamme ja eniten tähän vaikuttaa uusi teknologia ja tämän tapa muistella biljoonien sanojen ja uskomattoman kielitaitonsa kautta maailmaa meille avatenkin.
Sama pätee kuvataiteita ja uusia alan neroja muuttaen tekstin tavalla, johon menneen maailman kuvataiteilijat eivät taatusti kyenneet. Poikkitieteiljänä tämä aika oli kohdallani hyvinkin tuttua ja siihen sopeutuminen alkoi jo 1970-luvulta. Parin vuosikymmenen ikäisenä ja ensimmäistä gradua tehdessäni.
Väitöskirjat tulivat sitten vähän myöhemmin. Niitäkin oli syytä tehdä sekä luonnontieteisiin (natural science) että ihmistieteisiinkin (human science). Poikkitieteisyys on tämän ajan ilmiöistä näkyvin ja tekoälyn käyttämä. Tietokoneet tulivat silloin (1970-luvulla) siinä missä digiaika maailman onnellisimman maan käyttöön. Tänään ratkeaa sekin, onko Suomi edelleen maailman onnellisin valtiona.
Olisiko syytä jo vaihtaa joku toinen, olkoonkin että onnemme tiellä ei ole sellaisia esteitä, joista moni muu kansakunta kärsii vuonna 2026 kevättä odotellen suomalaiseen tapaan samalla kaamosajasta vapautuen. Se jos mikä lisää suomalaisten emotionaalisia vastauksia. Onni yksillä, kesä kaikilla mutta kennellä olisi näin komeita vuodenaikoja ja oikeastaan 12 toisistaan poikkeavaa kuukautta. Se jos mikä vaikuttaa suomalaiseen mielialaan, kirjallisuuteen ja kuvataiteisiin. Poikkitieteiseen ajatteluun ja maailmankuvaamme.
Minna Canth, Topelius ja muuttuva huumori.
19.03. 2023 – 19.03. 2026
Tänään on Kertun ja Gertrudin päivä. Äitini nimi oli Kerttu ja olen kirjoittanut hänestä ja myös isästäni Olavista mm. muistelmieni yhteydessä (Cluster art and Art of Clusters 70 years – Muistalmakirja Nyt). Näin myös tämä kirja on samalla perheyritys. Toimittajana on ollut jo kymmeneien kirjojen kohdalla tyttäreni Outi ja poikani ”Vellu” Veli-Matti. Heille lämmin kiitos. Ilman heitä ei kirjojani olisi kyetty laatimaan ja samalla moni- ja poikkitieteisellä tavalla toteuttamaan. Puoliso Maija taas pitää minut monialaisena taitajana hengissä.
Kerttu nimenä on mielenkiintoinen monellakin tapaa ja Savossa sen saaden, Kuopiossa syntyen, äitini kohdalla lähellä tarinaa, joka liitetään meillä Suomessa Minna Canthin nimeen. Nimi on vanhin suomalainen naisen nimi ja siihen kytkeytyy paljon sellaista narraatiota, joka on meille tuttua ylipäätään naisen asemasta ja sen muuttumisesta käyttäen kieltä, joka on sukupuoleton. Äitini kohdalla ratkaisevaa oli syntyä sotien Suomeen, käydä koulunsa ja saada työpaikkansa lehtitalosta nuorena naisena sodan viedessä miehet rintamalle. Niin veljet kuin tulevan puolisonsa Iisalmen maalaiskunnasta.
Näin myös lapset syntyivät joko suurena ikäluokkana 1940-luvulla tai heti 1950-luvun alussa. Sen suurempaa murrosta ei nuorten kohdalla voinut maailman historiasta löytää. Ei vanhempina eikä heidän lapsinaan. Kolmas maailmansota kun on onneksi jäänyt toistaiseksi käymättä ja presidenttimme on parhaillaan hoitamassa Turkissa paikkaamme Naton jäsenenä. Globaali geopolitiika on sekin muuttunut liki päivittäiseksi painiksemme droneja taivaalta hätyytellen. Meret ja niiden lahdet ja salmet alkaen Jäämereltä ja edeten sieltä kaikkiin ilmansuuntiin ovat meille tuttuja. Olen niistä kirjoittanut.
Saamme asetella sanammekin liki mielivaltaiseen järjestykseen kuitenkin muistaen, että sen ensimmäinen ja viimeien kirjain on kohdallaan. Muiden järjestyksellä ei ole niin väliä. Sama pätee osin sanojen järjestykseenkin. Lisäksi sanat ovat onomatopoeettisia, luontoa matkivia. Lirisee, lärisee sanojamme.
Wikipediaa suoraan lainaten: Kerttu on Gertrud-nimen muunnos. Kerttu on vanhin Suomessa tunnettu kristillisperäinen naisen nimi, Kerttu mainitaan jo 1200-luvulta Piispa Henrikin surmanneen Lallin vaimona. Kerttu-nimi tuli Kansanvalistusseuran kalenteriin vuonna 1882 ja oli siellä vuoteen 1883. Almanakasta Kerttu on löytynyt vuodesta 1890 lähtien. Nimestä on käytössä myös muunnos Kerttuli. Sekä Kertun että Kerttulin nimipäivä on 17. maaliskuuta.
Vuoden 2019 loppuun mennessä nimi Kerttu on Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan annettu 330 806 ja Kerttuli hieman alle 1000 naiselle.
Olen kirjoittanut Minna Canthista ja tasa-arvon päivästä, joka vuosi kohta kolmen vuosikymmenen ajan säännöllisesti maaliskuun 19. päivänä. Eikä vain silloin vaan myös lukuisia kertoja vuoden muinakin päivinä. Näin myös aiheet on kuulunut liittää muuhunkin kuin vain yhteen teemaan. Tämä teeman tulisi luonnollisesti liittyä tuon ajankohdan sekä vuoden puhutuimpiin ja kirjoitetuimpiin median huomion kerääviin tapahtumiinkin.
Ei Minna Canthista, tai omasta äidistään voi kirjoittaa minkä tahansa aiheen kohdalla. Kadottamatta hänen asemaansa, hukkaamatta uraa ja henkilöä kuin lapsi pesuveden mukana.. Eilen se oli sota ja tänään valmistautuminen mahdolliseen sotaan. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Si vis pacem, para bellum. Lisäksi kertaus on opintojen äiti ja pimeässä loistaa pienikin kipinä. Repetitio mater studiorum est. Scintilla etiam exigua in tenebris micat.Kun nämä latinankieliset sanalaskut muistaa, voi keskittyäkin seuraamaan vaaliemme pienpuolueitten tenttaukseen.
Minnan kohdalla tämä on jopa kohtuullisen helppoa ja ilman keinotekoisia rakennelmia. Hän kun oli niin monessa mukana ja sopi siten lainattavaksi ikään kuin latinankielisiä sananlaskuja sinne tänne ripotellen. Maustaen juttunsa tavalla, joka tekee siitä juuri tuon vuosisataisen tai tuhantisen viisauden kautta uskottavamman. Vai miksi mahtavat venäläiset lainailla muutamaa kirjailijaansa tai keisariaan sekä perustella mielipuolista käyttäytymistään näillä nimillä.
Sama pätee toki tieteeseenkin. Kun lainaat oikeaa nimeä ja hänen löydöksiään, saat rakenneltua uskottavan selityksen havainnollesi, joka olisi muuten vain löysä oma mielipiteesi ja siten löydöksenä yhtä uskottava kuin kenen tahansa löydökset. Juuri tätä varten me teemme tutkijoina ensin kirjallisuusanalyysejä ja haemme sitä kautta kaiken mahdollisen tiedon, joka tuosta asiasta on jo aiemmin tutkittu ja tieteeksi muutettukin.
Niinpä poliitikko, joka ei kykene ankkuroimaan väitteitään ja puheitaan muuten kuin omina mielipiteitään, on heikoilla silloin kun vaadittaisiin vähän painavampaa sanottavaan kuin pelkkä ”valistunut” mielipide asiasta. Sellaisia kun saa kuulla ja lukea yhtenään toimittajien hengenlentona. Lisäksi etenkin paljon kirjoittavilla kirjailijoilla on taipumusta ”yrittää nyhjäistä tyhjästä” (Aquam a punice postulare) tai kirjoitus muuttuu matkalla satiiriksi (Difficile est satiram non scribere).
Minna Canthia sopisi esitellä rinnakkain Juhani Ahon, Runebergin, Eino Leinon, mutta ei oikein oman aikamme kirjailijoiden kanssa. Etäisyyttä on oltava. Moniko oman aikamme tuhansista kirjailijoista elää vuosisatoja kirjoineen, jotka ovat joulun lahjakirjoiksi tarkoitettuja ja hinta putoaa muutamaan euroon jo ennen juhannusta. Kirjahyllyn, sen tänään niin olemattoman, täytteeksikään niistä ei oikein ole. Eivät oikein kerro kirjallisista harrastuksistamme sellaista, jolle voisi antaa myös ”menneen ajan ylistäjän” maineen (Laudator temporis acti). Kun poliitikolta kysytään tänään, minkä kirjan hän on lukenut viimeiseksi, eikös vaan ole joku aikamme hitti, mutta mieluiten edes kääntämättä sitä vielä kielellemme. Siis alkuperäisjulkaisu, jota ei ole rahvaan kielelle käännetty. Mieluummin vielä harvinainen. Kaikki erinomainen on harvinaista (Omnia praeclara rara).
Toki sen rinnalla voi esitellä klassikonkin, mutta ei nyt aivan väärin sitä valiten ja uskottavuutensa näin menettäen. Jari Tervon nimen maininta on rajatapaus, siinä missä aikamme kirjailijoiden, jotka tunnetaan huumorimiehinä ja naisina esiintyen television ”pitääkö olla huolissaan” naurattajina. Toki on oltava huolissaan heitä kirjailijana lainailevan poliitikon kyvystä hoitaa sodan ja rauhan asioita, sekä pitää pandemia kurissa, näytellä vieläpä uskottavasti vakavaa naamaa kertoessaan raitistumisestaan ministeriviinoja vältellen. Ei sellaiseen kansa usko. Ei jokainen poliitikko nouse vaikeuksien kautta tähtiin (Per aspera ad astra).
Minna Canthia juhlien Eino Leinon päivänä.
6.7.2019 – 19.03.2023 – 19.03. 2026
Hän kulkevi kuin yli kukkien,
hän käy kuni sävelten siivin,
niin norjana notkuvi varsi sen,
kun vastahan vaiti mä hiivin.
Ja kunis mun voimani kukoistaa
ja soi minun soittoni täällä,
sinis laulujen laineilla käydä hän saa
ja kulkea kukkien päällä!
Toistelen tätä runoa kuten jo lapsena jouduin tekemään ja siitä on kulunut 70 vuotta. Mikä meitä Suomessa vaivaa sotkiessamme päivät ja juhlat keskenään sekä pilaten juhannuksen ja joulun sekä suurmiesten ja naisten saavutuksetkin. Se että sosiaalinen media tekee mitä sattuu ei saisi olla perinteisen mediamme tavoista se palkituin. Muistelmissa sama runonpätkä on toistettava useaan kertaan ja vain koska se on osa lapsuuteni aikaista Suomea.
Kun vietämme runon ja suven päivää, tasa-arvon päivää, eikös eniten luettu kirjoitukseni ole yli vuosikymmen sitten kirjoitettu kertomus Minna Canthin ajasta. Miksi meillä suomalaisilla on taipumusta kääntää kertomukset päälaelleen? Sven Dufvan tapaan valita väärä puoli äkseerauksen aikana ja tehdä toisin kuin neuvotaan, sotkea vasen ja oikea politiikassakin. Kun tulisi juhlia miehistä miestä ja Eino Leinoa, alammekin juhlia Minna Canthia ja päinvastoin. En tee samaa virhettä vaan palaan Minnaan maaliskuun 19. päivänä. Tasa-arvosta ei siitäkään pidä toitottaa joka ainut päivä. Se kärsii siinä inflaation kuten oma valuuttammekin. Kun puhumme tyhjästä nyhjäisten, todelliset vaaran vuodet ja ongelmat eivät oikein erotu edes ydinasevaltioiden käydessä sotaa keskenään.
Raekuurot ja ukkosmyrkyt koettelevat maata ja ihmiset käyttäytyvät muutenkin oudon raivokkaasti, ovat toki tehneet sitä ennenkin. Se on maailman onnellisimman maan tavaramerkeistä tunnetuin. Juuri nyt presidenttimme vierailee kutsuttuna Turkissa ja muistuttaa omituisella tavalla Urho Kekkosta kutsuttuna Neuvostoliittoon juuri ennen presidentin vaalejamme ja Honka-liiton samalla kaataen. Ilmiöt eivät ole lainkaan samaa aihetta lähestyviä, ellei sellainen ole kuninkaan ja kansan vertailu ja suhde toisiinsa.
Millainen kuningas, sellainen lauma – Qualis rex, talis grex.
Meiltä puuttuu vielä urheilun ja liikunnan riemun Matti Nykäsen päivä. Minna ja Eino kaipaavat Matin seurakseen. Matti ja Eino eivät lasiin sylkäisseet.
Oma syntymäpäiväni on sentään samalla klusteritaiteen manifestin (Manifest of Cluster art, art of clusters) päivänä, joskin silloin syntyi myös Helene Schjerbeck. Kuinka moni muistaa hänet? Hautapaikkakin oli päivän nimeäjiltä unohtunut ja ruohottunut. Cluster art ja Art of clusters ei maailmalta taatusti unohdu. Googlaa ja varmista. Se on ensimmäinen almanakkamme muistopäivä, joka on samalla taatusti globaali. Globaali maine ei synny Helen Schjerbeckin nimestä. Mitä tehdä näille tumpeloille kansakunnan maineen valvojille?
Kuka valvoo itse valvojia? Quis custodiet ipsos custodes?
keskiviikko, maaliskuu 19. 2008 – sunnuntai, maaliskuun 19. 2026
Milliä vaille orgasmi – suomalainen kyrsimysnäytelmä
Minna Canthin päivänä suomalainen nainen on toiminut presidenttinä, pääministerinä, pappina, professorina. Ei ole sellaista paikkaa mihin hän ei olisi ehtinyt. Hän on jopa paremmin koulutettu kuin miehensä ja usein tienaa paremmin. Elää yksin tai toisen naisen parina, elättävät yhdessä tai yksin perheensä.
Naiset kirjoittavat hävyttömiä kirjoja ja piirtelevät tuhmia, juovat tolkuttomasti ja kertovat kuinka Mannerheim oli oikeasti homo mieheksi, Tom of Finland. Satuhahmoisena nukkena lasten katsottavaksi. Joku vie lapsipornosta itsensä käräjille Hannu Salaman tapaan kunnostautuen.
Oleellista on aloittaa tyhjästä ja pyörittää siitä kertomus, joka paisuu pääministeri Matti Vanhasen tapaan ruususjutusta kohti oikeudenkäynnin periaatteellisia kysymyksiä, sananvapauden suuria arvoja, oikeudenkäytön itsenäisyyttä suhteessa muihin valtiomahteihin, lautamiesjärjestelmästä luopumista jne. jne. Tänään 19. maaliskuuta 2023 pohdimme miten vastata kysymykseen pankkikriisistä, alkujaan Kalifornian piilaaksosta syntyneenä. Se tuo mieleen vuoden 2008 ja samalla finanssikriisin. Miksi kriisit ovat tämän ajan leimallisia tuotteita? Sota Ukrainassa oli jatkoa pandemialle. Ja mistä meille saarnataan samaan aikaan vuonna 2026? Yhdysvaltain presidentistä ja Suomesta löytyvistä lennokeista. Ne tuovat ikäihmisten mieleen talvisodan alun ja silloinkin puhttiin laukauksista…