Uncategorized

Virkamiehiäkö liikkaa? Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaatii kovia toimia Suomen valtiontalouden kohentamiseksi. Valtion ja kuntien virkamiesten määrää pitää Sipilän mukaan vähentää kymmenillätuhansilla. - Yksityinen sektori ei voi elättää näin suurta julkista puolta. Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on noussut 58 prosenttiin. Valtiolla ja kunnilla on töissä yhteensä 530 000 suomalaista, keskustan puheenjohtaja korosti Yrittäjät.fi:n haastattelussa lauantaina. Sipilän mukaan kymmeniätuhansia virkamiehiä ei tarvitse irtisanoa. Suuri osa vähennyksistä voidaan hoitaa eläköitymisen kautta. Keskustan luotsin mielestä verohallinto on jo…

Jalkapallon Euroopan mestaruuden ratkettua mieleeni tuli kirjoitus, jonka olin laatinut runsas vuosikymmen sitten ja jonka synnyn laukaisi juuri tuolloin päättyneet samaisen pelin MM-kisojen ennustettavuus. Nyt tämä ennustettavuus oli vieläkin ilmeisempää ja yhä useampi peli päättyi tasan jopa jatkoajan jälkeenkin. Maalien määrä alkoi olla liki vakio sekin. Sattuma puuttui peliin ja ratkaisu syntyi rangaistuslaukaisten kautta. Jumalat eivät kuitenkaan pelaa pelejä ja heitä noppaa. Näin myös pohtiessamme poliittisia päätöksiämme tai helteiden yltyessä heinäkuussa 2021 ilmastomuutoksen seurauksena sietämättömäksi.…

Saska Saarikoski tunnelmoi tänään Hesarissa (11.7) jalkapallon EM-kisojen loppuhuipentumalla. Suomelle tärkeintä oli päästä ylipäätään näihin kisoihin ja suurten pelaajamaiden joukkoon. Peluri ihmistyyppinä on epäsosiaalinen ja tunteeton velmu. Kansakunnan maineelle sellainen ei ole eduksi ja olemme sitä kaikin tavoin vältelleet. Stereotyyppien käyttö jalkapalloon on medioissa luvallista mutta ei oikein Saarikosken kaltaisen ja tasoisen kirjoittajan pohdinnoille. "Huuhkajien lennon taustalla on sellaisia megatrendejä kuin kaupungistuminen, kansainvälistyminen ja koulutustaustan nousu. Ne ovat yhdessä mullistaneet suomalaisen urheilun kuvan. Yksilöurheilijoiden maasta…

Mitä ovat taiteen klusterit, kysytään tänään ja olen vastannut tähän mahdollisiman suppeasti ja manifestini tapaan sen muutamaan kohtaan jäsentäen. Pidempi tapa vastata vaatisi oman kirjansa, joka valaisisi ilmiötä myös kulttuurien ja sosiaalisen pääoman sekä narration monin keinoin. Kirjoittaminen ja kirja on näistä kömpelöin, jolloin taide yhdistettynä vaikkapa elokuvan keinoihin on paljon rikkaampi tapa kertoa myös klusteritaiteen oman aikamme ilmiöistä. Ei vähiten eri medioittemme käyttämänä tapana päivittäisessä ja reaaliaikaisessa tiedottamisessa, usein vielä piilotajuntaisessa. Lainaan jälleen tekstiäni…

Huomenna on kuvataiteille pyhitetty päivämme myös kansallisesti. Se on hyvin nuori päivä juhliaksemmme. Helene Schjerbeck syntyi silloin ja hän on oikein sopiva henkilö myös juhlinnan kohteena silloin, kun taide sellaista edellyttää ja ilmiö on kansallinen, suomalainen. Meillä on lukuisia kansallisesti ja kansainvälisestikin arvostettuja kuvataiteilijoita, mutta myös arkkitehteja, joita voimme juhlia samaan aikaan, siinä missä kuvanveistäjiä ja Hämeessä etenkin lasitaidettamme. Itse olen intohimoinen juuri lasitaiteen kerääjänä. Se on samalla osa omaa klusteritaidettani. Lasi on poikkeuksellisen moni-ilmeinen…

70-vuotiaan muistoja vanhemmistaan Luin juuri isäni kirjoittamia muistelmia alkaen hänen vanhemmistaan ja edeten kyläyhteisön syntyyn ja sen seurantaan sekä hyvin yksityiskohtaisiin kuvauksiin juuri sotaa edeltäneistä hetkistä ja sisarusten kohtaloista molemmin puoli sotaa eläen. Samalla hän kuvaa sodan alun nuorten miesten kokemukset mielestäni paremmin kuin sotakirjailijana tunnetut ja siitä leipänsä saaneet ammattilaiset. Isäni tapa kuvata yksittäisiä työsuoritteita ja niihin liittyvää teknologiaa, esimerkkinä puiden uitto vähävetisessä joessa tai purossa, on jopa Kalle Päätalon vastaavan taidon ohittavaa neroutta.…

Muistelmien tiivistetty pohdinta on nyt saapunut 2000-luvun alkuun ja tämän ensimmäisen milleniaalisen vuosikymmenen merkitystä ei voi liioitella. Omat ratkaisut, niin kansalliset kuin globaalit tapahtumat tukivat silloin toisiaan. Näitä olivat etenkin matkani, poistuen hetkeksi yliopistoistamme, Laatokan-Karjalan kautta Kanta-Hämeeseen ja nykyisen Luken palveluun, agropolis strategian (Agropolis strategy) syntyminen ja leviäminen Euroopan ohella Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan, Aasiaan ja Yhdysvaltoihin sekä "Europena rivers network" -ohjelman kokoaminen palvelivat samaan aikaan yhtäällä liittymistämme Euroopan unioniin, että paikallisia seutukuntien omia pyrkimyksiä.  Samalla ne…

Suuren taitekohdan vuosikymmen 1990. Kun kirjani 2000-luvun alusta kertoivat hybridiyhteiskunnasta ja sen kouristelusta sekä mediayhteiskunnan kriisistä, niiden taustat oli rakenneltu pääosin 1990-luvun aikana. Se että viimeisin vuosikymmenemme on kuvattu jo kirjani kannessa menetettynä vuosikymmenenä, saa sekin juurensa 1990-luvun tapahtumistamme. 1990-luku oli aiemmin murrokseen ajautuneen globaalin maailman taitekohta, jonka juuret olivat toki traagisissa tapahtumissa alkaen jo kirjaamastani 1950-luvun kokemuksistani lapsena rinnan sotiemme aikaan syntyneiden lasten ja heidän vanhempiensa kanssa eläen. Nyt näistä kirjoittaen yhden aikakauden luonnehdinta…

Se mitä tapahtui 1970-luvulla on suoraa jatkoa niille hedelmille, joita kansakunta poimi seuraavan vuosikymmenen aikana. Omalla kohdalla se oli tapa siirtyä uuteen vaiheeseen, jossa tutuksi tulivat valmistelut EU:n jäsenyyteen ja seuraten loppukaudesta tapahtumia Brysselistä siirtyen hetkeksi myös itärajallaemme Keski-Karjalaan Kiteen talousalueelle ja asuen rajan tuntumassa Tohmajärvellä. Raja oli isäni sulkenut ennen poistumistaan vanhempana konstaapelina ja minulle tuli tilaisuus olla sitä avaamassa. Palata sukuni juurille Valamon luostarin rappiota kauhistellen. Saarelta löytyi vain pieni posti ja pari…

Kasvun ja uusiutumisen 1970-luku Tunnen olevani ensisijaisesti 1970-luvun lapsi. Tuo vuosikymmen loi perustan omalle perheelleni, opiskelulle useammassa yliopistossa sekä poikki- ja monitieteisen valinnan osana luovaa, innovaatiopolitiikalle sekä ympäristölle omistettua ”cluster art ja art of clusters” maailmankuvaani. Kuulun 1970-lukulaisiin enkä voi hyväksyä sitä väitettä, jonka mukaan kulttuuriimme ei kuulunut tuolloin muuta merkittävää kuin Lasse Virenin mitalit ja Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia, väritelevisio sekä simmarit, sammarit, kummarit ja pipo. Näin kokivat vain 1940-luvulla syntyneet. Juuri 1970-luku oli…