Fortune favors the brave – Vicente Manansala (AI-tulkinta)
Innovaatioprosesseissa ja -politiikassa on varottava, ettei varsan selkä taitu 08.09.2008 – 26.09.2023 – 03.03. 2026
Onnetar suosii rohkeaa ja kultaista keskitietä. – ”Audentes Fortuna iuvat” – ”Aurea medioeritas” (Horatius)
Menetetyn vuosikymmenen seuraukset näkyvät meillä Suomessa etenkin innovaatioprosessien hoidossa. Kun tätä työtä hallituksemme tänään joutuu hoitamaan, se tapahtuu nöyrtymällä palaamaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen oppeihimme. Me teimme virheitä, liki kymmenen hallituksen toimesta, ja yksi surullisin tulos tästä olivat uudet maakuntahallinnot osana terveydenhoitoamme aluevaaleina. Huomautin tästä useita kertoja ja sain monelta suunalta myös tukea. Kirjailija teostaan kiittää – ”Auctor opus laudat” (Ovidus).
Meille olisi riittänyt enintään kahdeksan, mieluiten 5–7 aluevaalejamme varten koottua ”spatiaalista aluetta” (ei regionaalista). Tänään rahapulassa ponnisteleva valtio velkoineen on osasyy tähän lukuisten aluehallintojemme rahapulaan ja syvenevään kriisiin. On otettava uuden hallituksemme ohjelma ikävä kyllä sellaisenaan ja säästöineen, sekä lisättävä siihen keskittyminen viiteen terveydenhoitomme ydinalueeseen. Sikäli kun alueista ja regionalismista on vielä vuonna 2023 tarpeen enää edes puhua. Meillä ovat naiset vallassa ja nainen joko rakastaa tai vihaa: kolmatta vaihtoehtoa ei ole. – ”Aut amat aut odit mulier: nihil est tertium.” (Publius Syrus). Vuonna 2026 taakkamme vain siirtyy vaalien jälkeen syntyvälle hallitukselle.
Sektoritutkimuksen ja yliopistojen välinen yhteistyö sekä innovaatioprosessit
Pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield käynnisti kiitettävällä tavalla keskustelun sektoritutkimuksen kehittämisestä prof. Yrjö Neuvon mietinnön pohjalta. Tuohon kirjoitukseen sektoritutkimuksen edustajat ovat vastanneet (HS. 7.3). Lisäksi alivaltiosihteeri Vesa Vihriälä kirjoitti aiheesta (HS 25.2). Eletään kevättä vuonna 2008. Mitä on tapahtunut tultaessa vuoteen 2023? Paitsi että olemme velkaantuneet ja kokeneet pandemian ja eurooppalaisen sodan Ukrainassa. Menettäneet kokonaisen vuosikymmenen. Tämä tekstini julkaistaan kirjana Saksassa ja luetaan ensimmäisenä Kaliforniassa, toki myös Kiinassa ja auringon nousua seuraten. Aamurusko on Muusien ystävä. – ”Aurora Musis amica est.” Sodat Lähi-Idässä kuluttavat kansakuntien voimavaroja sekä ovat painolastina myös Yhdysvaltain presidentin Nato -uskossa.
Samaan aikaan käydään keskustelua yliopistolaitoksen kehittämisestä, jossa käsitteet liittyvät lähelle huippuosaamista ja keskittämistä suurempiin yksikköihin. Molemmissa prosesseissa käy esille tarve innovaatioympäristön kehittämisestä ja laajentamisesta. Yliopistoja kansainvälisesti vertailtaessa on syytä huomata, että eräät tutkimuslaitoksemme sijoittuvat kansainvälisissä evaluoinneissa maailman kärkeen. Tuota kärkeä on syytä vaalia ja pitää se edelleen terävänä. Sen sijaan Suomi talousalueena ei kykene hoitamaan terveyttämme yli 20 maakunnan avulla, vaan keskittäen osaamisensa viiteen keskukseen. Olemme pieni maa ja pääomaköyhä, osaamistakin on hyvin rajallinen määrä huippuyksikköjen ylläpitoon. Ahneus on kaikkien rikosten äiti. –”Avaritia prima scelerum mater. (Claudianus).
Innovaatioprosessi yliopiston opettajan ja tutkimuslaitoksen tutkijan näkökulmasta on hieman erilainen. Opettajan työ yliopistossa on tutkimuksen ja tieteen siirtämistä opiskelijoille, harvemmin yrittäjille, elinkeinoelämälle, kaupalle tai aluehallinnon viranomaisille, keskushallinnon ja Brysselin byrokraateille. Virkamiestyö yliopistoissa kohdistuu laitoshallintoon ja rahoituksen hakuun, tutkimusprojektin ohjailuun pätkätöiden paineissa ja usein jatko-opiskelijana. Tutkimusta tehdään silloin kun ehditään tai saadaan hetkittäin rahoitusta pidemmälle projektille. Tässä pätkätöiden viidakossa ja rahoituksen haussa tutkijat ovat toki samassa veneessä oli työnantaja mikä tahansa. Millainen mies lähtee tällaiseen leikkiin? Hän on joko hullu tai kirjoittaa runojakin. – ”Aut insanit homo aut versus facit.” (Horatius).
Tutkimuslaitoksissa tutkijan työ on jatkuvaa yhteistyötä yrityksiin, elinkeinoelämään ja nykyisin yhä enemmän kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin samalla myös webympäristön yhteyksiä kehittäen. Hallinnollinen virkamiestyö on rahoituksen haun ohella verkostojen ja klustereiden kokoamista, koordinointia, mutta varmasti myös sektorihallinnon monipuolisia tukipalveluita, valmistelu- ja raportointitehtäviä, kansallisten tietopankkien ylläpitoa ja samalla myös kehittämistä viranomaistehtävänä. Terve ja voi hyvin. – ”Ave atque vala.”
Lisäksi tutkimusltitosen tutkija vastaa oman alansa kehittämisestä, siinä missä yliopiston professori, mutta päätoimisena tutkimuksen duunarina. Usein rinnakkain kulkee useita tutkimusohjelmia, joissa verkostoituminen yliopistoihin Suomessa ja kansainvälisesti on arkipäivän rutiinia. Monet senioritutkijat toimivat lisäksi yliopistojen opettajina ja luennoivat myös tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa ympäri maailmaa. Moni sektoritutkija muistuttaa kiireineen yhdysvaltalaista yliopiston professoria. Se on elämää järjettömästä käsin ja syvältä sydämestä. – ”Ab absurdo.” – ”Ab imo pectore.”
Tiedeyhteisön tehtävät juuri meille yhteisessä innovaatioprosessissa yliopistojen merkitys on pääsääntötöisesti diffuuseissa prosesseissa, joissa tietoa siirretään uusille nuorille ikäluokille. Tätä tehtävää yliopistot eivät voi siirtää muille ja sitä tulisi entisettään tehostaa. Vastaavasti se osa innovaatioympäristöä, jossa ammattitutkijat tekevät omaa työtään tutkimuslaitoksissa, siirtäen osaamistaan yrittäjyyden ja elinkeinoelämän keskiössä, eikä sitä pidä siirtää tai sotkea yliopiston ensisijaiseksi tehtäväksi. Sen sijaan tutkimuslaitoksissa tätä tehtävää tulisi edelleen tehostaa, osoittaa tukea ja yhä enemmän teknisen webympäristön sekä laajenevan innovaatiokäsitteemme kansallisessa sisäänajossa. Väärinkäyttö puolestaan ei ole käyttöä vaan turmelemista. – ”Abusus non est usus sed corruptela.”
Kun kansallista innovaatiokenttää nyt aivan oikein laajennetaan, on syytä kuunnella tarkalla korvalla niitä, jotka vastaavat opettajina ja tutkijoina tämän prosessin ydintehtävistä. Hallinnon byrokraattiset laatikkoleikit, Blåfieldiä lainaten, eivät vie kehitystä välttämättä sellaiseen suuntaan, jossa nykyisiä vahvuuksia ei vaaranneta. Luova innovaatioympäristömme on pitkän evoluution tulosta ja sen toimivuutta on tarkasteltava ensimmäisenä ydinosaajiemme näkökulmasta. Aivovuoto siellä tai ylirasittaminen toisarvoisilla tehtävillä on koko prosessia nyt uhkaava, ja voi johtaa ydintehtävien hämärtymiseen ja tahtomattamme hyvinkin kapean innovaatiokärjen ryöstöviljelyyn. Väärinkäyttö ei kumoa käyttöä. –”Absus non trollit usum.”