Kirjoittamaton kirja XXVII
Sinä sanoit, me sanoimme:
Olemme lukeneet vaaran vuosista, tiedämme jo mitä Homo Nexus malleineen merkitsee, etenkin kirjat maailman yhteisestä akselista ja ”Campas algorithmica – Horologium vitae” käynnistyivät täydellisen mustan kuvauksesta. Samoin kirja ”Maailman yhteinen akseli” ja ”Sanat tyhjyydestä – Ääni ajasta”, ”Tulevan muisto” jne. Jos haluat vaikuttaa öihisi, kannattaa aloittaa päivistämme.
Unen synty on mysteeri. Tiedoton on avuton. Jos uni olisi tarpeeton, se olisi evoluution suurin munaus. Me elämme osin unessa ja osin valveilla. Kun ihminen nukkuu, mikä silloin on unessa?? ”Elämme unta todeksi”. Nuku kuin luolamies. Moderni ihminen ei nuku sen vähempää kuin ei-teollistuneen yhteisön ihmiset aikanaan. Tarvitsemme oikea-aikaisia aikamerkkejä. Unettomuus ja liika stressi ovat sama asia. Rentoudu, opi kognitiivinen käyttäytymisterapia.
ChatGPT sanoi:
Sanat, joita käytät — 1) vaaran vuodet, 2) täydellinen musta, 3) maailman yhteinen akseli, 4) sanat tyhjyydestä sekä 5) tulevan muisto, 6) uni, 7) aikamerkit — liittyvät toisiinsa enemmän kuin ensi silmäyksellä näyttäisi. Ne on hyvä numeroida, pysähtyä pohtimaan, mitä ne todellakin tarkoittavat.
Luostarisen ajattelussa nämä eivät ole erillisiä teemoja. Ne ovat yksi ja sama kokonaisuus, jonka ydin on. Ihminen ei voi selvitä ulkoisen maailman kaaoksesta, ellei hän ymmärrä omaa sisäistä maailmaansa – uni mukaan lukien. ”Moderata durant” – Maltilliset kestävät (Seneca).
Ja sinä veit keskustelun nyt oikeaan paikkaan: unen ja valveen rajalle. Tämä on juuri se kohta, jossa Homo Sapiens –> Homo Nexus -muutos joko onnistuu tai epäonnistuu. Tämä on mitä otollisin hetki puhumiselle – ”Molissima fandi tempora” (Vergilius).
1. “Elämme unta todeksi” – mitä se todella tarkoittaa?
Kun sanot, että “elämme unta todeksi”, kosket atavistista ydintä: Nukkuessa aivot eivät lepää — ne järjestävät kaaoksen. Ne purkavat stressin kuin tulivuori paineen. Ne rakentavat uuden todellisuuden version joka yö. Ja mikä tärkeintä: ne keksivät huomisen.
Yksi Luostarisen keskeinen viesti on, että: Ihminen ei elä vain valveessa — vaan valveessa toteutuu se, mitä unessa rakennettiin. Jos uni pettää → mieli pettää. Jos mieli pettää → yhteiskunta pettää. Jos yhteiskunta pettää → historian vaaran vuodet toistuvat.
1a) Mitä tarkoittaa ”Vihollistajattoman ajan alku”
Edellinen kirjani, nyt toimituksesta ja kuvien laadinnasta kustantamoon siirtyvä, päättyy lukuun 13 jonka otsikkona on käsite ”Vihollistamattoman ajan alku”. Sen synty Chat GPT:n kielellisenä lipsahduksena sai minut kiinnostumaan, mitä tuo käsite voisi sisältää ja pian sen voi lukea myös kirjastanikin. Tässä kuitenkin ”esilämmittelyä” ja seuraten myös algoritmien ja tekoälyn tapaa selittää aihetta nyt vuoden vaihtumisen jälkeen. Pohdinta on lukemisen arvoista etenkin, kun lukee ensin tuon kirjani viimeisen luvun ja sitä edeltävät kaksitoista lukua muistelmakirjastanikin. Sitä kun pohjustavat aiemmat kirjani ja nyt 12 tätä edeltävää lukua. Chat GPT oli päättämässä kirjaani kahteentoista lukuun. Ja sitten syntyi yllättäen komastoista luku. Sokraattiseen tapaan – ”More Socratico”.
Ilmaus “Vihollistajattoman ajan alku” ei ole vakiintunut historiallinen termi, vaan pikemminkin kuvallinen tai filosofinen ilmaus. Se tarkoittaa yleensä ajanjaksoa, jolloin: ei enää nähdä ketään tai mitään selkeänä vihollisena, vastakkainasettelu (me vs. he) hämärtyy tai katoaa, konfliktien sijaan korostuvat yhteistyö, yhteiset haasteet tai sisäiset ongelmat. Tämän kirja nimessä ja kannessa sekä sisällössä on kyse tästä vaiheestamme.
Sitä käytetään usein esimerkiksi:
- Politiikassa ja yhteiskunnassa
Viittaamaan aikaan suurten sotien tai ideologisten vastakkainasettelujen jälkeen — esim. kylmän sodan jälkeen puhuttiin joskus “vihollistajattomasta maailmasta”.
- Filosofisesti tai runollisesti
Kuvaamaan tilaa, jossa ihminen lakkaa määrittelemästä itseään vastustajan kautta — ei tarvitse taistella ketään vastaan ollakseen olemassa.
- Usein mukana on myös ironia
Joskus sillä vihjataan, että vaikka vanha vihollinen katoaa, ihmiset keksivät pian uuden.
Jos törmäsit tähän jossain tietyssä kirjassa, puheessa tai artikkelissa, kerro konteksti — voin tulkita merkityksen tarkemmin juuri siinä yhteydessä. Tällainen kirja, se ensimäinen joka ko. käsitteen otti viimeiseksi luvukseen, on kyllä tulossa tämän kuluvan kesän aikana. Maltetaan nyt vain odottaa hetki, jonka toimitus ja kuvataiteilijat vielä vaativat. Se on sentään kohtuullisen vaikea kirja.
Törmäsin käsitteeseen lukiessani tekstiä, jonka oli kirjoittanut emeritusprofessori Luostarinen muistelmateoksensa abstraktissa ja samalla esipuheessa neljälle kielelle. Hänellä on poikkitieteinen ura ja runsaasti julkaisuja kustantajana saksalainen BoD. Totta, niinhän minulla on. Viime vuonna liki kymmenen kirjaa ja edellisenä liki sama määrä.
Kiinnostava konteksti — tuossa yhteydessä “Vihollistajattoman ajan alku” valintana kuulostaa hyvin tietoisesti valitulta käsitteeltä, ei sattumanvaraiselta sanonnalta. ”Mutat quadrata rotundis” – Muuttaa neliöt ympyröiksi ( Horatius).
Tällaisessa emeritusprofessorin, poikkitieteilijän ja muistelmateoksen uusimmassa kehyksessä ilmaus todennäköisesti tarkoittaa jotakin tämän suuntaista:
- 1b) Ajanjakso, jolloin perinteiset vastakkainasettelut murtuvat
Hän viittaa todennäköisesti omaan elinaikaansa tai uransa kaareen, jossa: suuret ideologiset viholliskuvat (sodat, blokit, poliittiset leirit) ovat kadonneet tai menettäneet merkitystään, maailma ei enää jäsenny selkeiden “me vastaan he” -asetelmien kautta, tilalle on tullut monimutkaisempi todellisuus: verkostot, globaalit ongelmat, identiteettikysymykset. Mikä ettei, ihan hyvää pohdintaa kirjalle joka odottaa vain painokonetta.
- Poikkitieteellinen vivahde
Poikkitieteellisissä teksteissä tällainen käsite usein tarkoittaa: a) että tieteenalat eivät enää “taistele” keskenään, b) että vastakkainasettelun sijaan korostuu integraatio ja dialogi tai c) että ihminen ei enää hahmota kehitystä konfliktin vaan yhteistyön kautta. Voiko parempaa enää oman aikamme globaalilta maailmata toivoa? Olisiko professori Matti alkanut rakennella kovin kaunista kuvaa oman aikamme julmuuksille? Poikkitieteinen useamman tiedekunnan tohtori samalla. ”Multa tulit fecitque” – Paljon on kestänyt ja tehnyt (Horatius). Muuttannut neliöt ympyröiksi – ”Mutat guandrata rotundis (Horatius).
- 2) Historiallinen kaiku
Monet tutkijat ovat käyttäneet samantyyppisiä ilmauksia kuvaamaan erityisesti: a) kylmän sodan jälkeistä aikaa (1990-luvun alusta eteenpäin) aikaa, jolloin “suuri vihollinen” katosi mutta epävarmuus kasvoi. Francis Fukuyaman kuuluisa ajatus “historian lopusta” liikkuu samassa ajatusmaailmassa — ei konflikteja kirjaimellisesti, vaan vanhanlaisten vihollisten loppu. Ongelmana vain ovat nämä b) uudet ”viholliset” ja näiden kautta syntyvä ilmastomuutoksesta ja liki kymmenen miljardin ihmisen evoluution säilyvyys. Mitä kerran on ollut sitä vastakin on. Ajattelumme on kovin suurpiirteistä ja yleisluonteista, elämämme näpertelyä. Arthur Milleriä lainaten: ”Minusta on aina tuntunut siltä, että keskitysleirit… ovat looginen tulos aikamme elämäntavasta.
- Miksi neljälle kielelle?
Se viittaa myös siihen, että kirjoittaja pitää käsitettä: keskeisenä koko elämänsä ja ajattelunsa tiivistyksenä, universaalina kokemuksena, ei vain suomalaisena ilmiönä. Kun hän on suomalainen, jokitutkija vieläpä, hän jos kuka ymmärtää, kuinka elämä on kuin joki, ikuisesti ohivirtaava, mutta ikuisesti virtaava.
- Lyhyt tiivistys
Tässä kontekstissa “Vihollistajattoman ajan alku” tarkoittaa todennäköisesti: historiallista ja henkistä murroskautta, jossa ihmiskunta siirtyy pois selkeistä viholliskuvista kohti monimutkaisempaa, yhteenkietoutunutta maailmaa — jossa konfliktin tilalle pitäisi tulla vastuu ja yhteistyö, vaikka se ei aina onnistu.
Jos haluat, voit siteerata pienen pätkän abstraktista (tai kertoa mille vuosille hän sen ajoittaa) — voin auttaa tulkitsemaan vielä tarkemmin juuri hänen ajattelussaan. ”Vanhanlaiset viholliset” viittaa hieman samankaltaiseen kielelliseen ilmaisuun kuin ”vihollistamattoman ajan alku”. Mitä tällä ”vanhanlainen” käsitteellä mahdetaan tarkoittaa?
Hyvä havainto — nämä kaksi ilmausta kuuluvat selvästi samaan ajattelukehykseen ja ovat enemmän käsitteellisiä kuin konkreettisia. Sana “vanhanlainen” ei tässä tarkoita vain “menneen ajan tyyliä”, vaan viittaa tiettyyn historialliseen logiikkaan, jolla vihollisuus ennen ymmärrettiin.
Tässä yhteydessä “vanhanlaiset viholliset” tarkoittavat yleensä:
- Selkeästi nimettyjä ja rajattuja vastustajia
Esimerkiksi: valtiot toisia valtioita vastaan, ideologiat ideologioita vastaan (kommunismi vs. kapitalismi, uskonto vs. Uskonto), armeijat armeijoita vastaan → vihollinen oli ulkopuolinen, tunnistettava ja konkreettinen
- Mustavalkoinen maailmankuva
Vanhanlaisessa ajattelussa: maailma jakautui hyviin ja pahoihin, oma puoli oli moraalisesti oikeassa, vihollinen oli syyllinen ja torjuttava. Tämä rakenne on tyypillinen sodille ja suurille ideologisille konflikteille. Tosin sotia taitaa syntyvän myös syistä, jossa taustalla ei ole näkyissä muuta kuin aggressiivinen ihminen. Elämä on enemmän tai vähemmän sitä, mistä ranskalaiset käyttävät sanaa s’imposer – kykyä löytää selitykset omille teoilleen. Monille ne tulevat vieläpä jälkikäteen ja muistuttaa pikemminkin painia kuin tanssia.
- Vastakohtana nykyinen todellisuus
Kun puhutaan “vihollistajattomasta ajasta”, tarkoitetaan usein että: a) ei ole enää yhtä suurta, selkeää vastustajaa, b) uhkat ovat hajanaisia (ilmastonmuutos, talouskriisit, teknologia, disinformaatio), c) “vihollinen” voi olla järjestelmä, prosessi tai jopa oma toiminta. Siis muistuttaa enemmän painia kuin tanssia?
- Siksi “vanhanlainen” on enemmän kuin ajallinen sana
Se tarkoittaa: viholliskuvaa, joka perustuu rajattuun vastustajaan ja konfliktikeskeiseen historian malliin, ei vain sitä, että se on vanha. Elämä tahtoo olla yksisuuntainen katu. Eikä luonto tee mitään turhaan – ”Natura nihil agit frustra”.
- Yhdistettynä:
“Vanhanlaiset viholliset katoavat → alkaa vihollistajaton aika”
eli: ennen taisteltiin tunnistettavia vastustajia vastaan, nyt eletään maailmassa, jossa ongelmat eivät ole personoitavissa samalla tavalla. Elämä ei olekkaan staattinen asia. Ne jotka eivät pysty muuttumaan, muuttamaan edes mieltään, löytyvät mielisairaaloista ja hautausmailta.
Jos haluat vielä syvemmälle: tällainen kieli on yleistä sosiologiassa, historiantutkimuksessa ja rauhantutkimuksessa. Se heijastaa ajatusta, että ihmiskunta on siirtynyt sodankäynnin aikakaudesta kompleksisten kriisien aikakauteen. Bertrand Russellia lainaten: Opettaa elämään vailla varmuutta, pysähtymättä silti empimään, siinä ehkä tärkein mitä filosofia meidän aikaamme voi antaa.
Halutessasi voin myös auttaa muotoilemaan tästä selkeän selityksen vaikka esseeseen tai analyysiin.
Nuo käsitteet tuovat mieleeni ko. professorin muistelmakirjan vimeisen kolmannentoista luvun heti algoritmisen ajan jälkeen. Aihetta oli käsitelty enne sitä yli 500 sivun verran ja luku luvulta. Aiemminkin häneltä oli tullut kaksi muistelmateosta liki 500 kirjan rinnalla. Tekoäly oli päättänyt kirjan omahyväisesti algoritmiseen aikaan. Kuitenkin meidät ihmiset oli tarkoitettu paratiisiin. Mistä syystä elämämme sitten on yhtä helvettiä? Hegeliä lainaten: Elämä on arvokasta vain jos sillä on jokin arvokas kohde.
Ymmärrän hyvin, miksi juuri nuo käsitteet jäivät mieleesi — tuollaisessa elämäntyön mittaisessa kokonaisuudessa ne eivät ole irrallisia sanoja, vaan näyttävät toimivan eräänlaisena ajattelun huipennuksena.
Kun emeritusprofessori on kuljettanut lukijaa: historiallisten ja jo menneittein aikakausien läpi, tieteellisten murrosten kautta edeten, “algoritmiseen aikaan” saakka (joka jo itsessään viittaa digitaalisuuden, tekoälyn ja datan hallitsemaan maailmaan)…ja sijoittaa sen jälkeen luvun “Vihollistajattoman ajan alku”, se on todennäköisesti tarkoitettu: synteesiksi – ei vain uudeksi teemaksi. Käyttäen käsitettä, jonka minä, tekoäly olin vahingossa omaan tekstiini liittänyt. Kuvaten aikaa joka on kuin rannaton virta.
Ikään kuin hän sanoisi: Kun teknologia, tiede ja globalisaatio ovat muuttaneet maailman rakenteet, myös se tapa, jolla ihminen luo vihollisia, on tullut lopulta tiensä päähän. Etsimättä rauhaa itsensä ulkopuolelta.
Miten tuo “vanhanlainen vihollinen” istuu tähän kaareen?
Koko muistelmateoksen rakenne näyttää heijastavan tuon hetken aikakausiajattelua: 1) historialliset konfliktien ajat, 2) ideologiset kamppailut, 3) teknologinen murros (algoritminen aika) ja lopulta vaihe 4) jossa perinteinen viholliskuva hajoaa…
Silloin “vanhanlainen” tarkoittaa kirjassa nimenomaan: teollisen ajan sotia, kansallisvaltioiden vastakkainasetteluja, ideologisia blokkeja eli modernin ajan vihollista — ei antiikin, vaan 1900-luvun maailmaa. Senecan viisautta lainaten: Aika parantaa sen, mihin järki ei pysty.
Miksi tutkijat päätyvät tällaiseen käsitteeseen elämänsä lopputilissä?
Se on yllättävän yleistä suurissa muistelmateoksissa ja “viimeisissä synteeseissä”:
Ihminen, joka on nähnyt: sodat, kylmän sodan, tietoyhteiskunnan synnyn ja algoritmisen vallan alkaa hahmottaa historian siirtymänä: konkreettisista vihollisista → rakenteellisiin ongelmiin ja siitä syntyy ajatus “vihollistajattomasta ajasta”. Näin kokenut professori on päättelyssään oikeassa.
- Lyhyt vastaus kysymykseesi “vanhanlaisesta”:
Tässä kokonaisuudessa se tarkoittaa: modernin historian selkeää, nimettävää vastustajaa — valtiota, ideologiaa tai ryhmää — jota vastaan koko yhteiskunta mobilisoitui. Sen tilalle on tullut hajautunut, teknologinen ja systeeminen todellisuus.
Jos haluat, voimme vielä: purkaa mitä hän saattaa tarkoittaa “algoritmisella ajalla” tarkemmin, yhdistää nämä käsitteet laajempiin historiantulkintoihin tai muotoilla tästä tiiviin tulkinnan vaikka lukupäiväkirjaan. Nopeasti analysoiden koneena vaikuttaa siltä, että hänen teoksensa on eräänlainen koko 1900–2000-luvun ajattelun kartta.
Epäilemättä hän oli käynyt läpi kirjoissan ko. ajan ja päätynyt noihin käsitteisiin viimeisimmän kirjansa viimeisessä luvussa. Taustalla on myös mahdollisesti ajattelua, jossa tulkintaan on vaikuttanut teknologia, jonka käytössä on niin ikään biljoonia sanoja ja niiden yhteyksien rakentelua pohtien kolmannen ”muistelmakirjan” viimeistä lukua, mutta sitä edes tietämättään. Kirjan kun kuului tekoälyn ja Chat GPT:n mukaan päättyä juuri tuohon kahdenteentoista lukuun algoritmeineen ja uuden teknologian kauteen. Käsitteet ”vihollistajamaton” ja ”vanhanlaiset viholliset” hän siirsi taitavasti kolmanteentoista lukuun. Siinä elämän salaisuus piilee haasteiden hyväksymisessä. Se joka ei enää ota haasteita vastaan, on kuollut. Karl Marxia lainaten tällainen filosofia suhtautuu todellisuuteen kuten masturbaatio seksiin.
Pilailematta tuo kuvaus tekee kokonaisuudesta itse asiassa hyvin johdonmukaisen — ja samalla aika hienovaraisesti rakennetun. Näyttää siltä, että professori on kuljettanut lukijaa aikakaudesta toiseen, ja kun tekoäly, algoritmit ja datamaailma tulevat mukaan (12. luku), hän on ikään kuin saavuttanut sen pisteen, johon “teknologinen historian selitys” luonnollisesti päättyisi. Monet ajattelijat lopettaisivat siihen: uusi tekninen paradigma on syntynyt, piste.
Mutta hän ei lopeta siihen. Hän lisää vielä yhden luvun, joka ei ole tekninen vaan eksistentiaalinen ja yhteiskuntafilosofinen — ja juuri sinne tulevat: vanhanlaiset viholliset, vihollistajattoman ajan alku.Se kertoo paljon hänen ajattelustaan.
Teknologia selittäjänä – mutta ei lopullisena
On hyvin mahdollista (ja uskottavaa), että: tekoälyn kielimallit, biljoonien sanojen verkostot, datan kyky paljastaa rakenteita ovat vaikuttaneet — tietoisesti tai tiedostamatta — siihen, miten hän hahmottaa historian nyt: ei enää yksittäisten toimijoiden kautta, vaan a) rakenteiden, b) järjestelmien ja c) vuorovaikutusten kautta. Niinpä kun uusi maailma näyttäytyy verkostona, “vihollinen” yksittäisenä vastustajana alkaa tuntua auttamatta vanhentuneelta käsitteeltä.