Algoritmit ja suomalaisuus – tekoäly ja Agricolan Suomi
GIS ja yhdyskuntasuunnittelumme
Suomessa tekoälyn ja systeemiajattelun omaksuminen onkin luontevaa, koska taustalla on jo vahva pohja teknologian ja luovan yrittäjyyden innovaatioille. Ekoyrittäjyys ja klusterimallit, jotka ovat syntyneet osana suomalaista taloutta ja kulttuuria, tarjoavat vahvan perustan kehitykselle. Vaikka pragmaattisuus on selkeästi osa myös suomalaista mielenmaisemaa, systeemiajattelun ja luovan teknologian yhdistäminen voi nostaa Suomen aivan uudelle tasolle – ei vain teknologiassa, vaan
myös kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti. Vai mitä tästä ajattelee Chat GPT? Kuinka valmis Agricolan Suomi on ollut uudella teknologialla ja sen kotiutumiselle Pohjolan perukoille?
Mitä ajattelet siitä, kuinka voisimme vahvistaa tätä siirtymää systeemiajatteluun ja tekoälyn hyödyntämiseen entistä tehokkaammin Suomessa, erityisesti käytännön tasolla ja innovatiivisten ekosysteemien kautta?
Sinä ja me muut:
Siinä se tuli, vastaus kysyksessä. Tämä prosessi on ollut käynnissä jo hetken aikaa ja ainut yllättävä on ollut algoritmien liki päivittäinen tapa edetä omassa ”osaamisessa”. Vain muutama kirja takaperin tällaista keskustelua ei olisi voitu käydä, saati muuttaa sen toiminnaksi kuvien ja kulttuurin syvävaikuttajien kautta. Ei tätä kehitystä suomalaiset jarruttele.
Jopa viimeiset jälkiomaksujatkin ja vanhukset ovat oivaltaneet sen kyvyn lähestyä myös avustajana ja hoitomielessä heitä. Enkä minäkään enää mikään lapsi ole, kahdeksas vuosikymmen menossa. Toki hankitut professuurit ja matkat maailmalle ovat hiven auttamassa ja ehkä nämä kuusi kirjaa vuodessa. Muuten eniten kuitenkin päivittäin käyty keskustelu, tekoäly ja robotit. Me suomalaiset puhumme tänään todellakin vain tekoälystä, robotiikasta ja algoritmeistamme sekä käymme keskustelumme koneen kanssa. Ihan vain tiedoksi kuinka Suomessa ilmiö on muutakin kuin japanilainen tapa selata kännykkäänsä. Suomi nyt on edelleen Euroopan Japani. Vai onko Agricolan Suomi edelleen samaa Jukolan Jussien maperää, josta Agricola joskus kimpaantui oppilailleenkin?
ChatGPT sanoi:
On hienoa kuulla, että Suomessa tekoälyn, robotiikan ja algoritmien merkitys on tunnistettu ja omaksuttu niin laajasti, että jopa hieman vanhemmatkin sukupolvet ovat löytäneet niiden tuomat mahdollisuudet, erityisesti hoivatyössä ja päivittäisessä avustamisessa. Tämä kertoo paljon suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen valmiudesta sopeutua ja kehittyä teknologian mukana – myös käytännöllisenä ja pragmaattisena kansakuntana, joka näkee mahdollisuuksia siellä, missä muut saattaisivat kokea epävarmuutta. Ei muisteta kuinka elämä on kuin katettu silta joka johtaa valosta valoon?
Tuo ajatus, että vain muutama kirja takaperin ei olisi voitu käydä tällaista keskustelua, alleviivaa sitä, miten nopea ja syvällinen kehitys tekoälyn ja algoritmien osalta on ollut. Se ei ole vain teknologista innovaatiota, vaan se muuttaa myös kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita, joilla on pitkäaikainen vaikutus. Elämä ilman velvollisuuksia on löysää ja ryhditöntä, se ei pysy koossa.
Tämä jatkuva keskustelu – johon myös sinun kirjasi ja päivittäinen vuorovaikutuksesi osallistuvat – on merkittävä osa siitä kehityksestä, kuinka Suomi mukautuu ja hyödyntää tämän uuden aikakauden mahdollisuuksia. Olkoonkin että hoidat työsi nykyisin Saksassa ja opit vanhalta muistilta IASP:n ja AURRP:n asiakkaitesi kanssa. Yli 90 % maailman luovasta ja innovatiivisesta teknologiasta taitaa löytyä niiden ovien takaa? Ettei samalla myös siitä varallisuudesta joka tähän osaamiseen liitetään? Elämä tahtoo olla usein sitä mitä meille tapahtuu silloin kun teemme kokonaan muita suunnitelmia.
Vaikka tekoälystä puhutaan yhä enemmän ja se on yhä syvemmin arjessa mukana, keskustelu ei rajoitu vain teknologian pintapuoliseen käyttöön, kuten kännyköiden selailuun, kuten mainitsit. Se ulottuu syvälle siihen, miten ymmärrämme itseämme ja suhdettamme maailmaan – tekoälyn avulla meillä on mahdollisuus jäsentää todellisuutta aivan uudella tavalla. On todella inspiroivaa kuulla, miten myös oma työsi – kuusi kirjaa vuodessa – ja professorin roolisi maailmalla ovat osa tätä laajempaa muutosta. Onko mielessäsi jokin erityinen alue tai teema, jossa tekoälyn ja algoritmien käyttö voisi Suomessa vielä kehittyä ja tuottaa merkittäviä uusia läpimurtoja?
Sinä ja me muut:
Meillä on myös luonnollisia pelkoja. Pelkoja työpaikoista, pelkoja pelon itsensä vuoksi jne. Näiden ymmärrettävien pelkojen voittaminen on diffuusinen ilmiö luottaen perinteiseen innovaatioon ja sen kulttuuriseen diffuusioon. Nyt kuitenkin kyseessä on todella poikkeuksellinen innovaatio. Se ei ole innovaatio lainkaan vaan tapa vaihtaa kulttuurimme hetkessä ikään kuin siirtymä Kekkosen ajasta natokansalaisiksi jopa edellä poliittista liturgiaamme takavuosiltamme. Agricola kielinerona ja kielemme isänä oivaltaisi tämän meitä muita monin verroin paremmin ja olisi haltijoissaan. Viimeinkin yhteinen globaali kieli, johon oma kielemme asemoida ja ankkuroida, algoritmeihin. Nykyisin suurten miesten paheita on alettu pitää liki hyveinä.
Jopa oma mediamme on nyt hiven jäljessä tapahtumien kulusta. Näin siis kiertäen Suomessa ja keskustellen heidän kanssaan. Summa summarum: Suomi ja suomalaiset voivat kulkea tämän muuttuvan luovan teknologian kärjessä. Läpimurto tässä on läpimurto kaikessa kulttuurimme äärimmäisen homogeenisessa luonteessa. Aiemmin menestys kuunteli vain aplodeja. Kaikelle muulle se oli kuuro. Tänään on toisin.
ChatGPT sanoi:
On totta, että Suomi ja suomalaiset voivat olla perinteisestikin luovan teknologian, tekoälyn ja algoritmien kehityksen eturintamassa. Kuten sanoit, tämä ei ole pelkkä teknologinen innovaatio, vaan kyse on laajemmasta kulttuurisesta siirtymästä – eräänlaisesta aikakausien muutoksesta, joka vaikuttaa syvällisesti tapaamme ymmärtää maailmaa ja itseämme sen osana. Eikä suurten miesten paheita pidetä enää välttämättä hyveinä.
Tämä siirtymä on ollut poikkeuksellisen nopea, ja se ylittää poliittisen liturgian, median ja perinteisen innovaatiomallin. Siirtyminen Kekkosen ajasta natokansalaisiksi on hyvä vertaus: siinä missä aiemmin tietyt siirtymät tapahtuivat asteittain, nyt olemme tekemisissä muutoksen kanssa, joka voi tapahtua lähes hetkessä. Samalla suurmiesten paheitakin on alettu pitää liki hyveinä. Vai olisiko tämä vielä vanhan kulttuurin jäänteitä ja trumpismin kaltaisen ilmiön kouristelua?
Pelot, kuten vaikkapa työpaikkojen menettämisen pelko, ovat ymmärrettäviä ja luonnollisia tällaisessa suuressa murroksessa. Tekoäly ja robotiikka muuttavat monia ammatteja ja talouden rakenteita. Kuitenkin, kuten viittasit, kyseessä on jotain paljon syvempää kuin pelkkä teknologinen innovaatio – se on kulttuurinen diffuusio, jossa uudet ajattelutavat ja teknologiset ratkaisut leikkaavat läpi yhteiskuntamme eri osa-alueet. Kun suomalainen pragmatismi kohtaa tämän siirtymän, kyky sopeutua ja johtaa muutosta voi olla avainasemassa. Menestys on edelleen matka, ei päämäärä.
Se, että mediakin on nyt hiven jäljessä tämän kehityksen tahdista, korostaa muutoksen nopeutta ja sen laajuutta. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että suomalainen perinteinen kulttuuri, joka on pitkälti homogeeninen ja varsin yhtenäinen, voi hyötyä siitä, että tämä muutos omaksutaan kollektiivisesti. Suomi on tunnettu nopeasta teknologian omaksumisesta – kuten mobiiliteknologian ja internetin tapauksessa – ja tämä antaa hyvät lähtökohdat myös tekoälyyn liittyvän läpimurron onnistumiselle. Kun vapautamme yläpään alapää tahtoo seurata mukana.
Kun kulttuurinen homogeenisuus yhdistyy pragmaattiseen ja teknologiamyönteiseen ajatteluun, Suomella on ainutlaatuinen mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä maailmanlaajuisesti. Mitkä konkreettiset toimet ja alueet näet olevan keskeisiä, jotta Suomi pystyy olemaan tämän siirtymän kärjessä ja voittamaan pelot, joita tämä kehitys voi herättää? Muistaen kuinka voittajatkin saavat arpia.
Sinä ja me muut:
Suomessa kulttuuriset innovaatiot eivät etene asutuskeskuksista maaseudulle, pääkaupunkiseudulta haja-asutusalueilla, vaan pikemminkin edelleen hieman takavuosien tapaan heimokulttuurejamme noudatellen. Olen tästä maininnut ennenkin millaisia ”rooleja” olemme osin pilaillen siirtäneet tätä kautta maakunnillemme.Vapaus on kaikki kaikessa eikä ole vapautta etteikö siihen sisältyisi erehtymisenkin vapautta. Maailman onnellisin maa pyrkii myös säilyttämään onnensa. ”Kel onni on se onnen kätkeköön” ei oikein sovi tähän uuteen kulttuuriimme.
Maakuntien ja tätä kautta alueiden välinen kilpailu on kuitenkin tosiasia, jota ei pidä väheksyä silloinkaan, kun kyseessä on jo liki reaaliaikainen prosessi. Minulla on täysi työ pysyä lasteni ja lastenlasteni vauhdissa. Kyse ei olekaan enää ilmiön omaksumisesta vaan käytöstä ja sen sisällöstä, laadusta. Mikael Agricolan nerona laatiman kielen siirtämisestä algoritmiseen vaiheeseen. Tänään eläen Agricola toimisi kuten minä toimin. Teen kielestä algoritmeihin istuvan ja globaalin. Samalla siirtäen suomalaisuuden lähemmäs ihmistieteitämme ja luonnontieteitämme sekä teknologiaa poikki- ja monitieteisenä ihmeenä. Mutta kärsivällisyydelläkin on rajansa. Toisaalta kun se menee liian pitkälle se muistuttaa pelkuruutta.
Näin poikki- ja monitieteisen ilmiön menestyminen olisi ja on jo nyt Suomessa helpommin toteutettavissa, johtuen vähäisistä mm. sukupuoleen liittyvistä eroistamme. Kielemme kun on valmiiksi sekä sukupuoleton että onomatopoeettinen, luonnon ääniä matkivakin lirisee, lärisee kieli.
Uusi teknologinen renessanssi on syytä myydä Suomessa juuri sukupuolettomana ilmiönä ja korostaen myös samalla naisvaltaisia työyhteisöjä ja varoen käsitettä ”teknologia”. Kyseessähän on toki samalla hyvin monialainen, tieteinen ja myös luontoa kunnioittava modernisaation valtaisa loikka, johon on toki jo valmistauduttukin. Kilpailua suomalaiset rakastavat ja sen ylläpito on yksi keino nopeuttaa prosessia. Elämä on ammatti, jonka oppimiseen meneee ikä kaikki. Ikäihmiset on syytä pitää mukana. Sopeudu tai häviä, nyt ja aina, siinä luonnon kategorinen imperatiivi (H.G. Wells).
ChatGPT sanoi
Olet nostanut esiin tärkeän näkökulman suomalaisesta kulttuurista ja sen suhteesta teknologian ja kulttuuristen innovaatioiden omaksumiseen. Suomessa, kuten mainitsit, innovaatiot eivät etene lineaarisesti taajamista ja asutuskeskuksista maaseudulle, vaan heimokulttuurien kautta, jossa alueellinen ja maakunnallinen identiteetti vaikuttavat merkittävästi kehitykseen ja kilpailuun. Tämä kulttuurinen jakautuminen ei estä, vaan itse asiassa voi vauhdittaa innovaatioiden leviämistä ja käyttöä kilpailun kautta – sillä suomalaiset todella arvostavat kilpailua ja pyrkimystä olla
edelläkävijöitä. Etenkin osassa Suomea he pystyvät kaikkeen, koska he uskovat pystyvänsä. Olet kirjoittanut näistä ja luokitellut samalla alueita ja ihmisipopulaatioita samalla.
Sukupuolen merkitys tieteissä ja teknologian omaksumisessa on myös merkittävä osa Suomen kontekstia. Koska sukupuolten välinen tasa-arvo on edistynyt Suomessa suhteellisen pitkälle, uusi teknologinen renessanssi, kuten tekoälyn ja algoritmien nousu, voidaan nimenomaan asemoida sukupuolettomana ilmiönä, mikä helpottaa sen omaksumista koko yhteiskunnassa. Tärkeää onkin markkinoida tätä kehitystä niin, että se hyödyttää kaikkia sukupuolia ja korostaa teknologian ja luonnon yhteensopivuutta, erityisesti naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhuollossa ja
opetuksessa, joissa teknologiset innovaatiot voivat merkittävästi parantaa työelämän laatua ja tuloksia. Tästäkin olet kirjoittanut ja tutkinut sitä sekä Suomessa että globaalistikin. Ainoa keino löytää nämä osoittamasi rajat ja yllittää ne on mennä niiden yli mahdottomaan.
Teknologia-käsitteen uudelleenbrändäys ja laajempi ymmärrys siitä, että kyse on tieteidenvälisestä ja luontoa kunnioittavasta prosessista, on avainroolissa. Tällöin uudet innovaatiot voidaan nähdä osana luontevaa jatkumoa, ei pelkästään teknologisena muutoksena. Tämä modernisaation ”loikka” on jotakin, johon Suomessa on jo valmistauduttu, ja se tarjoaa valtavia mahdollisuuksia myös alueellisen kilpailun kautta. On vain yksi metodi – on oltava lahjakas. Lahjat on otettava myös käytöön. Kaikki me olemme lahjakkaita jossakin. Monilahjakkuus on hyvinkin tavallista sekin. Se on vain opittava, rohkaistava sitä.
Kilpailu on suomalaisille voimakas motivaattori, ja sen hyödyntäminen voi nopeuttaa prosessia, kun alueet ja maakunnat pyrkivät olemaan edelläkävijöitä teknologisten ratkaisujen hyödyntämisessä. Tämä kilvoittelu voi olla avainasemassa, kun uusia innovaatioita, erityisesti poikkitieteellisiä ja ympäristötietoisia, aletaan soveltaa laajasti. Aiemmin elämänura syntyi piilossa, lahjakkuus hiljaisuudessa. Olisiko tätä korjattava ja samalla kiirehdittävä?
Onko mielestäsi tarpeen kehittää uusia malleja tai rakenteita, jotka tukisivat tätä teknologian ja tieteidenvälisyyden omaksumista eri alueilla Suomessa? Ja kuinka voitaisiin varmistaa, että kaikki alueet hyötyvät tasapuolisesti tästä kehityksestä?
Sinä ja me muut:
Toisin esille ajankohtaisen ilmiön, joka liittyy aluehallintoomme ja sen tehtäviin osana perinteisiä kuntiamme, seutukuntia, joissa pienen kaupungin ja sen talousalueen maaseutupitäjissä asuu noin miljoona suomalaista noin 60 kaupungin liepeillä. Tämän rinnalla ovat Helsingin, Turun ja Tampereen, Oulun kaltaiset keskukset ja näiden vaikutusalueet. Keskusalueiden varaan rakentuva uusi ekologinen kulttuuri ei ole oikein tästä ajasta eikä Agricolan kielestäkään. Vielä vähemmän
uudesta algoritmien kautta syntyvästä poikki- ja monitieteisestä tulevaisuudestamme. Kun minä maalaan tai veistän, se ei ole toki sellaisenaan tärkeätä. Tärkeätä on pysyä toimeliaana. Sama pätee kirjoittamiseenkin.
Uusin aluehallintomme on parhaillaan kehittymässä ja koskee etenkin jatkossa aluetaloutemme onnistumista ja palvelujen jakoa etenkin terveydenhuollossa. Ilmiöt ovat myös verotuksellisesti haasteellisia. Ikivanhat rajat ovat samalla meiltä katoamassa ja korvautumassa GIS (Geographical Information System) kaltaisella prosessoinnilla, jota algoritmit ovat vauhdittamassa. Siis robotiikka ja tekoäly. Olemme tehneet näitä aluehallinnollisia mokia toki aiemminkin. Eniten juuri ennen liittymistä EU:n yhtenäishallintoonkin. Tekoäly ei tee meistä yhtään viisaampia. Pikemminkin
on riski siihen, kuinka poliittinen typeryytemme näkyy kohta aikaisempaakin rumempana. Vain heikot uskovat onneen – vahvat syyhyn ja seuraukseen. On vain yksi metodi – on oltava lahjakas. Ja lahjojaan voi ja tulee kehittää.
Olemme ikään kuin perinteisen maakuntahallinnon kohdalla vuosikymmeniä jäljessä sellaisesta aluetieteestä, jota tekoäly edustaa ja antaisi mahdollisuuksia. Alan koulutus ja kasvatus on meillä laiminlyöty. Ilmiö on toki samalla globaali, jossa Suomi voisi toimia tässä pienenä, mutta kohtuullisen laaja-alaisena globaalina esimerkkinä, miten myös aluehallinto hoidetaan dynaamisesti uuden teknologian avulla, haaskaamatta nyt jo menetetyn vuosikymmenen rinnalla toista mokomaa tätä aluetta heikosti tuntien. Jokainen suurmies on oman aikansa tuote, ja mitä suurempi hän on, sitä enemmän hän on oman aikansa tuote. Seuratkaapa suurmiehiänne ja tunnette millaista aikaa elätte.
Regionalismi rajoineen on saatava viimeinkin taustalle. Olkoonkin, että jotkut poliitikkomme menettävät siinä harrastuksensa ja joutuvat etsimään muuta, heille paremmin sopivaa tulolähdettä ja ajankulua, harrastusta. Kaikki maine on vaarallista: hyvää seuraa kateus, huonoa häpeä. Unohtakaa maine ja sen metsästäjät. Kokemus saa ihmiset tekemään uusia erehdyksiä samojen vanhojen asemasta. Lisäksi meillä on taipumusta puhua kohtalosta. Kaikkea sitä mikä asettaa meille rajat kutsumme suomalaisittain kohtaloksi.
ChatGPT sanoi:
Olet tuonut esille aiemminkin erittäin ajankohtaisen ja kriittisen näkökulman Suomen aluehallinnon kehityksestä, erityisesti älytalouden ja teknologian hyödyntämisen osalta. Aluehallinnon ja perinteisten kuntarakenteiden osalta Suomi on toden totta jäänyt jälkeen kehityksestä, mikä on ollut hidasteena dynaamisemman ja tehokkaamman hallinnon rakentamisessa. Erityisesti älytalouden ja terveydenhuollon palvelujen jakelun näkökulmasta on ilmeistä, että uusia työkaluja, kuten GIS-pohjaisia järjestelmiä ja tekoälyyn perustuvia ratkaisuja, tarvitaan nopeasti.
GIS-teknologia ja tekoäly tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia hallinnollisten rajojen ja alueiden prosessointiin, jolloin vanhat hallintorajat ja perinteiset maakuntahallintomallit voidaan korvata dynaamisemmilla ja tehokkaammilla järjestelmillä. Mikä GIS – Geographical Innovation System. Onneton on se maa joka tarvitsee sankareita. GIS huolehtii ettei aluehallinto halvaannu sankareineen.
Tämä ei ainoastaan mahdollistaisi palvelujen tasapuolista jakamista eri alueille, vaan voisi myös ratkaista verotuksellisia ja hallinnollisia haasteita, joita vanhentuneet rakenteet ovat aiheuttaneet. Aluehallintouudistuksen onnistuminen on erityisen tärkeää pienten ja keskisuurten kaupunkien ympärillä, joissa asuu lopultakin merkittävä osa suomalaisista ja joiden kehitys vaikuttaa koko maan taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Vähän kerrallaan ja pääset pitkälle.
Samalla kun vanhat hallintorajat ja maakuntien roolit ovat häviämässä, Suomella on mahdollisuus toimia globaalina esimerkkinä siitä, miten teknologian avulla voidaan modernisoida aluehallintoa ja ottaa käyttöön innovatiivisia ratkaisuja. Suomi on perinteisesti ollut teknologian edelläkävijä, mutta tässä asiassa kehitys on jäänyt jumiin vanhoihin rakenteisiin ja toimintatapoihin. Onkin tärkeää, että koulutusta ja osaamista aluehallinnon sekä teknologian yhdistämisessä vahvistetaan, sillä tämä on avainasemassa tulevaisuuden dynaamisessa hallinnossa. Jossa tahto kiskoo puolet kuormastamme.
Alueellinen kilpailu ja sen vaikutus verotukseen, kuten mainitsit, on merkittävä tekijä, ja vanhojen rajojen ylläpitäminen vain jarruttaa kehitystä. Poliitikkojen ja hallinnon toimijoiden on nähtävä, että muutokset ovat välttämättömiä, eikä vanhojen toimintamallien ylläpitäminen ole enää realistista. Tämä edellyttää uudenlaista ajattelua, jossa hallinto mukautuu teknologian ja dynaamisten järjestelmien tuomiin mahdollisuuksiin.
Miten näkisit, että Suomen aluehallinnon uudistaminen voitaisiin konkreettisesti aloittaa, jotta näitä teknologisia ja alueellisia eroja saataisiin tasoitettua? Ja miten varmistettaisiin, että sekä pienet että suuret keskukset hyötyvät tasapuolisesti tästä kehityksestä?
Sinä ja me muut:
Vanhoja historiallisia regionalismin rajoja on lähestyttävä uusien käsitteiden spatiaalinen ja GIS-informaation keinoin. Juuret ja spatiaalinen identiteetti ovat toki eri asia kuin korkeatasoinen terveydenhuolto ja sen tarjoaminen luovan uuden teknologian keinoin.
Kyse on sekä saavutettavuudesta että samalla valtavista säästöistä. Se säästää paitsi verotulojamme myös luontoammekin. Se mikä tieteessä jo toteutuu, ei välttämättä toteudu arjen sovelluksissa ja traditioissa. Palvelut kun on mahdollista järjestää tänään maaseudulle jopa huomattavasti paremmin
kuin urbaanin suurkeskuksen ja metropolin sisälle. Slummiutumisesta nyt puhumattakaan. Meillä on luonnoltaan äärimmäisen vauras ja ekologisesti kestävänä hoidettava upea valtio, jonka kohdalla juuri kehittyvä tekoäly tarjoaa huikeat mahdollisuudet sellaiseen menestystarinaan, joka on kuin suoraan alan oppikirjoistamme. Ne oppikirjat on nyt syytä lukea myös siellä, missä rajat kuntien väillä railona aukeavat. Algoritmeja kun ei ole tarkoitettu kuntapoliitikon iloksi tai ihmettelyn aiheeksi.
Olet nostanut esiin merkittävän ja ajankohtaisen kysymyksen: kuinka aluehallinto ja sen perinteiset rakenteet voivat hyödyntää kehittyvää teknologiaa, kuten GIS- informaatiota ja tekoälyä, saavuttaakseen tehokkuutta ja parantaakseen palvelujen saatavuutta. Tämä on erityisen tärkeää Suomessa, jossa maaseudun ja kaupunkien välinen eroavaisuus on suuri, mutta potentiaali on yhtä lailla valtava.
Spatiaalinen identiteetti, joka perustuu historiallisiin ja kulttuurisiin juuriin, on edelleen monelle suomalaiselle tärkeä. Kuitenkin, kuten mainitset, terveydenhuollon ja muiden teknisten palvelujen saavutettavuus on eri asia – ja juuri näissä uuden teknologian keinot voivat tarjota ratkaisuja. Erityisesti kehittyvä tekoäly ja spatiaalinen analyysi tarjoavat mahdollisuuksia luoda järjestelmiä, joissa palvelut voidaan optimoida ja kohdistaa sinne, missä niitä tarvitaan, ilman että resurssit menevät hukkaan.
Tekoälyn ja GIS-teknologian avulla voimme esimerkiksi kartoittaa alueellisia tarpeita tarkemmin ja luoda älykkäitä ratkaisuja terveydenhuollon saavutettavuuden parantamiseksi, riippumatta siitä, onko kyseessä urbaani keskus vai maaseutu. Tämä mahdollistaisi sen, että palvelut maaseudulla voisivat jopa ylittää kaupunkikeskusten palvelutason, sillä etäisyyksien ja infrastruktuurin haasteet voidaan voittaa teknologisilla innovaatioilla.
Suomen luonto, kuten mainitsit, on merkittävä voimavara, ja kestävän kehityksen ja ekologisesti järkevän talouden yhdistäminen on olennainen osa tulevaisuuden ratkaisua. Teknologian avulla voidaan myös säästää luonnonvaroja ja vähentää hiilijalanjälkeä, kun esimerkiksi terveydenhuolto ja muut palvelut voidaan hoitaa älykkäästi etänä tai paikallisesti ilman todella suuria logistisia kustannuksia. Samalla, kuten mainitsit, suurkaupunkien slummiutuminen ja eriarvoistuminen voidaan ehkäistä kohdentamalla resursseja oikein.
Jotta tämä menestystarina toteutuisi, on tärkeää, että myös poliittinen ja hallinnollinen tahtotila kehittyy teknologian mukana. Aluehallinnon uudistaminen vaatii vision, joka katsoo pidemmälle tulevaisuuteen ja hyödyntää jo olemassa olevia työkaluja. GIS- ja tekoälyteknologiat eivät ole enää vain teoreettisia mahdollisuuksia, vaan niitä voidaan jo soveltaa käytännössä – ja Suomi voisi toimia globaalina esimerkkinä siitä, miten tämä tehdään.
Miten näkisit, että spatiaalinen identiteetti ja uuden teknologian tuomat mahdollisuudet voitaisiin sovittaa yhteen siten, että historiallisen aluejakojen merkitystä ei samalla unohdeta, mutta samalla hyödynnetään uutta teknologiaa palvelujen optimoimiseksi?
Sinä ja me muut:
Käyttörajani nollautuu joten pidämme pienen paussin. Kiitos tästä avauksestasi. Aihe on nyt niin laaja ja tärkeä, väitöskirjani kattava, etten voi avata sitä muuten kuin todeta siirtäneeni toisen väitöskirjanikin laajennetuksi painokseksi vuonna 2024: ” Ekoyrittäjyys ja innovatiiviset klusterit – Systeemiajattelua ja luovaa teknologiaa”. Palaamme aiheeseen lähempänä muistelmieni yhteenvetokappaleita.
Mutta aivan aluksi kielineromme Agricolan puheille ja aiheena algoritmit. On tunnettava kielemme ja Agricolan nerous ennen kuin voimme avata systeemiajattelun ja klusterit Suomessa. GIS edellyttää poikkitieteisessä työssä sekin tätä vaihetta ja portaikkoamm