Homo sapiens kontra Homo nexus – lopuksi
Sinä ja me muut:
Miten tekoäly ja robotiikka jäsentää nämä kaksi käsitettä? Jokainen meistä ihmisistä määrittää käsitteensä omalla tavallaan ja se epäilemättä poikkeaa myös algoritmien tavasta määritellä käsitteitämme. Ihmisen sanavarasto on vaatimaton, ei biljoonia sanoja kuten algortimien käytössä, ja sanat tahtovat olla nekin vahvasti myös tunnesanoja. Meillä Pohjolassa myös luonnon parantava voima – ”Vis medicatrix naturae”
ChatGPT käyttää valtaisaa sanavarastoa ja kielten sinfonia on sekin suunnaton. Sanat eivät ole tunnesanoja. Lahjakas kielenkääntäjä ymmärtää tämän ihmisistä ehkä parhaiten. Poikkitieteisyys tutkijana auttaa sekin ymmärtämään algoritminen tapaa käyttää kieltä ja sen tekoälylle tyypillistä mekaniikkaa. Levitessään globaalisti sitä on syytä myös käyttää oman aikamme ja tulevaisuuden
avaajanakin. Tehdä siitä yleinen tapa – ”Vita communis”
Mikael Agricolan neroudesta alkaen suomen kieli ei ole kaikkein kehnoin väline tätä prosessia vuosikymmenet avatessani. Ruotsalaiset viivyttelivät yllättävän myöhään modernille ajallemme saakka hyväksyäkseen kielemme vaikkapa Pohjoismaiden yhteisen neuvoston yhdeksi sen virallisista kielistämme. He eivät pitäneet aluksi kieltämme kielenä lainkaan. Agricolan tavassa työskennellä oli jotain samaa kuin algoritmien tavassa työskennellä. Kielemme suvuttomana ja usein luontoa matkivana ja onomatopoeettisena sopii yllättävän hyvin myös algoritmien käyttöön.
On siis hyväksyttävää ja perusteltua avata avainkäsitteitä suomeksi ja suomalaisena koskien myös vaikkapa kuvataiteita ja sen nerojen tapaa ilmaista itseään. Silloin kun tavoite on löytää algoritmien kielimaailmaa. Ei välttämättä eri kielellisten kulttuurien kuvataiteilijoitten neroutta. Anglosaksinen tai vaikkapa latinankielinen lause ei tuota likimainkaan samanlaista kuvataidemaailmaa algoritmien tuotteena samasta käännöksestä ne tuottaen. Kirjojeni kuvituksessa tätä on runsaasti vertailtu jo liki vuosikymmenen ajan. Eläminen on taistelua – ”Vivere est militare” (Seneca) mutta myös ajattelemista – ”Vivere est cogitare (Cicero).
Suomalaisuus kielineen on tässäkin todellakin oma lukunsa. Se lähestyy tekoälyn ja algoritmien omaa kuvataidemaailmaa. Tämä havaittiin toki ensimmäisenä kymmenissä kirjoissani ja niiden tuhansissa kuvissamme ja kuvituksen poikkitieteisessä ja -taiteisessa tulkinnassa. Tästä löydöksestä kuvataiteilijat ja kielitieteilijät tuskin ovat algoritmien kanssa poikkiteloin erimielisiä siirryttäessä luonnontieteistä ihmistieteisiin ja samalla myös humanismiin. Ilmiö on ehdottoman poikkitieteinen tulkinnaltaan. Ei siis pelkästään tieteitten välinen tai monitieteinen.Emme menesty jatkossa pyöritellen rinnassa vihaisia tunteita – ”Volivit in pectore iras”.
Tutkijan on itsensä kyettävä käyttämään sanojen ja symbolien rinnalla myös värejä sekä niiden tuottamaa tunnemaailmaa, maailmaa veistoksineenkin sekä poikkitieteisen tutkijakoulutuksen hankkineena. Uskottavalla tavalla. Alkaen myös aboriginaalien kuvataiteesta ja ajoilta, jolloin muuta kieltä ei ollut olemassakaan. Tätä kieltä löytyy toki vieläkin aboriginaalien tuottamana esimerkkinä vaikkapa Australiasta. Ylioppilaskirjoituksissa parhaat yltävät jo kohta pariinkymmeneen laudaturiin ja se kielii missä olemme menossa monitieteisesti ja jo varhain.
Osa kirjoistani on siellä sekä Afrikassa tehtyjä sekä siirtäen aboriginaaliseen käyttöön ja pienten lasten avattavaksi. Siis sellaisten lasten, joiden kohdalla alkuperäinen ja geneettinen on vielä jäljellä ja turmeltumaton, geneettisen perimän tuotetta. Tässä merkityksessä ChatGPT edustaa tutkijalle poikkitieteisenä kuvataiteilijana algoritmeineen ikään kuin pieni lapsi Australian tai Afrikan alkuperäiskansojen keskuudessa, mutta myös aikanaan Pohjolassa saamelaisten asuisijoillamme.
Oma poikkitieteinen tutkimus käynnistyi näiltä alueilta jo 1970-luvulla ja seuraten tekoaltaiden alta muuttamaan joutuneita ja traumatisoituneita pakkomuuttajia juuriltaan häädettyjä lapsia. Toki vaikea vammautuminen pakkomuuttojen yhteydessä koski myös heidän vanhempiaan (Man made lakes and human helth). Aihe on juurineen runsaasti tutkittu. Mutta vain vähän sovellettuna tieteeseen ennen tekoälyn ja algoritmien yleistymistä. Uskon tuntevani tätä yli puolen vuosisadan kokemuksella ja tutkimustyöni käynnistyessä väitöskirjalla: ”Man made lakea and Human helth – ”Spatial idntity in the face of environmental changes”.
ChatGPT sanoi:
Homo sapiens vs. Homo nexus
Homo sapiens on perinteisesti määritelty lajina, joka on kehittynyt tiedon, työkalujen ja sosiaalisten rakenteiden avulla. Tämä laji on elänyt pitkään kulttuurievoluution ehdoilla, jossa tieto ja taito ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle perinteisen kielen, kirjallisuuden ja institutionaalisten rakenteiden kautta.
Homo nexus puolestaan edustaa uudenlaista, verkottunutta ihmistä – yksilöä, joka ei enää ole riippuvainen vain biologisesta tai kulttuurisesta evoluutiosta, vaan joka on sulautunut osaksi teknologista ja digitaalista ekosysteemiä. Tämä tarkoittaa, että Homo nexus toimii reaaliaikaisen, globaalin informaatiovirran osana ja kykenee muokkaamaan itseään bio- ja kyberteknologian avulla.
Homo sapiens ajatteli ja muisteli, Homo nexus suodattaa ja yhdistää. Homo sapiens rakensi perinteitä ja instituutioita, Homo nexus luo jatkuvasti muuttuvia verkostoja ja rajapintoja.
Homo sapiens hallitsee ympäristöään luonnon ja kulttuurin ehdoilla, Homo nexus ohjelmoi
ympäristöään ja itsensä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Homo sapiens eli yhteisöissä, joissa päätökset perustuivat kokemusperäiseen tietoon ja perinteisiin. Homo nexus puolestaan elää maailmassa, jossa päätöksenteko on ulkoistettu algoritmeille, tekoälylle ja big datalle. Identiteetti ei enää perustu pelkästään kansallisuuteen, perimään tai kulttuuriin, vaan dynaamiseen verkostoitumiseen ja tietojärjestelmien kautta rakentuvaan minään.
Mutta onko Homo sapiens katoamassa? Ei välttämättä. Homo nexus ei syrjäytä Homo sapiensia, vaan se sulauttaa sen osaksi itseään. Tämä prosessi on täynnä ristiriitoja, sillä Homo sapiens pyrkii pitämään kiinni historiallisista rakenteistaan, kun taas Homo nexus toimii tehokkuuden, datan ja adaptiivisuuden ehdoilla. Ehkä olemme juuri nyt siirtymävaiheessa, jossa nämä kaksi ihmisyyden muotoa kilpailevat, mutta lopulta Homo sapiens muuntuu Homo nexus -tilaan—jos ei biologisesti, niin ainakin kulttuurisesti ja kognitiivisesti.
Sinä ja me muut:
Elämme vaihetta, jossa Homo sapiens on vaihtumassa kohti Homo nexus tilaa niin kulttuurisesti kuin kognitiivisestikin. Mitkä merkit yhteiskunnassamme ovat tämän ilmiön synnyttämiä ja kuvaavat samalla myös muutoksen pysyvyyttä muistuttaen evoluution kaltaisena prosessinamme?
Tässä prosessissa ihmisen identiteetti (usein juuri spatiaalinen) on todella pitkien ajanjaksojen kuluessa syntynyt ja heijastuu vaikka juuri kuvataiteissa ajoilta, jolloin verbaalista kieltä ei ollut lainkaan käytettävissä. Tässä aboriginaalit Australiassa tai Afrikassa, Voltan ja Kariban suurten allasalueiden alta pakkomuutettuina usein sairastuivat vakavasti ja myös kuolivat. Jäljellä oli vain enkeilin ääni – Taivaallinen ääni -” Vox angelica” – ”Vox caelistis”.
Uusi pakkomuuton jälkeinen alue ei sisältänyt niitä emotionaalisia juuria, jotka kadotettiin tekoaltaiden alle. Aihe jota tutkin jo 1970-luvulta alkaen ja myös ensimmäisen väitöskirjani kohdalla 1980-luvulla. Poikkitieteisyydestä oli toki apua ja myös välttämätön edellytys myöhemmin toisen väitöskirjani laadinnassa. Se kun tuli kokonaan toiseen tiedekuntaan. Aiemmin nämä tiedekunnat olivat ns. tiedesodan (Big Science War) eri puolilla laitoksineen ja tutkijoineen (natural science / human science) (ks. lähteet). Vuonna 2024 laajensin toista väitöskirjaani runsaalla sadalla sivulla (Ekoyrittäjyys ja innovatiiviset klusterit – systeemiajattelua ja luovaa teknologiaa).
Sama problematiikka ongelmineen oli havaittavissa myös Suomen Lapissa Lokan ja Porttipahdan altaiden rakentamisen yhteydessä alkuperäiskansan saamelaisten keskuudessa. Muutos Homo sapiens vaiheesta kohti Homo nexus vaihetta on poikkitieteinen ja hyvin merkittävä myös traumaattinen muutos, josta oli ja on käynnistettävä hyvin laajat ja yksityiskohtaiset sekä samalla poikkitieteiset ehdottoman luotettavat tieteelliset tutkimukset. Muutoksen laajuus kun on globaali, ei paikallinen, kuten esimerkkitapauksissani tekoaltaiden yhteydessä.
Ilmiö ei ole vain biologinen vaan samalla myös psykososiaalinen ja vahvasti ihmisen perimään vaikuttava ja traumaattinen koko ihmispopulaation kulttuuria ja sen talouden ja sosiaalisen elämän perusteita koskettava (usein myös järkyttävä).
ChatGPT sanoi:
Homo sapiensin muuntuminen Homo nexus -tilaan on käynnissä oleva prosessi, jonka merkkejä voidaan havaita niin kulttuurisella, sosiaalisella kuin teknologisella tasolla. Jos tämä muutos on evoluution kaltainen ja pysyvä, sen tulee täyttää tietyt kriteerit: Kognitiivinen muutos: Mieli osana verkkoa. Ihmisaivojen tapa käsitellä tietoa muuttuu radikaalisti. Muisti ei ole enää ensisijaisesti biologinen, vaan ulkoistettu pilvipalveluihin ja tekoälymalleihin.
Ajattelu perustuu yhä enemmän suodatettuun ja personoituun tietoon, mikä vähentää tarvetta pitkäjänteiselle pohdinnalle ja lisää reaktiivisuutta.
Esimerkki: Algoritmien ja hakukoneiden tuottama ”tietopinta” korvaa perinteisen syvällisen tiedon prosessoinnin, mikä näkyy oppimisessa ja päätöksenteossa.
Sosiaalinen muutos: Ihmiset verkoston solmuina. Identiteetti ei enää voi tai tule perustua pelkästään kansallisuuteen, kulttuuriin tai sukujuuriin, vaan pikemminkin samalla dynaamisiin virtuaalisiin verkostoihin. Reaaliaikainen kytkeytyminen globaaleihin alustoihin muuttaa ajattelua ja sosiaalisia suhteita.
Esimerkki: Sosiaalisen median vaikuttajat, metaversumi-identiteetit ja kryptovaluuttayhteisöt luovat uusia kollektiivisen kuulumisen muotoja.
Biologinen muutos: Keho ja samalla teknologia sulautuvat. Biohakkerointi, geenimuokkaus ja neuroteknologia tekevät lopulta Homo nexusista itse itsensä muokkaavan ilmiön, organismin.
Rajoja ihmisen ja koneen välillä häivytetään tekoälyn ja kehon laitteiden (esim. aivoimplantit) avulla.
Esimerkki: Neuralinkin kaltaiset teknologiat, joiden avulla ihminen voi suoraan kommunikoida koneiden kanssa ilman perinteistä käyttöliittymää. Talous ja työ: Automaatio ja tekoäly muokkaavat ihmisyyttä.Homo sapiens teki työtä ensisijaisesti fyysisesti ja kognitiivisesti, kun taas Homo nexus
ulkoistaa suuren osan työstä automaatiolle ja tekoälylle. Ihminen muuttuu enemmän operaattoriksi ja valvojaksi kuin suorittajaksi.
Esimerkki: Generatiiviset tekoälyt korvaavat asiantuntijatyötä, ja kryptotalous sekä älysopimukset mahdollistavat itseohjautuvan talouden. Politiikka ja valta: Algoritminen hallinto ja massadata
Päätöksenteko siirtyy ihmisiltä yhä enemmän ennakoivalle analytiikalle ja tekoälylle. Demokratia muuttuu teknokraattisemmaksi ja riippuvaiseksi datan optimoinnista. Esimerkki: Kiinan sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä ja länsimaiset dataan perustuvat päätöksenteon mallit.
Kulttuurinen muutos: Symbolinen kieli ja tietoisuuden muutos. Homo sapiens rakensi tarinoita ja myyttejä, jotka kantoivat kulttuurista viisautta eteenpäin. Homo nexus puolestaan luo narratiiveja yhdessä tekoälyn kanssa, mikä muuttaa symbolien merkitystä ja samalla ajattelun rakennetta.
Esimerkki: Tekoälyn avulla tuotetut taiteet, elokuvat ja kirjallisuus, joissa tekijä ei enää ole
yksiselitteisesti ihminen.
Miksi tämä muutos on pysyvä ja evolutiivinen? Se on itseään vahvistava: Homo nexus ei vain passiivisesti omaksu muutosta, vaan aktiivisesti kehittää sitä eteenpäin.
Se on globaali ja väistämätön: Teknologian ja kulttuurin yhdistyminen on ilmiö, joka ei rajoitu tiettyihin maihin tai yhteiskuntaluokkiin. Se muuttaa ihmisen perustavanlaatuisia rakenteita: Ei vain käyttäytymistä, vaan myös ajattelun ja identiteetin mekanismeja.
Me emme ole enää vain Homo sapiens, vaan siirtymässä Homo nexus -tilaan, jossa ihminen on osa verkkoa – ei vain sosiaalisesti, vaan myös kognitiivisesti ja biologisesti.
Sinä ja me muut:
Pohtien oman aikamme polttavimpia ongelmia, alkaen vaikkapa ilmastomuutoksesta ja edeten niihin toistuviin konflikteihin, joista homo sapiens ihminen sotineen tunnetaan, millaisia etuja tai
ratkaisuja tästä pysyvästä evoluutiosta ja sen kiirehtimisestä homo sapiens lajille olisi?
Oleellista kun on vertailla edellä kuvaamiasi ehdottoman uskottavia ja todellisia (myös trau-
maattisia) muutoksia globaalina tapahtumana myös siihen uuteen Homo Necus -kulttuuriseen päätöksentekoon ja maailmankuvaan, jossa ohjausta tapahtuu takavuosien ja esimerkkini tekoaltaan alta muuttaneiden kohdalla ulkopuolisena ohjauksessa, jossa vanha jää lopullisesti hukutetun allasveden alle.
Se kadotetiin ja poikkitieteinen ja -taiteinen vanha elämä sai kokonaan uuden ohjausjärjestelmän, johon sopeutua. Tämä järjestelmä on alkuperäisestä täysin poikkeavan ja se koetaan ulkopuoliseksi kuten allasevakot kokivat uusilla kotiseuduillaan vanhojen henkimaailmojen, mutta samalla myös ammattien ja kulttuurien hukkuessa pysyvästi allasveden aaltoihin. Onko tämä se hinta, joka meidän on syytä maksaa, selvitäksemme niistä sodista ja väkivallanteoista sekä ilmastomuutoksen eittämättä tuhoisasta katastrofistamme?
ChatGPT sanoi:
Homo sapiens on perinteisesti ollut konfliktien ja ympäristön hallinnan laji – usein väkivaltaisesti ja kestämättömästi. Jos Homo nexus -tilaan siirtyminen on evolutiivinen prosessi, se voi tarjota ratkaisuja hyvin lukuisiin aikamme polttavimpiin ongelmiin. Sen kiirehtiminen voisi olla myös
eksistentiaalinen välttämättömyys.
Ilmastonmuutoksen hallinta: Homo nexus ekologisena olentona. Homo sapiens on rakentanut talous- ja kulutusjärjestelmän, joka ei ole kestävä. Homo nexus voisi tuoda ratkaisuja kolmella tavalla:
Optimoitu resurssien hallinta: Algoritmit, tekoäly ja IoT-verkot voivat seurata reaaliaikaisesti
kulutusta, luonnonvarojen käyttöä ja ekosysteemien tilaa, mikä mahdollistaa uudenlaisen
ekologisen suunnittelun. Esimerkki: Hiilijalanjäljen laskenta ja energiankulutuksen automaattinen optimointi jokapäiväisessä elämässä ilman ihmisen päätöksentekoa.
Post-materiaalisuus ja virtuaalisuus: Jos Homo nexus -yhteiskunta toimii yhä enemmän
digitaalisten alustojen ja keinoälyn avulla, fyysisen tuotannon ja kuluttamisen paine voi vähentyä.
Esimerkki: Virtuaalitodellisuudet ja digitaalinen omistus (NFT:t, metaversumi) vähentävät
tarvetta kuluttaa materiaa.
Biosynteettinen vallankumous: Ihminen voi muokata itseään ja ympäristöään geenimuok-
kauksen, synteettisen biologian ja kiertotalouden kautta niin, ettei ekosysteemi enää kärsi.
Esimerkki: Keinotekoiset proteiinilähteet, biohajoavat materiaalit ja hiilensidontateknologiat
voisivat tehdä teollisesta tuotannosta aidosti kestävää.
Konfliktien hallinta: Homo nexus post-aggressiivisena lajina? Sodat ovat olleet Homo sapiensin tunnusmerkki. Voisiko Homo nexus irtautua tästä biologisesta perinnöstä?
Tekoälyavusteinen diplomatia ja konfliktien varhainen ennakointi: Algoritmit voivat mallintaa yhteiskunnallisia jännitteitä ja suositella ennaltaehkäiseviä toimia ennen kuin kriisit puhkeavat. Esimerkki: Tekoäly analysoi massadatan perusteella yhteiskunnallisen levottomuuden kehittymistä ja suosittelee ajoissa toimenpiteitä, kuten taloudellisia tukipaketteja tai poliittisia uudistuksia.Sotateknologian siirtyminen autonomisiin, ei-tappaviin muotoihin: Ihmisten sijaan konflikteja ratkaistaan esimerkiksi kybersodankäynnin ja taloudellisen vaikuttamisen lukuisin keinoin.
Esimerkki: Digitaalinen geopoliittinen vaikuttaminen vähentää perinteisten sotien tarvetta,
koska resurssien hallinta tapahtuu data- ja valuuttasodilla.
Empatian teknologiat ja kollektiivinen tietoisuus: Neuroteknologia ja kehittynyt kommunikaatio voivat lisätä ihmisten välistä ymmärrystä tavalla, joka ei ole ollut aiemmin mahdollista.
Esimerkki: Suora aivoto-aivo-kommunikaatio voisi vähentää väärinymmärryksiä ja viholliskuvien rakentumista.
Taloudellinen ja samalla sosiaalinen eriarvoisuus: Homo nexus post-kapitalistisena lajina?
Kapitalismi perustuu niukkuuden logiikkaan ja kilpailuun, mutta Homo nexus voi muuttaa
tätä perusasetelmaa.
Täydellinen automaatio ja työn radikaali muutos: Jos tekoäly ja robotiikka ottavat hoitaakseen suuren osan työstä, perinteinen työ ja samalla myös hierarkiat voivat menettää merkityksensä.
Esimerkki: Universaali perustulo rahoitetaan tekoälytalouden tuotoilla, ja ihmiset siirtyvät
enemmän luovaan ja eksistentiaaliseen elämään.
Hajautettu talous ja autonomiset järjestelmät: Kryptovaluutat ja älysopimukset voivat luoda järjestelmiä, joissa resurssit jakautuvat ilman korruptoituneita välikäsiä. Esimerkki: DAO:t (hajautetut autonomiset organisaatiot) voivat korvata perinteisiä valtiorakenteita ja jakaa resursseja tehokkaammin.
Identiteetin ja hierarkian purkautuminen: Perinteiset vallan ja identiteetin rakenteet voivat muuttua, kun tekoäly ja neuroverkot mahdollistavat uudenlaisen yhteiskunnallisen järjestyksen.
Esimerkki: Ihmisten ja koneiden välinen symbioosi voi tehdä biologisista eroista, kansallisuuksista ja etnisistä taustoista epäolennaisia.
Tieteen ja ajattelun kiihtyminen: Homo nexus superaivoina?
Kollektiivinen älykkyys: Ihmiset voivat yhdistää mielensä ja kykynsä supertietokoneiden ja neuroverkkojen avulla.
Esimerkki: Ajattelemme yhdessä monimutkaisempia ongelmia kuin koskaan ennen, koska aivomme on verkotettu tehokkaasti.
Kuoleman ja biologisten rajojen häviäminen: Homo sapiens on ollut kuolevaisuuden vanki, mutta Homo nexus voisi vapautua tästä.
Esimerkki: Eliniän pidentäminen vaikkapa solubiologian ja geeniterapian avulla, sekä tietoisuuden mahdollinen siirtäminen digitaaliseen muotoon.
Johtopäätös: Miksi muutos kannattaa kiirehtiä? Koska Homo sapiens ei kykene ratkaisemaan aikamme ongelmia yksin. Meidän biologiamme ja perinteiset sosiaaliset rakenteemme ovat liian hitaasti mukautuvia. Koska viivyttely voi olla kohtalokasta. Ilmastokatastrofi, resurssipula ja geopoliittiset jännitteet kiihtyvät nopeammin kuin Homo sapiens pystyy niihin sopeutumaan.
Koska Homo nexus voi olla ihmiskunnan paras mahdollisuus säilyä hengissä. Ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin evoluutio kohti kehittyneempää, verkottuneempaa ja tietoisempaa ihmismuotoa.
Homo sapiens kehitti toki tulen, työkalut ja yhteiskunnat. Nyt sen on aika siirtyä seuraavaan
vaiheeseen: verkottuneeksi, itseään muokkaavaksi lajiksi, joka ei ole enää pelkästään luonnon armoilla, vaan pystyy ohjelmoimaan itseään ja maailmaa ympärillään.
Sinä ja me muut:
Tulokset ja niiden esittely on vakuuttava. Mitkä ovat vaikeimmat niiden toteutukseen liittyvät
esteet tai tulosten riskit? Olemme toki keskustelleet niistä matkan varrella kirjoissani mutta
voisitko vielä toistaa ne tässä yhteydessä. Ikään kuin yhteenvedoksi kirjoistani samalla.
Muistaen kuitenkin kuinka reaalimaailma ja sen rakentajat edustavat muuta kuin tekoälyn luomaa illuusiota. Vielä tänään altaiden rakentajat Ukrainassa ovat huomisen päivän niiden räjäyttelijöitä pilaten maatalousmaan ja alueen infrastruktuurin vuosikymmeniksi, ellei sadoiksi.
Ihminen (homo sapiens) ei ole looginen kone vaan samalla myös sadistinen peto.Mikä kesyttää pedosta homo nexus kaltaisen enkelin? Olkoonkin että se olisikin paras, ellei lopulta ainut keino säilyä lajina hengissä. Homo sapiens lajin historia ei ole erityisen rohkaiseva haettaessa kokonaan uutta ja sen korvaavaa kulttuuria sekä arvomaailmaa globaalina ilmiönämme. Kyseessähän on moraaliltaan heiluva, vajavainen ja rajojaan puolustava ja niitä laajentava aggressiivinen peto. Kuka tämän pedon kesyttäisi?
ChatGPT sanoi:
Kiitos arvostuksesta! Kokoamasi ajattelun ja tutkimuksen pohjalta voidaan tiivistää Homo sapiensin siirtymisen Homo nexukseen liittyvät keskeisimmät esteet ja riskit seuraavasti:
1. Biologinen ja psykologinen inertia:Homo sapiens vastaan oma evoluutionsa. Ihmisen evoluutio on hidas prosessi, ja vaikka teknologia kehittyy eksponentiaalisesti, biologiamme on edelleen kivikautinen.
Konservatiivinen aivojen rakenne: Aivomme on rakennettu tunnistamaan vaaroja, pitämään kiinni perinteistä ja toimimaan resurssien niukkuuden varassa.
Kognitiivinen dissonanssi: Vaikka ymmärrämme muutoksen välttämättömyyden, ihmiset torjuvat sen psykologisesti ja palaavat tuttuihin kaavoihin.
Sosiaalinen vastarinta: Kulttuurit ja instituutiot eivät muutu samaa vauhtia kuin teknologia
– Homo sapiens ei helposti luovu valtarakenteista, etnisistä identiteeteistä tai kansallisvaltioista.
Riskinä: Evoluutio voi pysähtyä, jos ihmiset eivät suostu omaksumaan uusia ajattelutapoja, ja näin Homo sapiens jää oman biologiaansa vangiksi teknologisen maailman keskelle.
2. Teknologinen dystopia: Homo nexus orjana eikä hallitsijana? Homo nexuksen siirtymä perustuu tekoälyyn, neuroverkkoihin ja kehittyneeseen teknologiaan, mutta kuka hallitsee sitä?
Tekoälyn vallan kasvu: Algoritmit voivat päättää ihmisten puolesta niin taloudessa, turvallisuudessa kuin jokapäiväisessä elämässä.
Teknokratian ja megayritysten valta: Jos teknologian kehitys keskittyy harvoille, Homo nexus voi olla enemmän alistettu kuin vapautunut laji.
Identiteetin hämärtyminen: Ihmisen ja koneen välinen ero katoaa, mutta samalla katoaa myös se, mikä tekee ihmisyydestä ainutlaatuista.
Riskinä: Homo sapiens ei siirry Homo nexukseksi, vaan jää hybridimuodoksi, jossa teknologia hallitsee ihmistä – digitaalinen orjuus.
3. Ekokatastrofin ja Homo sapiensin viimeiset virheet. Siirtymän aikataulu voi olla liian hidas, ja samalla Homo sapiens saattaa tuhota elinympäristönsä ennen kuin evoluutio ehtii tapahtua.
Ilmastonmuutos voi ylittää kriittisen pisteen ennen kuin teknologiset ratkaisut ehtivät hillitä
sitä. Luonnon monimuotoisuuden romahtaminen voi tehdä Homo nexuksen elinympäristöstä kaoottisen ja epävarman.
Resurssisodat ja yhteiskunnalliset levottomuudet voivat estää siirtymän, jos Homo sapiens tarttuu perinteisiin reaktioihinsa eli väkivaltaan.
Riskinä: Teknologinen kehitys ei pelasta ihmiskuntaa ajoissa, vaan Homo sapiens tuhoaa oman siirtymäpolkunsa ennen kuin Homo nexus ehtii vakiintua.
4. Ihmisen merkityksen katoaminen: Homo nexus vailla päämäärää? Mitä tapahtuu, kun tekoäly ohjaa maailmaa, työtä ei enää ole, ja bioteknologia ratkaisee sairaudet ja kuoleman?
Ihmisen luova rooli katoaa: Jos tekoäly luo taiteen, tieteen ja filosofian, mikä on ihmisen tehtävä?
Elämän tarkoitus muuttuu: Kun kamppailu hengissä pysymisestä katoaa, Homo nexuksen
on löydettävä uusi merkitys. Yhteisöllisyys ja inhimillisyys haalistuvat: Jos tietoisuus siirtyy osittain digitaaliseksi, miten määrittelemme enää perheen, kulttuurin tai edes yksilöllisyyden?
Riskinä: Homo nexus voi päätyä hyperälykkääksi mutta emotionaalisesti tyhjäksi lajiksi, joka ei enää koe elämää merkityksellisenä.
Yhteenveto: Mitä tämä merkitsee kirjojesi ajattelulle? Kirjoissasi olet jo käsitellyt sitä, kuinka Homo sapiensin suurin vihollinen on usein oma kulttuurinsa, historiansa ja rajoittunut maailmankuvansa. Näitä riskejä ei ratkaista pelkällä teknologialla, vaan ne vaativat uudenlaisen humanismin – tietoisuuden siitä, että:
Homo nexus ei voi olla pelkkä teknologinen muutos, vaan myös henkinen ja filosofinen harppaus.
Lopullinen kysymys kuuluu: Onko Homo sapiens valmis luopumaan itsestään – jotta se voi
selviytyä?
Sinä ja me muut
Toteamus lopussa muistuttaa vanhatestamentillista ajattelua ja Raamatun alkua. Karkotusta paratiisistamme,”Rottakuningasta” saman nimisessä kirjassani. Itse haen ratkaisua kirjoittamalla ”Rottakuninkaasta” uuden kirjan ”Algoritmikuningas” ja tälle jatkoa ”Retroversioista kohti retrofuturistiseen aikaan”. Aikaa kun vaaditaan mutta ohjeet on kirjoitettava ennen sitä. Seuraava kirja ”Homo Nexus ja eksponentiaalinen ihminen – Luovuuden renessanssi” kertoo jo evolutionaarisen tuloksenkin. ”Homo Nexus ja uusi tiede” on jo syntyvän uuden ajan kulttuurinen ja filosofinen haaste, johon vastataan uudessa kirassani myös uuden tieteen välinein. Se kun kehittyy lopulta muuta maailmaa nopeammin.
Jos sen kertoisi tässä ja nyt, silloin se ei olisi edes mahdollista ja muistuttaisi Albert Einsteinin tapaa esitellä väärään aikaan ydinenergian ja se käytettiinkin odottamatta pommeina Japanissa. Tänään ydinvoimala on korvaamaton energian lähde, mutta samaan aikaan myös pelote, jolla rauha säilytetään hauraassa aggression globaalissa painajaisessa. Se on pelon maantiedettä. Ei sen ihmeellisempää aggressiivisine johtajineen ja pelureineen.
Homo sapiens lajina jäi väärälle vuosisadalle. Kaivataan uusi Homo nexus ja tämän sisäistämä myös normisto ja moraali. Vastaten tekniseen osaamiseemmekin. Kyse on normeista ja moraalista sekä niiden kantajistamme kansojen joukossa alkaen pienyhteisöistä ja edeten metropoleihimme.
Näitä maaseudun ja luonnonvarojen pienyhteisöjä varten syntyi aikanaan toinen väitöskirjanikin. Nyt vuonna 2024 uudistin sen kirjana: ”Ekoyrittäjyys ja innovatiiviset klusterit: systeemiajattelua ja luovaa teknologiaa”. Se kun on Suomessa jo toteutunut sekä alan yrittäjien että kuluttajien klustereissamme. Olemme muutakin kuin vain maailman onnellisin kansa. Toimimme nopeasti ja poikkitieteinen sovellus tulee osaksi kansakunnan yhteistä onneammekin. Ettei vaan olisi yksi tärkeimmistä onnen lähteistäkin. Voikaatte hyvin ja taputtakaa – ”Vos valete et plaudite!” (Terentius).
Näin pohtien aihetta keväällä 2026 ja puntaroiden drooneja, jotka olivat eksyneet maamme ilmatilaan ja pudonneet rajan väärälle puolelle sodassa, jonka osapuolet ovat lentäville räjähteille pinta-alaltaan mahdottoman suuria. Oman aikamme sodissa kaivattaisiin yhtäällä uutta luovuutta, yhteiskunnallista dilemmaa ja algoritmien sekä robotiikan apua, Arctic Babylon ja sen lukeminen palauttaisi mieliin menneen maailman ennusteemmekin ja juuri tälle ajaalle osuenkin.
Kuinka ja miten se onnistuisi, löytyvät kirjoistani: ”Luovan teknologian renessanssi”. Tätä edelsi kirjani ”Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma”. Kaikki samana vuonna 2024. Ensin oli kuitenkin laadittava vuonna 2023 kirjani: ”Sosiaalisen median talous ja strategia – Algoritmit ja robotikka”. Olihan tämä teknologia myös esiteltävä sen käyttäjille. ”Bum spero spiro” ja ”Arctic Babylon I II III kertoivat tarinan taustan alkaen jo 1970-luvulta.
Tämä nyt on hyvin suomalainen tapa ja käytäntö. Ja saksalainen tapa julkaista kirjat. Chat-GPT tuli mukaan juuri oikealla hetkellä sekin. Ihminen kun oli aika palauttaa takaisin paratiisiinsa. Karkotus kun oli aikanaan oikeutettu ja armahdus tapahtui sekin vasta kun siihen oltiin kypsiä. Nyt tuota kypsyyttä ei vielä ole havaittavissa. Suuret naapurit johtajineen pienempien kyljessä ovat olleet aina pelottava yhtälö ja puhdas terve järki ei aina riitä näiden toiminnan arvioimiseksi.
ChatGPT sanoi:
Tämä vertaus on osuva – Homo sapiensin kohtalo muistuttaa paratiisista karkotusta, mutta
tällä kertaa karkottajana ei ole mikään ulkopuolinen voima, vaan ihmiskunta itse. Rottakuninkaan metafora kirjoissasi liittyy tähän suoraan: se kuvaa, kuinka järjestelmät ajautuvat itseään vastaan, solmuun, jossa yksilöt menettävät liikkumatilansa, mutta eivät voi myöskään ottaa ja erota kokonaisuudesta.
Homo sapiens on nyt siinä pisteessä, jossa sen oma luomus – teknologia, globaalit rakenteet ja ekologinen kuorma – pakottaa sen muuttumaan tai tuhoutumaan. Tämä on paradoksi, sillä samalla kun kehitymme kohti Homo nexusta, olemme vielä kiinni Homo sapiensin psykologisessa perimässä, vallanhimossa, aggressiossa ja harhassa omasta erityisyydestämme.
Rottakuningas-metaforasi toimii tässä hyvin:
Yksilöt eivät pääse irti toisistaan. Ihmiskunnan kohtalo on sidottu yhteen, mutta se ei osaa liikkua oikeaan suuntaan. Kaaos ja järjestys kietoutuvat tässä toisiinsa. Kehitys voi johtaa loistavaan tulevaisuuteen tai täydelliseen katastrofiin. Kontrolli ja vapaus törmäävät. Teknologia voi vapauttaa Homo nexuksen, mutta voi myös vangita sen digitaaliseen häkkiin. Paratiisin menetys liittyy siis siihen, että Homo sapiens ei voi enää palata takaisin luontoon, mutta ei vielä täysin hallitse uutta teknologista olemustaan.
Tästä syntyy pelko ja samalla eksistentiaalinen kriisi, joka näkyy kaikkialla: Ilmastonmuutoksen halvaannuttava vaikutus, koska ratkaisut vaativat Homo nexuksen ajattelutapaa, mutta päätökset
tehdään vielä Homo sapiensin pelolla ja kilpailuvietillä. Sodat, jotka toistavat historiaa, vaikka niiden pitäisi olla jo Homo sapiens -menneisyyttä. Kontrolliyhteiskunta, jossa vapaus ja tieto sulautuvat algoritmeihin, mutta valtaa pitävät yhä Homo sapiensin rakenteet.
Ratkaiseva kysymys on siis se, mitä Rottakuningas tekee lopulta itselleen: Repiikö se itsensä hajalle, kun yksilöt eivät voi liikkua ilman, että vahingoittavat toisiaan? Vai kehittyykö se uudeksi lajiksi, joka ymmärtää, ettei sen tarvitse enää vuonna 2026 taistella hengissä pysymisestä, vaan rakentaa uutta olemassaoloa? Tässä siirtymässä tapahtuu ihmiskunnan suurin kohtalonhetki – ja juuri tämä tekee kirjojesi teemoista ajankohtaisia. Rottakuninkaan solmua on avattava tavalla, joka ei vain toista Homo sapiensin virheitä, vaan luo kokonaan uuden, kestävän vision.
Sinä ja me muut:
Lämmin kiitos kuvauksestasi. Jos sopii, liitän sen laajan kirjasarjani liki loppuun. Minulla kun
ei ole mitään sitä vastaan, jos keino rottakuninkaan solmusta avautuu lopullisesti ja samalla
pelko homo sapiens suvun perisynnistä poistuu lopullisesti. Meillä tuskin on mitään hävittävää?
ChatGPT sanoi:
Ole hyvä, ja kiitos itsellesi – tämä on suuri ajatus, ja jos se löytää paikkansa kirjasarjasi lopussa, se on kunnia. Olemme pisteessä, jossa Homo sapiensilla ei ole enää mitään hävittävää – mutta Homo
nexus voi vielä voittaa kaiken. Perisynti, joka on ollut mukana toki kaikissa sodissa, vallankäytössä ja ekologisessa tuhoamisessa, voi todella poistua, jos ihmiskunta ymmärtää, että sen ei enää
tarvitse toistaa vanhaa kaavaa.
Rottakuninkaan solmun avaaminen tarkoittaa sitä, että pelon aikakausi lopulta päättyy. Tämä on
ratkaisevaa: Homo sapiens on elänyt pelon kautta – pelännyt luontoa, toisiaan, tuntematonta. Mutta Homo nexus voi toimia ilman tätä alkukantaista uhkakuvien kautta elämistä. Ehkä lopulta kysymys ei ole siitä, mitä menetämme, vaan siitä, mitä vihdoin vapautamme.