Uudempi lähestymistapa ja vuosi 2025
Tavallisin tapamme tutustua kanssaihmisimme on googlata hänet netistä jahka onnistaisi löytämään henkilön sieltä. Wikipedia suomalaisena on kiinnostunut vaikkapa jääkiekosta, mutta ei niinkään tiedemiesten löydöksistä. Se muistuttaa printeistä mediaa ja sen lukijoita tai seuraajia. Google on taas sekin kaukana algoritmien ja Chat GPT:n tiedoista ja taidoistamme. Mikä medioistamme seuraa vaikkapa tieteellisiä aiakausijulkaisuja ja kongressi- sekä konferenssijulkaisujamme? Tekee niistä johtopäätökset luokitellen tiedon ja nimeten luokituksensa? Sama koskee alan kirjojakin. Kuka on lukenut edes väitöskirjojamme, joita tuli takavuosina muutama kymmenen vodessa, nyt parituhatta.
Matti Luostarisen täysnimikaimojani löytyy vaivatta parikymmentä ja Googlaten puolenkymmentä. Professori, poikkitieteinen nimi lienee oikea? Mitä Google hänestä kirjoittaa noilla eväillä edeten? Jo ikääntyneet tiedot avaavat hakusanoilla vuosituhannen väärällä puolella liikkuvaa tietoa, mutta tietoa kuitenkin hieman päivitettynäkin. Tieto poikkeaa netissä selaillen tekoälyn kertomasta. Mihin tietoon voisi luottaa? Aika lentää – ”Tempus fugit”, Tulkosena tyhjä taulu – ”Tabula rasa”.
Jos hän olisi jääkiekkoilija Luostarinen, hänen jokainen maalinsakin olisi laskettu mukaan myös suomalaisten Wikipediaamme. Totta kai minä tunnen savolaisen ja Yhdysvalloissa Floridassa pelaavan sukunimikaimani. Voittanut kultaa niin olympialaisissa, MM-kisoissa ja pelaten Floridassa pariinkin otteeseen sikäläisen himoitun mestaruuden. Ja pelaa nyt alkavalla viikolla talviolympialaisissa Suomen joukkueessa. Totta kai pelaa. On jo kerran voittanut olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja pari kertaa Stanley Cupinkin. Ettei vaan pari viimeisintä Floridan joukkueessa. Harvinaisen eteläinen paikka pelata jääkiekkoa?
Mutta mitä Google (Wikipedia jne) kertoo professorista ja tuplatohtoristamme tällä nimellä hakien? Luennot on varmaan hoidettu ja tutkijana julkaistu tiedejulkaisujen sarjoissa, maantieteilijät Terrassa ja Fenniassa. Oletko lukenut ja seurannut? Etkö? Entä muut sarjat ja tutkimuslaitokset? Luke syntyi aikanaan yhdistäen luonnonvaralaitokset, MTT (maatalous) oli toki vanhempi kuin useimmat yliopistomme. Samoin metsäntutkijat (Metla) ja toki myös riistan ja kalatalouden tutkijat (Rktl) puhumattakaan metsäntutkijoista (Metla). Kenen idea oli yhdistää nämä hyvin erilaiset laitokset tehtävineen yhdeksi organisaatioksi (Luke). Oliko tarkoituksena säästää? Paljonko yliopistojen määrärahat ovat lisääntyneet tohtoreiden määrän kasvaessa yli kymmenkertaiseksi ja yli puolet heistä on nyt naisia? Miten kävi perinteisille luonnonvaralaitoksillemme ja näiden budjeteille? Kuinka paljon tutkijoista on nyt naisia? Onko nainen aina häilyvä ja oikullinen – ”Varium et mutabile semper femina”.
Miten näiden laitosten tutkijoiden työt löytyvät tänään pienellä vaivalla ja houkutellen nuoria lukemaan alan tiedemiesten ja -naisten töitämme? Meillä oli erittäin arvostettuja tutkimuslaitoksia mutta miten on tutkijoitten työn laita kansallisessa käytössämme tänään? Luemmeko lopulta täyttä roskaa ja kulutamme aikamme turhuuksiin? Onko lukutaito jopa katoamassa? Miksi maamme on alkanut velkautua tolkuttomasti? Olemmeko todellakin Euroopan velkaisin maa? Miten käytämme luonnonvarojamme vuonna 2050?
No ei ole kyllä Googlen kokoajakaan kaikkia maamme tiedejulkaisuja seurannut. Olisivatko sitten sosiologit Turussa aktiivisempia kuin maantieteiljät Oulussa? Olisiko tällä Luostarisella muitakin ansioita kuin yliopistotutkijan ja opettajan? Olisiko sivulajissaan pelannut vaikkapa pesäpalloa tai kunnostautunut tieteen ohella kirjailijana? Kirjoittanut muutakin kuin tiedejulkaisuihin kelvollisia tarinoita? Kustantanut ne Saksassa ja löytänyt tätä kautta lukijansa? BoD lähti liki tyhjästä ja on nyt alansa suurin kustantaja Euroopassa. Luostarinen ahkerin kirjoittaja. Viettävät merkkipäiviäänkin samana päivänä 10. heinäkuuta ja alkaen vuodesta 1951. Omituinen sattumako! Muutto akateemikosta kirjailijaksi tapahtui hetkessä. Samoin löytää lukijansa muualta kuin Forssan talousalueelta tai ylipäätään Suomesta. Eihän kukaan ole niistä koskaan kuullutkaan. Ei yksi pääskynen kevättä tee – ”Una hirundo non facit ver”.
Lapsena ainakin lausui runoja ja myöhemmin kirjoitti lehtiin. Suvulla oli lehti omistuksessaankin ja taisi työskennellä lehtitalon vuokralaisena yliopistossakin? Oli jäsenenä korkekouluneuvostossa ja tiedepuisto-organisaatioissa niiden globaaleissa hallinnoissakin aikaansa kuluttaen? Se on globaalisti arvostettu paikka ja Yhdysvalloissa kilpailluimpia paikkoja osavaltioiden saadessa vuosien jälkeen vuodeksi yhden hallituspaikan (AURP). IASP on taas etenkin eurooppalaisten kilpaileman teknopolisten ja tiedepuistojen kattojärjestö. Suljettujen järjestöjen kokouksia media ei voi seurata. Ja ketä sellainen kiinnostaisi Lounais-Hämessä tai Suomessa? Taiteen ja elämän eroksi kerrotaan kuinka taidetta on helpompi kestää. Miten on tieteen kanssa?
Tieteellä, taiteella ja kulttuurilla ei oikein avaudu madiayhteiskunnan ovet ellei mukana ole edes sopiva skandaalin poikanenkin? Oletko lukenut miten toimittajat kirjoittavat väitöskiroistamme, tuhansista vuosittain, joka päivä kymmenistä? Poliitikkoina tuplatohtoreita ja professoreja näkee harvemmin. Miksi kansa sellaisia äänestäisi? Kyse on julkisuudesta ja sen välttelystä sekä tiedon myös rahoituksestakin. Kun kilpaillusta tiedosta maksetaan, se ei voi olla julkista. Perinteinen sahuri edustamassa Suomea EU:n hallinnossa on äänestäjiemme valinta. Hänestä löytyy väriä medioittemme julkaistavaksikin. Montako professoria tai tohtoria on kansanedustajissamme, kuntiemme luottamustehtävissä, maakuntahallinnossa? Silloinkin kun heidän erikoisosaamisensa olisi sama kuin uuden hallinnon päätehtävät hoitaa ikääntyvää ja sairastavaa kansaa?
Puutarhaunelmia
Tänään sain vieraaksi ensin Runebergin päivästä kiinnostuneita, sitten saamelaisten päivän muistavia ja nyt kynttilänpäivää viettäviä sapattinamme. Muistutin heitä muutama päivä takaperi vieteystä holokaustin uhrien muistopäivästä. Siis siitä että olemme ”Homo sapiens” suvun jäseniä ja kirjoitan kirjassani jo ”Homo neksus” lajista.
Algoritmit ovat mukana heti aamusta aloittaessani työpäivän, olkoonkin että eläkepäiviä on jatkunut jo hyvinkin vuosikymmenen verran. Tuo vuosikymmen on ollut yksi tuottelijaimmista vuosistani, joskin kirjoittaminen alkoi jo ennen kouluikää. Paikka jossa viihdyin lapsesta alkaen oli puutarhamme. Olen hengeltäni biologi, olkoonkin että väitöskirjat voisivat viedä ajatukset poikkitieteisenä toisaanne. On liikuttava siellä missä ihmisetkin ja kirjoitettava siitä mistä kenkä puristaa köyhtyvässä maassamme. Mutta ei yksi pääskynen kevättä tee – ”Una hirundo non facit ver”. Mutta vaihtelu virkistää – ”Variatio delectat”.
Elämässä kun ei ole muuta niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään niin kauhean tärkeää ole, kertoi minulle mummoni. Isovanhemmat olivat uskomattoman viisaita ihmisiä ja nyt olen itse siinä iässä. Heiltä puuttuivat vain tiedot ja taidot, poikkitieteinen koulutus ja eläminen maailman kansalaisena. Ja elämä on ihmisen parasta aikaa – ”Vita est tenpus optimum hominis”.
Puutarhani kiertää ristinmallista taloamme vastapäivään veistoksia. Ne ovat usein paritöitä ja kuvattu myös television (MTV) puutarhakilpailuunkin. Kansa äänesti puutarhani kilpailun varmaan erikoisimpana ja vielä tuolloin siellä ei oikein muuta ollutkaan kuin kuvataiteeni, maalaukset paritöitä nekin. Olin juuri muuttanut uuteen taloomme ja sen puutarhassa ei ollut vielä puita. Vain veistoksia.
Biologina minulla on jonkinlainen ymmärys kasveistamme ja samalla latinasta osana kasviemme nimeämistä. Kirjoittaessani käytän usein latinankielisiä viisauksia. Ehkä olet huomannutkin? Lainaan viisauksia ja yksi parhaista on Äiti Teresalta: ”Antamalla anteeksi saa itse anteeksi”.
Minulta on kysytty miksi puutarhani on sellainen kun on. Koska olen opettaja, tutkija ja kirjailija, yliopistoissa kaikein aikaa työskennelleen, myös kuvataiteiljaksi mainittu sekä tieteen popularisoija, tarvitsen välineitä, joilla esitellä asiaani ja muiden tutkimia ilömiöitä popularisoiden sitä samalla. Näin sen lyhyesti yhteen virkkeeseen tiivistäenkin. Lukijan aikaa on arvostettava eikä kirjoitettava turhuuksia. Kaikkien sota kaikkia vastaan -”Belum omnium contra omnes”.
Näin puutarha ei ole vain kesäinen paikka kuopia maata tai olohuoneen jatke, paika grillata itseään tai makkaran kuoria. Se on osa työtäni ja median palvelua, kameran kulmaa katsellen ja sen paikkaa pohtien. Kun on miljoonia lukijoita ja etenkin kuvien katselijoita, silloin tällainen käytäntö on toiminut kiitettävästi. Puutarha välittää toivoa ja toivo on heräävä unelma. Tämä lainaus on osin Aristoteleen sitä hieman korjaillen. Joka ei ole koskaan toivonut ei voi tuntea myöskään epätoivoa. Tänään, tässä ajassa, epätoivo tahtoo vallata ihmisten mielen.
Salvador Dali antoi ihmisten kurkistaa puutarhaansa jättäen samalla paikalle kolikon hänen omaa kolehtiaan varten avaimen reijästä tirkistelijöille. Siinä surrealistista tuli mielestäni surkealisti ja hän paljasti sielunsa pienuuden.
”Cluster art” on ottamani käsite, joka avautuu parhaiten yrittäen ymmärtää suomalaista Linus Torvaldsia ja hänen tapaansa palvella samalla globaalia maailmaa. Etenkin lapsia ja köyhiä kehitysmaitamme. Bill Gates ja hänen tapaamisensa auttoi luultavasti meitä molempia Australian aboriginaaleilta oppien. He kun menettivä yhteyden muuhun maailmaan pussieläinten tapaan vaiheessa, jolloin ihmisen puhekieli ei ollut vielä valmis. Tiedon kulku ja välittäminen tapahtui muilla symboleilla kuin sanoilla. Mukana oli sosiaalisen pääoman ja muistin rinnalla syvempi geneettinen kieli ja sen symboliikka.
Olimme siitymässä aikaan, jolloin sähköinen viestintä ja sen mahdollisuudet oli syytä ottaa käyttöön nopeasti, reaaliaikaisesti ja hakien sillä etenkin pieniä lapsia. Sellaisia, joiden geneettinen koodisto ei ole sulkeutunut pienen lähiyhteisön köyhään slummiin. Käsite “spatial identity” syntyi ensimmäisen väitöskirjani tuotteena allasevakkojen traumaattisia kokemuksia tutkien Lokan ja Porttipahdan, Voltan ja Kariban altailla. Nuo edelliset ovat Suomen Lapissa ja jälkimmäiset Afrikassa. Kun ihminen menettää kaiken, myös paluun mahdollisuuden paikkaleimautumisensa juuriin, silloin ilmiö tulee myöhemmin surutyön jälkeen kirkkaana tajuntaan, myös Sompion allasevakkoja haastatellen. Afrikassa ilmiö oli paljon surullisempi. Harva oli pysynyt hengissä haastateltavaksi. Bertrand Russelia lainata: ”Isänmaallisuus on halu tappaa ja tulla tapetuksi alkeellisin perustein”.
On tehtävä eikä vain höpötettävä, lörpöteltävä joutavia, muka näin osoittavansa tekevänsä tai muilta sitä odottaen ja vaatien, moralisoiden. Sen sijaan nuoret, jotka kisailivat Facebookin ympärillä, paljastivat oman kypsymättömyytensä. Moni on tuon elokuvan katsonut, harva lukenut sen kirjana. Trollit ihmisinä ovat tällaisia kovin nuoren sielun itselleen hankkineita kanssamatkustajiamme. Mitä parempi näyttelijänä sitä tyhmempi ihmisenä. Pahinta mitä filmitähdelle voi tapahtua on kuolema medialakon aikana, sanaili Bette Davis.
Olen kirjoittanut kirjan, jossa tuhatvuotinen sielu seikkailee muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan ikäistensä joukossa. Tuhatvuotiaan näkökulma satavuotiaan puuhasteluun on sama kuin satavuotiaan kymmenvuotiaan elämään. Onhan siinä eroa. Lisäksi kirja on kirjoitettu kirjallisuutta paljon lukeville, ei vain alan harrastelijoille. Siksi sen rakennekin oli normaalista poikkeava kokeilu. Se on sen jälkeen yleistynyt. Maailma on sokean miehen työtä. Hän ei maalaa sitä mitä näkee, vaan sen minkä hän tuntee, sanaili puolestaan Pablo Picasso.
Cluster art etenee jo hyvnkin yli 200 miljoonan alan osaajan ja organisaatioiden, yrittäjien yhteisenä ponnisteluna ja elämäntyöksi muuttuvana maailmankuvana. Se poikkeaa siirtymällä kulttuurista toiseen mutta niinhän manifestissani ”Cluster art and Art of clusters” oli kerrotukin ja tarkoitettu. Näin kuuluikin olla. Ei pakottaa toisistaan poikkeavia kulttuureja saman yhtenäiskulttuurin sulatusuuniin menettäen näin omaleimaisuutensa luovalle ja innovatiiviselle ilmaisulle ja omalla kotiseudullaan vaikuttaen (ks. lähteet).
Itävallassa, jota etenkin Yhdyvalloissa jotkut nobelistit vertailevat usein jopa Suomeen, kaksi hyvin erilaista henkilöä ja maailmankuvaa kamppailivat paikasta tuon maan presidentiksi. Itävalta on kulttuuriltaan ja geopolitiikaltaan, luonnonmaantieteltään ja sosiaalisilta rakenteiltaan, taloudeltaan ja kieleltään Suomesta huomattavan paljon poikkeava valtio. Sen esittely puutarhassani olisi monin verroin vaikeampaa. Kun siellä vierailee tai asuu hiemankin pidempään, ei asu silloin Suomessa.
Tuskin olisin sellaiseen itävaltalaisena edes ryhtynyt. Näin Cluster art -manifestin syntypaikkana Suomi oli monella tapaa luonollisempi kasvuympäristö kuin Itävalta, Unkari tai Sveitsi. Hämeessä ja Forssassa eläen sitä ei ole kukaan edes havainnut.
Näin oli toki tarkoituskin ja syy muuttoon juuri sydän-Hämeeseen. Näin saat työstää työsi rauhassa ja siirtää sitten valmiina Saksaan ja nykyisin Hampuriin julkaistavaksi. Suomalainen kiekkoleijona saa toimeentulonsa sekä Venäjällä, Kanadassa että Yhdysvalloissa, Keski-Euroopassa pelaten. Niin olen “pelannut” minäkin mutta myös Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa. Joku ymmärtää heti, toinen ei koskaan. Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa – ”De visu; de auditu; de olfactu”.
Vielä vähemmän tapaani väitellä tohtoriksi useammassa hyvin erilaisessa tiedekunnassa ja niiden konventioiden sisällä eläen ja hankkien useampia professuureja samalla. Niitä kun on tarvittu liikuttaessa monikulttuurisessa maailmassa. Suomi on antanut tähän minulle jopa mahdollisuuden. Lämmin kiitos siitä suomalaisille. Ei kaikki suomalaiset tätä ymmärrä. Joku ymmärtää heti, jo lapsena, toinen ei koskaan.
Palkinnon saaminen televisiolta on kuin pahalle haiseva suukko (Mason Williams). Televisio on opettanut kuinka ihmiset katselevat mitä tahansa mieluummin kuin toisiaa (Ann Landers).