Mistä muistelmakirjansa kirjoittanut tunnetaan?
Miten hän eroaa oikeista kirjailijoistamme?
Hän ei ole mäkihyppääjä eikä jääkiekkoilija. Ei poliitikko eikä viihdetaiteilija. On jäänyt eläkeelle ja tekee muistelmiaan? Miten julkisuus Suomessa syntyy ja mitä me arvostamme? Kuitenkin hänestä tehdään kirja ja kirjan tekijä on yleensä toimittaja tai jonkin sortin ”kirjailija”. Joskus näkyvä poliitikko osaa myös hiven kirjoittaa ja tekee itsestään lukua, muistelmiaan. Hänestä tulee muistelmakirjailija. Siinä henki liikuttaa ainetta – ”Mens agitat molem”. Vakaa mieli vastoinkäymisissä – ”Mens aequa in arduis”.
Vaikuttaako arvostus ja mediamme näihin ilmöihin, joissa tapaamme jopa globaaleja epämillyttäviä ilmiöitämme? Mediayhteiskuntamme niitä harhapolkuja, joissa kirjallisuus on osa menneen maailman muisteloita tai naisten harrastama ajanviete jakaen toisilleen tunnustusta? Apurahat ovat muuttuneet pääosin naisten harrastuksen tukijaksi tavoitteena usein omalla tavallaan uskottava ikääntyminen. Golda Meiriä lainaten: ”Seitsemänkymmenen vuoden ikä ei ole synti”. Pikemminkin Horatiusta lainaten: ”Mentis gratissimus error” – Mielen mitä ihanin hullaantuminen.
Jos filosofit olisivat poliitikkojamme ja kansan valitsemia johtajiamme, olisiko meillä sotia? Entäpä jos mediahenkilöt ja julkimot sekä seuraamamme johtajat olisivatkin poikkitieteisiä tiedemiehiä ja taiteilijoitamme? Ei ole kysymys siitä, miten vanha olet, vaan siitä miten olet vanha, lainaten Marie Dressleriä.
Entäpä jos arvostaisimme maatamme ja kansaamme hakien lahjakkaimmat ihmiset ja ahkerimmat tiedemiehet päättämään niistä asioista, joista ovat väitöskirjansakin kirjoittaneet? Millainen olisi tämä maa ja sen menneisyys, maailman tila vuonna 2026-2050?
Wikipediasta lainattua
Kun haemme tietoja aiheesta, joka on meille täysin tuntematon, me turvaudumme Wikipediaan. Tämä koskee myös henkilöitä olettaen, että Wikipedia on hänet sivustoilleen poiminut. Katsaus nimelläni Wikipediaan tuo Luostarisesta, sukunimestäni, hieman vanhahtavaa tietoa mutta tietoa kuitenkin. Otan joitakin esimerkkejä:
Tämä artikkeli käsittelee maantieteen ja sosiologian tohtoria (Wikipedia):
Matti Ilmari Luostarinen (s. 10. heinäkuuta 1951 Iisalmi) on suomalainen filosofian ja valtiotieteiden tohtori. Luostarinen on toiminut opettajana, hoitanut maantieteen professorin, sosiologian dosentin (adjunct prof) ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) erikoistutkijan ja Suomen Akatemian tutkijan tehtäviä. Luostarinen tunnetaan luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkijana, sekä innovaatio- ja mediatutkijana. Hän on työskennellyt myös yritysten, kuntien ja kuntaliittojen palveluksessa sekä usein asiantuntijatehtävissä Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. Luostarinen on julkaissut lukuisia teoksia Books on Demand -palvelun kautta.
(Nykyisin Euroopan suurin ja kaunein, pääpaikkakin muuttunut ikivanhan luostarilaitoksen juurelta Hampuriin. Jos olet käynyt Hampurissa, ymmärrät miksi juuri siellä). Oma huomio: Jotta löydän nuo tiedot minun on ensin ohitettava sukunimi Luostarinen ja pelaten jääkiekkoa. Tätä parikymppistä Luostarista, asuen Yhdysvalloissa ja Floridassa, riittää tässä mediassa määrättömästi. Jokainen tehty maali kun on merkittävä meriitti ja ohittaa menen tullen kaikki yli 2000 Luostarista ilman mailaa asenaan tai työkalupakissa.
Akateeminen ura Wikipediasta hakien
Filosofian tohtorin tutkinnon Luostarinen suoritti Oulun yliopistossa vuonna 1982 ja valtiotieteiden tohtorin tutkinnon Turun yliopistossa vuonna 2005. Oulun yliopistossa väitöskirjan aiheena oli monitieteinen Pohjois-Suomen kiisteltyjä jokirakennushankkeita (koskisodat) koskevat lukuisat tutkimusohjelmat Iijoen ja Kemijoen vesistöalueilla. Myöhemmin mukaan tuli myös työ ympäristötieteessä, ympäristösosiologiassa ja –taloudessa.(Tässä työssä ei tehdä maaleja)
Yliopistojen ja Suomen Akatemian ympäristötoimikunnan ensimmäisen tutkijan vakanssin ohella Luostarinen on työskennellyt yli kaksi vuosikymmentä MTT:n (nykyisen Luonnonvarakeskuksen) tutkimuskeskuksessa tutkimusjohtajana ja erikoistutkijana. MTT:ssä aiheet liittyivät maaseudun kehittämisohjelmien ”Agropolis strategy” rinnalla samaan aikaan ajallemme muodikkaan tutkimuskeskuksen uuden ympäristöntutkimuslaitoksen käynnistämiseen. Samalla Luostarisen ideoimaan agropolis-strategiaan ja tätä kautta kansainväliseen tiedepuistotoimintaan Oulussa hankittuja kokemuksia laajentaen (teknopolis). Siis tapa vanheta ja vanhuus on elämän parodiaa. Miksi siitä kirjoittamaan. Syntyykö edes maaleja?
Jokitutkimukset laajenivat Loimijoen ja Kokemäenjoen kautta Suomen liityttyä EU:n jäseneksi yleiseurooppalaiseksi jokiverkostoksi (European Rivers Network ERNIE) ja myöhemmin mukaan tuli myös Kiina (Sustainable Development of China). Klusterirakenteisiin tulivat hallinnon ja tiedeyhteisöjen rinnalle yrittäjät ja globaali tiedepuistotoiminta (AURP, IASP).Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan väitöskirja käsitteli yrittäjyyttä, ympäristöklusteria ja innovaatiopolitiikkaa (Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka (2005). Edellinen väitöskirja Oulussa (luonnontieteinen tiedekunta) käsitteli jokirakentamista ja spatiaalista identiteettiä, juuriamme. (A Social Georgaphy of Hydro-Electric power projects in Northern Finland – Personal spatial identity in the face of environmental changes (1982).
Luostarisen viimeaikainen tutkimus ja julkaisut liittyvät muun muassa sosiaaliseen mediaan, mediayhteiskuntaan, hybridiyhteiskuntaan ja sen murrokseen, innovaatiopolitiikkaan ja sen paikallisiin, alueellisiin, kansallisiin sekä kansainvälisiin, globaaleihin ohjelmiin. Muuttuva maatalous ja maaseutu sekä ympäristökysymykset saivat jatkoa tiedepuistoiminnan hallinnossa ja EU:n ohjelmapolitiikassa kansallisen toiminnan rinnalla.
Heti kun tulen vanhaksi alan pohtia vanhuuden olemusta. Kun olin 50-vuotias, olin täynnä uskoa tulevaan. Uskoin olevani haluttu. Nyt pohdin vanhuuden olemusta. 75-vuoden ikä ei ole synti sekään. Se on elämän parodiaa.
Työnsä ohella Luostarinen on voittanut ideakilpailuja ja innovaatiopalkintoja. Niistä on syntynyt merkittäviä myös kansainvälisiä ohjelmia (esim. ”Agropolis strategy”, ”Cluster art and Art of clusters” , ”Liber librorum: Aarctic Babylon – Homo Nexus – Ec Machina.)
Vuoden 2012 ja 2017 kunnallisvaaleissa Luostarinen valittiin Forssan kaupunginvaltuustoon (ps).Vuonna 2015 hän oli Hämeen piirin eduskuntavaaliehdokkaana ja sai 1356 ääntä, millä ei tullut valituksi eduskuntaan.Vuoden 2021 kuntavaaleissa Luostarinen jäi varasijalle. Oliko kukaan noista lukenut yhtäkään kirjoistani? Kuitenkin sanat ovat kaikki mitä meillä on, lainaten Samuel Becettiä. Luostarisella on ollut lukuisia luottamustehtäviä tiedepuistojärjestön (AURP, IASP) hallinnossa ja korkeakouluelämässä (Suomen korkeakouluneuvoston jäsen hallituksen nimeämänä). Hän sai Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkin vuonna 2004. Mutta mitä tarkoittavat nuo globaalit tiedepuistot ja järjestöt Forssassa? Mies on mitä hän tietää. Mitä mahtaa äänestäjä Forssassa tietää?
Julkaisuja (esimerkkejä 150 kirjasta)
Maaseudun kulttuurimaisemat = Rural landscapes in Finland Suomen ympäristökeskus ; Maatalouden tutkimuskeskus 1997. Uusi mediayhteiskunta : blogit ja sosiaalinen media innovaatioyhteiskunnan muutoksessa = New media society : blogs and social media in the change of innovation society Books on Demand [2010]. Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma = Social media paradigm Books on Demand [2010]. Suomi : maailman onnellisimman maan oppikirja. Numero I = Finland : the happiest country in the world. Part I BoD – Books on Demand [2023] Teesi, antiteesi, synteesi : mytomania, eskapismi, putinismi : talvisodasta Zelenskyin Ukrainaan ja Natoon = Finland’s Winter War to Zelenskyi’s Ukraine and NATO BoD – Books on Demand [2022] Arctic Babylon III : ”Karhu turkissa Nato narikassa” BoD – Books on Demand [2023]. Julkaisuluettelossa mainittu yli 140 kirjaa joista noin 50 ns. eläkevuosien jälkeen. Ko. julkaisuista kolme (3) edellä esitellen. (Lisää katso ko.kirjojen lähdeluettelot). Kirja ei ole sama asia kuin kiekon saaminen jäällä maaliin. Mies on mitä hän tietää (katso: Lähdeluettelo)
Yliopiston professorina ja tutkimusjohtajana (samat) vv. 1980-82. Suomen Akatemian tutkijana vv. 1983-86. Toimitusjohtajana, tutkimusjohtajana ja projektipäällikkönä (EU, kunnat) vv. 1987-1991. Erikoistutkijana, tutk. johtajana ja projektipäällikkönä vv. 1992-2001 (MTT, Agropolis-MTT). Runsaasti kansallisia ja kansainvälisiä konsultointi- ja asiantuntijatehtäviä sekä luottamustehtäviä.
Matti Luostarisen ansioluettelo on viitisen liuskaa pitkä: pieni maininta siitä, että hän harrastaa kuvataiteita, musiikkia ja kirjallisuutta (150 kirjoitetta kirjaa Huom!). Näin kirjoittaa toimittaja Wikipedian liitteessä:
”Kun lähtee tutustumaan forssalaiseen Matti Luostariseen, on parempi kun ei tiedä etukäteen hänen ansioluettelostaan yhtään mitään. Siinä menee pää pyörälle ja janatuinen menettää totaalisesti uskon itseensä. Matti Luotarisen harrastustoimintaan kuuluvat klassisesti liikunta, kuvataiteet, musiikki ja kirjallisuus, ja tämä puolestaan merkitsee esimerkiksi sitä, että hän on kirjoittanut 600-sivuisen kirjan. (Huom!Julkaistuja kirjoja yli 140, joista eläkevuosina noin 50, samana vuonna 2025 kahdeksan kuvitettua kirjaa. Tuhansia artikkeleja. Mutta nyt ne olivat kadoksissa? Miksi? Onko kiekkoleijonan maali Floridassa arvokkampi mainittava kuin 500 sivua kirjana ja Saksassa toimittaen. Samalla tämä kustantaja kohoaa tyhjästä alansa EUROOPAN YKKÖSEKSI (Siis vuosien 2001-2026 aikana).
Mies tekee klusteritaidetta, patsaita joita on talo ja puutarha täynnä vuonna 2001. Matti Luostarinen vei toimittaja Eeva Hannulan suihkulähteen vierelle omenapuun alle.”
Luostarinen vieraana patsaspuistossaan omassa puutarhassaan. Kysymys kuuluu, miten ihminen suhtautuu ikääntyessään luopumiseen? (siis kysymys esitetty 50-vuotiaalle, ei nyt 75-vuotiaalle) Väliin mahtuu toinen väitöskirjakin sekä yli puolensataa muita kirjoja jne.). Minkä ikäisiä presidenttejä Suomessa on aikaansa viettänyt?? Entä Yhdysvalloissa ja Venäjällä? Siellä elämä näyttäisi vallanpitäjänä käynnistyvän vasta 75-vuoden jälkeen. Valehtelevaa ihmistä meillä ei ole tapana uskoa silloinkaan kun hän puhuu totta – ”Mendaci homini, ne verum quidem dicendi, credere solemus” (Cicero). Onko olemassa riski että aikamme mediat ja tiedon jakajat ovat ajautumassa syvään kriisiin? Onko yhteiskuntamme ja sen tapa tiedottaa ”Mente captus” – Mieleltään vialla?