Kognitiivinen dissonanssi ja balanssiteoriat II
Toimimme joskus tavalla joka liittyy tottumukseen ja jopa pettäen ja valehdellen itsellemmekin. Alamme jopa kamppailla valheen puolesta. Suomi tunnetaan puolueistaan ja lahkoistaan sekä joskus myös huijaamisesta tuollaisen yhteisön sisällä. Riski joutua huijausten uhreiksi on osa homo sapiens -lajin ominaisuuksiamme. Luottavaisuus tekee yhtäällä elämästämme mukavaa. Mutta pelko herättää järjen käytön. Poikkitieteisissä kokeissa yhden suunnan totuus saattaa ollakin monitieteisessä tarkkailussa arveluttava ratkaisu. Yhden asian ilmiöt ja lahkot ovat lähellä toisiaan ja niihin liittyy huijaamista. Jokainen meistä on joskus joutunut tällaisen ilmiön uhriksi.
Vasta kun oikeanlainen ihminen tai taho pääsee oikeaan aikaan kertomaan asian todellisen laidan, voivat faktat saada ihmisen joskus muuttamaan mielipidettään. Joskus tuo ”mielipide” on liki maailmankuvallinen tai pakkoneuroottinen ilmiö. Huijauksen uhri uskoo optimistisin ja luottavaisin mielin, kuinka huijari tuo mukanaan onnen sekä menestyksen, hyvän elämän. Optimismi ja luottavaisuus ovat myös geneettisesti kannustettavia suhtautumistapojamme. Nehän tekevät elämästä mukavampaa. Ilman opitimismia kokisimme maailmamme ja lyhyehkön elämänkaaremme arvaamattomana ja epäreiluna paikkana. Usein kuitenkin masentunut ihminen näkee maailman sellaisena kun se ikävä kyllä on. Tai sitten onni on vain kääntynyt – ”Verterat fortuna”.
Meitä suomalaisia on yhdistänyt tunne joka lähestyy pessimisminä, säät oikuttelevat ja pelätäkin pitäisi pahinta. Tällaista ihmistä on vaikea huijata. Taustalla kun on suomalaisen jo ilmoiltaan tunnettu arvaamattomuus ja juhannuksen räntäsateet. Ne jotka pelkäävät ja varautuvat pahimpaan, ovat harvoin huijauksen kohteina. Pelko on aseeni ja kirjan nimikin. Se herättää kylmän järjen käytön ja vieläpä poikkitieteisesti. Yhteen suuntaan tuijoitellen uhka voi tulla kokonaan toisaalta. Niin se on tullutkin ja torjuttu jo etukäteen poikkitieteisen varautumisen avulla. Masentunut ja pessimistinen ihminen on kovasti suomalainen ja varautuu pahimpaan. ”Ei se nyt aivan noilla säkeillä synny mutta ehkä jotenkin tuohon suuntaan” on suomalainen vastaus ja hiven pessimistinen tapa asennoitua myös kokonaan uusiin innovaatioihinkin. Joskus totuus synnytää jopa vihaa – ”Veritas odium parit” (Cicero).
Tällainen ihminen hallitsee itsensä ja välttyy pahimmilta pettymyksiltämme. Mutta pystyy samalla vaikuttamaan asioihin ja mieluiten poikki- ja monitieteisesti asioita aprikoiden. Luottamus tekee elämästä mukavaa, laumaeläimen tapaan, mutta pelko ja kritiikki herättää samalla terveen järjen käytön. Se tarkoittaa lisäopiskelua ja tämä taas moni- ja poikkitieteistä maailmankuvaa samalla. Lähestymme algoritmeja ja sellaista teknologiaa, joka on taatusti myös poikkitieteistä sekä hallitsee biljoonia sanoja ja satoja kulttuureja samalla. Meitä kiehtovat myös rikoksen jäljet – ”Vestigia sceleris””.
Meillä ei ole kiirettä, hätää ja sitä seuraavaa häpeää. Kone on pohdinnoissaan poikkitieteinen, nopea mutta myös varauksellinen. Meidän ei ole tarvis sietää epämukavia tunteita, stressiä, kiirettä, hätää ja häpeää, kirjoittaa Jose Riikonen psykologina Tiede lehden upeassa artikkelissa joulukuulta 2025. Se tukee dissonanssi ja balanssi teorioitamme ja kognitiivinen dissonanssi mainitaan myös kirjani jo kansilehdellä. Kyseessä on oma tieteenalansa.Uusia tieteen ja samalla tutkimuksen aloja syntyy kuin sieniä sateella. Suomen paikka tällä kartalla on kuvattu joulukuun Tiede lehdessä 2025. Se ei ole erityisen mairitteleva alan kouluttajia ja tutkijoita ajatellen. Koulutettavat ovat hakeutumassa pian Suomen ulkopuolelle. Miksi maailman onnellisin valtio ei heitä miellytä?
Luonnonympäristöltään Suomi oli järvien ja jokien, mutta samalla etenkin jokidelttojen luvattu maa. Yhdyskuntarakenteemme synty ja sen rajat, myös sen suojelu viholliselta rakentui tämän oivaltamiseen. Sen hallinnollinen rikkominen oli hirvittävä virhe. Sitä ei saanut rikkoa. Se takasi myös kauppamme ja tuotteittemme jalostuksen sekä liikenteen yhdistäen maailmankuvamme
kohti ”Homo Nexus” ajattelua. Se toki mainitaan tuota käsitteistöä määriteltäessä. Olen sen
itse sinne siirtänyt. Taustalla oli maa ja kansa sekä sen häpeällinen köyhyys. –”Turpis
egestas”. Tämä köyhyys tarkoitti muutakin kuin rahaa ja sillä mitattavaa talouttamme, so-
siaalisia oloja ja onneamme. Nyt olemme siinä kokonaan kiinni – ”Totum in eo est.”.
Kirjoittamaton kirja No LXVIII (68)
Kognitiivinen dissonanssi ja balanssiteoriat II
Toimimme joskus tavalla joka liittyy tottumukseen ja jopa pettäen ja valehdellen itsellemmekin. Alamme jopa kamppailla valheen puolesta. Suomi tunnetaan puolueistaan ja lahkoistaan sekä joskus myös huijaamisesta tuollaisen yhteisön sisällä. Riski joutua huijausten uhreiksi on osa homo sapiens -lajin ominaisuuksiamme. Luottavaisuus tekee yhtäällä elämästämme mukavaa. Mutta pelko herättää järjen käytön. Poikkitieteisissä kokeissa yhden suunnan totuus saattaa ollakin monitieteisessä tarkkailussa arveluttava ratkaisu. Yhden asian ilmiöt ja lahkot ovat lähellä toisiaan ja niihin liittyy huijaamista. Jokainen meistä on joskus joutunut tällaisen ilmiön uhriksi.
Vasta kun oikeanlainen ihminen tai taho pääsee oikeaan aikaan kertomaan asian todellisen laidan, voivat faktat saada ihmisen joskus muuttamaan mielipidettään. Joskus tuo ”mielipide” on liki maailmankuvallinen tai pakkoneuroottinen ilmiö. Huijauksen uhri uskoo optimistisin ja luottavaisin mielin, kuinka huijari tuo mukanaan onnen sekä menestyksen, hyvän elämän. Optimismi ja luottavaisuus ovat myös geneettisesti kannustettavia suhtautumistapojamme. Nehän tekevät elämästä mukavampaa. Ilman opitimismia kokisimme maailmamme ja lyhyehkön elämänkaaremme arvaamattomana ja epäreiluna paikkana. Usein kuitenkin masentunut ihminen näkee maailman sellaisena kun se ikävä kyllä on. Tai sitten onni on vain kääntynyt – ”Verterat fortuna”.
Meitä suomalaisia on yhdistänyt tunne joka lähestyy pessimisminä, säät oikuttelevat ja pelätäkin pitäisi pahinta. Tällaista ihmistä on vaikea huijata. Taustalla kun on suomalaisen jo ilmoiltaan tunnettu arvaamattomuus ja juhannuksen räntäsateet. Ne jotka pelkäävät ja varautuvat pahimpaan, ovat harvoin huijauksen kohteina. Pelko on aseeni ja kirjan nimikin. Se herättää kylmän järjen käytön ja vieläpä poikkitieteisesti. Yhteen suuntaan tuijoitellen uhka voi tulla kokonaan toisaalta. Niin se on tullutkin ja torjuttu jo etukäteen poikkitieteisen varautumisen avulla. Masentunut ja pessimistinen ihminen on kovasti suomalainen ja varautuu pahimpaan. ”Ei se nyt aivan noilla säkeillä synny mutta ehkä jotenkin tuohon suuntaan” on suomalainen vastaus ja hiven pessimistinen tapa asennoitua myös kokonaan uusiin innovaatioihinkin. Joskus totuus synnytää jopa vihaa – ”Veritas odium parit” (Cicero).
Tällainen ihminen hallitsee itsensä ja välttyy pahimmilta pettymyksiltämme. Mutta pystyy samalla vaikuttamaan asioihin ja mieluiten poikki- ja monitieteisesti asioita aprikoiden. Luottamus tekee elämästä mukavaa, laumaeläimen tapaan, mutta pelko ja kritiikki herättää samalla terveen järjen käytön. Se tarkoittaa lisäopiskelua ja tämä taas moni- ja poikkitieteistä maailmankuvaa samalla. Lähestymme algoritmeja ja sellaista teknologiaa, joka on taatusti myös poikkitieteistä sekä hallitsee biljoonia sanoja ja satoja kulttuureja samalla. Meitä kiehtovat myös rikoksen jäljet – ”Vestigia sceleris””.
Meillä ei ole kiirettä, hätää ja sitä seuraavaa häpeää. Kone on pohdinnoissaan poikkitieteinen, nopea mutta myös varauksellinen. Meidän ei ole tarvis sietää epämukavia tunteita, stressiä, kiirettä, hätää ja häpeää, kirjoittaa Jose Riikonen psykologina Tiede lehden upeassa artikkelissa joulukuulta 2025. Se tukee dissonanssi ja balanssi teorioitamme ja kognitiivinen dissonanssi mainitaan myös kirjani jo kansilehdellä. Kyseessä on oma tieteenalansa.Uusia tieteen ja samalla tutkimuksen aloja syntyy kuin sieniä sateella. Suomen paikka tällä kartalla on kuvattu joulukuun Tiede lehdessä 2025. Se ei ole erityisen mairitteleva alan kouluttajia ja tutkijoita ajatellen. Koulutettavat ovat hakeutumassa pian Suomen ulkopuolelle. Miksi maailman onnellisin valtio ei heitä miellytä?
Luonnonympäristöltään Suomi oli järvien ja jokien, mutta samalla etenkin jokidelttojen luvattu maa. Yhdyskuntarakenteemme synty ja sen rajat, myös sen suojelu viholliselta rakentui tämän oivaltamiseen. Sen hallinnollinen rikkominen oli hirvittävä virhe. Sitä ei saanut rikkoa. Se takasi myös kauppamme ja tuotteittemme jalostuksen sekä liikenteen yhdistäen maailmankuvamme
kohti ”Homo Nexus” ajattelua. Se toki mainitaan tuota käsitteistöä määriteltäessä. Olen sen
itse sinne siirtänyt. Taustalla oli maa ja kansa sekä sen häpeällinen köyhyys. –”Turpis
egestas”. Tämä köyhyys tarkoitti muutakin kuin rahaa ja sillä mitattavaa talouttamme, so-
siaalisia oloja ja onneamme. Nyt olemme siinä kokonaan kiinni – ”Totum in eo est.”.