Jäämereltä tulviva vesi oli saatava pois kolmen kerroksen väen asuttavaksi. Nooa on uhkaamassa lakolla ja taivaan tulvavahingot pahenevat. Da Vinci ja muut taivaan tekniset tukevat Nooan vaatimuksia. Jumalten tulkitsemana ja samalla geeneiltään paranneltu ihminen ei kuulunut mukaan sopimukseen, jolla ihmiset olivat kapuamassa kohti todella pyhien kansojen miehittämää paratiisia, hindujen neljättä porrasta.
Näin käynnistyy kirjani ”Arctic Babylon 2011” vuodelta 2008. Oikeammin se olisi tullut julkaista jo 1980-luvulla, mutta ikävät sattumat ja tahalliset teot viivästyttivät kirjan julkaisua. Liian moni oli kiinnostunut kirjan sisällöstä. Edettiin lopulta tilanteen mukaan – Ex tempore. Näin kirjani käsikirjoitus levisi vääriin käsiin ja kolmen eri kirjailijan luettavaksi. Oli haettava julkaisija muualta ja lähin löytyi Saksasta. Tänään tuolloin käynnistetty uudenlainen julkaisutoiminta on kasvanut luostarilaitoksen juurelta Euroopan suurimmaksi. Omia kirjojani on syntynyt samaan aikaan vuodesta 2015 alkaen vuosikymmenen aikana liki puolensataa. Eläkeikäisten ahkeruus on monen kansakunnan tärkein tukijalka.
Paholainen oli miehittänyt kansojen mielen ja sitä ohjaili transgeenisten ihmisten rakentama maanpäällinen mafia, Preussin punainen fasistinen liitto. Natsijuuriaan hakevat tiedemiehet, konkisdatorien jälkeläiset, ihmisen perimän korjaajat kohtaavat jesuiittojen mustan paavin sekä ihmisen ikimuistoisen, valaiden laulua kuiskivan altruistisen jumaluuden, eurooppalainen tiede ja luovuus valheineen globaalin imperiumin ja todellisten taitajien kovan ytimen… Valheelle ja petokselle perustettu maailma saa kokea uudenlaisen Jouluaaton hävitetyn Mayakansan lahjana
vuonna 2011. Näin kirjoitin kirjassani ”Arctic Babylon 2011” ja yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa tekstin tänään. Tuo teksti oli kuiten alkujaan jo 1970-luvulla kirjoitettu ja ennustaen siinä vuoden 2011 tapahtumia. Suomalainen kustantaja oli sen kanssa huolimaton… kirjailijoineen… Ehkä se oli tuolloin yleinen tapa – ”Vita communis”. Eikä kukaan synny ilman virheitä – ”Vitiis nemo sine nascitur” (Horatius). Ja sitten ovat he jotka elävät noista ”virheistä”.
Jäämeri oli auki uuden Jumalan rekrytoinnille… Tuolloin vuonna 2011 julkaisin mm. ehkä yhden luetuimmista ja epäilemättä tentityimmistä kirjoistani ”Socia media economy and strategy” sekä ”Hybridiyhteiskunnan kouristelua”. Kertomus Euroopan verisestä historiasta ja sen avainhahmoista alkaa tutkijan kammiosta ja jatkuu Pikku Prinsessan seurassa maanosamme instituutioiden ja kipsikuvien, silkkitien ja kadonneiden kulttuurien, salaperäisesti hävinneiden sivilisaatioiden matkassa, seurustellen vuoroin Darwinin ja Freudin väittelyä seuraten, vieraillen matemaatikon ja pyhimyksen tähdellä, byrokraatin ja filosofin asteroidilla, paavin virkaa hoitaen. Kun näin kirjoitin, muistelin samalla lapsuuteni aikaista kirjaa ”Pikku Prinssistä”. Jos olisin kirjoittanut kirjan tänään se olisi saanut nimekseen ”Maailman yhteinen akseli” – ”Axis Mundi Communis” tai ”Campas Algorithmica – Horologium vitae” tai ”Sanat tyhjyydestä ääni ajasta – Kun hiljaisuus murtuu”.
Kaikki kytkeytyy kuitenkin salaperäisesti Rene Descartesin deduktiivisen tieteen ihanteeseen, koodien koodiin. Elämä ei olekaan sitä, millaiseksi tutkija on sen kuvitellut, eikä historia aina toista itseään. Aika kulkee moneen suuntaan, hidastuu ja pysähtyy, paikka on neliulotteinen elääksemme jopa tuhatvuotiselle Metusalemille. Sanojensa vankina elävälle, kaiken aikaa valehtelevalle ihmiselle ekokatastrofit ja muuntogeeniset painajaiset tulevatkin lopulta odottamattomalta suunnalta. Niinpä pystytin monumentin, joka on vaskea kauemmin kestävä. – ”Exegi monumentum aere perennius” (Horatius).
Kirjailijan esittelevässä lyhyessä takakannen tekstissä kerrotaan kuinka: Professori, filosofian ja valtiotieteen tohtori Matti Luostarinen on kirjoittanut hyvinkin 10 000 tieteellistä ja tiedettä popularisoivaa artikkelia ja julkaisua. Liki 150 laajaa monografiaa kirjoinaan. Hän on toiminut tutkijana ja opettajana liki sadassa yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa. Julkaisut ovat maantieteestä, sosiologiasta, bio- ja geotieteistä ym. ympäristötieteistä poikkitieteisinä, nykyisin pääosin sähköi-
sinä teoksina mutta myös taiteena. Tilanteen mukaan – ”Ex Tempore”.
Globaali ja paikallinen ovat samaan aikaan läsnä tieteen popularisoinnissa, ihmisen mittaisessa maailmassa, tiedemiestaiteilijan luovassa innovoinnissa, klusteritaiteessa. Luostarinen 2005: ”Klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifesti”. Sillä juuri näillä sanoin käynnistyy kirjani ”Arctic Babylon 2011” esittely. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja mm. liki 40 uutta monografista kirjaa. Joukossa myös kirjat ”Arctic Babylon 2015 ja 2023”. Nyt vuorossa on juuri tuo sarjan kolmas osa: Arctic Babylon III. ”Karhu turkissa ja Nato narikassa”. Tätä kirjoittaessani eletään kuitenkin jo kohta kevättä 2026 ja pääsiäisen aikaa. Maaliskuu on ollut lämpimin vuosikymmeniin. Toukokuun tiedelehti kysyy onko ihminen tuomittu sotimaan? Iran on lehden päätemana ja mehän hieman varttuneemmat muistamme kuinka Kekkonenkin vieraili luksustelttakylässä hemmoteltavana muullakin kuin kaviaarilla ja sampanjalla.
Iran nähdään länsimaissa vaarallisena tyranniana, mutta täysimittainen diktatuuri se ei ole. Yksi maailman vanhimmista sivilisaatioista hämmentää ristiriitaisuksillan, kertoo tiedelehti ja se on hyvä avaus kertoa yli 2500-vuotisesta historiasta maassa, jossa löytyy viisaita johtajia sekä raakoja tyranneja. Aikansa vanhin yhtäjasksoinen sivilisaatio ja valtiojärjestelmä, Persian suurvalta, on kokenut sekä viisaita hallitsijoita että valloitushaluisia tyranneja.
Kirjani ”Arctic Babylon 2011” julkaistiin siis lopultakin vuonna 2007 ensimmäisenä Saksassa BoD:n kustantamana kirjanani. Se oli valmistunut käsikirjoituksena jo 1970-luvun puolella ja oli tarkoitus julkaista Oulussa Kalevan lehtitalon yhteydessä toimivassa kustantamossa. Työskentelin silloin tutkijana ja opettajana samalla ensimmäistä väitöskirjaani viimeistellen Oulun yliopiston maantieteen laitoksessa, mutta samalla Kalevan kirjapainon tiloissamme, kertoo Luostarinen palaten töittensä alkulähteille. Hän oli juuri palannut Ounasjoen ja Kemijoen suunnalta sekä matkalla Iijoen yläjuoksulle. Näiden jokien suojelu ja tekoaltaiden rakentaminen olivat Luostarisen ensimmäisen väitöskirjan aineistoina. Ounasjoki ja Iijoen ylä- ja keskijuoksun kosket suojeltiin, ympäristöministeriö perustettiin ja Matti Ahde sai Iijokilaaksosta kunnian toimia ensimmäisenä ympäristöministerinämme.
Kaleva lehtitalo Oulun yliopiston maaantieteen laitoksen tiloina oli todella merkittävä paikka tutustua samalla lehden toimitukseen ja kirjoittaa liki päivittäin maakuntalehtiin sekä tutustua toimittajan ja kirjapainotyön arkeen Oulussa tutkijana ja yliopisto-opettajana samoissa tiloissa työskennellen. Omaa kiinnostustani lisäsi sukuni omistuksessa ollut maakuntalehden kirjapainotalo Savonlinnassa, Itä-Savon keskuksessa. Lehti siirtyi ensimmäisenä Suomessa digikauteen jo seuraavan vuosikymmen puolella 1980-luvulla. Kertoo Luostarinen tuon hetken tapahtumista ja samalla omista juuristaankin pitäen ne samalla visusti omana tiertonaan. Tämä koski myös juuria Savossa ja vaikkapa Enso Gutzeitin johdossa. Veronmaksajana luostarilaitoksen lampuoiteina ja kaiken muuttumista Krimin sodan aikoihin Kallavedellä tapahtuneeseen historiamme suurimpaan hukkumisonnettomuuteen juhannuspäivänä vuonna 1850. Tänään Krimillä soditaan jälleen kerran ja Suomesta seuraten globaali maailma vääristyy perinteiseen tapaan teatraalisuutta korostaen. Takavuosina uuden ajan suurkuningas nimesi Persia Iraniksi, ”arjalaisten maaksi”. Yhdysvaltain nykyinen presidentti ei oikein pidä tästä takavuosiemme suurvallasta.
Lehtitalon päätoimittajana Oulussa toimi palkittu ja monella tapaa arvostettu Teuvo Mällinen. Hänen pöytänsä oli täynnä päivän media-antia ympäri maanosaamme ja myös mm. ranskalaista. Ei vain englanninkielistä. Kun oma kirjastomme oli sekin yliopiston mittavin, työskentely sujui vaihtaen päivittäin kuulumisia ja sain myös ohjausta kirjoittaessani useampaan mediaan saman aikaan opiskeluni ja tutkijan työni rinnalla. Kirjoitin viiteen maakuntalehteen ja Maaseudun Tulevaisuuteen säännöllisesti Suomessa. Siis opikelun ja opettajan toimeni ohella.
Tutkijan työ ja mediatyöskentely tukivat näin toisiaan. Myös äitini oli työskennellyt sotiemme aikana mediatalossa Kuopiossa. Isäni oli tuolloin rintamalla ja myöhemmin vanhemman konstaapelin virkansa jättäen ja keskittyen sukutilan maanviljelijän ammattiin heti sotiemme jälkeen. Se oli oikea paikka viettää lapsuutensa ja oppia myös työnteon ja luonnon kierron ihmeet. Maaseudun suuren ajan ja myöhemmin sen rakenteelliset ongelmat, maaltamuutton ja etenkin Ruotsiin suuren ikäluokan unelmana ja yhdyskuntarakenteen muutoksen toteuttajana. Maa ja kansa
eli monen sitoumuksen perusteella – ”Ex voto”. Yksi vaihtoehto oli sotiemme jälkeen ja evakossa mennä ja hirttää itsensä. – ”Exige, ac suspende te”. (Plautus).
Molempien vanhempieni suvut liittyivät aiemmin kirjoittamani muistelmakirjan ”Cluster art and Art of clusters 70 years” alkuun ja loppuun, lampuoiteina veronsa luostarilaitokselle maksaneina, vajaan 5000 hehtaarin tilaltaan, aina vuoden 1850 juhannuspäivään, jolloin molempien sukujen päämies ja nainen hukkuivat Kloster-suvun purjekunnan vanhimman veneen mukana Kallaveteen yli 30 muun soutajan rinnalla. Se oli kirjaimellisesti liki koko suvun kuolettava poistuminen – ”Exitus letalis.”
Vain isoisäni isä Olli Luostarinen kuului pelastuneitten joukkoon lähtiessään venematkan sijaan kävellen Kuopion kirkolta Kallavettä kiertäen kohti Lapinlahtea noin kymmenen vuoden ikäisenä poikana. Mukana hänellä oli joukko tilaa ylläpitäneitä naisia. Moni haluaisi kieltää tämän. Muiston tuomitsemisen. – ”Damnatio memoriae.” Sitä oli yllättävän vaikea myöhemmin tutkia ja hakea lisää taustatietoja tapahtumille. Poikitieteisyys ja ammattitaito kasvoivat omalla kohdallani samaan aikaan koskisotien sekä talvi- ja jatkosotien, Lapin sodan muistoja kuunnellen ja kirjaten.
Tutkijan työssä oppii yhä enemmän yhä vähemmästä ja toimittajan työssä yhä vähemmän mutta samalla yhä enemmästä maailmankuvan laajetessa. Sen havaitseminen ruokki hakemaan tietoa sitä syventäen ja kohti poikkitieteistä uteliaisuutta väitellen tohtoriksi myös useammassa tiedekunnassa ja yliopistossa. Molempiin ammatteihin liittyy poikkeava uteliaisuus, uuden tiedon kerääminen, siitä raportointi ja myös kyky yhdistää hyvinkin erilaista tietoa toisiinsa. Aiemmin käyty tieteitten välinen sota ”Big Science War” oli muuttunut vihasta puhumisen ja tekojen sijaan vihalla ajattelemiseksi. – Publius Syrusta lainaten: ”De inimico non loquaris, sed cogites!” Älä puhu vihollisestasi pahaa, ajattele vain. Tähän Suomessa sai törmätä yliopistoissamme yhtenään.
Sodan kokeneet professorit olivat oma lukunsa ja mukana oli henkisiä vammoja joita hoidettiin huonolla menestyksellä ja vääriin kohteisiin raivonsa purkaenkin.
Tiedon hankinnassa oltiin poikkeuksellisen uteliaita, ahkeria ja joskus jopa hivenen rohkeitakin. Sotakirjeenvaihtaja on usein myös myöhemmin kirjailija. Rikkaat kokemukset ovat osa rikasta tekstiäkin. Luovuus ja innovoivuus ovat toki tutkijalle välttämättömiä välineitä ja nykytekniikkaa hyödyntäen. Pitkäjänteisyys ja epävarmuuden sieto sekä kyky toistaa ovat osa sekä toimittajan että tutkijan persoonallisuutta. Pitkälle viety poikkitieteisyys helpottaa lopulta löytämään oikoteitäkin. Ahkeruudesta ja älystä on siitäkin apua, lahjojaan voi aina jalostaa ja kehittää. Muistaen samalla kuinka tarina kertoo juuri sinusta. – De te fabula narratur. (Horatius). Se että sotien aikaiset professorit lapsineen ja perheineen olivat toki pohjoisessa ja uudessa yliopistossa jotain vallan muuta kuin 2000-luvulle siirryttäessä.
Ensimmäisen tieteen ulkopuolisen kirjani julkaisu siirtyi johtuen Kalevan kirjoja painavan yrityksen taloudellisista vaikeuksista ennakoiden jo tulevaa. Niinpä kirja Arctic Babylon painettiin Saksassa paljon myöhemmin ja tavalla, joka oli sekin uutta suomalaisille. BoD palveli reaaliaikaisesti, toimitti kirjan suoraan tilaajalleen, oli hän missä tahansa päin maailmaa ja samalla vaikkapa väitöskirjan kaltaiset julkaisut saatiin näin toimitettua tilaajilleen, silloinkin kun painosmäärä oli pieni ja vain harvojen hakema ja valikoidulle joukolle tarkoitettu aarre. Sananmukaisesti – De verbo.
Samalla turha bulkkituotanto väheni ja varastoihin jäävät kirjat. Se sopi uuteen moderniin aikaan, jossa valtaosa kirjoista luettiin sähköisinä, valmiiksi luettuina ja usein myös artikkeli sekä essee kerrallaan sitä kootenkin. Muutos oli valtava ja sen mukana oli myös tieteen ja tutkimuksen elettävä. Se oli metsää säästävälle ja turhaa paperin kulutusta välttelevälle tervetullut muutos ja sitä oli tuettava tutkijana. Näin minusta tuli BoD:n ensimmäinen asiakas ja tukija Suomessa pääosin asuen ja samalla avustaen myös kustantajan työtä liki luostarilaitoksessa työtään tehden. Taiteet ja tieteet kukoistivat kuten aikanaan Iranin sivistyksen keskuksessa Sirazissa, Iranin Ateenassa. Poliittisia vapauksiakin oli enemmmän kuin naapureilla Arabian niemimaalla. Tänään Iranin on tultava toimeen omilla ehdoillaan, johtivat sitä ketkä tahansa. Näkökulmasta johtuen sitä voi kutsua uhmakkaaksi jääräpäisyydeksi tai valtioviisaudeksi, kirjoittaa Hannu Pesonen Tiede lehdessä. Tällaisia valtioita löytyy toki muualtakin lähtemättä edes merta edemmäs kalaan.
Oletan että kokemuksestani oli heille käyttöäkin etenkin digiaikaisessa työskentelyssä. Sen kyllä Saksassa aistikin. Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa. – ”De visu; De auditu; de Olfactu” (Luostarinen 2025: Dum Spiro Spero”). Tänään BoD laajentaa Saksassa kaupunkiin, joka on syntyjään luostarilaitoksen peruja. Juhlii tätä tapahtumaa, alkaen vuodesta 1951, joka on samalla syntymävuotenikin. Se on sopiva paikka viettää syntymäpäiväänsäkin. Sekin kun sattuu olemaan sama kuin tuo juhlapäivä 10. heinäkuuta. Onkohan tämä sattuma vai ehkä vanhuuden tylsistymistä? – ”Dementia senilis”. Toinen samaan sarjaan kuuluva kirjani ”Arctic Babylon 2015” syntyi niin ikää osana samana vuonna tapahtunutta suurta muutosta ja sen etenkin Suomea tuolloin ja nyt koskevia
globaalin maailman oppejamme. Nyt kaivattaisiin teleskooppia joka näkee universumin alkuun. Sellainen on jo olemassakin.
Vuosi 2011 oli jo muutoksineen ennakoitu ja siitä oli kirjoitettu mm. Etelä-Amerikassa julkaistuissa teoksissa, Mayakansan ennusteissa. Muutos käynnistyi Pohjois-Afrikan islamilaisista maista ja jatkoa seurasi tsunamin ja ydinvoimaloiden onnettomuuksina Japanissa sekä surmatöinä Norjassa.
Sellainen pysyy syvällä mielessä tallennettuna – ”Manet alta mente repostum.” (Vergilius).
Suomeen ilmiö levisi valtaisana muuttoliikkeenä ja pakolaisvirtana vuoden 2015 aikana ja samalla myös populistisena poliittisena liikkeenämme. Kirjani toinen osa kuvaa tätä prosessia ja samaan aikaan muutosta oli mahdollista seurata paradigmaisena uuden teknologian avulla sitä myös sekä tutkijana että uusien medioittemme avulla analysoidenkin. Ilman raportointeja sosiaalisessa mediassa sellainen olisi ollut turhaa. Vielä turhempaa, ellei kyseinen media tutkimuksen kohteena
olisi kirjoittajaa tutkijana kiinnostanut.
Samoin näin syntyvät poliittiset liikkeemme, hybridiyhteiskunnan kouristelut ja sen seuraaminen oikeita välineitä käyttäen. Syntyivät käsitteet: ”hybrid society”, ”ecological cluster”, ”social media”, “cluster policy”, “cluster economy”, “cluster art” ja samaan aikaan mm. kirjani “Social media economy and strategy”, “Ecological cluster and innovation policy”, “Agropolis strategy”, “Hybridiyhteiskunnan kouristelu”, “Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan”, “Vuoden 2013 enteet, utopiat ja dystopiat – taantuma kylmään sotaan” jne.
Viimeisimmät kirjat liittyvät todella dramaattisiin tapahtumiin pandemian ja Ukrainan sodan ajoilta. Näin myös nyt käsillä oleva kirjakin. Kaikkiaan vuoden 2007 jälkeen 35 monografista kirjaa, joista osa pelkästään sähköisessä muodossa (ks. lähdeluettelo). Kirjoitan jotain kevyempää parempina vuosinamme. – ”Melioribus annis.”
Työn luonne ja määrä edellytti luonnollisesti samaan aikaan jäämistä päätoimiseksi kirjailijaksi, tutkijan ja opettajan työn vaatiessa kohtuuttomasti aikaa hallinnollisiin ja tutkimuslaitoksen rahoituksen hankintaan liittyvää jatkuvaa matkustamista, sekä puhtaiden rutiinitehtävien järjestelyä heikosti toimivassa ja suomalaisittain politisoituneessa hallinnossa. Siellä ei ollut tuohon aikaan mitään mahdollisuutta seurata tiedeyhteisön mukana ja vauhdilla paradigmaisesti muuttuvaa globaalia maailmaa. Kansan ääni oli vuoroin Jumalan ääni ja vuoroin paholaisen ääni – ”Vox populi, vox Dei”, ”Vox populi, vox diapoli”.
Jokainen meistä joutuu osallistumaan tiensä valintaan, olkoonkin että tie meidät lopulta valitseekin. Eihän meistä kukaan valitse vanhempiaan, kieltään ja kulttuuria, johon syntyy, eihän? – Muista myös kuolevasi – ”Memento mori”. Tämän niminen veistos on pystytetty kotioveni edustalle. Orjanaisen oli voitokkaassa kulkueessa toistettava tätä legioonan johtavan päällikön korvaan vaunuissa matkaten. Kolmas ”Arctic Babylon” ajoittui hetkeen, jolloin pandemia oli jo levinnyt globaaliksi ja Venäjä käynnistänyt sotansa Ukrainassa. Kolme edellistä, samana vuonna julkaistua kirjaani, olivat jo tähän samaan aiheeseen liittyviä. Ne julkaistiin kolmena eri laitoksena vuonna 2022 (ks. lähdeluettelo).
Sähköiset kirjat löytyvät ilmaiseksi kotisivultanikin (www.clusterart.org). Niiden syntyä on voinut seurata myös artikkeli artikkelilta kootenkin ja reaaliaikaisesti (vrt. cluster art ja cluster articles). Kyseiset käsitteet on kuvattu laajemmin edellisen vuoden 2021 kirjoissan (Cluster articles
2021 I ja II). Neljäs vuoden 2022 kirjoistani, nyt käsillä oleva ”Arctic Babylon III – Karhun turkissa
ja Naton narikassa” ajoittuu hetkeen, joka oli mahdollista ennakoida jo hyvin varhain ensimmäistä ko. sarjan kirjaa laatiessani 1970-luvun aikana ja tutustuen niin Euroopan, Neuvostoliiton, Aasian ja Yhdysvaltain sekä Afrikan ja Etelä-Amerikan, Australian tapahtumiin maantieteilijänä, myöhemmin poikkitieteisemmin myös yhdistäen luonnontieteisen valtiotieteisiin sekä luonnonvaroistamme syntyviin puhtaasti biologisiin ilmiöihin. Tämä kirjoitus artikkelina siirtyy suoraan sähköisiin medioihimme ja kotisivullenikin. On siellä järjestyksessä pian sadas (LXXV) lähdeteoksena kirjassa ”Kirjoittamaton kirja”. Näin kirjani syntyvät nykyisin tavalla, jossa sen hartaimmat lukijat voivat osallistua kirjan syntyyn ja siitä käytävään keskusteluun jo suoraan kirjailijan kirjoittaessa tekstejään. Näin kirjailija ei piilottele enää kammiossaan, päinvastoin. Lukijat ovat mukana kirjan synnyssä sen alkulauseista ja johdannosta loppulukuun. Elä, kasva ja kukoista! ”Vivas, crescas, floreas” oman aikamme kirjallisuus ja sen syntytapamme Suomessa vanheten.
Politiikka ja sen muutokset (Cluster policy) on kuvattu sekin julkaisuissani. Tärkeintä on kuitenkin vakaa mieli vastoinkäymisissä. – ”Mens aequa in arduis”. Käsite ”Arctic Babylon” kuvaa parhaiten sitä vuosikymmenistä ketjua, joka etenee vääjäämättä kohti sellaista nyt myös paradigmaisesti maailmankuvamme muuttanutta lukuisten ilmiöiden rinnakkaista ketjua, jonka kuvaaminen on perinteisten monitieteisten tai tieteiden välisten tapaamisten kautta mahdotonta kongresseineen. Vaaditaan poikkitieteistä osaamista ja se on monin verroin työläämpää yhden ja saman henkilön toteuttamana ilmiönämme. Yhteiset monitieteiset tai tieteiden väliset kohtaamiset eivät voi sitä tietenkään korvata. Joka muuta väittää on mieleltään vialla. – ”Mente captus.” Sama pätee oman aikamme kirjaa ja kirjallisuutta sekä sen syntyä.
Näillä käsitteillä, tutkijoiden yhteisillä tapaamisilla tai konsultaatioilla, ei tarkoiteta samaa kuin tutkijan tekemää ns. poikkitieteistä tulkintaa, joka on meillä nykyisin äärimmäisen poikkeuksellista ja harvinaista tiedekuntarajoja ylitellen. Kun sellaista ei tunneta, tai välillä on suuri tieteitten sotakin (Big Science War) rajan ylittäjää uhkaa edelleenkin ankara tuomio. Tieteellä kun on edelleenkin tapana pirstoutua yhä pienempiin osasiin ja fragmentteihin tutkijoineen. Ilmiö ei ole pelkästään tieteen tuottama vaan hyvin yleinen ja monesti myös paheksuttava. Henki liikuttaa ainetta – Mens
agitat molem” (Vergilius).
Viime vuosina siitä ovat kärsineet tieteistä etenkin filosofia ja filosofit sen ammattilaisina. Ilmiö on mediayhteiskunnan tuotetta ja osa globaalia rakenteellista muutostamme, uutta normaalia ikään kuin vastakohtana vanha normaali. Syntyy uusia puppusanoja ja vahvistaen niillä ilmiöitä, jotka ovat jotain vallan muuta kuin vaikkapa liberaali lähestymistapa vastakohtana konservatismille uusliberalismina.
Mediayhteiskunta tuottaa näitä käsitteitä kertomalla, kuinka kyseessä on uusmedia tai sosiaalinen media kääntöpuolenaan epäsosiaalinen media. Näin siis vielä meidän aikanamme – Memoria nostra.” Sellaista tiedekuntaa tai hallinnollista rakennetta ei ole, joka tunnistaisi muun kuin vahvasti pirstaleisen ja fragmentoituneen tieteen tuloksineen.
Tässä merkityksessä tekniset tieteet ja robotiikka etenee väistämättä liian hitaasti ja edustaa tieteiden kentässä vielä kovin vaatimatonta ja vain harvan käyttämää, poliittiseen koneistoon sopivaa tutkimustyön poikkitieteistä yhdistäjää. Näin siis vielä vuonna 2023. Vuodet 2024-2025 toivat mukanaan jo paljon sellaista menestystä, jonka taustalla oli muutakin kuin tekoäly ja sen eteneminen poikkitieteisessä tulkinnassa. Kirjallisuuudessa tämä merkitsi myös vuoropuhelua kirjoittajan ja lukijan välillä. ”Kirja jota ei ole kirjoitettu” kertoo miten oman aikamme kirjat valmistuvat. Vuoropuhelu lukijoiden kanssa ei ole toki ainut oman aikamme ilmiö. Mutta merkittävä se toki on.
Hyvänä renkinä robotiikka toimii toki sekin kiitettävällä tavalla jo tänään sekä vuoden 2023 alkaessa. Vuosittain tapahtuva edistyminen on ollut koko ajan liki eksponentiaalisesti kasvavaa. Se on huima näky – Mirabile visu.” Tässä tapauksessa eksponentiaalisella ei tarkoiteta samaa kuin mitä matemaatikko sillä tarkoittaa. Se kyllä selviää asiayhteydestä. Näin me kirjoittajat luotamme lukijan
tulkintaan puppusanoja viljellessämme. Tämä kieli ei ole toki tieteen käyttämää ja sekin on hyväksyttävä osana tieteen popularisointia ja ihmistieteitten (human science) käyttöä myös poikkitieteisesti rinnan luonnontieteitten (natural science) kanssa. Ihmeellistä sanoakin – Mirabile dictu. (Vergilius).
Niinpä aiheen tiimoilta tehdään myös merkittäviä löydöksiä ja esitän parhaat kiitokset saksalaiselle kustantajalleni (BoD) sekä niille yliopistoille ja tutkimuslaitoksille, jotka ovat tukeneet työtäni. Niiden luettelointi ei ole mahdollista, mutta tärkeimmät yhdistäjät liittyvät epäilemättä maailman tiedepuistojärjestelmien, kuten AURP:n ja IASP:n verkostoihin. Oleellista on nyt maltti. Maltilliset kestävät. – ”Moderata durant” (Seneca). Ilman perheeni tukea ja osallistumista tähän työhöni etenkin tyttäreni Outi Huhtalan ja poikani Veli-Matti Luostarisen avustamana yksikään kirja ei olisi syntynyt. Heidän kauttaan hallinnollinen työ keveni tavalla, jollaista laitosympäristössä ei voi
edes syntyä.
Moni perheellinen, laitosympäristössä elantonsa hankkinut, ymmärtää mitä minä tarkoitan. Ilmiö kun on myös periytyvä ja sukupolvelta seuraavalle siirtyvä. Niinpä meillä on tiedesukuja sekä sukuja, joissa viljellään maata tai puhutaan kieltä, jolla on oma historiansa ja koko ajan muuttuva. Kaikki muutos ei ole aina kuitenkaan luovaa ja innovatiivista. Ilmiöt voivat toki myös taantua ja perinteiden vaaliminen voi hidastaa uuden omaksumista sekin. Kuolleet opettavat hekin eläviä. ”Mortui vivos docent.” Kolmas kiitettävä on se ympäristö, jossa vuosikymmenistä työtä toteutetaan odottamatta siitä näkyvää taloudellista korvausta tai hakematta sitä itse kirjojeni ja artikkeleiden lukijoiltani.
Innovaatio ja sen leviäminen, diffuusio, pelkkä uuden oppiminen, ei ole tänään samalla tavalla käytössä kirjoja lukien ja siitä jopa samalla maksaen kuin takavuosinamme. Kirjan merkitys tässä ympäristössä on muuttunut. Tässä jokainen etenee nyt omalla harkinnallaan – ”Motu proprio.”
Viihteelliseksi tarkoitetut kirjatkin on luettava valmiiksi kuultaviksi samaan aikaan pölynimuria käyttäen. Tiede tai sen popularisointi ei sovi siihen ympäristöön, josta kirjahyllykin on pölyn kerääjänä poistettukin. Kyse kun on myös kulttuurisista, sosiaaliseen pääomaan ja sen kertymään liittyvistä ilmiöistä. Näiden ilmiöiden tutkiminen on sekin oma tieteenalansa. Moni etenee toki Sokraattiseen tapaan – ”More Socratico.”
Oleellista on, etten saa tukea kirjojeni ja artikkeleiden kirjoittamiseen ja olen siten riippumaton tuen saannista tai antajista. Se on kokemukseni mukaan hyvä kertoa. Rahoittajilla kun saattaa olla odotuksia, joita tutkija tunnistaa joko ne tietäen tai piilotajuisesti. Pitkän urani aikana tiedän, millainen merkitys tällä on tutkijan työlle ja löydöksille. Tutkijan on myös syytä kertoa rahoittajansa ja oikeus saada tukea työlleen, toimeentulonsa ammatistaan. Tutkija ei voi toimia enemmistön mielen mukaisesti. – Multitudinis arbitrio. (Cicero). Oman aikamme lieveilmiöt ovat vuonna 2026 oma lukunsa ja osa rapautuvaa kulttuuria.
Olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa kilpailu mediayhteiskunnan huomiosta ei ole tiedeyhteisön tehtävänä mahdollista ilman yhteiskunnan tukea. Lukijaa ei palkita siitä, että hän oppii jotain uutta, vaan siitä, että hän toteuttaa jo kerran oppimaansa. Samalla myös muistaa oppimansa ja panee uudet opit myös käytäntöön sekä tekee mielestämme oikeita valintojakin. Muuttaa neliöt ympyröiksi – ”Mutat quadrata rotundis.” (Horatius).
Näin käsite ”Arctic Babylon III” on tulosta juuri tästä ilmiöstämme, sen kolmannesta vaiheesta. Kulttuurimme etenee vääjäämättä kohti likimain samaa kohtaloa kuin Titanic omalla onnettomalla matkallaan. Tuon matkan kartoittaminen ja sen kertominen ei ole palkan arvoista, eikä sitä pidä myöskään odottaa. Varoittaa siitä voi ja pilata näin matkan viihteellinen merkityskin. Etenkin jos onnettomuus onnistutaan näin välttämäänkin. Tästä meitä ei kiitellä – eikä kuulukaan. Tehtävämme ei ole vain varoitella vaan myös estää onnettomuudet ja huolehtia samalla maailman ehkä jopa onnellisimman kansakunnan säilyttävän tämä asemansa myös mahdollisessa tulevaisuudessa. Taustalla keskinäinen yksimielisyys. – ”Mutuus consensus.”
Matti Luostarinen / Kirjailija ja poikkitieteinen mediatoimija (Cluster Articles, Arts and Policy)
Prof. Matti Ilmari Luostarinen on maantieteen ja sosiologian professori ja dosentti, mutta myös kirjailija, kuvataiteilija, tieteen popularisoija, luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkija, innovaattori ja innovaatio- ja mediatutkija, innovaatiopolitiikan kehittäjä. Luostarinen työskentelee vapaana toimittajana, tutkijana sekä bloggaajana, yhteiskunnallisena keskustelijana sekä kriitikkona. Poikkitieteisyyden rinnalla Luostarista luonnehtivat klusteritaiteeseen, -politiikkaan, -talouteen sekä -analyysiin liittyvät tehtävät myös bio- ja luonnonvaratieteissämme (Luke).
ABSTRACT
Prof. PhD, ScD, Dr.Art Matti Luostarinen is Doctor of Philosophy (University of Oulu) and Doctor of Political and Social Sciences (University of Turku). He has worked as professor, special scientists, and research manager over hundred universities, research centers and firms (Agrifood Finland, Natural Research Centre), international organizations, and clusters (IASP, AURP), also Academy of Finland, EU organizations, science parks organizations and other regional, national, and international organizations. He has written over 5000 scientific or popular articles and 145 monographic books. He is also artist (cluster art) and write novels and blogs (Social media economy and strategy) www.clusterart.org.
Abstract
Valta ja sen käyttäjät – korporaatiot – Sosiaalisen median paradigmasta. Corporations and Social Media Paradigm. In Autio, Akihiro, Juuti (eds.).
Matti Luostarinen 2011. Contemporary corporate culture under globalization The paradigm of social media stands for the change in our view of the world brought about by all community
media. This change is different from the more traditional scientific paradigm, by
which we mean the change in “normal science” that is bigger than merely change in the theories or models.
For social media, this change of paradigm also includes the acquisition and use of information, already an interactive real time operation of thousands of millions in a way that includes our western view of the world, based on natural sciences, only as one option, but at the same important part of corporations. The research program on the nature of social community media, its influence on traditional science and especially on the creation and diffusion of its innovations
and on the change of organization structures and institutions, as a part of corpora-
tions, was launched in 2005. The instigator at that time was my second thesis on ecological entrepreneurship, its clusters and their interaction with customer segments of the internet (English summary: Ecological cluster and innovation processes). This article is near the summary of the fourth publication (English Summary: Social media paradigm) in the sequence and analyses the concepts of social media as a part of the concept analysis, symbol structures and the new social media paradigm, its relation to the rest of the evolving local, regional, national and globally vast change process. In the previous publications (English Summary: Web environment and innovation
processes, 2007 English summary: New and social media as a production of cluster and network economy in innovation policy, 2009 and English Summary: New media society, 2010) the starting point was to follow the global phenomenon as a new organizational and network structure and to compare this change to earlier processes spatially and temporally bound as well as to innovation and diffusion processes. The methods have been both empirical cross-disciplinary analyses, statistical factor and cluster analyses of large batches of data and dynamic simulation tasks
required by the social construction, models where Delphi analytics have been used for the insides of social media. Initially, the approach was macroeconomic, social scientific and at the same time geographically global. Now in the newest publication the analysis has been transferred to become interactive while monitoring the change micro economically and socially in a grass-root follow-up study spanning several years.