Demokratian kriisikö? (11.09.2008). Oikea ja yhteiskunnallinen ilmastonmuutos ovat eri asia: Viisas ei koskaan vihastu – ”Numquam sapiens irascitur.” (Cicero).
Aluksi lämmin kiitos runsaasta palautteesta. Niitä voi jättää myös suoraan omalle verkkosivulleni ja sen postiosoitteeseen, kuten useimmat toki toimivat ja lähettävätkin www.mattiluostarinen.fi tai www.clusterart.org. Eiköhän tämä riitä. – ”Nunc hactenus.” Sokrates on minulle rakas mutta totuus on vielä rakkaampi. ”Amicus Plato sed magis amica vewritas. (Aristoteles).
Oikeusministeri Tuija Brax puhui talvella 2008 kuin vuodelle 2023 loikaten. Hän käytti yllättävän dramaattisen puheenvuoron Aamulehdessä (AL 23.2. 2008) suomalaisen demokratian kriisistä. Brax viittaa puheenvuorossaan heikkoon äänestysaktiivisuuteen, nuorten kokemaan voimattomuuteen ja uskoon omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, kansakunnan yhteenkuuluvuuden rapistumiseen ja yleensä demokratiassa elämisen kokemisen tärkeyteen mielipidemittauksissa.
Suomalaiset väheksyvät niissä omaa demokratiaansa. Tuleva vuosikymmen vaati liki kymmenen hallitusta ja todetaan myöhemmin menetetyksi. Tuomas Akvinolainen voisi puhua olemuksen vastaavuudesta – ”Analogia entis.” Vergilius taas kehottaisi uudistamaan rohkeutemme – ”Animos revocate.” Ganga taas vaatisi orjanaista paistamaan hänelle lettuja. – ”Ancilla fac mihi lagana!”
Mittausten mukaan olemme monissa näissä asioissa Euroopan hännillä, usein jopa viimeisenä. Viittasin tähän itse omassa kirjoituksessani lainaten samalla Suomen Kuvalehden kirjoitusta SDP:n kriisin yhteydessä (SK 15.2. 2008). Vuonna 2023 olemme sitten jo Naton jäsen. Miten tässä näin pääsi käymään? Perussuomalainen on koko kauden valtiovarainministerinä. Hän on huolissaan Suomen velkaantumisesta ja jakaa huolen kokoomuksen kanssa. Pääministeri on hänkin porvari ja vihervasemmisto on oppositiossa. Tärkein sanotaan nyt USA:n vaakunassa: ”Annuit coeptis” – On suosiollinen yrityksillemme. Samaan aikaan Yhdysvaltain presidentti uhkailee maalis-huhtikuussa 2026 erolla Natosta. Suomalaisetkin saavat osansa sodasta, jonka osat sinkoilevat kaakkoiselle rajallemme.
Ensimmäisenä kriisin oli torjumassa tänään Helsingin Sanomat (HS 27.2) pääkirjoituksessaan. Lehti vähättelee kriisiä ja pitää Braxin puheenvuoroa satunnaisten tietojen poimintana. Lopuksi lehti kertoo, kuinka nuorten kiinnostus politiikasta on pelkkää harhaa. Nettiviestinnän aikana nuorten osallistuminen on vain saanut uudet muodot. Tässä lainasin eilen kirjoituksessani Timo Tuikan artikkelia (HS 25.2) ja samalla omaa julkaisuani vuodelta 2007. Demokratia on saanut uudet kasvot nettiympäristössä. Tämä koskee toki myös mediaa ja samalla koko yhteiskunnallista toimijoiden näkyvyyttä. Tähän Brax tuskin halusikaan puheenvuorollaan puuttua, vaan pikemminkin perinteiseen demokratiaamme ja sen kriisiin. Joka on kaikkialla ei ole missään. – ”Nusquam est, qui ubique est. (Seneca).
Ikävä kyllä Brax (vihr.) oikeusministerinä on oikeassa ja Helsingin Sanomat nyt väärässä. Brax on samalla huolissaan poliittisen epävakauden tuomasta rikollisuudesta juuri Suomessa. Millaisena Brax luonnehtii vuoden 2023 Suomea ja Eurooppaa? Entä tämän päivän 2026 Yhdysvaltoja? Miten menetetty vuosikymmen muutti Suomea? Onko poliitikko edelleen ”yhteiskunnallinen eläin” – ”Animal sociale.” (Aristoteles). Miten tämä eläin reagoi kaiken aikaa muuttuviin osiin ja pörssin laskeviin kursseihinkin.
Eduskunnasta on tullut kansan ”retuperä” pienoiskoossa. Konsultit ahdistelevat sitä virkakunnan talouden ja hallinnon hoidossa. Samaan tilaan ovat joutuneet monet pienet kunnat ja niiden oma virkamieskoneisto. Ne eivät halua, tai uskalla, ottaa enää konsultteja nurkkiinsa. Seppo Tiitisen tavoin kunnanjohtaja voi kertoa, kuinka ongelmia ei ole, eikä hänen aikanaan tulekaan. Vastuun voi kaataa Paras-hankkeelle ja sen veturikunnalle. Kun näin lopulta tehdään, Sisäministeriö on vastuuviranomaisista viimeinen. Kuntia ei voi jättää heitteille, vaikka työt on viime vuodelta jätetty tekemättä. Kunnallinen demokratia ei voi olla yhdessäkään pienpitäjissä mielivaltaa, anarkiaa. Joskus kuitenkin joudutaan mahdottomiin tilanteisiin, ja silloin tarvitaan myös apua. Kun olemme vuosikymmenen laskeneet leikkiä, tutkiskelkaamme nyt vakavia asioita. – ”Amoto quaerasmus seria ludo”. (Horatius). Muistelmani ovt olleet kaiken aikaa vakavalla asialla. Oma mahdollisuuteni vaikuttaa on tavassa hakea selitystä mahdottomaan. Vuodet eivät ole veljeksiä.
Sdp:n kannattajat eivät halua muutosta puolueensa linjaan, toimintatapoihin tai julkikuvaan. Kaikki on nyt niin kuin pitää, eikä piiruakaan muuteta tutkimuksen mukaan. Se on kuin Helsingin Sanomista lukisi. Tosin vuonna 2026 tilanne oppositiossa on jo toinen. Toki puolueen puheenjohtaja saisi olla todella kaiken kokenut, luotettava, esiintymiskykyinen ja vakuuttava, kuten Eero Heinäluoma tai Tarja Filatov. Kun Heinäluoma ei ole käytettävissä, valittakoon eilisen päivän lämmitettyä kaalikeittoa ja Filatov. Miehen valinta on riski. Pandemia-ajan johtajuus meni Ukrainan sodan myötä poikkeukselliseen naisarmeijan esittelyyn maailmalle. Kuinka tästä eteenpäin oppositiossa? Uudistakaa rohkeutenne – ”Animos revocate”, kehottaisi Vergilius.
Apu -lehden Yrjö Raution mukaan SDP:llä olisi nyt ainutlaatuinen mahdollisuus uudistua ja hankkia itselleen kadottamansa yhteiskunnallisen uudistajan, aloitteentekijän rooli. Se joka sillä on joskus ollut ennen vallan ja kuoleman suudelmaa. Yhteiskunnallinen ilmastonmuutos etenee nyt kuitenkin joka päivä ja etsikkoaika alkaa käydä puolueella vähiin. Saattohoitopuolueen kuva on rasite, josta ei virkamieskoneisto päästä puoluetta pihdeistään, olivat nämä sitten valtion tai kunnan leivissä, ammattiyhdistysliikkeen järjestötoiminnassa. Työväenliike ei pysty omassa marketissaan taistelulauluaan päivittämään. Forssan kokouksen jälkeen on toisteltu kuinka ” vuonna kaupungin perustamisen jälkeen.” – ”Anno ab urbe condita.” Ja siihen se sitten jäikin. Rakkauden lopettaa aika, ei järki. – ”Amori finem tempus, non animus, facit.” (Pubilius Syrus).
Pienet Lounais-Hämeen kunnat antoivat odotetut lausuntonsa sisäministeriölle ja Forssa omansa. Ministeriössä niitä ei lueta. Aluetaloudessa Forssa kantaa nyt veturin vastuun ja pienet vikisevät vierellä pelaten kaksilla korteilla. Yhteinen vihollinen yhdistää hetkeksi. Hallituspolitiikassa ja sen ohjelman laadinnassa sellainen on mahdollista aina välikysymykseen saakka. Sitten vikinä loppuu. Sama pätee toki liki kuuttakymmentä Forssan kaltaista pientä seutukaupunkia ja sen ympärille syntyneitä maalaiskuntiammekin. Niissä asuu vielä yli miljoona suomalaista. Heidän varassaan on kansakunnan luonnonvarat ja niiden hoito. Ei toki niiden kulutus. Uudistakaa rohkeutenne – ”Animos revocate.” (Vergilius). Herran vuonna 2023. Anno Domini 2023. Älkää jääkö tuleen makaamaan toiseksi menetetyksi vuosikymmeneksi. Pääsiäisen aika noitineen vuonna 2026 kertoo jo miten oppositiossa käytetään valtaa vaalien jälkeen.
Sama poliitikko ei voi olla hakemassa tukea ensin Loimaan suunnalta, hajottaa Hämeen yhteistyötä Hämeenlinnan suunnalla ja tukea sekä veturia että sen vaunuja hajottaen ja näin halliten. Sellainen havaitaan ja siihen reagoidaan. Nyt veturin on vedettävä välittämättä siitä, mitä aluetaloudesta vastuuta kantamattomat sanovat viimeisessä vaunussa. Näin joutuu tekemään myös Helsinki pääkaupunkina ja Hämeenlinna maakuntakeskuksena. Aluetalouden hoitoon tarvitaan pääomia ja riihikuivaa rahaa, ei retoriikka ja imagotutkimuksia. Käyttäkää Yhdysvaltain vaakunan mottoa. ”Annuit coeptis.” – Suosiollinen yrityksillemme.
Oppositiopolitiikkaan ja suomalaiseen luonteeseen kuuluu haukkua veturi aina ja joka paikassa vauhdin puutteesta tai sitten liian ärhäkästä menosta. Siinä on jotain samaa kuin Kaari Utrion kirjoittamassa mainiossa kolumnikokoelmassa, jossa kiilusilmä feministi tekee aina kaiken väärin ja jää lopulta junasta kokonaan pois. Juominkien johtaja ei sovi uudistuvan talouden hoitajaksi. ”Abiter bibendi.” Ei myöskään hienouden arvioija. – ”Abiter elegantiae”. Kaikkein vähiten enemmistön suosiota kalasteleva vätys. – ”Arbitrio multitudinis.” (Cicero).
Poliittinen peluri ja eläin saa tuosta ristiriidasta omat äänensä, toimien vuoroin sytyttämällä ja vuoroin sammuttamalla itse pyromaanina ja ylimpänä pelastajana puuhastellen. Se on taitavana pidetyn poliitikon tai johtajan perinteisen narsistisen luonteen manipuloivaa ”mesomista”. Oikeassa ilmastomuutoksessa luonnon lait eivät tottele tällaisten ihmisten poukkoilevaa ja moraalitonta menoa, politiikan ja demokratian kriisiä. Demoninen meno ei ole luovaa ja innovatiivista. Se on vain hulluutta. Aasi hieromassa aasia tai aasi lyyran äärellä on sama asia. ”Asinus asinum fricat” – ”Asinus ad lyram.”
Nyt se on yhteinen suuri ongelmamme, josta nuoret kantavat jatkossa vastuun ja elävät sen kanssa päivittäin etenevässä oikeassa ilmastomuutoksessa, aina vain tulevassa katastrofissa. Ei pidä sotkea dramaattisesti ja käyttää kriisiä sekä katastrofia käsitteinä väärissä asiayhteyksissä oli poliitikko siten vihreä tai hieman punertava. Parempi olla muuttumatta, kuin muuttua väärässä paikassa väärän väriseksi. Jos SDP kokee tulleensa tiensä päähän, se katoaa yhteiskunnallisena liikkeenä työnsä tehneenä, ja antaa tilaa uusille innovatiivisille liikkeille. Sama pätee kaikkiin muihinkin poliittisiin liikkeisiimme ja samalla myös niiden äänestäjiimme. Uskaliaita Onnetar suosii ja nyökkää rohkeille yrityksillemme. Onnetar suosii rohkeaa. – ”Audaces Fortuna iuvat” – ”Audacibus adnue coeptis” – ”Audentes Fortuna iuvat.” (Vergilius).