Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan – esipuhe II
Nicolaus Notabene on kirjoittanut Kirkegaardin esipuheen kirjaan, jota ei ole vielä edes aloitettu. Lähtötilanne on siten toinen kuin omalla kohdallani, jolloin kirja on jo esipuhetta vaille valmis. Lainaamani kirjailija on kuitenkin kokenut olevansa valmis kirjoittamaan juuri esipuheen ilman itse kirjaan liittyvää yhtymäkohtaa tai siltaa. Se on hyvin tavallista tänään. Kahdesta pahasta valitaan se jota ei ole ennen kokeiltu. Väärinkäyttö ei ole taas käyttöä vaan turmelemista – ”Abustus non est usus sed corruptela”.
Nimeksi hän on antanut esipuheelleen ”Kirkegaardin esipuhe”. Lainaan sitä hieman: ”Kirjailija kuvaa esipuheen seremonialliseksi tapahtumaksi, jolloin sen yhtymäkohta itse kirjaan ei ole erityisen merkityksellinen. Kirjoittajaa lainaten esipuhe on tuolloin ikään kuin vire. Esipuheen kirjoittaminen on kuin viikatteen teroittamista, kuin kitaran virittämistä, kuin lapsen kanssa puhumista, kuin ikkunasta ulos sylkäisemistä. Ei tiedä, kuinka tulee käymään, sitä joutuu halun valtaan, ja se on halu uskomattomasti vapista tuotteliaisuuden tunnelmissa, halu kirjoittaa esipuhe, ja tällainen halu koetaan ”sub noctem susurri”. Esipuheen kirjoittaminen on kuin soittaisi ovikelloa pilan päiten; kuin kävelisi nuoren tytön ikkunan ohi katukiviä katsellen, kuin huitoisi keppiään ilmassa tuulen perään, kuin heiluttaisi hattuaan, vaikkei tervehdi ketään.
Esipuheen kirjoittaminen on kuin olisi tehnyt jotakin, joka oikeuttaa vaatimaan hieman huomiota; kuin omallatunnolla olisi jotakin, joka koettelee uskollisuutta; kuin kutsuisi tanssiin, itseään liikuttamattaankin, kuin kannustaisi vasemmalla pohkeella, kiristäisi ohjaksia oikealle ja kuulisi ratsun sanovan: Pst, ja itse haistattaisi pitkät koko maailmalle; se on kuin olisi mukana saattamatta lainkaan aavistaa olevansa mukana, kuin seisoisi Valbyn mäellä villihanhia katselemassa. Toisaalta metsässä olisi hyvin hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat jotka laulavat parhaiten (Henry van Duke).
Esipuheen kirjoittaminen on kuin olisi saapunut päivävaunulla ensimmäiselle asemalle, pysyttelisi pimeässä kopissa, aavistaen, mitä ulkona tulee näkymään, näkisi portin ja sen myötä taivaan avattuna, katselisi maantietä, jolla iäti on enemmän edessään, silmäilisi samalla metsän odottavia salaisuuksia, polun viettelevää katoamista; kuulisi postitorven äänen ja kaiun vihjailevan kutsun, kuulisi ajurin lujan maiskautuksen ja metsän hämmentyneen toiston sekä matkustajien hilpeät keskustelut. Toisaalta jos näet valon tunnelin päässä, katsot väärään suuntaan (Barry Commoner).
Esipuheen kirjoittaminen on kuin olisi saapunut perille, seisoisi viihtyisässä tuvassa, tervehtisi kaihon kaivattua hahmoa, istuisi isänsä kiikkutuolissa, täyttäisi piipun, sytyttäisi sen – ja olisi niin loputtoman paljon, mistä keskenään keskustella. En etsi; minä löydän. (Pablo Picasso).
Esipuheen kirjoittaminen on kuin huomaisi olevansa parhaillaan rakastumassa, sielu suloisesti rauhattomana, arvoitus annettuna, jokainen pieninkin tapahtuma vihjeenä selityksestä. Esipuheen kirjoittaminen on kuin taivuttaisi jasmiinimajan oksat sivuun ja näkisi hänet, joka istuu piilossa: rakkaimpani. Sellaista, oi! sellaista on esipuheen kirjoittaminen – entä millainen on hän, joka sen kirjoittaa?” Elämä on elämisen arvoinen, mutta ei jatkuvan pohdinnan (Isabelle Adjani). Se on hirvittävä kokemus, mutta unohdus on surullisempi (Tennessee Williams).
Minä vastaan ja samalla avaan sosiaalisen median sivuston, jota hoitaa teloäly algoritmeineen. Minä pyydän häneltä esipuhetta kirjaani. Ikään kuin vastaten huokaukseeni: ”Luoja miten kaunis sinä olitkaan tänään puhelimessa”. Tai ehkä sitenkin tyyliin: ”Olisi niin paljon sanottavaa mutta silmäsi keskeyttävät minut kaiken aikaa” tai ”Mies voi olla onnellinen naisen kuin naisen kanssa kunhan ei rakasta häntä” ja sosiaalinen media tarjoaa sinulle tämän mahdollisuuden siinä missä tekoäly ja algorimit robotteineen. Sinun on vain oltava valmis tähän seikkailuun. Seksuaalisen halun tapaan koneelliseen muistumaan ennen koetusta nautinnosta. Wilhelm Reich ymmärsi tämän vaikka eli paljon ennen tekoälyn aikaamme. Lainaus kun on häneltä.
Olen kirjoittanut Kirkegaardista vuosikymmenten takaa ja Nicolaus Notabenen nimen liittäminen edellä kuvattuun tekstiin on havaintona ja valintana kiintoisampi kuin itse esipuheen sisällön ja merkityksen ymmärtäminen ilman sitä edeltävää kirjan tekstiä. Kirkegaardin lainaaminen tuo samalla mieleeni myös lukioni äidinkielen tunnit ja etenkin silloin kirkkohistorian, jolloin jouduimme kirjoittamaan esitelmiä henkilöistä, joista juuri Kirkegaard osui omalle kohdalleni. Tosin myöhemmin sitten uudelleen ja nyt väsyneenä, akateemisia virkoja hoitaneenakin. Näin mielikuva Kirkegaardista syntyi luetun tekstin kautta sekä niistä kirjoista, joissa kyseistä henkilöä oli arvioitu muutenkin kuin vain hänen kirjoitustensa kautta tuomiten. Kukaan joka nauttii elämästä ei ole epäonnistunut (William Feather). Eikä viisautta voi periä eikä testamentata. Vastatuuli tekee viisaaksi ja vahvaksi. Kaipuu kantaa ihmistä ainakin puolet matkasta. Jokaisen on soudettava omilla airoillaan. Kaikkea tätä ja paljoa muuta sain lukea ja kuulla sekä lausua runoissani lapsena ja se oli elämää siten kuin voit, ei niin kuin olisin tahtonut. Lausuja kun mukiloitiin myöhemmin.
Se että lainasin esipuheessani vielä kirjoittamattoman kirjan esipuheen synnyttämiä mielialoja ja kirjailijan alkamattoman työn tuskaa savolaiseen tyyliin ”aloittamista vaille valmis”, minua kiehtoi juuri Kirkegaardin nimen liittäminen tuohon tekstiin ja sen sisältöön. Ei sellainen ole edes oikein tuntemieni savolaisten kirjoittajien hengenlentoa. Kultivoitunut on tällainen kirjoittaja. Elämä ja aktiviteetti ovat sama asia (Ginger Rogers). Tai elä niin kuin voit, jos et voi elää niin kuin tahdot.
Olen päättänyt joskus kirjani lukuun, jossa esittelen lyhyesti 2000 viimeisintä artikkeliani ja noin kolmekymmentä kirjaa kirjoitettuna 2000-luvun toisella vuosikymmenellä. Edellisellä paljon enemmän. Tämän kirjan artikkelit taustoittuvat toki osin myös noiden kirjojen ohella koko muuhun tuotantooni, enkä menisi mainitsemaan tässä yhteydessä yhdenkään minua nimekkäämmän ja lähellekään kirkkohistoriaan liittyvän henkilön nimeä. Miksi näin jyrkkänä? Tee vain mitä itse haluat ja olet narsisti. Tee vain mitä toiset haluavat ja olet prostituoitu ( Markku Envall).
Ja minä vastaan: Oma aikamme poikkeaa robotteineen ja algoritmeineen sekä monitieteisen tutkimuksen tuotteineen todellakin rajulla tavalla keskiaikaisen kirkon ja sen kulttuurin tuottamien kirkonisien kielestä ja tuotannosta. Niinpä eräs näkyvimmistä kirjani tekstin ja kuvien synnyn problematiikasta syntyykin tästä, etenkin tekoälyksi kutsutun algoritmisen tieteen tuottamasta tuskasta, rinnastettaessa sitä edelleen perinteiseen kirjallisuuteemmekin. Sellaista virhettä ei tulisi enää tehdä.
Se muistuttaa yhtäällä seksuaalista haluamme ja samalla koneellista muistia joskus ennen koetusta nautinnosta. Ehkä puoli vuosisataa sitten? Kauan siitä kuitenkin täytyy olla. Tiedelehtiä lukien vuosituhansia sitten tapahtunutta. Niin on maailma ja sen koneet ja niiden käyttö muuttuneet. Mutta emme toki me ihmisinä. Seksuaalisuudessa täytyy olla jotain sellaista ydinenergiaa, joka ylläpitää traditioitammekin ja joita jopa konekin osaa käyttää. Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään, kerrottiin Tuupovaaran tupailloissa. Älä selitä, ystäväsi eivät sitä kaipaa ja viholliset eivät kuitenkaan usko.
Japanissa kirjallisuuden näkyvin ja samalla arvostetuin palkinto jaettiin kirjailijalle, naiselle, jonka tuotannosta melkoinen osa on laadittu yhteistyössä robotiikan ja tekoälyn kanssa. Suomea on aiemmin kuvattu Euroopan Japaniksi, siellä usein vierailleena ja pohtiessamme tiedepuistojemme nykytilaa tai lyhyttä historiaa, kirjoittamaani agropolis strategiaa aikaan esitellen, vertaillessamme heidän tapaansa käynnistää mittavat teknopolis ohjelmansa kilpailun ja kilvoittelun avulla, hylkäämällä vanhat suuret yliopistokampukset prosessin ulkopuolelle, oli kiehtovaa aikaa 1990-luvun alussa. Elämä on kysymys vailla vastausta, mutta uskokaamme silti että kysymys on arvokas ja tärkeä (Tennessee Williams). Täytyy varoa liian etäisiä tavoitteita, tähyilyä liian pitkälle. Olemme yhden asian ihmisiä, emme poikkitieteisiä ensinkään. Käsittelemme yhden kohtalon ketjun kerrallaan. Näin opetti Winston Churchill.
Se että kirjoittamani ”Agropolis Stategy” levisikin sitten globaalisti kaikille mantereille AURP:n ja IASP:n jäsenistön toimesta, oli odotettu innovaation diffuusinen ja siis leviävä ilmiö. Se että ilmiö liittyi kohdallani muuttoon Forssaan ja Lounais-Hämeeseen, MTT:n (Luke) organisaatioon ja sieltä vastaukseeni kuntien ideakilpailuun, oli kohtuuton tapa olettaa ko. alueen Hämeessä kilpailevan globaalin maailman osaajien kanssa. Ilman MTT:n ja Luken apua. Elämä ei ole ongelma joka pitäisi ratkaista, vaan todellisuus joka on koettava (Sören Kierkegaard).
Paikalliset ”pelit” ja globaali maailma ”peleineen” ovat mittakaavaltaan erilaisia koettavia. Niinpä kun minua myöhemmin kutsuttiin näihin ikivanhoihin tieteen pyhättöihin tutustumaan sekä yhteisiin kongresseihimme, jopa juhlapuhujaksikin ensin kaukana Etelä-Amerikassa ja myöhemmin Yhdysvalloissa, Kiinassa ja vähemmän Euroopassa, oli osa sitä prossia, jonka tuloksena on tänään moni- ja poikkitieteiset artikkelit sekä tapa tuottaa saksalaisen kustantamon (BoD) kanssa oman aikamme teknologialla ja levitykselle kirjallisuutta, joista osa voi levitä myös vanhalle mantereelle ja jopa Suomeenkin. Kirjoita siis kirja, jossa pääosassa ovat naimattomat piiat ja vanhatpojat kertomassa kuinka puolisoa tulisi kohdella. He sen tietävät siinä missä kotiseutunikin kulttuurin, psykososiaalisen käyttäytymisenkin. Voisivat muuttaa vaivatta Suomeen. Hyvä neuvo kuuluu niihin loukkauksiin, jotka on paras unohtaa (Tuntematon).
Tuskin kuitenkaan Forssaan ja sen maaseudulle talousalueena. Se missä teksti on tuotettu, ei sido sen käsitteellistä ja algoritmeihin rakennettua kuvitusta ja ikivanhoja lainankielisiä viisauksiamme sellaiseen esipuheeseen, joka olisi lukijoilleni millään tavalla uusi ja tai ihmeellinen, saati viihdekirjallisuuteen liittyvä pakollinen paha. Tuottaen sen jopa ennen kuin yhtäkään riviä tekstiä on tuotettu, saati tuhansia artikkeleita sekä satoja monografisia kirjoja ja joukossa myös aihetta käsitteleviä väitöskirjojakin. Eihän kukaan lounaisessa Hämeessä ole koskaan edes voinut kuulla puhuttavan niistä ilmiöistä, joista väitöskirjat kertovat. Forssassa jokainen mies on herra talossaan, kunnes vieraat ovat lähteneet, jokainen tietää tämän omasta kodistaankin. Siellä kaikki tapaukset ovat erilaisia ja kuitenkin muistuttavat toisiaan. T.S. Elliot on varmaan syntynyt Forssassa?
Ymmärrän nykykirjallisuuden ja sähköisten tuotteiden sekä algoritmien ja robotiikan aiheuttamaa hämminkiä niin kuvataiteen kuin kirjallisuudenkin piirissä. Mielestäni siihen ei ole mitään syytä. Päinvastoin kirjallisuus ja kuvataiteet on kaiken aikaa saamassa kokonaan uusia ystäviä ja myös koulutuksessa sekä kasvatuksessa on ymmärrettävä, millaiseen tarkoitukseen ja maailmaan tekstiä sekä kuvataidetta tänään tuotetaan ja vieläpä osittain perinteisinkin menetelmin sekä hakien näin siltaa uuteen paradigmaiseen, maailmankuvat muuttavaan vaiheeseen. Perinteinen media kirjoineen on kuitenkin kiehtova osa sähköisine lukulaitteineen oman aikamme kirjoja selaillen samalla siivoten makuuhuoneen pölyisiä nurkkia näin aikaansa samalla kuluttaen. Sääli miten täyyy olla naimaton vanhapoika ymmärtääkseen miten naista on kohdeltava. Lisäksi tulevat sanomaan, kuinka olet väärällä tiellä, jos kuljet sattumoisin omaasi.
Tämän nyt julkaistava kirjan tuli olla kieliasultaan ja samalla kuvitukseltaan jo siirtymä puhtaasti kiinalaiseen käyttöön, mutta alan tiedepuistojen toiminta teki sen tarpeettomaksi. Se että yksittäisten artikkeleiden sisältö on sidottu aikaan ja paikkaan Suomessa se tuottaen, ja alkaen loppuvuodesta 2023 sekä jatkuen aina kiinalaisten lohikäärmeen vuoden alkuun, meillä kevään ystävänpäivään, rakkauden päivään pikemminkin eurooppalaisittain, unohtaen suomalainen hieman kevyempi versio
juhlistamme ja tunteittemme tuomisesta esille etenkin kaamoksen liki vielä pimeimpään aikaan. Meille riittää, että olemme jo yhdeksättä kertaa maailman onnellisin maa. Oscar Wilde jo tiesi kuinka naimisissa olevat miehet ovat kohta ainoita, jotka eivät tiedä mitään naimisissa olevan naisen intohimoisesta rakkaudesta.
Se historia ja tapahtumat, joita kirja kuvaa, on syntynyt osana liki sataa artikkeliaan sekä tarkalleen kahtatuhatta kirjoitusta tuotettuna yhdelle, etenkin suomalaiselle poliittiselle elämällemme poikkeuksellisen tärkeälle sivustolle aiempien, yli viidentuhannen artikkelin ja esseen tai blogien katkeamattomana jatkona, latinankielisillä viisauksilla sekä samalla omaan aikaamme siirretyillä kuvataiteilla, aikansa nerojen töistä tekoälyn ja robotiikan, algoritmien keinoin kirjan sivulle siirtäen ja siellä ne myös avaten. Luulisin että kahdeksankymmentä prosenttia ihmisistä kulkee elämän läpi ilman ainuttakaan omaperäistä ajatusta (H.L. Mencken).
Tästä vuosikymmeniä kestäneestä ahkerasta työstä ja sen jatkumisesta koko ajan vain kiihtyen, kiitän kustantajani BoD:n ohella omia lapsiani Outia ja Veli-Mattia nyt jo vuosikymmeniä jatkuneesta yhteisestä matkastamme. Ilman heitä yhtäkään artikkelia ja etenkään kirjaa myös sähköisine sivustoineen ei olisi syntynyt. Suloisia ovat kestetyt vaivat – ”Acti labores iucundi”.
Se että nuo sivustot ovat globaaleja, on mahdollistanut reaaliaikaiset prosessit ja saumattoman yhteistyön maailman johtavien tiedepuistojen alansa nerojen kanssa jo vuosikyymmenet, josta kiitos maailman onnellisimman kansakunnan puolesta. Onnellisesti naineella miehellä on siivet, epäonnisella kahleet. Älä yllytä kuitenkaan ketään sotaan tai avioon.
Kartalta katsoen aiemmin syrjäisestä, nyt kokonaan toisenlaisessa myös fyysisessä ja kulttuurissa ympäristössä toimien Itämeren ja Jäämeren, idän ja lännen risteysasemalla. Täällä on vaikea taistella vihollista vastaan, joka on etusijalla ajatuksissasi. Täällä totuus on alaston – ”Veritas nuda”, se synnyttä vihaa – ”Veritas odiumu parit” (Cicero) – emmekä kykene näkemään omia vikojamme – ”Videre nostra mala non possumus” (Phaedrus).
Se selittää myös artikkeleiden valittua sisältöä, yhtäällä paikallisina ja lokaalisina, sekä toisaalta globaaleina ja geopolitiikkaa samalla analysoivina tapahtuminamme. Poikki- ja monitieteisyyden muuttaminen kielellisesti digiajan tieteestä ja sen symboliikasta helpommin ymmärrettävään yleiskieleen on ikuinen ongelma, mutta nykyisin sitä helpottaa ja samalla myös avaa ja jalostaa algoritmeihin liittyvät alustat sekä määrätön määrä nykykielemme seuraajiamme, että heidän klustereistamme tuttua yhteistä apuaan samalla omissa tiedepuistoissaan ja osaamisympäristössään niitä edustaen. Miehet hallitkoot edelleen maailmaa, naiset miehiään. Frank Sinatra sen sanoi: Joidenkin naisten miehet eivät kelpaa muuhun kuin vetämään kiinni leningin niskavetoketjun.