Kirjailija uutena retrofuturistisena hybridinä: Algoritmikirjailija vastaan luomukirjailija.
Kirjailijaelämää II (Luostarinen 2024). Taivaan mitalla – Toto caelo.
Et ole kirjailija ellet kirjoita kirjailijaelämästäsi. Jos elämänkokemukset rajoittuvat kovin ahtaalle ja alat kuvata oman elämäsi sijaan muitten kertomuksia, mielikuvituksen lentoa, sinua kutsutaan korpikirjailijaksi. Jos taas elämänpiirisi on ollut globaali ja et ole keskeyttänyt opintojasi muutamaan harvakseltaan hankittuun havaintoon maata tai maailmaa kiertäen, sinulla ei ole eväitä mistä kirjasi kokoat. Tästä vallitsee äänetön yksimielisyys. – ”Tacitus consensus”.
Elämän ikävyydestä (Taedium vitae) kirjoittaminen ei ole kenenkään lukijan mieleen, vaikka tahtosi olisi kuinka kiitettävä – ”Tamen est laudanda voluntas”. Niin suuri on vaiva (Tantae molis era) saada aikaan uskottavaa tekstiä, vaikka tahtosi olisi edelleen kuinka kiitettävä (Tamen est laudandavoluntas). Kirjailijana sinä olet ollut koko ajan suurten riitojen sovittaja (Tantas componere lites),
jolloin tuloksesi syntyy siitä, miten pitkän ajan kuluessa nuo onnettomat tapahtumat ovat
kansakuntaan tai pienempään yhteisöön pesineet (Tanto intervallo).
Hyvin perinteinen tapa tarttua kynään ja onnistua kerronnassa on tarttua uskontoon. Niin suuriin kauheuksiin on juuri uskonto saattanut ihmisiä kehottaa (Tantum religio potuit suadere malorum). Ja jos samalla kannat vasikkaa, kannat myös härkää (Tarum tollet, qui vitulum sustulerit). Ja jos samaan aikaa elämme kovia aikoja, ystävä hyvä, sinulla on eväät onnistua, – ”Tempora aspera vivimusm, amice bone”. Ellei näin ole, heittämäsi keihäs on ilman pistoa singautettu ja tulokseton ”Telum imbelle sine ictu”, tiesi jo Vergilius aikanaan. Tarinaa kertoessasi, sinua viehättävät omasi ja minua omani – ”Te tua, me delectant mea” valisti Cicero meitä aikanaan.
Juuri nyt elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. (Tempora aspera vivimus, amice bone). Ruton raivotessa on tehty komeita kertomuksia. Samoin sotien aikana. Ikävä kyllä aika vain on asioiden ahmatti. ” Tempus edax rerum”. Tämä Oviduksen oppi on arvokas muistettava. Aika pakenee. – ”Tempus fugit”. Kuitenkin on suloista viettää aikaa ja kuluttaa elämänsä peltoja viljellen. – ”Tempus in agrorum cultu consumere dulce est”. Tämä Oviduksen havainto on samalla varoitus kirjailijalle. Agropoliittana olet varmasti suunnitelmassasi lujasti pysyvä (Tenax propositi). Tässä Horatius oli oikeassa. Samalla olet kolmin ja nelinverroin onnellinen vuodenaikoja seuraillen. – ”Ter quaterque beatus”. Hiottu ja sileä kirjailijaksi (Teres atque rotundus).
Moni varoo ja jopa pelkää yhden kirjan lukijaa. – ”Timeo lectorem unius libri”. Tuomas Akvinolainen oli tehnyt terävän havainnon. Vergiliukselle juuri tämä pelko antoi siivet. ”Timor addidit alas.” Augustinus taas kehotti lukemaan, ota ja lue, ota ja lue! hän pauhasi (Tolle,lege, tolle, lege!). Ja tämän jälkeen kerran vuodessa sieti myös hullutella – ”Tolerabile est semel in anno insanire.”
Ihan hyvä neuvo, mutta ei nyt ammattinsa hallitsevalle kirjailijalle algoritminen kanssa kilpaa kisaillen. Kirjailijan elämä on elämän kaaren mittainen kypsyyskoe. – ”Testimonium maturitatis”. Ja maailma teatteri: ”Theatrum mundi”. Jokaista meitä vetää hänen oma halunsa – ”Trahit sua quemque voluptas”. Tämä Vergiliuksen havainto oli aikanaan todellinen ja uskottava. On siten kokonaan siinä kiinni. ”Totum in eo est”. Kaikin voimin – ”Totis viribus”.
Niinpä kun olet kuollut, et ole enää minkään arvoinen. – ”Tu mortuuses, tu nugas es.” Lisäksi tämä tapahtuu vielä omasta tahdostasi. – ”Tua sponte”. Aleksis Kivi ei tätä hyväksynyt ja elää yhä. Hänen taustallaan vaikutti äärimmäinen kurjuus. – ”Ultima misera”. Se on myös menestyneiden kuninkaiden viimeinen keino. – ”Ultima ratio regnum”. Viimeinen toivo. – ”Ultima spes”.
Niinpä ylenpalttinen uskollisuus ei tee sinusta suurta kirjailijaa. – ”Uberrima fides”. Niinpä kun tappion näyttää jo varmalta, on parempi antaa periksi. ”Ubi vinci necesse est, expedi cedere.” Tämä Quntilianuksen oppi on monelle lohduton, mutta vapauttava sinut samalla. Tällainen äärimmäinen kurjuus (Ultima misera) on myös kuninkaiden viimeinen keino (Ultima ratio regum). Ketään ei voi velvoittaa enempään kuin hän pystyy. – ”Ultra posse nemo obligatur”. Voitettujen ainoa pelastus onkin olla toivomatta pelastusta. – ”Una salus victis nullam sperare salutem.” Tämä Vergiliuksen havainto on lohduton mutta samalla myös vapauttava.
Kukaan ei kysele, mistä olet lahjasi tai omaisuutesi hankkinut, mutta molempia täytyy olla.
– ”Unde hebeas, quaerit nemo, sed oportet habere”. Tässä Juvenalis on uskollinen omille opeilleen. Ikävä kyllä luonto nyt on vain antanut jokaiselle luodulle jonkin vian. – ”Uni cuique dedit vitium Natura creato”. Tämä Propertiuksen havainto on yleismaailmallinen ja myös kirjailijaa koskeva.Tunnetko varmasti heikkolutesi ja vikasi?
Se muistuttaa mystistä yhtymistä – ”Unio nystica”. Niinpä kun tunnet yhden kirjailijan, tunnet kaikki – ”Unum cum noveris, omnes noveris”. Terentius oli tässä havainnossaan nero. Hän oli yksi monista. – ”Unus multorum” Myös kirjailijan elämässä järki on eräänlainen elämän valo. – ”Ratio quasi qaedam lux lumenque vitae”. Ciceron havainnot ovat surullisella tavalla aina oikeaan osuvia. Niinpä elämää on helppo halveksia, kun menee oikein kurjasti. Vain rohkea uskaltaa myöntää surkeutensa. – ”Rebus in angustis facile est contemner vitam. Fortiter ille facit, qui miseri esse
potest.”
Tässä Martialis oli oikeassa. Asioiden ollessa kurjalla mallilla. – ”Rebus sic stantibus”. Oikein ja ihanasti. – ”Recte et suaviter”. Tässä haisevan öljylampun elämässä (Redolet lucerna) ahneus hallitsee (Regnat avaritia). Rakkauden uudistaminen (Redintegratio amoris) kaipaa lunastajaa (Redemptor). Kuninkaallista suuruutta ja lahjaa (Regia maiestas, Regium donum). Hallitse asiasi, kyllä sanat seuraavat. – ”Rem tene, verba sequwntur.”
Tämä hetki ei ole juuri nyt otollinen veltolle mielelle. – ”Remissio animo”. Kertaus on jälleen kerran opintojen äiti mestarillekin. – ”Repetitio est mater studiorum.” Lopulta asia on jälleen kerran saranassa. (Res in cardine est). Asia itse puhuu (Res ipsa loquitur). Jopa kodin ahdas tilanne laukeaa (Res angusta dioni). Muisti on siinä kaikkien asioiden vartija. – ” Rerum omnium custos memoria”. Jälleen Ciceron opit palaavat käyttöön. Sielu on kuninkaamme – ”Rex noster est animus” (Seneca). Tai jopa Zachris Topeliusta lainaten: Kuningas on kuninkaalle kapinallinen – ”Rex regni rebellis”.
Kirjailijaelämää – maratonjuoksijan mukana maailmalla.
Missä olit kun World Trade Centerin tornitalot romahtivat 20 vuotta sitten New Yorkissa? Tästä kysymyksestä on hyvä käynnistää tänään narraatio, johon voit lisätä heti perään oman kokemuksesi olematta itsekeskeinen tai narsisti kirjoittajana. Itse olin ajamassa MTT labroista ja työhuoneestani (nykyinen LUKE) kohti Forssaan, kun poikani, silloin alta 15- vuotias, soitti minulle kännykkään ja kertoi jotain tosi dramaattista tapahtuvan New Yorkissa.
Hän oli nähnyt vastaavan tapahtuman aiemmin myös leffana, jolloin tämä kokemus oli hänelle ikään kuin teatraalinen tapahtuma ja vaikea uskoa todeksi. Siis Hollywood elämää, mutta nyt kääntyen painajaseksi, jonka seuraukset näkyvät vielä tänään Afganistanissa, Irakissa, Pakistanissa, vuoden 2011 tapahtumissa, eurooppalaisessa terrorismissa, globaalin maailman kouristelussa. Kirjani ”Arctic Babylon 2011” ennakoi sen jo 1970-luvulla kirjoittaen. Meillä on lahjoja ja kykyjä, joista emme mitään tiedä. Ellemme pysähdy niitä tutkimaan ja tarkkailemaan. Sota Euroopassa ja Lähi-idän suunnalla on tämän ajan elämää ja globaalisti siitä kärsienkin.
Se oli myös sysäys lukuisille poliittisille uusille liikkeille ja myös Suomi oli aikanaan osa tätä ilmiötä ja sen kokemuksia myös omissa kouluissamme, ei vain ulkopolitiikkamme hoidossa tai lentokentillä. Näkemänsä ymmärtäminen tuolloin seuraten sitä suorana ympäri maailmaa ja samalla lopulta ymmärtäen, kuinka nuo ihmiset noissa torneissa eivät edes tiedä, kuinka HEIDÄN kohtalonsa on sinetöity ja edessä ovat viimeiset tuskaisat hetket. Seuraten sen suoraa lähetystä televisioista Suomessa.
Ja vain hetki sitten olin tallustellut noita katuja New Yorkissa. Edes pelastustyötä tekevät eivät kyenneet hahmottamaan ilmiötä siinä laajuudessa kuin globaali maailma televisioittensa ääressä. Reaaliaikainen maailma ja sen julmuus paljastui meille tavalla, josta olimme kyllä kirjoitelleet ja kertoneet jo silloin myös kyberhyökkäysten luonteesta mukamas ymmärtäen. Tämän terroristit toki oivalsivat. Ottivatko niistä myös oppia, leffasta, joka oli tästä tapahtumasta aiemmin kuvattu ja jätettiin nyt hyllylle.
Tänään televisiomme näyttää elokuvana Vertigon, parhaaksi Hollywood tuotteeksi usein mainitun ja samalla Uuno Turhapuro tulee miehen ikään täyttäen 50 vuotta. Suomalainen Vertigo ja Uuno savolaisen Pertti Spede Pasasen ja aikanaan myös Iisalmen lyseon pulpetteja kuluttaneen tuotannon hedelminä, ovat ilmiöitä, joita narraatioon on syytä kytkeä yhteen etenkin silloin, kun siihen on mahdollisuus. Pasanen oli saman koulun kasvatti kuin minä aikanaan.
Formuloita seuraava kansa kun muistaa myös Keijo Keke Rosbergin ensimmäisenä todellisena formulatähtenämme ja Iisalmi omana poikanaan. Kun haetaan näkyvyyttä, kunnalle ja kaupungille imagoa, se tapahtuu samalla tavalla kuin mihin terroristi pyrkii omilla teoillaan. Keke ei ollut lukiomme se tähti, joka loisti poikajoukosta kirkkaimpana. Se aika tuli myöhemmin ja hän sai myös seuraajiakin.
”Pelko on aseeni” on kirjana ja sen nimenä ammattinsa osaavan kirjailijan tuotetta ja taatusti amerikkalaisen. Tämä teksti ja päivä on taas johdantoa kohta sitä seuraavalle tekstille, tieteen popularisoinnille koulutustarkoituksessa. Se oli osa ammattiani aikanaan. Voitko kuvitella mitään tylsempää? Sen esittämiseen oli valittu juuri syyskuun yhdeksäs päivä vuonna 2021. Se ei siis ole sattuma. Sattumaa kun ei ole olemassakaan, jumalat eivät heitä noppaa.
Meillä on taipumusta liittää yhteen ilmiöitä, joilla ei ole lopultakaan mitään tekemistä keskenään muuten kuin osana sosiaalista pääomaamme ja tätä kautta tarinan kertoja medioissamme ne meille myös syöttää osana sen päivän avainteemaa. Meitä huijataan. Taitava poliitikko, toimittaja, ottaa niistä kopin ja selostaa meille kuinka maassa on varauduttu sotaministerin valvomana kaikkeen mahdolliseen ja mukana on nyt myös sellaisia hankintoja, jotka muuten ovat pysyneet meille vieraina.
Nyt ne on syytä ottaa esille ja kertoa kuinka ministeri valvoo turvallisuuttamme myös silloin, kun itse nukumme. Hänellä kun on ammattina luovan työn ja uusien innovaatioiden ymmärtäminen. Oikeammin hän istui saunan penkillä ja oli kutsuttu seuraamaan suoraa lähetystä Yhdysvalloista.
Ammattina luova työ ja innovaatiot – Kirjailijaelämää II.
Sain postista Saksasta kustantajaltani nipun kirjoja. Toinen osa romaanisarjasta “Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa” oli nettimyynnissä maailmalla. Kun ensimmäinen käsitteli vuotta 2011 otsikolla “Arabikeväästä Japanin tsunamiin ja jytkyvaaleihin” tämä toinen oli otsikoitu “Norjalaisesta tragediasta illuusiotalouteen ja stagnaatioon.” Sivuja näillä kirjoilla on yhteensä liki 800 ja kuvia niistä noin 150 sivua. Vuoden 2024 kirjallinen tuotantoni käsitti seitsemän (7) kirjaa ja lopuksi vielä niistä tehdyn koosteenkin. Yli 3500 sivua ja samana vuonna myös kuvittaen kiitos tekoälyn taitojen ja lasteni avun.
Aivan kaikkeen en yksin ehdi. Kuvat ja taide ovat Cluster Art tuotteita ja kirjailijan omia. Kun lanseeraat itsesi klusteritaiteen manifestilla jo vuosikymmeniä takaperin taiteesi ja tieteesi, luovan prosessin ideologiasi, olet itse sen ensimmäinen määrittäjä ja annat sille myös kasvosi. Parhaiten se sujuu manifestoimalla tämä vielä hyvissä ajoin nimiisikin. Historia kun tulee sen myöhemmin näin havaitsemaankin. Niinpä vuonna 2025 kirjoja oli jo yksi enemmän ja sivuja yli tuhat luettavaksi samalla myös lukijoitani kotivustoni kautta helpottaen (www.clusterart.org).
Kaikessa tiede, aikatiedekään, ei voi sepitellä omiaan. Vertikaalitieteet ja horisontaalitieteet on saatava lomittumaan toisiinsa uskottavalla tavalla. Kolumbuksen retket kartalla ja almanakassa on saatava täsmäämään nekin. Näin asian määritteli aikanaan myös Salvador Dali, kun häneltä kysyttiin, onko hänen taiteensa surrealistista. Hän kielsi sen. Sen sijaan hän sanoi olevansa ITSE surrealismi. Näin meille kerrotaan ja me uskomme hyvän kertomuksen osana surrealismin ja Dalin persoonaakin. Minulle tämä kerrottiin jo lapsena, joten mielikuva on säilynyt osana tuon ajan uskomuksiamme ja maailmankuvaa. Tänään kerrottuna emme lotkauttaisi sille edes korviamme.
Oliko Dali surrealismin varsinainen teoreetikko sekä missä merkityksessä ja laajuudessa, on alan teoreetikkojen ja historiotsijoiden asia. Kuvataiteissa Dali epäilemättä edusti surrealismia ja oli sen taitava edustaja myös omassa arjen elämässäänkin. Vaikkei koskaan sen manifestia tuottanutkaan. Juuri tästä lähtee liikkeelle niin tutkijan ja tieteen tekijän kuin vaikkapa kuvataiteilijan ja
kirjailijan elämä. Olet itse oman elämäsi määrittäjä, mutta rohkenet samalla antaa sille
myös omat kasvosi julkisuudessa. Sinun ei silti ole tarvis myydä itseäsi, olla prostituoitu,
Dalin tapaan elämäsi kahliten.
Voit kätkeä itsesi nimimerkin tai ideologian taakse, jossa oma minäsi ei ole kaupan. Tieteessä se on paljon helpompaa kuin vaikkapa kirjailijana ja taiteessa. Sinä kun et ole tieteilijänä poliitikko tai muu julkimo, joka tarvitsee ääniä ja huomiota omalle persoonalleen. Sen sijaan tunnettuus ja esillä olo lisää epäilemättä kirjasi myyntiä. Sinä et ole tutkijana välttämättä myöskään näyttelijä, ulospäin suuntautunut persoonallisuus, joka vaatii myös kyvyn narsistisesti hakea julkisuutta omalle persoonalleen. Tunnettuus ja tiede liittyvät työsi ajankohtaisuuteen, jolloin vaikkapa media asennoituu sinuun osana työsi herättämää mielenkiintoa tai mahdollista ajankohtaisuuta ja käyttöä osana tutkimusten ja samalla myös usein vaikkapa opetustyön sisältöäkin. Osa tieteestä on mediaseksinkkäämpiä tai ajankohtaisuus syntyy ilmiöistä, jotka syystä tai toisesta ovat tulleet ajankohtaisiksi.