Sosiaalinen media, sen talous ja strategia (Social Media – Economy and Strategy), käynnisti kirjasarjani vuonna 2011 täyttäessäni 60 vuotta. Tuo kirjasarja on jatkunut tähän päivään saakka, olkoonkin että sosiaalisen median osuus sen synnyssä on luonteeltaan kaiken aikaa elävä ja muuttunut. Tänään sen painopiste kulkee tekoälyssä, algoritmeissa sekä samalla yhteiskuntamme dilemmassa. Siellä taas vain harjoitus tekee mestarin – ”Fabricando fit faber.”
Wkipedian mukaan dilemma, kreikkalainen δίλημμα, ”kaksoisolettamus”, eli ”pulma” on ongelma, johon on olemassa vähintään kaksi mahdollista ratkaisua. Retoriikassa vastaukset ovat usein epätyydyttäviä, mutta vastausten ei välttämättä pidä olla sellaisia, jotta ongelma voitaisiin luokitella dilemmaksi. Tyydyttävätkin vastaukset tekevät siis ongelmasta dilemman. Wikipediaa edelleen suoraan lainaten, selväsanaisesti sanottuna se tarkoittaa: Lause A tai lause B tiedetään todeksi, mutta molemmat tuottavat lauseen C, joten lauseiden A ja B saamista totuusarvoista riippumatta ne tuottavat joka tapauksessa lauseen C. Oliko selkosuomea? Kun käyttää vääriä sanoja, alkaa lähestyä taiteiden tiedekuntaa. – ”Falsa verba” – ”Facultas artium.”
Esimerkkinä dilemmasta Wikipedia käyttää tuttua muna vai kana kysymystämme. Retoriikassa kun dilemmaa hyödynnetään kysymyksissä, johon ei voi antaa totuudenmukaista vastausta. Esimerkiksi kysymykseen: ”Oletko lakannut pahoinpitelemästä aviopuolisoasi, kyllä vai ei?” Oli vastaus kumpi tahansa, kysymys vihjaa, että vastaaja on joka tapauksessa aiemmin hakannut aviopuolisoaan. Vaihtoehdoksi kun ei anneta sitä, ettei ole alkuperinkään hakannut puolisoaan. Terentiusta lainaten tehty ja sanottu eivät oikein tue toisiaan. ”Factis et dictis.” Plautusta taas lainaten: Se on tehty: sitä ei saada tekemättömäksi. – ”Factum est illud, fieri infectum non potest.”
Mikä sitten on tässä dilemmojen todellisuudessa sosiaalisen median tulevaisuus? Etenkin liittäen siihen mukaan tieteen nopea kehitys, teknologia, teollinen tuotanto ja algoritmien kautta ohjautuva kulttuurimme? Vai luotammeko pelkkään kohtalokkaaseen sattumaan. – ”Fatalis causus.” Joskus on sallittua oppia myös viholliselta. – ”Fas ast ab hoste doceri.”
On syytä antaa algoritmien edustajalle ensimmäinen puheenvuoro ja olettaen, että shakin pelaajana kyse on niin ikään erehtymättömästä voittajastamme. Muita vaihtoehtoja kun ei anneta, täydellisesti siirtonsa hallitsevan kohdalla. Oli vastaus mikä tahansa, se on oikea. Ainakin parempi kuin sellaiset vastaukset, jotka ovat aina sen kehnomman shakinpelaajan siirtoja. Hitaasti harkittuja helpossakin tapauksessa. Tosin parempi on kiirehtiä edes hitaasti kuin ei lainkaan. – ”Festina lente.” (keisari Augustus).
Kysyn siis suoraan koneelta, mikä on sosiaalisen median tulevaisuus:
Sosiaalisen median tulevaisuutta on vaikea ennustaa tarkasti, mutta voidaan tunnistaa joitakin trendejä ja mahdollisia suuntauksia, jotka voivat ainakin muovata sen kehitystä. Tässä on joitakin mahdollisia sosiaalisen median tulevaisuuden piirteitä:
1. Virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus: Sosiaalinen media saattaa siirtyä entistä enemmän kohti virtuaalitodellisuutta (VR) ja samalla lisättyä todellisuutta (AR). Tämä voi mahdollistaa käyttäjille aidomman vuorovaikutuksen, esimerkiksi virtuaaliset kokoukset ja tapahtumat.
2. Video ensisijaisena sisältönä: Video sisältö tullenee todennäköisesti säilyttämään merkittävän asemansa sosiaalisessa mediassa. Live videot ja lyhyet, napakat videot (kuten TikTokissa) voivat jatkossakin olla suosittuja.
3. Yksityisyyden korostaminen: Kasvava huoli tietosuojasta ja yksityisyydestä voi tai täytyy vaikuttaa sosiaalisen median alustojen tulevaan kehitykseen. Käyttäjät voivat odottaa enemmän hallintaa henkilökohtaisten tietojensa käytöstä ja jakamisesta.
4. Algoritmien läpinäkyvyys: Sosiaalisen median alustat voivat joutua lisäämään algoritmien läpinäkyvyyttä ja tarjoamaan käyttäjille enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä heidän syötteensä näyttää.
5. Sosiaalinen kauppa: Yhä useammat tuntemamme tai kokonaan uudet sosiaalisen median alustat integroivat ostamisen ja myymisen suoraan palveluihinsa. Tämä trendi voi voimistua, ja sosiaalinen media voi muuttua entistäkin tärkeämmäksi kaupalliseksi kanavaksi.
6. Ilmastotietoisuus: Sosiaalinen media voi myös jatkossa heijastella yhteiskunnan kasvavaa huolta ilmastonmuutoksesta. Kestävät ja ympäristöystävälliset arvot voivat näkyä sosiaalisen median sisällössä ja kampanjoissa.
7. Lokalisaatio ja yhteisöllisyys: Paikallisten yhteisöjen näkyvämpi tukeminen ja korostaminen voi olla tulevaisuuden suuntaus. Ihmiset voivat hakea nykyistä paljon enemmän paikallista yhteyttä sosiaalisessa mediassa.
On tärkeää huomata, että teknologian ja yhteiskunnan muutokset voivat vaikuttaa sosiaalisen median kehitykseen, ja uudet innovaatiot voivat yllättää meidät tulevaisuudessa.
Epäilemättä mitä tahansa ennustettaessa oman aikamme epävarmuus aiheuttaa ongelmia myös algoritmeille, mutta nyt nämä luetellut seitsemän kohtaan ja mukana varaukset, on uskottava suunta. Epäilemättä olemme siirtymässä jo nyt lisääntyvään virtuaaliseen todellisuuteen ja kaipaamme myös aina vain aidompaa kokemusta. Samaan aikaan kaipaamme lisää uutta teknologiaa, mutta samalla myös kohenevaa tietosuojaa ja yksityisyyttämme. Tämä on vaikea ja vaaativa yhtälö.
Algoritmit saavat nekin haasteita, joista tekoäly on maininnut nyt yhden, kun todellisuudessa niitä on paljon enemmän. Samaan aikaan sosiaalinen media on yhä enemmän kaupallinen ilmiö, mutta toki myös paikallinen korostuu. Ilmastotietoisuus on toki itsestään selvä osa koko ajan kasvavaa myös yksityisyyden ja paikallisuuden korostamista. Muutos on jopa ihmiskasvoisempi kuin mihin olemme tänään medioissamme kohdanneet. Joitakin tosiasioita on kuitenkin syytä varoa: Mitä ihmiset toivovat, sen he mielellään uskovat. – ”Fere libenter homines id, quod volunt, credunt. (Julus Caesar).
Äärimmilleen vietynä kaikki pohdintamme on suhteellista, emmekä kykene luonnostaan edes aistimaan vaikkapa ultraviolettisäteilyä tai magneettikenttää. Me siis vain luotamme siihen, kuinka elektroneja, kvarkkeja ja gammasäteitä on olemassa. Kun me niistä puhumme liikumme aistiemme tuolla puolen. Mitä me kokisimme, jos todellakin kokisimme TODELLISEN todellisuuden ilman rajoitteita, tietoisuutemme ja aistiemme tuolla puolen toimien?
Pimeä aine, kvanttimaailman monet kummallisuudet, mustat aukot, informaatioparadoksi… näistä puhuminen kertoo jo nyt kuinka maailmamme on lopulta illuusio ja hypoteesien todistaminen on todella vaikeaa. Näin maailma muistuttaa simulaatiota ja tästä syntyi myös edellisen kirjani käsite, kolmastoista luku. Maailma voi olla myös eräänlaiseksi simulaatioksi koettava ja sellaisena lähestyttävä. Matka filosofiasta astrofysiikkaan on poikkitieteisesti kiinostava silloin, kun kyse on todella suurista kysymyksistä oman aikamme filosofian vastattavaksi. Niinpä valon nopeus voisi olla vaikkapa simulaation pyörimisen maksimiraja, Planckin pituus taas vaikkapa yksi pikseli ohjelmassamme jne. Kun etsimme elämää muilta planeetoilta liikumme suurten lukujen parissa.
Avaruudessa on arvioitu olevan pari biljoonaa galaksia. Siis galaksia. Biljoona on suuri luku mutta niin on galaksin kokokin. Jokaisessa galaksissa on hyvinkin noin sata miljardia tähteä. Siis meidän aurinkoamme vastaavia. Elinkelpoisi taivaankappaleita tulisi olla ääretön määrä, tuhottoman paljon. Mutta missä nämä elävät olennot piileksivät? Mitä me tarkoitamme ”elävällä olennolla”.
Fermin paradoksi kysyy miksi emme ole tavanneet muita maailmankaikkeuden asukkaita. Onko simulaation rakentaja kehitellyt vain yhden elävän planeetan, koska se olisi energiatehokasta. Tai sitten emme vain kykene hvaitsemaan muita tai ”pelintekijä” ja muut sivilisaatiot ovat löytäneet ulos simulaatiosta.
Me taiteilemme sinulaatiomallin ja peliteorian vaiheilla ja uskomattoman nopea kehityksemme kielisi kallistumista peliteorian puolelle. Näin myös toki omalla kohdallani tukeutuen nykyisiin välineisiimme ja edellisen kirjani kolmastoista onneton luku. Tekoälyn ja robotiikan kiusaksi sen rakennellen. Meillä on jo fotorealistisia malleja, maailmoita, joissa seikkailee toki kehityneellä tekoälyllä rakennettuja hahmoja. Niinpä jos jossakin on miljardi vuotta meitä kehittyneempi sivilisaatio, sille ei liene kovin kummoinen tehtävä luoda simulaatio, jota me puolestaan olemme oppineet kutsumaan todellisuudeksi. Mutta miksi sen tai itsensä esittely meille heitä kiinnostaisi?
Tässä vaiheessa kirjoitukseni nostattaa myrskyn sellaisten nerojen joukossa, jotka perustelevat simulaatioteorian virheelliseksi sillä, ettei ihmistä voi ohjata pelihahmojen tapaan, koska meillä kaikilla on vapaa tahto.
Mikä on sitten tämä paljon mainostettu ”vapaa tahto”. Aivomme tekevät ikävä kyllä päätöksiä ennen kuin itse sitä edes havaitsemme. Sellainen refleksi pelastaa usein henkemme. Päätös tapahtuu tutkimusten mukaan noin 550 millisekuntia ennen tekoamme. Ja ihminen lopulta tiedostaa oman päätöksensä noin 200 millisekuntia ennen tekoa. Näin vapaaksi kutsuttu ”tahtomme” onkin pelkkä illuusio. Ehkä kaikki maailmankaikkeuden tapahtumat etenevät määrätyn kausaliteetin mukaan? Puhumme silloin alkuräjähdyksestä.
Tämä sinkosi liikkeelle hiukkasia ja ilmön, jota kutsumme simulaation mukaan toteutuvaksi, fysiikan lakien mukaan ja muistuttaen deterministiseksi kutsumaamme maailmankuvaa. Kvantit puhuvat simultaation puolesta, mutta pienten hiukkasten ennustamaton ja samalla sattumanvarainen poukkoilu ei oikein sovi tähän malliimme. Kvanttien käyttäytyminen kuitenkin viittaa siihen, että kokemamme todellisuus tapahuu vasta vuorovaikutuksessa ja ilman tätä vuorovaikutusta ei ole todellisuutta.
Aika hidastuu sekin kun kappaleen liike nopeutuu. Mustan aukon kohdalla aika pysähtyy kokonaan. Oleellista on että oma kokemus omasta elämästä on se mikä merkitsee, oli kyseessä simulaatio tai ei. Simulaatioteoria ei ole käytännnössä teoria eikä edes hypoteesi. Se on idea tai uskomus ja siten lähellä oman aikamme algoritmejakin. Oikeassa tieteessä ei uskota. Se on vastaus kysymykseen, miksi olemme täällä? Eksitentiaaliselle kysymykselle. Oma kokemuksemme omasta elämästämme on se mikä merkitsee. Simulaatioteorian todistaminen olisi vain valtava uutispommi. Oma kokemus omasta elämästä on se mikä merkitsee – ei simultaanipommi. Kiistelty kysymys – ”Vexata quaestio” tai ehkä sittenkin hoidetaan aikanaan voimalla ja aseilla – ”Vi et armis”.
Entäpä sitten robotiikan kohdalla? Jos edellä kuvattiin sosiaalisen median osuutta tässä yhteisessä ympäristössämme, mikä se mahtaisi olla tekoälyn ja robotiikan sekä algoritmien kokemana lähitulevaisuudessamme? Minulla on omat näkemykseni, ja olen niistä kirjoittanut kirjoihini, siinä missä sosiaalisen median taloudesta ja strategiasta jo ainakin vuonna 2011. Ne, aiemmat ennusteeni, ovat toteutuneet jopa kirjaimellisesti. Tehtäköön myös jatkossa taidon säännöillä. – ”Fiat lege artis.”
Mikä on robotiikan ja tekoälyn lähiajan haasteet ja tulevaisuus sen itsensä vastaaman, ChatGPT?
Robotiikan ja tekoälyn tulevaisuutta on haasteellista ennustaa täsmällisesti, mutta voidaan tunnistaa joitakin yleisiä suuntauksia ja mahdollisia oman aikamme kehityskulkuja. Tässä on muutamia näkökulmia robotiikan ja tekoälyn tulevaisuuteen:
1. Teollisuusrobotiikan kasvu: Teollisuusrobotiikka tulee jatkamaan kasvuaan, ja robotit voivat ottaa käyttöön aina vain entistäkin monimutkaisempia tehtäviä. Yhteistyörobotiikka, jossa robotit työskentelevät ihmisten kanssa turvallisesti, voi yleistyä eri teollisuudenaloilla. Toki näin tapahtuu kaiken aikaa.
2. Palvelurobotiikka: Palvelurobotiikka voi laajentua eri aloille, kuten terveydenhuoltoon, hotelli- ja ravintola alalle sekä vähittäiskauppaan. Robotit voivat suorittaa rutiinitehtäviä, auttaa hoitotyössä ja tarjota asiakaspalvelua.
3. Tekoälyn integraatio arkipäiväiseen elämään: Tekoäly tulee olemaan yhä läsnä arkipäiväisessä elämässä, integroituna älylaitteisiin ja kodin automaatioon. Älykkäät avustajat ja henkilökohtaiset avustajat voivat käyttää koneoppimista tarjotakseen yksilöllisiä palveluita.
4. Autonomiset ajoneuvot: Autonomiset ajoneuvot, kuten itseohjautuvat autot ja dronet, voivat tulla yhä yleisemmiksi. Tämä voi vaikuttaa liikenteeseen, logistiikkaan ja kuljetusalalle laajemmin.
5. Eettiset kysymykset ja säätely: Kasvavan kehityksen myötä nousee esiin eettisiä kysymyksiä, kuten työpaikkojen korvaaminen automaatiolla, tietosuoja ja tekoälyn päätöksenteon avoimuus. Säätelyelimet voivat joutua mukautumaan nopeaan teknologiseen kehitykseen.
6. Terveydenhuollon sovellukset: Tekoäly voi vaikuttaa merkittävästi terveydenhuoltoon, kuten diagnoosien tarkkuuden parantamiseen, hoitosuunnitelmien yksilöllistämiseen ja terveydenhuollon resurssien optimointiin.
7. Koulutus ja työvoiman muutos: Työvoima voi kohdata ja on jo kohdannutkin muutoksia tekoälyn ja robotiikan leviämisen myötä. Uudelleenkoulutuksen ja koulutuksen tarve ylipäätään voi kasvaa, ja työvoiman on mahdollisesti sopeuduttava monipuolisempiin taitoihin. Toki näin tapahtuukin kaiken aikaa.
On tärkeää korostaa, että teknologian kehitys ei tapahdu irrallaan yhteiskunnallisista ja eettisistä näkökohdista. Robotiikan ja tekoälyn käyttöönottoa ohjaavat myös lait, normit ja ihmisten arvot. Tekoäly ja robotiikka voivat tarjota monia mahdollisuuksia, mutta niiden kehittämiseen ja käyttöön liittyy myös vastuita ja haasteita, joita yhteiskunnan on käsiteltävä.
Tekoälyn vastaus on odotetun varovainen ja kohdistuu ilmiöihin, joiden kohdalla kehitys on jo pitkällä ja jatkossa näemme niiden innovaatioiden diffuusiota (leviämistä). Tämä koskee niin teollisuusrobotiikkaa kuin palvelurobotiikkaa sekä tekoälyn integroitumista arjen elämäämme. Hitaat omaksujat ja jälkiomaksujat ottavat ne vastaan sitä edes huomaamatta. Näin on ollut aina ennekin uuden poikkeuksellisen laajan yhteiskunnallisen ja kulttuurisen muuttajan integroituessa myös hyvin syrjäisiin saarekkeisiin yhteiskunnassamme.
Tällä kertaa ero ei kulje maaseudun ja kaupungin välillä vaan pikemminkin tuottajan ja kuluttajan, sekä spatiaalisten rakenteiden sisällä niitä muuttaen ja muokaten mieleisekseen. Voimme vaikuttaa siihen vähemmän kuin vaikkapa aikanaan maaseudun ja kaupungin välisten omaksujatyyppien luokittelussa. Tätä aikanaan tutkineena, pidän nyt tapahtuvaa ilmiötämme yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisempana. Emme näe enää siinä määrin eristettyjä saarekkeita tai slummeja, joiden kohdalla pelkän sähkövalon odottaminen vei vuosikymmeniä.
Osin juuri tämän takia syntyy keskustelua myös tekoälyn mainitsemista eettisistä ja säätelyyn liittyvistä kysymyksistämme. Aiemmin perinteiset säätelyelimet menettävät asemiaan siinä missä tarve koulutukseen ja koko ajan lisääntyvään työvoiman tarpeeseen. Juuri nämä uudet työpaikat ja perinteisten katoaminen ovat osa syntyvää uutta yhteiskuntaamme ja se mahdollistaa segregaatiot. Missään tapauksessa se ei ole likimainkaan sellainen kovin vaatimaton kokemus, johon vaikkapa suomalaiset joutuivat aikanaan maaseudun ja kaupunkien välisessä vuoropuhelussa alkaen 1960 luvulta.
Uudelleenkoulutus ja sen tarve on jo nyt ollut tuttu ilmiö eikä sen lisääntyminen, uuden oppiminen, ole ongelma. Terveydenhuollon kohdalla muutos on ollut käynnissä jo kauan siinä missä jatkossa eettiset kysymykset ja säätely sekä loputon sopeutuminen jatkuvaan koulutukseen ja monipuolisiin taitoihimme.
Onkin tärkeää korostaa, ettei algoritminen teknologian kehitys tapahdu jatkossakaan irrallaan yhteiskunnallisista ja eettisistä näkökohdista. Robotiikan ja tekoälyn käyttöönottoa ohjaavat myös lait, normit ja ihmisten arvot. Tekoäly ja robotiikka voivat tarjota monia mahdollisuuksia, mutta niiden kehittämiseen ja käyttöön liittyy myös vastuita ja haasteita, joita yhteiskunnan on käsiteltävä. Psykologia ja ihmistieteet eivät ole sama asia kuin robotiikka ja tekoälymme. Olemme bologisesti ja psykologisesti virittyneitä ja etsimme läheisyyttä ja ystävyyttä. Kone ja tekoäly sekä luonnontieteet eivät koe tarvetta sellaisiin vaikkapa ystävyyssuhteisiin, joita ihminen ”homo sapiens” lajina kaipaa. Tutkimusten mukaan tutkittavat arvioivat yksin kulkien mäenkin jyrkemmäksi kuin ystävän seurassa. Ystävyyssuhteita suomalaiset solmivat tutkimusten mukaan eniten työssä, koulussa sekä ystävien ja tuttavien kautta. Naapurusto, opiskelu ja harrastukset tuovat ystäviä nekin.
Entäpä kun nämä kaksi yhdistetään, sosiaalisen median kasvu ja sen talous ja strategia sekä tekoäly, robotiikka ja algoritmit sekä kykymme hankkia ystäviä? Mitä vuonna 2011 kirjoittamalleni kirjalle ”Social media economy and strategy” tapahtuu? Vielä tuolloin minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä tätä robotiikalta, olkoonkin että algoritmit olivat toki tuttuja jo vuosikymmenien takaa aloittaessani opiskeluni yliopistossa. Oikeastaan useammassakin ja hakeutuen sekä luonnontieteiseen (natural science) että ihmistieteiseen (human science) tiedekuntaan. Vain hetki aiemmin nämä olivat käyneet läpi suuren tieteitten sodan (Big science war). Omat opettajani, osa heidän oppilaistaankin, edusti vielä tätä sotaa ja olivat sen eri puolille linnoittautuneina. Se vaikutti sekä ihmistieteisiin että tätä kautta luonnontieteisiin verkostoihimme. Jos maailma on likimainkaan ”simulaatio” tällainen kehitys oli vahingollista.
Lähestymme mielenkiintoisia aikoja, joista on syytä kuulla toista osapuoltamme, algoritmeja ja tekoälyämme. Mitä sosiaalisen median ja sen talous sekä strategia voisi saada robotiikalta ja algoritmeiltamme, tekoälyltä. Kysytään sitä häneltä itseltään:
Sosiaalisen median, robotiikan ja tekoälyn yhdistetty yhteinen tulevaisuus voi tuoda esiin monia mielenkiintoisia kehityssuuntia ja synergioita. Tässä on esitelty joitakin mahdollisia näkökulmia niiden yhteiseen tulevaisuuteen:
1. Personoitu sisältö ja palvelut: Tekoäly voi analysoida valtavia määriä dataa sosiaalisen median käyttäjistä ja tarjota entistä personoidumpaa sisältöä ja palveluita. Tämä voi sisältää yksilöllisiä suosituksia, räätälöityjä mainoksia ja älykkäitä avustajia, jotka oppivat käyttäjän mieltymyksistä.
2. Älykkäät chatbotit sosiaalisessa mediassa: Sosiaalisen median alustoilla voi olla älykkäitä chatboteja, jotka tarjoavat reaaliaikaista asiakaspalvelua, vastaavat kysymyksiin ja tarjoavat tukea. Tekoäly mahdollistaa näiden botien oppimisen ja parantamisen ajan myötä.
3. Virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden sosiaalinen integraatio: Sosiaalisen median ja VR/AR:n yhdistäminen voi avata uusia mahdollisuuksia nykyistä paljon vuorovaikutteisemmalle ja immersiivisemmälle sosiaaliselle kokemukselle. Ihmiset voivat jakaa virtuaalisia kokemuksia, osallistua virtuaalisiin tapahtumiin ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa uusissa virtuaalisissa ympäristöissä. Se siis lisää onnellisuuttamme.
4. Sosiaalinen kauppa ja robotiikka: Robotiikka ja tekoäly voivat tehdä sosiaalisesta kaupasta entistä tehokkaampaa. Älykkäät robotit voivat esimerkiksi avustaa asiakkaita ostospäätöksissä, ja tekoäly voi analysoida meidän arkista käyttäytymistä paremman kohdentamisen ja personoinnin mahdollistamiseksi. Aivan riippumata siitä onko maailma pelkkä illuusio tai simulaatio.
5. Yhteisölliset robottiprojektit: Sosiaalisen median yhteisöt voivat osallistua ja tukea yhteisöllisiä robottiprojekteja. Esimerkiksi robotit voivat osallistua sosiaalisiin kampanjoihin, tehdä yhteistyötä käyttäjien kanssa ja edistää näin yhteisöllisiä päämääriä. Yhteisöllisyys ja ystävät ovat samaa ilmiötämme.
6. Eettiset ja yksityisyyskysymykset: Yhdistelmä sosiaalista mediaa, robotiikkaa ja tekoälyä herättää myös lisääntyviä eettisiä ja etenkin yksityisyyskysymyksiä. Miten käyttäjien tietoja käytetään? Miten varmistetaan oikeudenmukainen ja vastuullinen käyttö? Miten voitamme esteet ja edessämme odottavat yhä jyrkemmät mäet kuljettavaksemme. Tutkimusten mukaan arvioimme yksin mäetkin jyrkemmiksi yksin kuin ystävien seurassa.
On tärkeää seurata näiden teknologioiden kehitystä ja samalla niiden yhteisvaikutuksia, samalla kun yhteiskunta pyrkii löytämään tasapainon innovaation ja eettisten, yhteiskunnallisten kysymysten välillä. Teknologian vaikutukset voivat olla monimuotoisia, ja avainasemassa on huolehtia siitä, että niitä käytetään ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Elämme ihmeellistä aikaa itse sitä edes huomaamatta, saati pohtimatta. Jo nyt me toki pohdimme tekoälyn kanssa yhdessä ja tulos on hämmästyttävä verrattuna kylätoiminnan suunnitteluun 1970 luvulta tai kaupunkitutkimukseen. Nyt syntyy käypää tulosta yhteisöllisinä robottiprojekteinamme kampanjoineen. Yhteisöllisyys ja ystävät tuovat tutkimustenkin mukaan terveyttä ja elinvuosia. Yhteisöllisyys ystävineen on kuin akku, joka antaa meille lisävoimaa kaiken muun hyvän lisäksi. Mutta miten ja mistä tätä ”akkua” tulisi lähestyä?
Tulokset voidaan analysoida jo etukäteen ja säästää samalla turhaa työtämme riidellen pienten maaseutukaupunkien tai kylien välillä. Sosiaalinen kauppa on käsitteenäkin kokonaan uusi, siinä missä vuorovaikutteinen ja immersiivinen sosiaalinen kokemus. Uudet alustat ja älykkäät chatbotit ovat käytössä, mutta niin myös personoitu sisältö ja palvelukin. Kerrankin kysytään käyttäjän mieltymyksiä, ennen kuin tämä on ehtinyt niitä edes itse miettiä. Kas kun ei oikein tiennyt tai ymmärtänyt.
Oikeudenmukainen ja vastuullinen ovat uuden ajan varmasti toistuvia teemoja. Robotiikan ja algoritmien kohdalla tämä on sisäänrakennettu ilmiö, johon voit vastata vain joko kapinoimalla ja rettelöimällä, rikkomalla ja hävittämällä. Mutta miksi menetellän näin oudolla tavalla?
Kuka sellaiseen ryhtyy yhteiskunnassa, jonka sisältö opitaan jo varhain kotona ja kouluissa, robotiikan ja algoritmien keskuksissa. Niinpä on tärkeää seurata näiden teknologioiden kehitystä ja niiden yhteisvaikutuksia, samalla kun yhteiskunta pyrkii löytämään tasapainon innovaation ja eettisten, yhteiskunnallisten kysymysten välillä. Teknologian vaikutukset voivat olla monimuotoisia, ja avainasemassa on huolehtia siitä, että niitä käytetään ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Kun olen käsitellyt kirjoissani paljon aiemmin jo hybridiyhteiskuntamme ongelmat ja kouristelut (Hybridiyhteiskunnan kouristelu 2011) sekä mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikan (osa 1 ja 2) vuonna 2013, menetetyn vuosikymmenen (2019), miten siirtyä mediayhteiskunnan hybridistä pandemian (2020), pandemiasta taantumaan ja luovan tuhon vuoteen (2021) sekä Euroopan hulluun vuoteen 2022? Nuo seitsemän kirjaa ovat syntyneet toisiinsa kytkeytyen ja järjestyksessä, josta kirjoitin jo ennen niiden julkaisua.
Emme palaa enää näihin kirjoihin, vaan jatkamme näistä jo kirjatuista kokemuksista oppia ottaen uuteen uljaaseen maailmaan, Eurooppaan ja myös Suomeen. Käsitteet kuitenkin muuttuvat ja niistä avainkäsite on nyt ilmiö nimeltä ”dilemma”. Kyse on samalla ihmisen evoluutiostamme, jossa tulevaisuus on tuntematon maa. Niin myös me ihmiset, kansalaiset. Varmaan on vain se, ettei nykyhetki ole evoluutioin päätepiste. Meitä odottavat tieteen suuret mysteerit.
Mutta mitä dilemma tarkoittaa algoritmien kuvaamana ja tekoälyn sen robottina meille muotoillen. Mitä dilemma tarkoittaa, Chat GPT?
ChatGPT
Dilemma on tilanne, jossa henkilö joutuu kohtaamaan kaksi vaihtoehtoa tai samalla arvoa, joista kumpikaan ei vaikuta täydelliseltä, ja valinnan tekeminen on vaikeaa. Tämä voi aiheuttaa henkilölle sisäistä konfliktia ja epävarmuutta siitä, mikä päätös olisi paras tai moraalisesti oikea.
Tyypillinen dilemma voi olla esimerkiksi tilanne, jossa henkilö joutuu valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä tai tilanne, jossa kaksi tärkeää arvoa ovat ristiriidassa keskenään. Dilemma voi ilmetä monissa elämänalueissa, kuten eettisissä kysymyksissä, ihmissuhteissa, työelämässä tai päätöksenteossa yleensä.
Dilemman ratkaiseminen vaatii usein harkintaa, pohdintaa ja joskus kompromisseja. On myös tilanteita, joissa ei ole selvää oikeaa tai väärää ratkaisua, ja henkilön täytyy tehdä päätös parhaan arviointinsa mukaan.
Kun dilemma määritellään näin jyrkän kaksinapaisessa ja poliittisesti eripuraisessa maassa ja maailmassa, kompromisseja tekevässä, elämä tahtoo olla lopulta yhtä dilemmaa. Kun mukaan päätöksenkoon tulee kolmas osapuoli, tässä tapauksessa robotikka, sitä voidaan pitää onnettomien ratkaisujen syntipukkina. Ei pelkästään asiantuntijoita virkamiehineen.