”Man made lakes and human helth”:
Muistelmakirja poikkeaa muista kirjoista palauttaen kirjoittajan mieliin kirjailijana ja tutkijana usein toistuvasti samoja artikkeleista ja mitä laajempi on kirjoittajan kirjoittamien artikkeleiden ja kirjojen määrä, sitä uskollisemmin tämä toistaa ikääntyessä teemoja, jotka ovat juuri tuolloin ajankohtaisia.
Tutkija hakee taas sellaista muisteltavaa, joka on juuri tuohon ajankohtaan sopivaa. Rutiinit ovat toistuvia ja kirjoittamista vahvempi on puhumisen voima – ”Vis dicendi”. Lisäksi tieteiljä on uhrannut elämänsä totuudelle – ”Vitam impendere vero” (Juvenalis).
Tutkimusaineisto ja metodit on nekin esitelty heti tutkimustehtävän jälkeen. Analyysimenetelminä on käytetty mm. faktorianalyysejä sekä klusteroiden faktoripisteitä. Menetelmät ovat näin hoitaen luotettavampia kuin pyydellen tekoälyn apua sille mahdottomaan tehtävään. Näin siis eläen vuotta 2025 ja pohtien mediatieteitämme ja tutkimusta peilaten oma aikamme tutkijoiden työhön. Nyt kirjoja on jo yli 140 ja artikkeleja tuhatmäärin. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tutkimukseen käytetään myös hieman varoja, sitä uskottavampaa on perustutkimuksen tuottama sovellus ja etenkin poikkitieteisessä työssämme. Sama pätee hautamuistomerkkeihinkin. Karahka rämeisen suon ja nevojen keskellä ei ole uskottava.
Lainaan blogitekstiäni, jossa kuvaan kirjan kommenttejani siirrettynä samalla sosiaalisen median lukijoilleni. Heitä oli jo tuolloin maksimimäärä 5000 lukijaa. Kirjaa he eivät olisi lukeneet edes ilmaiseksi heille jaettuna. Se kun on lopulta analyyseineen raskasta seurattavaa. Lainaan blogitekstiäni vuodelta 2010: ”Sain juuri kustantajalta viimeisimmän kirjani “Uusi Mediayhteiskunta” kuvitettuna laitoksena ja onnistuneena painotyönä saksalaiseen tapaan. Kun kuviin ei voi vaikuttaa digipainossa samalla tavalla kuin perinteisemmässä kirjapainotyössä ja vierestä seuraten, kustantajaan on opittava luottamaan. Kun on omistanut kustantamon, kirjapainon ja sellaisessa työskennellyt tietää mistä kirjoittaa. Siirtänyt sen ensimmäisenä Suomessa digiaikaan jo 1980-luvulla.”
Digikulttuuri ja sen reaaliaikaiset prosessit verkostoineen edellyttävät luottamusta ja nyt kyseessä oli Euroopan suurin alansa osaaja. Se julkaisee kirjoja enemmän kuin kaikki suomalaiset painotalomme yhteensä. Saksan kieli on maailman kielistä eniten käännöskirjallisuutta sisäänsä imevä ja vastaavasti englannista käännetään eniten johtuen Yhdysvaltain vahvasta asemasta maailman markkinoilla. Ranska tulee hyvänä kakkosena ja yllättävän hyvin menestyvät myös ruotsi
ja tanska kielinä kiitos maailman vanhimpien kuningaskuntien kirjallisen kulttuurin iän ja
Ruotsissa Nobelin asemasta kansainvälisessä kulttuurijaon keskiössä.
Sitä ei pidä jatkossa rapauttaa virheellisten toimijoiden mokauksina. Ruotsi elää vaikeaa aikaa ja se on hyvä myös Suomessa huomata ajoissa. Venäjä ei saa viedä kaikkea huomiota Yhdysvaltain tapaan medioitamme tulkiten.
Pieni kielialue. Suomen kielen asema kirjamarkkinoilla on vähän saman tyyppinen kuin
urheilijoittemme Vancouverin olympialaisissa tai euroviisumenestyksemme. Sen sijaan olemme innokkaita kääntämään omalle kielellemme ja ohitamme reippaasti monet meitä suuremmat kielialueet. Kouluopetuksemme ja lukiomme on vahvasti kielipainotteinen ja hyvä niin. Monesti harrastus tahtoo vain jäädä lukion jälkeen ja humanismi häviää kielten harrastuksena ja kirjallisuutena, kirjan on oltava ilmainen hyödyke. Kun kirjassa on oltava myös kuvia, ja kuvat taiteena ovat kalliita, syntyy ulkonäköön ja luettavuuteen liittyviä ongelmia. Olemattoman pieni painos pienellä kielialueella ei voi olla Suomessa kovin kalliin näköinen ulkoasultaan. Ellet itse kuvita kirjaasi, maalaa ja veistä, kuvaa käsiesi töitä, säästä kaikessa mahdollisessa olemalla Da Vinciäkin monitaitoisempi, kirjasi maksaa kuvitettuna maltaita.
Da Vinci oli kehno kirjoittaja eikä juossut maratonkisoja, kuten Suomessa kuuluisi tehdä kaiken muun ohella, jotta varmasti menestyisikin kulttuurin työläisenä ja Juhani Peltosen Elmon tapaan eläen. Päätoimiseksi kirjailijaksi tai kuvataiteilijaksi ryhtyminen Suomessa ei ole koskaan ollut kovin suositeltava uravalinta. Tänään se on sitä vielä arveluttavampaa kilpaillen robotiikan ja tekoälyn markkinoilla. Sellainen on rajoittanut kansallista luovuutta ja kouluopetustamme, tehnyt meistä toispuoleisia tai -taitoisia osaamisessamme.
Luova ja innovatiivinen ei ole koskaan ollut kovin suositeltu ja varma leipäpuu Suomessa. Näitä ammatteja pidetään ehkä vieläkin poikkeuksellisina ja luovan riskin ottajia omituisina, luovaan hulluuteen taipuvaisina ja odotukset ovat mahdottomia, Nobelin kaltaisia jokaisen kohdalla.
Britit ovat erityisen huolissaan oman koulunsa tilasta. Siellä kadehditiin suomalaista koululaitosta ja sen menestystä. Kadehditaanko vielä tänään? Omasta mielestämme Suomi on kuitenkin maailman onnellisin valtiona. Mikä voisi olla suomalaiselle vaihtoehtona?
Muutama hyvä koulu tai yliopisto ei pelasta siltä tosiasialta, että keskiverto akateeminen yliopiston opiskelija ei Englannissa oikein menesty perusmatematiikassa ja kieliäkin on käytössä vain yksi, eikä sekään kovin hyvissä kantimissa. Opettajan virka ei ole samalla tavalla arvossaan kuin Suomessa eikä opettajien koulutus ole alkuunkaan suomalaista tasoa. Jos jotain merkittävää tapahtuu, sen odotetaan tapahtuvan suhteellisen kapean eliitin sisällä. Tällaisessa koululaitoksessa, kirjan kokoamisessa, meillä suomalaisilla ei ole opittavaa.
Raha ei kaikkea ratkaise. Raha ei ole pelkkä autuaaksi tekevä. Britit ovat sitä Tony Blairin
aikana kouluissaan kokeilleet ja pettyneet. Koulutus ja kirjan rakastaminen ovat ilmiöinä pitkän juoksun tulosta ja osin toki myös elitistinen ilmiö maailmalla ja myös Suomessa. Kun olet kirjoittanut 500 sivua useaan kertaan lukien tuhansia perusteoksia näiden sivujen tueksi, analysoinut aineistoja laboratorioissa, maraton on sen jälkeen pelkkää rentoutumis harjoitusta siinä missä vaikkapa patsaan veistäminen aamuyön tunteina suomalaiselle kulttuurityöläiselle. Siinä työssä elitismi on kaukana.
Vasta kaiken tämän jälkeen alkaa markkinointi ja myynti, medioitten avustus. Kulttuurityöläisten ympärillä ei pyöri valmentajia ja seuroja, talkootyöläisiä ja fanijoukkoa hakemassa nimikirjoituksia, euroja tarjoilevia sponsoreita. Suomalainen kulttuurieliitti on yhtä harhaanjohtava kuin poliittinen eliittimme. Sellaista ei ole brittiläiseen tapaan olemassakaan. Suomalainen eliitti on kovin kapea esiteltäväksi.
Kulttuurityöläisen elämä on Suomessa erakon elämää ja täysin näkymätöntä lukuun ottamatta lyhyitä hetkiä parina iltana vuodessa, vuosikymmenessä, väitöskirjan karonkassa sekin itse kustantaen. Ja pienikin menetys palkitaan vain vihaisella suomalaiskansallisella kateudella. Se on ainut vilpitön tunnustus, johon kulttuurityöläinen voi Suomessa myös luottaa. Jos tunnustusta tulee, se tulee varmasti vasta kuoleman jälkeen ja mielisairaalavuosien päättyessä, alkoholisoituneen taiteilijan tuttuna tarinana Aleksis Kivestä Mika Waltariin. Kun tätä kysyy algoritmeilta vuonna 2025 saa hyvinkin viisaan ja rohkaisevan vastauksen.
Opettajat tukipilareina. Opettaja on aina kuulunut Suomessa arvostettuun eliittiin, ja kansan-kynttilät ovat olleet osa tiedon janoon kuuluvaa suomalaista kalevalaista perintöä. Väinämöinen oli tietäjä iän ikuinen, ei sodan Jumala ja kulttuurista ymmärtämätön taulapää. Suomalainen herooinen sankaruus on sukua kulttuurille, luovalle työlle ja shamaanin osaamiselle. Siinä kulttuurialueemme muistuttaa juuriamme ja muita pohjoisia pieniä alkuperäiskansoja, joita osaamme aidosti arvostaa ja tunnemme sukulaisuutta.
Suomalainen innovaatiokulttuuri ja -politiikka on rakennettu pitkän aikavälin ymmärryksen tuotteena, eikä siitä saa tinkiä tuumaakaan. Kilpailu juuri osaamisessa, innovaation oivaltamisessa ja vastaanottamisessa, kiristyy lähivuosina aivan eri tavalla kuin kisailu hiihtoladuilla tai jalkapallokentillä. Oma kieli ja kulttuuri, kirjallisuus, on siinä asia numero yksi. Kun väkiluku kasvaa vuosisadassa 7000 miljoonasta 8000 miljoonaan, jokainen ymmärtää, mistä silloin tuulee ja kuka käskee.
Jos koulutuksessa ja opettajissa silloin tingitään, menetämme koko pelin. Kaikessa muussa voimme säästää, mutta emme opettajissamme, innovaatiossa ja sen diffuusiossa, oivalluksen vastaanotossa kiivasrytmisessä hektisessä tulevassa maailmassa. He, jotka elivät maailmassa, jossa oli vain 1000 miljoonaa ihmistä, eivät voi ymmärtää sitä maailmaa, jossa elää 10 000 miljoonaa keskenään kilpailevaa ihmistä ja tuhansia hyvin koulutettuja kulttuureja.
Ei riitä, että luet, on myös ymmärrettävä. Tiedekirjallisuus ja populaarimpi kaunokirjallisuus ovat lähellä toisiaan. Tieteen tekemien sellaisenaan ei vielä riitä. Jos tiede jää kapean eliitin hallitsemaksi, ja munkkilatinana tiedeyhteisön omaksi kieleksi, syntyy kehitysmaissa tapaamiamme ilmiöitä. Niiden juuret ovat vanhassa imperialismissa ja emämaan tuomassa traditiossa. Sen halausta pienten kulttuurien ja kielialueitten on varottava. Se mitä kirjoitin kuudessa kirjassani vuodelta 2024 ja kahdeksassa viimeisimmässä vuodelta 2025 avaa ainakin hivenen uuden ”Homo Nexus – Eksponentiaalisen ihmisen luovuuden renessanssia ja siitä syntyviä tuskia.
Vaikeinkin tiede on kyettävä muuttamaan kielelle, jossa idea tulee ymmärretyksi. Tässä tieteen popularisoinnissa uusmediat, sosiaalinen media tai yhteisöllinen media, mediayhteiskunnan uudet välineet, auttavat tulemalla vastaan ja tulkitsemalla juuri koululaitoksen ja opettajien välittämänä nopeasti muuttuvat uudet tuotteet oman kielemme ja symbolirakenteiden kautta kenen tahansa ymmärrettäväksi. Tämä reaaliaikainen vuoropuhelu on pienen kielialueen ja Suomen kaltaisen maan vahvuus ja juuri siihen on nyt syytä panostaa.
Ei kuitenkaan riitä, että meillä on kirja ja että olemme sen lukeneet, se on myös ymmärrettävä ja pantava toimeen, muistettava lukemamme ja tehtävä oikeat valinnat. Nämä sanat ovat Shakespearen sanomat.
Deduktiivinen kieli ei petä. Einstein ei hyväksynyt koskaan induktiivista, empiiristä, kokeilevaa tiedettä vaan vaati deduktiivista tieteen ihannetta. Hän jopa pelkäsi teoriaa, joka oli likimääräistä ja vain kokeellisesti vahvistettua induktiivista puuhastelua. Ihmistieteet ovat täynnä tällaista likimääräistä tiedettä ja tutkimusta. Internet tuottaa otantoja, joissa jopa alkeellisin tilastomatematiikka on unohtunut. Poikkitieteinen prosessi on aina rajoja ylittävää ja konventiot yhdistävää innovointia. Symbolikielen rinnalla kuvat ja poikkitaiteellisuus helpottavat prosessin sisäistämistä silloinkin, kun itse kieli ja käsitteet ovat tuntemattomia, usein matematiikan kieltä. Kielen käyttäjän ja humanistin on vain uskallettava iskeä kätensä saveen ja kipsiin, uusiin hajoaviin bioplastisiin materiaaleihin. Oma konventio ei riitä tulkitsemaan luonnontieteen deduktiivista teoriaa ja matematiikan kieltä rinnakkain humanismin kanssa ja poikkitieteisesti. Me tarvitsemme
algoritmien apua.
Jos oheinen teksti sai sinut pysähtymään, ajattelemaan ja pohtimaan mitä deduktiivinen kieli tarkoittaa, jäljittämään sen kirjoittajia tai yksinkin tämä kirjan kuvista pohtimaan, miten kirjan kuva voi avata sen tekstiä, tämän kirjan kirjoittaminen ei ole mennyt hukkaan eikä sen edeltäjänsä. Yli 10 000 artikkelia, noin kymmensivuista kirjallista tuotetta painokoneineen ja kirjahyllysi satojen, ehkä tuhansien kirjojen joukossa. Ihmisen evoluutio on rakentunut pienistä palasista ja maailma on todellakin simulaatio, jopa päihdekierre korjautuu arvoja muuttamalla, ystävyys syntyä muutamassa tunnissa, natsien hulluimmat hankkeet kyettiin yhdessä pysäyttämää, kiroilu kirittää suorituksiamme ja aivan varmasti Hämeenlinna, Hattula, Kalvola, Janakkala, Renko, Riihimäki, Hausjärvi, Loppi, Forssa, Humppila, Jokioinen, Ypäjä, Tammela, Hauho, Tuulos ja Lammi ovat Hämettä ja jokaiseen näistä kunnista kannattaa tutustua ainakin kerran elämänsä aikana niissä yöpyen ja hakea muistoja muualatkin kuin pysytellen kotisijoilla tai matkustaen turistilaumoille tarkoitettuihin kohteisiin maailman turuilla. Uskokaa minua, maantieteilijää joka olen viettänyt jokaisessa suomalaisessa kunnassa tai kaupungissa muutaman hetken ja karttoja oppilailleni avaten tuhansia kertoja niihin tutustuenkin. Poikkitieteisesti niistä jäljen jättäen, mutta samalla myös pienen muiston omasta käynnistänikin. Jos ei muuten niin kartoille siirtäen tuhansien oppilatteni toimesta.
Muistatko miten Hämeenlinna ja Sibelius liittyvät toisiinsa, Vanajavesi ja Hattula, Hotelli Petäys ja Inkalan kartano, Hunaja-Aitan herkut ja Iittalan lasi Kalvolaan, Turenki ja Tervakoski Janakkalassa, Hakoisten muinaislinna ja Riihimäen taidemuseo, oletko ikinä kokenut Riihimäen kesäkonsertit, Hausjärven luontokohteet Ryttylän lähetyskeskuksen, Turengin ja Tervakosken Janakkalassa, Hämeen ilvesreitit Lopella, Hansa- ja Viikinkiteiden risteymät Rengossa Hämeen Härkätietä kulkien, Forssassa, Humppilassa, Jokiosissa, Tammelassa ja Ypäjällä viikonlopun viettäen MTTn ja Luken kartanoiden ja tiedepuiston sisällä luontomatkailijana pysähtyen.
Itse jäin tänne enkä enää ikinä pois muuttanut. Rakastaen luonnon ohella tiedettä, lasia, puuvillatehdasta ja Loimijoen luontoa, kulttuuria, joka ei ole vain menneen ajan tehtaalaisten ja patruunoiden, pumpulienkeleiden varjoja. Jokioinen, Tammela ja Ypäjä hevosineen ovat, jos ei muuta, niin Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen vieressä ja Jokioinen maamme uudenaikaisimman tieteen ja robottinavetan sekä elonkierron tarjoava hengästyttävä koko alan tutkimusta maailmalla kiehtova keskus. Se oli syy pysähtyä Lounais-Hämeeseen. Ei vain Helsingin, Turun ja Tampereen läheisyys. Duunipaikat tunnin matkan päässä niissä työtään tehden.
Entä Ydin-Häme Hauho, Tuulos ja Lammi? Jokaisesta voisi kirjoittaa oman romaanisarjansa ja jäädä niistä historiaan. Minulle riitti kuitenkin Loimijoki ja sen siirtäminen Euroopan kartalle osana käsitettä ”European rivers network” ja jatkona pohjoisen jokiemme Kemijoen ja Iijoen, Ounasjoen ja Kuusamon koskien rinnalla. Ne rauhoitettiin, ympäristöministeriö perustettiin, Leville matkailukeskus, ei tekoallasta enää. Oletko käynyt laskettelemassa Levillä? Aivan.
Vielä muutama vuosikymmen sitten siihen suuniteltiin tekoallasta ja Levistä olisi tullut tunturina saari. Käytiin koskisodat ja ensin Kuusamossa. Voittajat eivät ole jääneet laakereilleen lepäämään. On hienoa tarjota suomalaisille ja maailman matkaajille elämyksiä ympäri Suomea ja samalla maailmalla liikkuenkin. Ne on vain esiteltävä ja muuallaki kuin matkailumessuilla. Agropolis strategiana levisi joka mantereelle. Se kirja oli syytä kääntää englanniksi (ks. lähteet).
Näin tiede palvelee kaikkia elinkeinojamme ja nykyisin poikkitieteisenä ja -taiteisena sekä luontoamme ylläpitävänä poikkitieteisenä ja -taiteisena ihmeenä. Kirjoitettu sana pysyy ja elää siinä missä miljardien löytämät sähköiset viestimme. Viestin vastaanottaja on harvoin naapurisi.
Tämä on yksi niistä, aamuyön tunteina kirjoitettu. Myöhemmin kuvitettu ja siirretty kirjan mukana miljoonille lukijoille rinnan muun tiedotuksemme kanssa klusteroiden. Tiede ja sen oma evoluutio kertoo mihin johtaa ihminen ja kuika sen saavutukset on myös osattava esitellä myös matkailullisesti eikä vain pitäytyen yhdessä teemassa kirjailijaksi umpioituen tai luntoja järjestellen kourallisia nuoria opiskeiljoita professorina kouluttaen. Elä, kasva, kukoista! ”Vivas, crescas, floreas!
Oma uusi evolutiomme etenee poikkitieteisesti ja -taiteellisesti piiloviestien kautta asiansa esitellen, ei tyrkyttäen pelkkinä mainoksinamme. Elämän visaus on sekin muutakin kuin vain Hannu Tarmion kokoama kirja. Kirja on saatava elämään ja se on meidän lukijoiden tehtävänä. Mies väsyy usein rakkauteen, nainen ei väsy muuhun kuin rakastajaan. Siinä on melkoinen ero. Mietippä sitä.
Rakkaus on sekin vain harhakuva, että nainen eroaa toisesta naisesta. Toisaalta kaikki suuret rakastajat ovat oleet kaunopuheisia, suullinen tie on varmin tie todelliseen viettelyyn. Se minkä annat vietellä itsesi on kuitenkin oma valintasi. Sitä haluaa vähiten, jonka varmimmin tietää saavansa. Sen verran vaikeutta haluaa voittonsa eteen. Vai miksi luulit vieremäläisten sisarten itkeneen kun suksi ei luistanut liian korkealle viedyissä olympiankisoissa norjalaisten miljonäärien pyynnöstä. Ikänsä vähähappisessa vuoristossa kasvaneina. Siinä sama öljymiljonääri voittaa aina viisi kultamitalia jo lapsesta happensa vuorilla kiipeillen hankkineena.
Geenitkin ovat siellä muokattu ja nykyisin lunta tahtoo löytyä etelämpänä enää vain vuoristossa viihtyenkin sekä sinne syntyen. Savolaiset sisarukset Pohjois-Savosta hiihtelevät merenpinnan tasolla ja evoluutio on tehnyt tehtävänsä hapenotossakin. Tänään on syytä keskittyä tieteeseen poikkitieteisenä viestinä ja jättää muu vähemmälle. Toki näin on ollut iät ajat mutta vasta nyt siihen tarjoutuu mahdollisuus myös kenen tahansa tämä taito hankkienkin. Varmin tapa osua naisen sydämeen on tähdät polviasennossa, tietää jopa Douglas Jerrold luonnontieteen perusteita opiskelleena. Ja sitä haluaa vähiten, jonka varmimmin tietää saavansa. Sen verran vaikeutta haluaa voittonsa eteen. Ja siksi me ponnistellemme.